Ehdoton suosikki brussipaikkani, Pacifico. Se että joku paikka muodostuu suosiksi vaatii montakin asiaa, no hyvä ruoka toki, mutta myös tunnelma, helppo sijainti, edullinen hinta ja kiva henkilökunta. En edes muista minä vuonna olen ensimmäistä kertaa Pacificon brunssilla ensimmäistä kertaa käynyt, mutta sen jälkeen kertoja on kyllä kertynyt kymmeniä. Samalla olen saanut huomata kuinka brunssi on kehittynyt ja juuri nyt se on mielestäni parempi kuin ikinä. Ja kuullemma paranee vielä.

Pacificon tunnelmaa ei ole samanlaista missään muualla, siitä pitää huolen persoonallinen tila josta suuret ikkunat avautuvat värikkäälle Helsinginkadulle. Kuuluisia superhyviä drinkkejä ja kannuja saa toki myös brunssin ajan ja brunssi onkin lauantaisin ollut kiva tapa aloittaa päivä, jos ollaan juhlittu kavereiden kanssa jotain. Kuten vaikka viime viikolla synttäreitäni. Tuonne on muutenkin kiva ja helppo sopia treffit isommankin kaveriporukan kanssa, kauempaakin tulevat pääsevät julkisilla sinne helposti ja pöytäkin löytyy usein turhia jonottelematta. Vaikka vähän suuremman porukan se kannattaakin etukäteen varata. Puheensorinan taustalla, kuvassakin oleva herrasmies, Luis soittelee levyjään.

Keittiössä brunssiherkkujen äärellä häärii Meksikolainen kokki Benito, ja etenkin salaateissa ja lämpimissä ruoista on aistittavista meksikolainen twisti. Mikä minusta on eritysen kivaa, että ruoat vaihtelevat jatkuvasti – jopa pitkin päivää. Ruokia tehdään sen mukaan mitä asiakkaat niistä tykkäävät ja toki väliin kokeillaan si-su tten myös jotain uutta. Erilaisten lämpimien ruokien sekä salaattien lisäksi tarjolla on toki erilaisia muroja, jogurtteja, hedelmiä, leipiä, mehuja. Kaikkea mitä nyt kunnon brunssilla kuuluukin olla. Ihania jälkiruokia unohtamatta! Monet ruoista ovat gluteiinittomia tai täysin vegaanisia ja tähän kuulemma jatkossakin kiinniteteään entistä enemmän huomiota. Itse söin elämäni parasta pannukakkua, joka sattui olemaan myös vegaanista. Eli hyvää ja monelle sopivaa, mausta tinkimättä.

Joten brunssille siitä!

Pacificon brunssi Helsinginkatu 15 la-su klo 11-15 (auki klo 16 saakka) á 14.90 eur

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huh huh ja huh. Lapsiperheiden vanhemmat tietävät, että kun jokin uusi vaihe tulee tulee se rytinällä. Ja sitten taas myöhemmin huomaa sen loppuneen yhtä yllättäen kun alkoikin.

Muutama vuosi sitten sain käsiini Uhmakirjan, jonka sitten eräänä tiukkana hetkenä otin syyniin. Kaikille on varmasti tuttua ikäkohtaiset uhmaiät joista aina puhutaan, mutta opinpa kirjasta myös sen ettei se aikuisiälläkään katoa mihinkään. Minulla on uhma!

Oma tämän hetkinen on uhmani on selvä seuraus perheessämme voimakkaana kiertävästä 3 -ja 5 vuotisuhmasta. Jännä juttu tosin on se, että uhmakirjassa ei ole mitään mainintaa näiden ikäkausien uhmasta. Mutta tulkaa vaikka katsomaan (tai kuuntelemaan rappuun), jotain täällä selvästi on meneillään. Vai sattuiko joku näkemään minua eilen kaupassa kahden, jo toista tuntia huutavan lapsen kanssa (joista toinen muunmuassa heitteli kärryistä tavaroita ja toinen kiipesi itkemään jäätelöaltaaseen)?

No miten se oma uhmani sitten näkyy? No aika samalla tavalla kun noilla metrinmittaisilla, kiukuttaa, raivostuttaa, en jaksa, en halua. Uhmaakirjan mukaan aikuisiällä tapahtuva uhma liittyy usein siihen kun elämässä tapahtuu jotain suurta ja elämän perin pohjin muuttavaa. En nyt herranjestas sentään ole raskanaa, jota kirjassa käytetään erimerkkinä, mutta sen lisäksi että olen tajunnut että lapseni vain jatkavat kasvuaan ja itsenäistyvät, on mielen päällä muitakin asiota. Hiljattain tapahtunut ”työpaikan” vaihto, lähestyvä muutto ja asunnon metsästys sekä raivostuttava säätö ihastuksen kanssa. Yhdistetään tähän vielä ne kuuluisat hormoonit (ja juuri tällä herkellä korvanjuuressa nokkahuilua soittava lähes kolmivuotias) niin soppa on valmis.

Mutta sensijaan että ruoskisin itseäni, ajattelisin olevani huono vanhempi kun en jaksa, tai vällillä edes halua, ymmärtää kapinoivia lapsiani, pitäisi yrittää antaa välillä vähän ymmärrystä myös itselle. Okei, pinna paloi, huusin ja saatoin ehkä paiskata lapsen väärin kuoritun banaanin tiskialtaaseen, mutta minäkin olen vain ihan tavallinen ihminen. Välillä tekee oikeasti ihan hyvää menettää kontrolli. Se saa kasvamaan ihmisenä. Ja kirjan mukaan se tekee sinusta jopa paremman vanhemman. On ihan tervettä voida joskus huonommin, se on vain tapa kehittyä.

Ja senkin kun muistaa, että nämä uhmat ja vaiheet ovat vain ohimeneviä juttuja. Vaikka olekin tällä viikolla ollut jatkuvasti hermoromahduksen partaalla, olen tuskin sitä enää ensi viikolla. Sitten on jo huushollissa taas aivan uudet jutut. Tähän väliinhän voisi pitkästä aikaa sopia hyvin vaikka sellainen kukaan ei nuku -vaihe.

Disclamerinä pitää vielä loppuun todeta että kaikesta huolimatta ei tässä huushollissa rakkauta puutu. Vaikka tunteet kävyät kuumina niin aina pyydetään anteksi, halitaan ja sovitaan. Ja tosi ihnaa on aina seuraaviin kilareihin saakka. Mutta tätähän tämä on, vai miten muilla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten kerroinkin, olimme pienellä bloggaaja-porukalla käymässä reilu viikko sitten Meandin pääkonttorilla Malmössä. Mukana meitä oli siis Suomesta Emilia, Heidi ja Elisa sekä Meandin omat  vahvistukset Venla ja Anna, sekä lisäksi neljä perhebloggaajaa Saksasta.

Olen tehnyt blogin kautta Meandin kanssa yhteistyötä jo varmaan parin vuoden ajan, joten oli todella hienoa päästä tutustumaan sinne mistä kaikki alkaa. Todella hienoa oli tavata viime talven jälkeen uudestaan myös Meandin äiti Helen. Ihan jo siitä syystä että hän vain on niin energinen ja insporoiva tehopakkaus.

Ruotsalaisen Meandin tarina siis alkaa vuodesta 2004 jolloin kaksi kotiäitiä, Helen ja Susan, istuivat keittiön pöydän äärellä ja päättivät valmistaa pienen (ja vähän muista Ruotsalaisista lastenvaatteista erottuvan) erän vaatteita eräisiin joulumyyjäisiin. Ja kymmenen vuotta myöhemmin tässä he ovat edelleen! Yritys on kasvanut huimasti kymmenen vuoden aikana, mutta silti jopa pääkonttorillakin oli aistittavassa hyvin kotoinen tunnelma. Meandi onkin hyvin matalan hierarkian yritys, kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä ja toimiston valoisassa keittiössä tuoksuu tuore pulla. Tämä fiilis heijastuu myös erimeksi suomeen saakka, jossa meandin myyjillä on tiivis, läheinen ja lämminhenkinen porukka. Tämän sain itsekkin todeta alkuvuodesta, kun olin tapahtumassa jossa oli paikalla lähes 300 meandin kotimyyjää.

Kiinnostavan päivän aikana saimme tutustua muunmuassa printtien syntyyn sekä vaatteiden valmistusprosessiin ihan alusta saakka. Todella kiinnostavaa kuultavaa oli se miten luomupuuvilla lopulta valmistuu valmiiksi vaatteeksi, kotikutstuille esiteltäväksi ja kuluttajalle postitetavaksi. Etenkin kun siitä kerrottiin niin suurella intohimolla. Meandi todella kiinnittää huomiota valmistusprosessiin ja toimii hyvin vastuullisesti. Oli mielenkiintoista nähdä kuvia ja luulla tarinoita tehtaista, jossa ihmiset hoitavat suurimman osan työn, eivät koneet. Sielläkin kaiken takana on joukko ihmisiä. Ihanan inhimillistä.

Eilen julkaistiin myös Meandin syysuutuudet, jota me pääsimme tuolla jo etukäteen hipelöimään. Naisille ihanaa savunsinistä verlouria niin joogapöksyinä kun hameenakin ja lapsille uutuutena muunmuassa alusvaatteita ja yöpukuja. Etenkin ne olivat kovasti mieleeni. Ja tuo ihana traktoritunika työille, ah! Nämä kaikki uutudet tulevat myyntiin huomenna.

Jatkossakin meandi jatkaa samaa linjaansa, se haluaa erottua trendeistä väriensä sekä printtiensä ansiosta. Edeleen pääajatuksena on laatu, vaatteiden pitkä käyttöikä sekä toimivuus. Suurin osa vaatteista sopivat sekä työille että pojille. Naistenmallisto jatkaa kasvuaan ja siihen kiinnitetäänkin nyt erityistä huomiota. Värejä ja printtejä on mietitty nyt erityisen tarkkaan, niin että ne ennenkaikkea ovat aikuisten vaatteita. Tykkään!

Kyllä tuollainen kulissien taakse vilkaisu vaan saa arvostamaan entistä enemmän näitä tekijöitä, hienoja ja kunnianhinoisia naisia, ja silti jalat ihan maassa. Hienoa että miten tällainen yksi hassu idea työllistää nykyään niin monia ihmisiä ja antanut kotiäidille uuden kivan tavan päästä takaisinn työelämään ja kerryttää pankkitiliä perhe-elämän lomassa kotikutsuilla.

Onnea 10-vuotiaalle Me&I:lle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Isona minusta tulee jalkapalloilja, koska tykkään jalkapallosta
Kivointa maailmassa on pelata palloa ja käydä uimassa rannalla
Kaikkien inhottavinta maailmassa on lyöminen ja potkiminen
On kivaa olla lapsi koska että voi mennä kaikkiin koloihin ja piiloihin
Lempi harrastukseni on jalkapalloilu
Aikuiset ovat vähän pahoja jos niitä kiusaa ja potkii, aikuinen määrää
Pikkuveli on hyvä pikkuveli
Lempi ohjelmani on Lego Batman
Säästän rahaa että voin ostaa leluja ja kaikkea
Kerään kiviä ja mustikoita
Lempi ruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa koska ettei koko maailma olisi iman ihmisiä
Talvella haluan luistella ja mennä kelkalla
Kesällä haluan heittää frisbietä ja kerätä sieniä
Haluaisin nyt olla Star Wars
Toivon Joulupukilta Star Wars taistelutyypin ja aluksen ja pahis tuotteet
Viisivuotiaana on kivaa, koska voi vaikka hyppiä ja juosta
Isoveljenä olen auttavainen
Matkuistain mieluiten Espanjaan
Siellä uisin ja ottaisin aurinkoa
Haluaisin papukaijan ja kissanpennun ja koirankin
Lempibändini on iskän musiikki
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellainen että voisin juosta ja saada lahjoja ja kivoja juttuja ja kaikkea kivaa ja nauramista ja syömistä ja ilmapalloja ja kavereita
Terveisiet blogin lukijoille iloista syksyä ja iloista onnea ja hauskoja juttuja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Onpas ollut ihanat aurinkoiset syyssäät. Kuitenkin kun lämpötila laskee ja muutenkin flunssapöpöt alkavat tehokkaammin liikkumaan, on täälläkin päässä ollut vähän tukkoinen olo. Syksyn tullen on ihana syödä herkullisia ja kuuman höyryäviä keittoja, joten sellaisen minäkin kehittelin flunssaista oloa helpottamaan.

Keitto ehti kadotota parempiin suihin ennen kun sain sen kuvattua, mutta sen sanon että hyvää oli. Kyseessä oli siis inkivääri-kookos-kanakeitto. Nam. Olen vähän huono jakamaan reseptejä, kun kokkailen aina vähän mututuntumalla. Mutta tämä flunnsarohto valmistui näin:

Pilko porkkanoita ja keitä niitä laimeassa kanaliemessä, lisää joukkoon sokeriherneitä tai papuja sekä kukkakaalia. Raasta joukkoon kunnon pala inkivääriä ja chiliä sekä valkosipulia oman maun mukaan (paljon). Lisää kananpalat kiehuvaan veteen. Laita perään vähän suolaa ja pippuria. Lisää pilkottu sipuli, herkkusienet sekä ituja (käytin valmista mixiä jossa myös babmua ja vesikanstanjaa). Lisää lopuksi kookoskerma ja mausta ripauksella curryä.

Saapi laittaa jakoon myös muut herkulliset syyssoppaohjeet ja flunssarohdot! Ja jos teette tätä keittoa niin tulkaa toki kertomaan että oliko hyvää (ei tää kyllä muuta voi edes olla)!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.