Jos joku kysyy, että mitkä ovat poikien lempileikit, ei vastausta tarvitse paljoa miettiä. Ne ovat nimittäin Lego-leikit! Pienistä taaperoista saakka on molempia kiinnostaneet Duplot ja nykyisin myös noita pikkulegoja saa kaivella jalkapohjasta vähintään tunnin välein. Legoilla leikkimien on mielestäni yksi parhaimpia, lasta kehittäviä ja mielikuvitusta simuloivimpia juttuja. Joten omasta puolestani he voisivatkin leikkiä niillä aamusta iltaan, silläkin uhalla että yöllisillä vessareissulla lentelee ärräpäitä niiden päälle astuessa.

Nykyään meiltä löytyy Legoja tosi paljon, pikkulegoja tuollaisen pään verran ja sitten duploja iso, noin 80 litraa vetävä säilytyspussillinen. Ja silti lisää odottaa paketissa synttäreitä odotellen. Aina kun tulee uusia suosikkeja, erikoislegoja ja uusia nättejä värejä. Noh ja ehkä tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että myös minä tykkään legoilla rakennella…

Tulevana viikonloppuna onkin yksi juuri meitä kiinnostava meno Helsinki Design Weekiä koskien. Nimittäin Teurastamolla vietetään lasten design viikonloppua, jossa muotoilu kohtaa myös perheen pienimmät. Ohjelmassa on näyttelyjä, työpajoja ja muuta tekemistä koko perheelle kivassa miljöössä. Ja meitä siis erityisesti kiinnostaa siellä järjestettävä LEGO-arkkitehtuuripaja. Paja pyörii koko viikonlopun klo 10-18 ja toki samaan aikaan siellä on paljon muutakin, esimerkiksi Kidd.O Magazinen muotinäytös myös kiinnostelee.

Itselläni on viikonloppuna luvassa myös ainakin vähän synttäreiden juhlintaa. Aluksi ajattelin etten sen kummemin synttäreitä juhli, vielä kun ne sattuivat arkipäivälle ja minusta on jotenkin hassua juhlia niitä vääränä päivänä. Mutta ystävän yllytyksestä luvassa on nyt ainakin hemmottelua ihanan brunssin merkeissä. Kivaa!

Mitäs teidän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu? Meinaatteko käväistä lasten HDW viikonlopussa tai jossain muussa Design Weekin tapahtumassa? Bloggareiden sisutuskirppiskin olisi, joten valinnanvaraa ainakin löytyy!

Postaus tehty yhdessä HDW ja LEGOn kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vielä ehtii nippanappa tämän vuokokauden puolella. Täytin tänään nimittäin kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Lähentelen kolmeakymppiä enkä todellakaan ole enää mikään teini, mutta elämäntilanteeseni nähden olen silti tosi nuori.

Kun sain Kaapon lähes viisi vuotta sitten, juuri 23 vuotta täyttäneenä, tusnsin ja tiesin olevani siihen täysin valmis ja kypsä. En olisi halunnut mitään yhtä paljon. Olin aina tiennyt että haluan nuorena äidiksi, eikä 23 enää edes ollut mielestäni kovin nuori. 17 olisi ollut.

En edelleenkään ajattele että olen ollut silloin liian nuori. Vaikka nuori silloin kyllä olen ollut, olen edelleen (ja samaan aikaan olen jo ihan mummo). Mutta en liian. En voisi kuvitella että olisin lykännyt lasten tekoa vielä vaikka viidellä tai kymmenellä vuodella. Niin suuri halu oli tulla silloin äidiksi.

Ja tässä sitä nyt ollaan, kaksikymmentäkahdekasan vuotias, kahden lapsen eronnut sinkkuäiti. Rutkasti elämänkokemusta takana ja toivottavasti paljon vielä viedä edessä. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lähdettiin eilen Riikan kanssa katsastamaan Habitare-messut. Oikeastaan mitään uutuuksia ei siellä hirveästi ollut, mutta kyllähän sitä tuli taas vähän inspiroituneempi olo ihan vain kiertelystä ja kauniiden tavaroiden ja astelmien katselusta.

Parhaiten jäivät mieleen Lundian laatikot, Aaltojen YOLO syöttötuoli/jakkara sekä kaikkialla vilisevä vaneri. Habitaren mielenkiintoisimpaa antoa on ehdottomasti ahead!-alue, joss tänä vuonna suunnittelukilpailu, uusien kykyjen areena Protoshop, sekä EcoDesign -ja Trash Design erikoisnäyttelyt.

Muuten itselleni tämän vuoden Design Weekin anti on jäänyt hyvin laihaksi. Saa nähdä jos sitä vielä viikonloppuna johonkin osallistusi. Oletteko te jo ehtineet käväisemään Habitaressa tai sinne viikonloppuna suuntaamassa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olin tänään Habitare-messuilla. Ja sen sijaan että kertoisin nyt messuista, niin sain vihdoin inspiraation kertoa, ei enää niin uudesta, sängystäni. Messuista kyllä vielä myöhemmin!

Jo aikaa sitten tilasin kotimaiselta Luona In:ltä mittojen mukaan minulle teetetyn vanerisen laatikkosängyn. Olin jo pitkään ihastellut Luonan kauniita ja yksinkertaisia kalusteita, mutta aikuisten sänkyjä ei heidän valikoimassaan vielä ollut. Kiva kuitenkin että sielläkin päässä oltiin kiinnostuneita testaamaan että miten sellaisen valmistus onnistuisi.

Sänky tehtiin valikoimissa olevan lastensängyn pohjalta. Sängyn kokoaminen sinänsä kuulosti teoriassa todella yksinkertaiselta, mutta itse olin olin lopulta hermoromahduksen partaalla sen kanssa taiteillessa. Joltain kätevämmältä ihmiseltä (jolla myös työkalupakki on paremmin varusteltu) kokoaminen kuitenkin kävisi varmaan helpommin. Tai Luonalta ainakin kerrotiin että olin ensimmäinen asiakas joka koki kokoamisen hankalaksi.

Myöskään ruonkopatja ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto tähän. Sängyn pitää nimittäin olla ihan millileen oikean kokoinen, omani oli ne ratkaisevat kaksi milliä liian pieni ja nyt sängyn reunat vähän irvistelevät kun runnoin patjan sisään väkisin. Tarkoituksena olisi myöhemmin ostaa sänkyyn uusi patja, myös siksi että patja ottaa jotenkin hassusti reunoihin kiinni, ja vaikkapa kylkeä kääntäessä siitä lähtee äsryttävä ääni. Sitten joku päivä..

Mutta kaikenkaikkiaan ja alkuvaikeuksista huolimatta, sänky on kyllä tosi nätti. Myös tuoreen vanerin tuoksu on huumaavan ihana. Pohjassa olevien pyörien ansiosta sänkyä on helppo liikutella, esimerkiksi siivotessa. Muutenkin olen vain niin ihastunut tuohon raakavaneriin, saa nähdä pitääkö jossain vaiheessa sänky kuitenkin käsitellä esimerkisi vaalealla kuultolakalla jos se alkaa tummumaan tai kellastumaan.

Jos Luonan kalusteet eivät ole vielä entuudestaan tuttuja, kannattaa käydä tutustumassa. Jos meillä vain olisi tilaa niin lasten sisäleikkimökki olisi ainakin ihan pakkohankinta. Tämän 120 senttiä leveän aikuisten laatikkosängyn hinnaksi tuli noin 400 euroa, joten jos sellainen kiinnostelee niin kannattaa kysyä tekevätkö he (enään minun kokoamishankaluuksien jälkeen) jatkossakin myös mittatilauksesta sänkyjä.

Lakanat: H&M Home, Elviksen vaatteet: huppari Makia, t-paita Aarrekid, legginssit VIMMA.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuka huomasi Instagramista että olin viikonlopun Kööpenhaminassa? Yritin karsia näitä kuvia parhaani mukaan, mutta minkäs teet kun kaupunki oli niin kaunis. Olimme siis blogireissulla Emilian, Heidin ja Elisan kanssa Köpiksessä, mutta reissumme päätarkoitus oli tutustumien Meandin pääkonttoriin Malmöössa, johon huristimme ensimmäiseksi päiväksi (the Siltaa pitkin) junalla. Tanskan ja Ruotsin välissä olevaa siltaa pitkin olikin tosi kätevä ja nopea tapa matkustaa. Malmön reissusta kerron paremmin myöhemmin, kuvamateriaali nimittäin sisältää vielä toistaiseksi salaisia uutuuksia…

Me jäimme kuitenkin kaupunkiin vielä toiseksi päiväksi. Olimme vuokranneet itse asunnon air bnb:n kautta joka osoittautuikin ihan loistavaksi valinnaksi. Meillä oli suuri kattohuoneisto aivan keskeisimmällä kohtaa Strøgetia, eli kauppoja ja ihmisiä vilisevää kävelykatua.

Kööpenhamina vaikutti todella ihanalta kaupungilta. Kentältä pääsi tosi kätevästi ja nopeasti junalla keskustaan ja siellä oli helppo liikkua ihan jalkaisin. Rakennukset olivat huikeita, todella suuria ja vanhoja. Hyvin vaikuttavia. Satama-alue ehkä idyllisin ikinä, veneistä myytiin itsetehtyä mehua ja omenoita, ympärillä värikkäitä taloja ja terasseilta kantautuvaa puheensorinaa. Ihmiset ylipäätään olivat kauniita, rentoja mutta hurjan tyylikkäitä. Kaikkialla oli pyöriä. Shoppailumahdollisuudet olivat niin hyvät että melkein itketti etten päässyt sinne lottovoiton kanssa. Esimerkiksi kaksikerroksinen HAY:n kauppa oli vaan niin ällöttävän ihana, että lopulta kävelin sieltä ulos ostamatta mitään. Taas pelkkä Lego-kaupassa käynti oli elämys. Se oli kuin karkkikauppa. Olisi todella ihana käydä tuolla uudestaan myös lasten kanssa. Ja pakkohan meidän oli myös käydä katsomassa Pieni Mernenneito patsas, kuten miljoonan muunkin turistin. Muutenkin, vaikka Helsinkiin verrattuna, ihmisiä oli liikkeellä ihan todella paljon.

Lapsia vilisi myös paljon kaupunkikuvassa. Ruotsissa kun äidit pukevat lapsensa trendikkäästi mustaan ja muutenkin hyvin simppeleisti Bugaboo-rattaisiinsa, niin Tanskalaiset tuntuivat olevan enemmän maanlähesempiä ja enemmän keskieurooppalaisia tyyliltänsä. Oli duffelitakkia, lakerikenkää, tyllihametta ja isopyöräisiä rentovaunuja. Todella söpöä.

Meille osui kohdalle myös aivan loistava sää! Hihattomissa pärjäsi enemmän kun hyvin, ja auringonpaisteessa kaupunki todella näytti kaikki parhaat puolensa. Täytyy päästä uudestaan. Eikä matka tietenkään olisi ollut yhtään niin hauska ilman ihanaa reissuseuraa. Naurettua tuli katketaksemme  moneen kertaan. Esimerkiksi kun yritimme avata majapaikamme ovea, pyytäessämme ilmaista bussikyytiä ja mitä noita nyt oli.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.