Myönnettävä on, poika HUFin lippiksessä saa lähestulkoon aina pään kääntymään. Joten oli aika näille omillekkin pikkuhurmureille hatut hankkia. Ja kun ei sitä täydellistä poikaystävää näy eikä kuulu, niin puetaan sitten nuo omat pojat minikokoisiksi sellaisiksi, haha.

HUFin lastenhattuja en ole nähnyt myytävän misään muualla kun heidän omassa nettikaupassaan. Ja parin päivän pähkäilyn jälkeen päätin ne reissuun mukaan tilata. Ei muuten, mutta lähetys ja tullikulut Jenkeistä kun olivat yhteensä 60 euron luokkaa… Voin sanoa että pikkasen harmittaa jos (ja kun) joku hatuista jokun kaunis päivä katoaa. Mutta oli se sen arvoista, on nuo mielestäni vaan niiiiiin hienot. Noissa lastenmalleissa on vielä aikuisten hattuihin erona pehmoinen lippa, sekä sisäpuolta kiertävä froteinen ”hikinauha”, joka on varmasti miellyttävä kovemmillakin helteillä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Silkin pehmeää valkoista hiekkaa, lämmintä lasin kirkasta turkoosia vettä, taivaalla porottava aurinko. Enempää en olisi voinut reissultamme odottaa. Tämä oli parasta mahdollista rentoutumista tähän väliin pimeää talvea. Kieltämättä olisin voinut palata kotiin vasta joskus vähän myöhemmin. Ikinä ei kaksiviikkoinen ole mennyt noin nopeasti.

Meidän oli joluaattona tarkoitus lähteä snorkaalaamaan, mutta kova merenkäynti ja virtaukset olisivat olleet liikaa lapsille. Onneksi reissu lähisaarille onnistui vielä myöhemminkin. Varasimme hotellin kautta päiväretken läheisille Similanin saarille. Moottorivene haki meidät aamulla ja parinkymmenen ihmisen posyukassa lähdimme matkaan. Kävimme muutamalla saarella ja snorklasimme muutaman edustalla. Suurimpaan osaan saarista oli rantautuminen kieletty munivien merikilpikonnien vuoksi.

Jos kuvittelimme oman rantamme hiekan olevan valkoista ja veden turkoosia, oli Similanilla se sitä vielä kymmenen kertaa enemmän. Puitteet olivat aivan huikeat, ainut miinus oli että miljoona muutakin turistia halusi niitä ihastelemaan. Rannoilla kävi kova kuhina, uimareille oltiin rajattu oma pieni alueensa, ja muuten moottoriveneet toivat tai hakivat porukkaa jatkuvasti edestakaisin.

Snorklauspysähdykset sitten hieman rauhallisimpiin paikkoihin, saarien edustalle olivat enemmän mieleeni. Vaikka korallit eivät olleet niin värikkäitä kun odotin, ja missasin sekä ”Nemot” että merikilpikonnan, oli kokemus tosi hieno. Tuolla veden alla on vaan niin oma hieno tunnelmansa. Olisin voinut viettää siellä vaikka koko päivän.

Poikia kalat ja syvä meri pelottivat sen verran, että pikaisen kastautumisen jälkeen he jäivät mielummin odottamaan veneeseen, ja ihmettelivät vedenlaista elämää sitten veneen kannelta käsin. Kuulemma olivat ainakin kilpikonnaan nähneet.

Snorkannut olen aiemmin Malesiassa, ja se oli aivan mieletöntä. Upeitä, joka sateenkaaren värissä olevia, toinen toistaan erikoisempia korallia ja kasvia, tuhannesti värikkäitä ja kuviollisia kaloja. Kerran siellä ympärilläni ui parhaillaan 14 pientä valkohaita Odotin tältä reissulta jotain samaa, mutta en missään nimessä pettynyt, vaikka tämä kerta olikin erilainen. Vedenlaisen tunnelman lisäksi ilmassa on kokoajan pientä jännitystä, eikä tälläkään kertaan kiljahdukislta vältytty, kun isokokoiset kalaparvet uivat vain suoraa päin. Niin hienoa.

Matkalla mukana minulla oli Olympuksen Stylus Tough TG-3  iskun -ja vedenpitävä pokkari. Sillä oli kiva kuvailla lapsia myös altaassa ja aika paljon kuvia kivoja vielä onkin julkaisematta. Joten voi olla että joudutte katselemaan lomakuviamme vielä muutaman postauksen verran. Täytyy myöntää että mieli haikailee jo takaisin aurinkoon ja lämpöön…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joko se olisi taas perinteisen vuosikatsauksen aika. Itseasiassa blogin neljäs sellainen! Kylläpä vuodet vierivät. Vuosi 2014 on ehdottomasti ollut ystävyyden ja uusien tuttavuuksien vuosi. Olen käynyt paljon keikoilla, ja parhaitten ystävieni kanssa ollaan yökyläilty enemmän kuin koskaan. Näiden lisäksi viime vuoden mieleenpainuvimpia asioita on varmasti ollut poikien päiväkodin aloitus, Tinderiin liittyminen sekä blogityöstä saamani tunnustukset. Lisäksi juoksukoulu, sinkkuna oleminen sekä matkustelu olivat asioita joita tulee varmasti vielä pitkään muisteltua. Ihan hirvesäti hyviä asioita on tapahtunut, ja tässä siis tiivistetty pikakatsaus viime vuoteen:

Tammikuussa käytiin Tukholmassa Riikan perheen kanssa. Pojat aloittivat päiväkodin. Lumi ja kovat pakkaset tulivat myöhemmin muutamaksi viikoksi. Olin Tampereella Meandin muotinäytöksessä mallina. Mieshuolia. Liityin Tinderiin. Kävin treffeillä. Kävin myös ahkerasti tanssitunneilla.  Aloitin juoksukoulun ja juoksin cooperin televisio-ohjelmaan. Yritin aloittaa skeittaamista.

Helmikuussa odottelin jo kevättä kun talvikin jo meni. Pohdin paljon omaa käytöstäni äitinä ja koin omantunnontuskia hermojen menettämisestä. Ostin lapsille ekat kuravaatteet. Kävin Lahdessa ja yökyläililtiin kavereiden kanssa useaan otteeseen puolin ja toisin. Käytiin katsomassa Lego-elokuva ennakkoon. Blogimimmeistä oli kiva juttu Tutti Frutti magazinessa. Nyrjäytin pahasti nilkkani. Kävin treffeillä. Lunta satoi ja kaksi viikkoa oli hurja pakkanen.

Maaliskuussa juhlittiin Riikan synttäreitä. Kävin Lahdessa. Hävitin lompakkoni Hämeenlinnaan. Kevät lähestyi kovaa vauhtia. Päiväkotielämä alkoi rullaamaan. Aloin tekemään blogiin listoja. Kävin luistelemassa. Kävin treffeillä. Sain pakit. Meillä oli oksennustauti. Kävin eksäni kanssa bailaamassa. Otin uuden tatuoinnin. Söin terveellisemmin kun varmaan ikinä. Hain kouluun. Kävin Tampereella.

Huhtikuussa vuoden ekat pussikaljat. Optikko kauhistutteli ikänäöllä. Ilta Järvenpäässä. Pääsiäinen. Kävin treffeillä. Pidettiin piknikkiä pihalla. Ostin nahkatakin. Juoksukoulu alkoi pyörimään telkkarissa. Voitin Vuoden 2014 blogiteko-palkinnon. Kävin Saksassa vaippatehtaalla. Leikkasin hiukseni. Irtisanoin blogisopimukseni. Ihastuin ja minuun ihastuttiin. Juhlittiin lasten kanssa perinteisesti vappua.

Toukokuussa lomailimme muutaman viikon lasten kanssa Espanjaan. Ratsastin vuorilla. Minut ja Kaapo kuvattiin Happy in Helsinki-videoon. Kävin katsomassa balettia. Matkustimme pariksi yöksi Tarttoon.

Kesäkuussa syötiin hyvin, ulkoiltiin ja nautittiin kesästä. Kaapo ei halunnun mennä päiväkotiin. Otin tatuoinnin. Käytiin Saimaalla kylpylälomalla. Vuoden eka ulkokeikka Kalasatamassa. Pojat olivat Aarrekidin malleina. Käytiin puistoruokailemassa. Ostin sohvan. Paras kaverini alkoi seurustelemaan. Poistin melkein kaikki Tinder-mätsini. Hytistiin viikko mökillä Juhannusta viettäen. Pojat olivat mönkijän kyydissä. Minut kuvattiin laihdutuslehteen. Päätin lopettaa deittailun.

Heinäkuussa matkasimme Rusirockiin. Näin idolini Lily Allenin. Leikkasin hiukset vielä lyhyemmiksi. Ostin matkarattaat. Heitin paljon lasten leluja roskiin ja kirppikselle. Ostin uuden sängyn, mutten osannut kasata sitä. Kävin suppaamassa. Lähdimme kuukaudeksi lomalle Espanjaan. Juhlimme isäni 50-v päiviä. Tein uuden blogisopimuksen.

Elokuusta puolet meni Espanjassa. Kaisu perheineen tuli myös käymään. Keksin loistavan baileys-pirtelön. Hurahdin virkkaamiseen. Pojat palaisivat seitsemän viikon loman jälkeen päiväkotiin. Elvis siirtyi isojen ryhmään. Etsin uutta asuntoa. Blogini muutti Indiedaysille. Jouduin lopettamaan ystävyyssuhteen. Leikattiin poikien hiukset. Sain sängyn kasattua. Blogi muutti. FLOW.

Syyskuu on synttärikuu. Täytin 28 Kaapo 5. Kävin Kööpenhaminassa ja Malmössa. Meinasin myöhästyä lentokoneesta. Kävin läpi kaikki vaatteeni ja järjestelin kaapit. Ihastuin. Ostin farkut.

Lokakuussa vietettiin poikien synttäreitä, Elvis täytti 3. Leikkasin itse ostatukan. Vietin kolme mahtavaa päivää Pariisissa. Sain 3. palkinnon parhaan perheblogin sarjassa. Ihania juttuja ystävien kanssa. Sekosin Vansin ystävämyynnissä. Meidän koti esiteltiin lehdessä. Sain serkun.

Marraskuussa oli pimeää. Sydänsuruja. Kävin taas Kööpenhaminassa. Rakennettiin paljon legoilla.
Kävin pitkästä aikaa treffeillä, mutta se oli katastrofi. Tuli vähän lunta. Aivovuodon keikka Riikan ja Villen olkkarissa. Vaalensin hiukset.

Joulukuussa valmistauduttiin matkaa varten. Käytiin ottamassa rokotukset ja pojat kävivät neuvolassa. Kävin Lahdessa ja vietin tosi kivan viikonlopun ennen lomaa. Jouluna jorasimme thaimaalaisissa joulubileissä. Vuosi vaihtui ystävän kainalossa raketteja katsellen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tuntuu absurdilta istua kotona, jossa kaikki odotti ennallaan. Takana lähes 9 000 kilometriä ja 20 tuntia matkustamista kotiin. Thaimaassa vuosi on jo vaihtunut muutama tunti sitten. Paluu arkeen sujuu varmaankin pikkuhiljaa. Tai, pyykkikoneessa pyörii jo molempien poikien oksennuksen peittämät vaatteet. Huonovointisuudesta jo bussimatkalla lentokentälle huolimatta matka meni taas oikein hyvin. Kieltämättä olisin voinut palata kotiin vasta joskus vähän myöhemmin. Ikinä ei kaksiviikkoinen ole mennyt noin nopeasti. Olipa muuten hauska katsella ilotulitusraketteja taivaalta.

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa vuodenvaihdetta, onnea ja menestystä tulevaan, palataan ensi vuonna!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jouluaaton aattona mietin vuoden takaista. Viimeisiä jouluvalmisteluja ja Hakanimen hallissa viettyä (jonotettua) puolitoistatuntista, kun kävin ostamassa yhden leivän ja kalan miljoonan muun ihmisen kanssa. Tänä vuonna ihan kaikki oli todentotta erilailla.

Käytiin äidin kanssa ostamassa Khao Lakin keskustasta pojille pienet lahjat jouluksi. Ei viitsitty raahata suomesta, kun meillä oli muutenkin pari laukkua lahjoituksia orpokotiin vietäväksi. Shoppailun lomassa tulee tietysti nälkä, tai ei ehkä edes tullut, mutta tätä kojua ei vain voinut ohittaa.

Banana pancakesta ei saakkaan mitä tahansa pannukakkuja, vaan hyvin hyvin ohuen taikinan sisään taistellaan haluamat täytteet, jonka jälkeen se paistetaan rasvassa. Päälle voi sitten valita vaikkapa nutellaa, suklaakastiketta tai nompparelleja. Suolaisiakin vaihtoehtoja näytti olevan paljon. Äiti otti täytteeksi nutellaa ja banaania, minä mangoa ja kookosta. Voi ä-h-k-y.

Kojua pyörittävä nainen taitaakin olla kylässä jonkinmoinen julkkis, nimittäin kolme instagram seuraajaani tunnisti hänet heti ja näytti siellä olevan enemmänkin kuvia tästä mammasta. Kuvista oli hauska huomata, että jokaisessa hänellä oli erilainen essu. Tätä tällä kertaa hänellä päällä ollutta kun ehdin jo itseksenikin ihastella.

Täytyykin kotona testata ja laittaa tavallisenkin uunipannarin joukkoon jotain hedelmiä, tuskin yhtä hyvää, mutta kivaa vaihtelua ainakin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.