RISTIÄISET VILLA KIVESSÄ

9/12/2018

Postaus on totetettu yhteistyössä Kirjailijatalo Villa Kiven kanssa

Jos meillä kesti päättää vauvan nimi, niin kesti meillä myös päättää että millä tavalla se annetaan. Pidettäisiinkö nimenantojuhlat vaiko kastettaisiinko vauva kirkkoon. Pitäisimmekö tilausuuden kotona, kirkolla vai jossain muualla. Kutsutaanko vain kummit ja ihan lähisuku vai kenties vähän isommat juhlat. Vaatimattomat kakkukahvit vai kunnon syömingit. Vaihtoehtoja riitti.

Lopulta päädyimme järjestämään ristiäiset vuokrattavassa juhlatilassa yli kuudellekymmenelle hengelle, kahden viikon varoitusajalla. Yleensä ristiäiset kai pidetään ihan pienellä porukalla, mutta ensinnäkin halusimme juhlia ihanaa iloista tapahtumaa parhaiden ystäviemme ja perheemme kesken, jonka lisäksi löysimme niin ihanan juhlapaikan, että sen potentiaali oli pakko hyödyntää kunnolla.

Koska emme tienneet minkälainen ja ennen kaikkea, minkä näköinen, lähikirkkomme on sisältäpäin ja millaiset tilat siellä olisi ristiäisten jälkeisiä kahvitteluja järjestää, ajattelin vähän vilkaista Helsingin juhlapaikkatarjontaa.

Kirjoitin Googlen kuvahakuun ”Helsingin kauneimmat vuokrattavat juhlatilat” ja heti ensimmäisenä taisinkin klikata Töölönlahdella sijaitsevan Villa Kiven kuviin. Tiesin heti, että haluaisin pitää juhlat täällä, eikä mikään muu paikka tai vaihtoehto tuntunut enää sen jälkeen yhtä hyvältä. Onnekseni paikka olikin Oskulle entuudestaan tuttu ja hän oli kanssani samaa mieltä juhlien järjestämisestä siellä.

Kirjailijatalo Villa Kivi on paikkana hyvin ainutlaatuinen ja tiesin, että tyyliltään sen juhlatila olisi varmasti myös sellainen joka vetoaa moniin teihin blogini lukijoihin. Ajattelinkin, että esittely paikasta kiinnostaisi monia ja siksi ehdotin heille yhteistyötä. Rehellisyyden nimissä emme olleet myöskään budjetoineet yhtään ylimääräistä vuokratilaa varten, joten oli mahtavaa että myös heidän mielestään yhteistyö näkyvyyttä ja rehellistä kokemustamme vastaan kuulosti hyvältä.

Kaunis vaalea puuhuvila sivurakennuksineen seisoo Linnunlaulussa, Töölönlahden rannalla, ja toimii kirjailijoiden ja kirjailiajärjestöjen tukikohtana. Koko Linnunlaulun alueen historia on värikäs, monimuotoinen ja korkeakulttuurinen ja Villa Kiven kirjallisuuteen liittyvä historia on lähtöisin jo kaukaa 1900 luvun alusta lähtien. Vuonna 1985 Villa Kivi siirtyi Kivi-talo Säätiön omistukseen ja hallintaan.

Rannan puolella, talon alakerrassa sijaitseva vuokrattava juhlatila on vain pieni osa itse rakennusta, jossa on yhteensä 14 ammattikirjailijoille vuokrattavaa työhuonetta. Erillisen saunarakennuksen yhteydessä on myös kirjailijaresidenssi, eli 3 vierashuonetta, jotka on tarkoitettu Helsingissä vieraileville kirjailijoille lyhytaikaiseen majoitukseen. Saunaa ja näitä huoneita voi myös vuokrata edullisesti juhlatilan vuokrauksen yhteydessä.

Kirjailijat voivat hakea työhuonetta aina kolme vuotta kerrallaan ja työskennellä siellä rauhassa kauniissa maisemissa ja upeissa puitteissa. Kivi-talo säätiö on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tarkoituksena on parantaa kirjailijoiden työskentelymahdollisuuksia sekä helpottaa keskinäistä kanssakäymistä ja yhteydenpitoa lukijoihin. Juhlatilasta saatavilla vuokratuotoilla voidaan tarjota kirjailijoille edulliset vuokrat sekä majoittaa kirjailijaresidenssissä esimerkiksi vierailevia luennoitsijoita.

Villa Kivessä on syntynyt romaaneita, runoteoksia, historiankirjoituksia, näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, esseitä, ym. yli 300 teosta. Talossa ovat kirjoittaneet sadat suomalaiset ammattikirjailijat, joista viisi on saanut Finlandia-palkinnon. Kirjailijatalo Villa Kivessä pidetään merkittäviä kirjallisuus- ja taidetilaisuuksia myös yleisölle. Avoimia tilaisuuksia ovat muun muassa Helsinki päivä ja Taiteiden yö.

Huvilan alakerran juhlasaleja vuokrataan esimerkiksi kokouksiin, seminaareihin, karonkkaan, häihin ja syntymäpäiväjuhliin. Ja ristiäisiin. Tilaan saa istumapaikat reilulle 60 hengelle, mutta tarvittaessa sinne mahtuu noin sata henkeä. Juhlasalista aukenee myös terassi suoraan Töölönlahdelle. Ristiäispäivänä rannassa uiskenteli utelias joutsenperhe.

Juhlapaikka on pitkänmallinen tila, jossa on ikään kuin kolme auki olevaa huonetta peräkkäin. Ensimmäisessä, vihreäksi maalatussa huoneessa on suuri pöytä, joka toimii loistavasti buffet-pöytänä, kaksi muuta huonetta toimivat sitten itse juhatilana. Viimeisessä huoneessa on myös upea kakluuni. Muutenkin tila on täynnä kauniita katseenvangitsijoita, kuten erilaisia kristallikruunuja, satiiniverhoja hapsuineen, kultaisia yksityiskohtia sekä taideteoksia eri kirjailijoista.

Lisäksi tilavuokraan kuuluu keittiön käyttö, suuri määrä erilaisia astioita, lisäpöytiä ja tuoleja, piano, musiikki– ja äänentoistovehkeet sekä muutama mikrofoni. Lisäksi varastosta löytyi edellisten vuokraajien jättämiä tunnelmavaloja, pöytäliinoja, maljakoita ja serviettejä, joita saa vapaasti käyttää. Tilaan saa siis järjestää omat ruoat ja juomat, mikä on useimmille suuri plussa. Vuokra-aika on yleensä klo 10-02.

Me päädyimme tarjoamaan ristiäisissä kylmiä ruokia, joista suurimman osan pystyi valmistamaan jo edellispäivänä. Itseasiassa anoppini teki melkein kaiken, hitsi mikä urakka. Mutta oli se sen arvoistakin, ruoka oli ihanaa!

Tarjolla oli kahta erilaista perunasalaattia, vihersalaatti, punajuuri- ja hernehummusta, marinoitua kesäkurpitsaa, munakoisoa sekä porkkanaa, oliiveja, tuoretta Levain-leipää, itsetehtyä simennäkkileipää, erilaisia juustoja ja hilloa sekä parsa että sienipiirakka. Juomana skumppaa, viiniä sekä seljankukkamehua. Jälkkäripuolesta on tulossa vielä ihan oma postauksensa.

Tila toimi mielestäni tosi kivasti myös ristiäisiin ja kaikki reilu 60 vierasta mahtuvat hyvin. Me toimme mukanamme tilaa koristamaan ystäväni Pajun häissäkin olleet valkoiset pöytäliinat sekä kirppareilta haalitut maljakot sekä kasapäin kukkia. Ystäväni Cessi, joka oli myös yksi kummeista, teki Myylle myös samoista kukista maailman söpöimmän kukkaseppeleen, jota oli tarkoitus hänen juhlassa pitää. Se kuitenkin unohtui koko päiväksi jääkaappiin.

Itse kastetoimitus oli ihana. Löysimme kivan papin, joka sai kaiken näyttämään ja kuulostamaan juuri meidän tyyliseltä, eli rennolta ja hauskalta. Itsehän en siis kuulu kirkkoon, eikä vanhempia lapsiani ole kastettu, joten oli kiva että kastaminen tuntui minustakin silti hyvältä ja luonnoliselta. Isoveljet lausuivat vielä lopuksi Kun on oikein pieni-runon. Omaan hassuttelevaan tyyliinsä toki. Kummeja Myy sai yhteensä neljä.

Päällään Myyllä oli Oskun suvun puolelta tuleva, 20-luvulta saakka käytetty kastemekko. Myös meidän suvun kastemekko oli tilaisuudessa läsnä, mutta se oli hihoista niin kapea, ettei mahtunut kolmikuisen Myyn päälle. Olin ostanut myös kolmannen, itse juhlissa pidettävän mekon, mutta Myy nukahti toimituksen jälkeen kastemekko päällään ja nukkui itseasiassa ihan juhlien loppuun saakka.

Lahjapöydällä meillä oli Myyn vauvakirja, joka toimi samalla vieraskirjana. Olin myös tettäänyt kuvia, jotka oli tarkoitus laittaa kiertämään niin, että jokainen olisi halutessaan voinut ottaa kuvan mukaansa. Noh, tästäkin unohdettiin mainita, mutta kyllä ainakin osa vieraista kuvia pläräili.

Kaikista unohduksista huolimatta meillä oli todella, todella ihanat juhlat. Tietysti kaikki rakkaat vieraat tekivät tunnelman, muttei käy kieltäminen että myös kauniilla ja toimivalla juhlatilalla oli osuutensa asiaan.

Ristiäiset alkoivat kahdelta ja viimeiset vieraat lähtivät muistaakseni siinä kuuden aikaan. Jos päivä olisi sunnuntain sijaan ollut lauantai, olisivat juhlat varmaan kestäneet yömyöhään saakka. Mietittiin jo kovasti, että mitkähän juhlat tuolla voisi seuraavan kerran järjestää. Ehkä ihan vain aikuisten kesken ja samalla voisi vuokrata myös ainakin saunan, kenties jäädä yöksikin residenssiin. Oli muuten hyvä tietää etukäteen, ettei alakerran juhlinta häiritse ylhäällä työskenteleviä kirjailijoita.

Vaikka kaksi viikkoa oli suhteellisen lyhyt näin isojen juhlien järjestämiseen, vältyttiin mielestäni pahimmilta stresseiltä. Olihan siinä aikamoinen roudaaminen, kun kaikki ruoat tuli omasta takaa, mutta toisaalta olisin ollut varmaan enemmän stresseissä siivoamisen suhteen jos oltaisiin pidetty ristiäiset meillä kotona. Eikä silloin oltaisi voitua kutsua kun ihan pieni osa vieraista.

Aurinkoinen sunnuntaipäivä Töölönlahdella oli täydellinen meidän juhlia ajatellen. Koko huvilan ympäristö on uskomattoman kaunis jopa marraskuussa. Mikä onni että edes muutama huvila alueella on säästynyt ja pidetty kunnossa ja miten ihana että meillä tavallisillakin pulliaisilla on mahdollisuus tätä Villa Kiveäkin käyttää.

Meidän pappikin muuten kehui, että tällaisia kunnon bileitä näiden ristiäisten pitäisikin olla. Ilon juhlia. Kaikesta rentoudestaan ja suuresta määrästä vieraita huolimatta, tilaisuus oli myös ihanan herkkä ja tunnelmallinen.

Suurin osa postauksen kuvista Minna Sipinen Photograpy


VAUVALLA ON NIMI!

19/11/2018

Meillä oli eilen aivan ihanat ristiäiset ja juhlat vauvan nimen kunniaksi. Juhlista vielä myöhemmin lisää, tärkein kuitenkin ensin, eli nimi. Meidän tytär sai kasteessa nimekseen Myy Saga Emilie.

Nimeä pyöriteltiin pitkään ja hartaasti, hienoja nimiä kun on niin paljon! Saga-nimi lyötiin lukkoon oikeastaan heti kun saimme tietää odottavamme tyttöä. Nimellä on suuri merkitys, sillä myös Oskun 95-vuotias supermummo on samanniminen. Myös Emilie on kunnianosoitus toiselle merkitykselliselle lähisukulaiselle.

Etunimi Myy taas tuntui sopivan vauvalle kun nappi päähän. Myy on ollut yksi suosikkinimistäni aina ja yksi niistä nimistä, mitä minulla on ollut mielessä mahdolliselle tulevalle tyttärelleni. Nimi Myy on monelle tuttu Tove Jansonin saduista, mutta itse asiassa nimi tulee alunperin Kreikan kirjaimistosta ja sille on myös oma symboli μ. Sitä on käytetty myöhemmin myös Latinalaisessa kirjamistossa ja metrin miljoonas­osan tunnuksena. Täten Myyn voidaankin katsoa tarkoittavan pienintä mitä on. Ja sitä Myy nyt onkin, perheemme pienin.

Mikä minusta on hienoa on se, että kaikki nämä nimet kuvastavat vahvoja, rehellisiä, rohkeita ja omaa tietään kulkevia naisia. Minusta nimen valinnassa riittää hyvin se, että se on omasta mielestään kaunis, mutta ihanaa myös, että näillä nimillä on sen lisäksi vähän isompi merkitys meille.


KASTELAHJA OMALLE LAPSELLE

17/11/2018

Vietämme huomenna ristiäisiä ja tiedän, ettei vanhemmilla ole kai yleensä tapana antaa lapselleen kastelahjaa, mutta minä haluan sellaisen nyt antaa.

Minulla on ollut pienestä saakka kultainen pieni nalle-medaljonki. Muistelen, että sain sen aika varmasti vanhemmiltani ehkä noin viisivuotiaana, mutten ole ihan varma. Muistelen myös, että minulla oli medaljongin sisällä joku kuva, aika varmasti omani, hahah. Ja koska pienenä pureskelin kaikkea, löytyy medaljongin takaa myös pienet hampaanjälkeni.

Koru tuskin tulee oikeasti käyttöön vielä moneen vuoteen, mutta huomenna juhlissa tytär saa sitä ensimmäisen kerran pitää. Koruliikkeestä ostamani uusi kultaketjukin on vielä liian pitkä, vaikka se lyhyin saatavilla mahdollinen olikin.

On ollut jännä huomata, miten tunteikkaasti olen suhtautunut tuleviin ristiäisiin ja niihin liittyviin valmisteluihin. Olen käynyt kaihoisasti silittelemässä henkarissa roikkuvaa kastemekkoa, valinnut pala kurkussa kauniita kappaleita soittolistalle, ihastellut söpöjä töppösiä ja pillittänyt räkä poskella etsiessäni kaunista runoa isoveljien juhlassa lausuttavaksi.

Vauvan kastaminen ylipäätään tuntuu aika isolta ja merkitykselliseltä asialta. Siihen liittyy paljon perinteitä ja mukana oleva uskonnollisuus tekee siitä omastani mielestäni jollain tapaa aika vakavankin asian. Itsehän en kuulu kirkkoon, ole uskonnollinen tai ole kastanut aiemmin lapsiani, joten tämä kaikki on vähän uutta minulle.

Ennen kaikkea kastaminen tuntuu kuitenkin hyvin merkittävältä ja isolta etapilta heti syntymän jälkeen. Samaan aikaan myös kolme kuukautta täyttävä vauva muuttuu taas askeleen lähemmäksi sitä, joka hänestä tulee. Hän saa virallisen nimen, joka tulee osaksi hänen identiteettiään. Hän ei ole enää vain pieni avuton vastasyntynyt vauva, vaan ihan oma itsensä, juuri hän. Ja huomenna me saamme juhlia sitä.


ALL MY FRIENDS ARE HAVING A BABY AND I’M LIKE…

27/03/2017

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.