Loma on alkanut erittäin ihanassa,lämpimässä ja rennossa tunnelmassa. Kamerasta löytyi kuvia samalta aamulta kun lähdettiin reissuun. Ennen lentoa ehdittiin nimittäin käydä kuvaamassa pätkä eräälle iloiselle videolle, josta varmasti kuulette myöhemmin vähän lisää… Kuvauksen jälkeen jäätiin vielä koko perheen voimin skeittailemaan. Kotiin lähdettiin juuri ennen räntäsateen alkua, eipä harmittanut yhtään lähteä reissuun.

Nyt nukkuman jotta aamulla jaksaa nouusta ajoissa rannalle, huomiselle luvassa tähän saakka loman lämpimin päivä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt on taas tapahtunut niin paljon että ei meinaa itse edes perässä pysyä. Onneksi on instagram, sieltä voi tarkastaa.

Viimeisen viikon aikana olen

– käynyt kolme kertaa lenkillä, nilkka alkaa toipumaan!
– juonut kuohuviiniä aamupalaksi
– tuntenut suurta ja suloista haikeutta kulkiessa keväisillä kaduilla
– käynyt Tampereella kuvaamassa viimeisen jakson juoksukoulua
– katsonut telkkarista ekan jakson juoksukoulua
– tutustunut uusiin ihmisiin
– rekrytoinut pikkuveljet lastenvahdeiksi
– ollut juhlimassa ja tanssimassa kahdestaan exän kanssa
– tullut dumpatuksi
– lipsunut monta kertaa dietistä
– käynyt tinder-treffeillä
– opetellut optikon kehoituksesta käyttämään silmälaseja (mulla on ikänäkö!)
– ikävöinyt ystäviä
– itkenyt pitkästä aikaa (ihan vähän) ja nauranut ihan tosi paljon
– skeitannut samalla rattaita työntäen
– hurrannut pottaan tulleita pissoja (ei omia)
– kuunnellut täysillä musaa ja tanssinut paljon peilin edessä
– päättänyt ostaa uudet farkut
– jättänyt kouluihin hakemisen ja ennakkotehtävän tekemisen ihan viimetinkaan
– laulanut yksin kadulla
– tehnyt töitä
– ollut aika rento ja kiva äiti
– unohtanut taas vaikka kuinka monta asiaa
– jutellut ainakin neljän tuntemattoman ihmisen kanssa ihan muuten vaan ohimennen
– päättänyt vain katsoa että mitä elämä tuo eteen ja lakata ajattelemasta että olen hukassa

Mulle siis kuuluu ihan hyvää. Mitäs teille?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten jo aiemmassa sporttikuvasarjassa kerroin, kävin viime viikonloppuna skeittaamassa Kontulan hallissa. Oma skeittiharrastus on loppunut jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, kun ollien sijasta alkoi kiinnostamaan enemmän se skeittipaikoilla tyttöjen kanssa istuskelu ja söpöjen skeittaripoikien katseleminen. Kaapo innostui skeittaamisesta alle kaksivuotiaana ja omassa pihassa ja puistossa skeittailun lisäksi ollaan käyty muunmuassa keksäisin Eläintarhalla, mutta itse en ole laudan päälle hypännyt. Ennen kun taas nyt.

Kontulan skeittihalli on suomen suurin ja lauantaisin siellä on oma vuoro aloittelijoille. Me tosin olimme paikan ainoat aloittelijat ja noin tunnin verran jaksoimme olla muiden tukkeena, kunnes päätimme siirtyä pois jaloista sisääntulo käytävään. Parissa tunnissa tuli helposti hiki, kun potkimme ja laskimme tuota loivaa mäkeä ylös ja alas. Oma treenini koostui lähinnä oikelle kääntymisen sekä jarruttamisen treenauksella. Lähtötilanne oli se että osasin mennä suoraan, kääntyä vasempaan ja hypätä kyydistä kun vauhti meni liian kovaksi, heh. Loppua kohti oma meno selkästi muuttui varmemmaksi, mutta uskallusta tarvitaan vielä ihan hirveästi lisää!

En ole edes varma kiinnostaako minua nyt hirveästi rampeilla ja muilla laskeminen tai temppujen opettelu. Luulen että tulevana kesänä longboardaus voisi olla enemmän oma juttuni. No, siihen vasta uskallusta tarvitaankin! Pienemmät pojatkin vetivät hienosti, siitä se lähtee! Ja Elsa tietty kans, sai taas komean mustelman.

Tarkoitus olisi käydä nyt säännöllisesti tuolla hallilla ja kun säät ja kadut sallivat niin siirtyä sitten tietysti ulos. Tulevana lauantaina skippaan kuitenkin skeideilyt, ja osallistun Etnofitnessin superlauantaihin. Etnofitness on tanssi ja liikuntakeskus Kurvissa ja uusi yhteistyökumppanini. Tulevana lauantaina monipuolisille tanssitunneille voi osallistua vaikka useammalle peräkkäin, pilkkahintaan. Kaikki tunnit sopivat kaikille, joten mukaan vaan! Itse testaan 90´s dance partyyn ja jooga flow tunnit.

Onko siellä lukijoissa skeittauksen harrastajia, tai harrastavatko lapsenne? Olisi kiva kuulla oikeastaan ihan kaikkea siihen liittyvää ja etenkin aloittamiseen liittyviä juttuja. Niin ja että miten alamäessä jarrutetaan ilman että joku luu katkeaa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kun älypuhelimet ja tabit valtaavat perheiden kodit, ja tietokoneista on tullut huomattavasti helppokäyttöisempiä uusien kosketusnäyttöjen ansiosta, on tuloksena se että kaikki pikkulapsista isovanhempiin osaavat käyttää niitä. Nykyään on enemmän sääntö kun poikkeus, että kaksivuotias osaa avata puhelimen ja valita sieltä lempipelinsä ja alkaa pelaamaan. Eilen junassa molemmilla puolillani, sekä vastapäätä, istui koululaisia jotka pelasivat joko puhelimillaan tai tableteilla. Jos pelaaminen pysyy kohtuudessa, sitä on mielestäni turha päivitellä – se on tätä päivää ja kymmenen vuoden päästä ehkä taas jotain muuta.

Meillä lapset saavat pelata jonkun verran, joko puhelimella tai tabletilla. Kaapo on nyt myös harjoitellut muutamia kertoja tietokoneella pelaamista ja etenkin hiiren käyttöä. Parhaimmassa tapauksessa nettipelit ovat kehittivä ja pistävät lapsen mielikuvituksen liikkeelle positiivisessa mielessä. Erilaisia pelejä on vaikka kuinka, mutta annan lasten pelata vain sellaisia jotka olen itsekkin katsonut läpi. Motoriikkaa, tilan hahmotusta, sanavarastoa, engannin kieltä, värejä, numeroita, kirjaimia, ihmiskehon toimintaa, käyöstapoja – näitä ja paljon muuta lapset oppivat pelatessaan laadukkaita pelejä. Ja vaikka haluan pelien olevan laadukkaita ja sisällöltään turvallisia, niin toki suurin syy näitä pelata on ihan puhdas viihde. Sillä sitähän nämä pelit oikeasti ovat. Viihdettä lapsille ja hetki omaa aikaa äidille. Vaikka kyllä me välillä pelaillaan yhdessäkin (ja joskus yksinkin).

Kokoajan tulee yhä enemmän pienille lapsille suunnattuja opetuspelejä, joista erityisesti itse pidän, mutta niin myös pojat. Yksi suosikki on Kids Piano Lite, joka on kauniisti suunniteltu musiikki-mobiiliohjelmisto, joka tarjoaa kahdeksan eri pelimuotoa. Siinä voi esimerkiksi jahdata hiirtä juustopalan ympäri tai pelata ksylofonia kosketusnäytöllä. Peliä voi myös käyttää soittorasiana, ja se opettaa musiikkiteorian perusteet. Toinen meillä hyvin suosittu on Lego Duplon pelit. Ihan pikkuisille suunnatussa appsissa etsitään tuttuja eläinhahmoja piiloistaan ja yli kolmevuotiaille suunnatuissa peleissä sitten rakennellaan erilaisia autoja ja junia. Monelle lukijalle tuttu on varmasti myös Pikku Kakkosen ohjelmisto, josta löytyy paljon kaikenlaista puuhaa – poikien suosikki on ehdottomasti Hertan mustikkaretki.

Kaapoa on alkanut kiinnostamaan myös jo enemmän kouluikäisille suunnatut pelit,
 erityisesti Lego Movie Maker. Nerokas, pieni mobiiliohjelmisto mahdollistaa ”stop motion” elokuvien teon Lego-hahmoilla. Kokoajan näytöllä pyörivät ohjeet opastavat kuinka kuvata ja editoida elokuva, jonka jälkeen siihen voi lisätä taustamusiikin sekä otsikot. Myönnettäköön että vanhemmatkin voivat nauttia tästä pelistä ja kuluttaa siihen välillä vähän liikaakin aikaa..

Toki siis aikuisetkin pelaavat ja aikuisille suunnattuja pelejä löytyykin varmaan eniten ja joka lähtöön; erilaiset pelikonsolipelit, online ruletti, pokeri, blackjack ja hedelmäpelit muunmuassa. Nettipelin lisäksi pelikonsolit, kuten PlayStation 4 ja Xbox One, ovat edelleen teini-ikäisten ja nuorten aikuisten joululahjalistan kärjessä ja niitä saattaa kuulemma olla jopa hankala löytää kaikista kaupoista nyt joulun alla. Tähänkin maailmaan olen saanut tutustua aika hyvin, kiitos viiden veljeni. Tietysti pelikonsolitkin saa nykyään yhdistettyä nettiin, josta löytyy erilaisa lisäosia ja extramateriaalia todella laadukkailla, onneksi niiden aika ei vielä meillä ole.

Itse ainakin pidän hieman rauhallisemmista peleistä. Älypelit, kuten esimerkiksi Aapelin tarjoama sanapeli, sekä nettibingot ovat kuulemma erityisen suosittuja myös vanhusten kesken. Tämä mummo saattaa siis välillä tylsällä ratikkamatkalla ratkoa nettisudokua tai jahdata samanvärisiä timantteja.

Kivointa on kuitenkin viettää aikaa yhdessä, vaikka välillä vähän pelaillen. Applen storesta löysin koko perheelle suunniteltun GameRoom ohjeman iPadille, jossa on viisi klassista lautapeliä useammalle pelaajalle. Siihen tarvitsee siis vain yhden iPadin, joka toimii pelilautana ja se tuo koko perheen yhteen yhden laiteen ääreen. Meidän pojat ovat tähän vielä vähän liian pieniä (äläkää nyt sanoko että teidän taaperot pelaavat jo shakkia tai tammea), mutta ajatuksena tämä on mielestäni kiva ja odottelenkin tästä perheen pienimmillekkin sopivaa versiota. Hauska idea, ilman jatkuvasti hukassa olevia nappuloita ja noppaa.

Mielenkiintoista olisi kuulla ajatuksianne niin lasten kuin vanhempienkin pelaamisesta. Entäs mitä olette mieltä siitä jos nettipelit syrjäyttävät perinteiset lautapelit? Onko teillä tapana pelailla perheen kesken vaikka joulupyhinä? Niin ja onko vinkkaamani pelit teille entuudestaan tuttuja ja olisiko teillä vinkata meidän pojille jotain uusia kivoja pelejä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.