Tänään syötiinkin vähän erilainen lounas, kun poikettiin kaupungilla ollessamme puurobaariin. Pitkästä aikaa sain Kaaponkin syömään puuroa, ja erityisen hyvällä ruokahalulla. Ei sinänsä ihme, se taisi myös omastakin mielestäni olla parasta puuroa jota olen ikinä maistanut. Suuri kunnia siitä kuului puuron kanssa tarjotuille tuunakkeille. Puuroistamme löytyi nimittäin muunmuassa itse tehtyä masikka-raparperi-inkiväärihilloketta, hunajapaahdettuja pähkinöitä, tummaa suklaata sekä kuivattuja karpaloita.

Elovenan puurobaari on hauska ja toimiva konsepti. Sadepäivästä huolimatta tiskillä kävi jatkuva kuhina, puurobaarilla riitti paljon eri ikäisisä asiakkaita, teineistä turisteihin sekä eläkeläisiin. Sen lisäksi paljon uteliaita kyselijöitä. Pyörillä kulkeva baari on parkkeeranut Wanhan Ylioppilastalon kylkeen ja on siinä vielä ensi viikon tiistaihin, jonka jälkeen se siirtyy talviteloille. Puuro keitellään huolella paikan päällä luomukaurahiutaleista. Valittavana on kuusi erilaista tuunaketta, eli makua tuovaa lisuketta puuron joukkoon. Reilun kokoisen annoksen puuroa voi syödä siinä tai ottaa kätevästi mukaan.

Vastaavat pikaruokaa myyvät food truckit yleistyvät kovaa vauhtia suomessakin, ja mielestäni puuro on ihan loistava ruoka tällaiseen. Annos on hyvä ja täyttävä lounas, mutta menee toki hienosti välipalana tai ihan jälkiruokanakin. Kuulin että puuroannosten makusuunnittelun takana olevat Miki Puikkonen ja Juha Teerimäki ovatkin jo kehitelleet myös suolaisia makuja. Kuulemma ainakin kanttarelleja ja vuohenjuustoa sisältävä puuro oli taivaallista. Tavallaan kuin ristottoa. Mielenkiintoisen kuuloista ainakin!

Oletteko jo sattuneet törmäämään puurobaariin? Jos ette, niin käykää ihmeessä kokeilemassa – hauska kokemus! Baari on paikallaan vielä muutaman päivän, kuun loppuun saakka. Mitkä muuten ovat teidän suosikkimakunne puuron joukossa, vai ihan sellaisenaan?

Toteutettu yhteistyössä Elovenan kanssa

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen saanut blogiin paljon kommentteja hoikistuneesta ulkomuodostani sekä toiveita että kertoisin ruokavaliostani. Miten olen sitä muuttanut ja miten se on vartalooni vaikuttanut. Miksi kirjoitan siitä vasta nyt, on se etten juurikaan ole tehnyt mitään ihmeellistä sen eteen. Välillä mietin että miten timmissä kunnossa olisin jos noudattaisin oikeasti tiukkaa ruokavalioita ja kuntoilisin säännöllisesti tai vähän rakemmin. Mutta kun sellainen ei sovi minulle yhtään.

Paras tapa kilojen karistamiseen on oikeasti ihan pelkkä itseni hyväksyminen. Olen aina ollut tunnesyöjä, syön iloon, suruun, harmitukseen, stressiin ja oikeastaan jo pelkkä laihduttamisen ajatteleminen aiheuttaa vaan kamalan nälän. Kesti monta vuotta päästä sen ajatuksen yli että minun pitäisi olla jotenkin ihan toisenlainen kun oikeasti olen. Mutta kun vihdoin oivalsin sen että ihan hyvä tälläisenaan alkoivat sentitkin vyötäröltä katoamaan. Aloin syömään terveellisemmin ja urheilemaan enemmän koska se teki minulle hyvän olon, en sen takia että olin vääränlainen.

Välillä olen ollut vähän tiukemilla dieteillä, vältellyt täysin sokereita, hiilareita ja maitotuotteita, välillä taas syönyt jäätelöä joka päivä. Helpottavaa on ollut etten ole enää joutunut kokemaan että olisin repsahtanut tai epäonnistunut jos salaatiin sijasta söinkin hampurilaisaterian tai jätin lenkin välistä. Ensi kerralla sitten.

Terveellisemmin olen tosiaankin syönyt sen takia että huomasin silloin voivani kaikinpuolin paremmin. Olen energisempi, hyväntuulisempi ja nukun paremmin. Mutta en todellakaan ole myöskään kieltänyt itseltäni herkkuja, kokonaisen pitsan sijasta kuitenkin esimerkiksi syön vain puolikkaan. Ja niin edelleen. En ole ruoskinut itseäni tai potenut huonoa omaatuntoa, näin ollen ruoka ei myöskään pyöri kokoajan mielessä.

En myöskään omista vaakaa tai mittaile itseäni muuten. Muutoksen olen kuitenkin huomannut esimerkiksi vaatteista. Vaatekoko on reilun vuoden aikana pienentynyt noin neljä numeroa. Välillä olo on hoikempi, housut putoavat jalasta ja välillä ne taas puristavat. Silloin yritän muistaa juoda vähän enemmän vettä ja välttää liikaa herkkuja.

Annoskokoja en oikeastaan ole saanut pienenettyä. Herkkujen sijasta olen nykyisin erittäin perso hyvälle ruoalle. Se kuitenkin on muuttunut etten ikimaailmassa enää pystyisi syömään suklaalevyä, sipsipussia tai litraa jäätelöä yhdellä istumalla – kuten joskus ennen helposti pystyin.

Ruokavaliotani olen muuttanut ihan pienillä jutuilla, tässä muutama oma vinkkini:

– Vältä turhaa sokeria, vaihda jogurtit maustamattomiin, limut ja mehut veteen
– Syö vähäsokerisempia hedelmiä kuten greippiä, kiwiä ja vihreitä omenoita
– Syö paljon marjoja
– Jos olo tuntuu turvonneelta kokeile jättää kaikki maitotuotteet muutamaksi viikoksi pois
– Korvaa pastat ja riisi kasviksilla ja juureksilla
– Tee paljon salaatteja ja keittoja
– Vältä gluteiinia ja tyhjiä hiilareita
– Lue tuoteselosteet
– Juo paljon vettä
– Älä jätä aterioita välistä
– Saa herkutella
– Syökää koko perhe samaa ruokaa, älä tee terveellisestä syömisestä itsellesi vaivaa
– Unohda einekset, syö mahdollisimman puhtaasti ja tuoreesti sekä värikkäästi
– Asettele ruoka kauniisti lautaselle ja syö hitaasti nautiskellen
– Tee pieniä muutoksia, jätä maito kahvista, syö leffassa irtokarkkien sijasta pähkinöitä yms. Pieniä valintoja jotka vuodessa muuttuvat isoksi jutuksi ja pian näitä ei edes tarvitse miettiä

Eli sellaisia ihan pieniä juttuja, mutta vaati suuren oivalluksen. Onko teistä lukijoista joku tehnyt ns. elämäntaparemonttia? Tai olisiko vielä antaa muille jotain omalla kohdalla toimineita vinkkejä parempaan ruokavalioon tai liikkumiseen liittyen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikolla täällä tosiaan juhlittiin viisivuotiasta Kaapoa, ja parin viikon päästä on Elviksen 3v synttäripäivän vuoro.

Tuntuu muutenkin että nämä syksyt aina on pelkkää synttäriä, tässä välissä kun myös poiken isän kanssa täytämme vuosia. Kivaahan se on juhlia, mutta tässä vuosien varrella olen oppinut sen että juhlatkin kannattaa keskittää. Jonain vuosina ollaan pidetty molemmille erikseen kuukauden välein juhlat lapsikavereille, meidän kavereille ja kummeille sekä sukulaisille. Eihän siinä ole mitään järkeä! Nyt pidetään yhdet isot julhat kaikille kerralla, saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Kaapon oikeaa synttäripäivää juhlittiin siis hyvin vaatimattomasti pikkuperheemme kesken kotona. Oli lahjat, pari ilmapalloa ja pakastekakkua. Ei sitä sen ihmeempiä tarvitse, lapselle riittä että hän saa extrahuomiota ja juhlantuntuntua. Mätsäävät astiat, koristeet, kakut ja itse valetut kynttilät ovat toki kivoja mutta täysin toissijaisia. Aamupalaa sängyssä, lemppari piirrettyä katsellen, lahja ja kakkua (sekä paljon pusuja ja haleja) riittää. Oikeastaan se on varmasti paljon kivempaa kun jos olisin hikipäässä häärännyt keittiössä, leiponut ja stressannut.

Nyt tarvitsee vain stressata kerran. Ehkä sitten normaalia enemmän, koska vieraita on tulossa IHAN HIRVEÄSTI, mutta vain niiden yksien juhlien takia. Viime vuodesta oppineena muistin vuokrata juhlatilan tarpeeksi ajoissa ja tarjoilut pidetään tosi simppeleinä. Edellisvuoden tapaan ajattelin tarjota hodareita ja jäätelöä. Noh, tarhakaveriden kutsukortit olen kylläkin unohtanut tehdä. Muut vieraat on kutsuttu facebook-tapahtuman kautta.

Lahjojen kanssa valitsin myös kaikista helpoimman tavan. Tilasin molempien poikien lahjat netistä kotiinkuljetuksella. Alphageek kyseli juuri sopivasti että tahtoisinko testata heidän nettikauppaansa ja sieltähän sattuikin löytymään ihan täydelliset lahjat molemmille. Star Warssia, Turtleseita ja Legoja – mitä muuta pienet pojat voisivatkaan toivoa.

Puolentoista viikon päästä siis megabileet. Niissä toki on puolensa, kaikkien vieraiden kanssa tuskin ehtii rauhassa juttelemaan, mutta myös juuri sen takia haluan pitää tarjoilut mahdollisimman simppeleinä. Sitten taas kun on Elviksen oikea synttäripäivä tehdän yhdessä jotain kivaa pientä, juhlitaan kotona tai käydään vaikka leffassa.

Miten teillä lasten synttärit ollaan yleinsä hoidettu? Pidättekö lähekkäin syntyneiden lasten kanssa yhteisjuhlia? Ja mitä teillä on tapana juhlissa vieraille tarjota? Niin ja sekin kiinnostaa, että kutsutteko päiväkodista kaikki lapset vai vain parhaimmat kaverit?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ruuhkavuodet, kyllä te tiedätte. Juostaan tukka putkella päiväkotiin, töihin, harrastuksiin, vanhempainiloihin ja jossain välissä olisi kiva syödäkkin, pitää koti suht siitinä ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa. Tai ihan vaikka nukkua.

Tässä vuoden aikana olen keksinyt muutamia tapoja joilla vähän helpottaa pahinta kiirettä. Kuten ostamalla puolivalmiita eineksiä silloin kun kokkaamiselle ei vain yksinkertaisesti ole aikaa, yhdistää lenkkeily ja lasten päiväkotiin vieminen, vastata sähköposteihin julkisilla matkustaessa, tilaamalla viikon ruoat kotiinkuljetuksella, siivoamisen sijasta pahoitella sotkua vieraiden tullessa kylään ja käyttämällä ihan liikaa kuivashampoota. Niin ja välillä vain kärräämällä kasan pyykkiä pesulaan.

Pesulapalvelun käyttö ei nimittäin ole pelkkää luksusta extreme-tilanteissa, vaan aidosti perheen arkea helpottava ja itseasiassa kohtuuhintainen palvelu. Parilla kympillä voi pesettää lasten pyykkikasan kerralla ja välttää pyykkirumban, tai viedä vaikka kaikki liinavaatteet sinne kerralla ja saada ne takaisin vielä ihanan sileinä. Ja kun meillä pesula vielä sijaitsee kauppamatkan varrella, ei siihen tuhlaudu edes ylimääräistä aikaa.

Viime viikolla vein pesulaan perheemme villaiset talvitakit sekä matot. Sellaisia juttuja mitä edes kotikonstein en saisi pestyä kun suurella vaivalla. On jotenkin paljon helpottavampaa valmistautua tulevaan talveen kun tiedän että takit odottavat nyt kaapossa puhtaina ja raikkaina. Se helpottaa vähän tulevaa talvivaaterumbaa. Tulisipa joku vielä käymään läpi kaikki hanskat, huivit ja pipot sekä pistämään liian pienet kirpparille.

Koska tiedän että lähes teillä kaikilla on siellä sama tilanne, aikaa ei todellakaan ole liikaa, niin ilolla arvon teidän kesken 100 euron arvoisen lahjakortin SOL Pesulapalveluille. Voittaja voi siis käydä kippaamassa esimerkiksi vain pari pykkikorillista vaatteita pesuun tai pesettää vaikka omia kestosuosikkejaan tai lasten talvihaalarit. Kuvittelin aiemmin pesulapalveluiden käytön kalliiksi, mutta oikeasti sitä se ei ole.

Arvonnan lisäksi kannattaa käydä katsastamassa SOL:in Ruuhkavuodet kunnialla-haaste, jossa palkintona muunmuassa spa-päivä ja leffailta perheen kesken.

Osallistu siis 100 euron lahjakortin arvontaan kertomalla kommenttikenttään joko oma vinkkisi ruuhkavuosia helpottamaan tai mitä veisit pesulaan pesetettäväksi. Arvonta-aika on maanantaihin 29.9 saakka.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Siivosin tässä viikolla vaatekaapit. Kolme kassia kirpparille, kaksi uffille ja yksi roskiin. Mikä ihme siinä on että sitä kaapin perällä säilöökin kaikenmaailman lumppuja vuodesta toiseen? Teki tosi hyvää saada kaapit järjestykseen, oikeasti vain muutama laadukas ja pitkäikäinen vaate riittäisi. Mutta vaikken mitään trendien perässä juoksija olekkaan, niin aika usein sitä kuitenkin tulee hurahdettua ja ostettua jotain vaatekappaleita jotka eivät sitten puolen vuoden päästä enää olekkaan niin kivoja.

Niin saattaa käydä myös tälle uudelle flanellimekolle, jonka ostin palkinnoksi itselleni siitä että sain kaapit järjestettyä (ei mitään logiikkaa, tiedän!). Mutta kun se oli niin ihanan pehmoinen ja mukava. Kunnon lohtuvaate. Ja varmasti tuleva luottovaate, ainakin olen viimeiset kolme päivää käyttänyt nyt sitä. Ylisuuri flanellimekko sopii mielestäni ihanasti näihin syyssäihin jo värinsäkkin puolesta. Eihän se kovin imerteleva ole, mutta välillä vaan pitää pukeutua säkkiin.

Selkeä tarve minulla on myös pitkään ollut kunnon kokoiselle mustalle nahkalaukulle. Nyt löysin kassin joka menee noin ihanan arkenakin, mutta on sen verran tilava että sinne saa mahdettua tarvittaessa pienen viikonloppureissun verran tavaraa. Toisaalta heti laukun käyttöön ottaessani muistin miksi lähinnä käytän pikkulaukkuja joihin mahtuu vain tärkeimmät tavrat – eihän tuolta löydä mitään! Mutta niin asian kuullemma kuuluukin olla, ei naisten laukuista pidäkkään löytää ikkinä mitään. Okei, selvä!

mekko Monki, laukku Object, lippis Asos, kengät Nike

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.