Olen viimepäivät touhunnut täällä kuin pieni tonttu – ajattelin nimittäin ilostuttaa joulunodostustanne ehkä parhaalla blogijoulukalnterilla mitä on nähty. Saatan kylläkin olla ehkä aika puolueellinen tässä, enkä toki tiedä millaisia kalentereita muilla on tai edes ollut, mutta sen voin luvata että minä olen ainakin ihan superinnoissani jokaisesta luukusta! Niistä kaikista avautuu nimittäin arvonta ja palkintona ihan mielettömiä juttuja itse valitsemiltani kotimaisilta tekijöiltä.

Luvassa on niin kauneuteen, kodinsisustukseen, lasten ja naisten vaatetukseen, asusteisiin sekä palveluihin liittyviä palkintoja. En malta odottaa! Päivän luukku aukeaa joulukuussa ennen aattoa siis joka aamu, joten muistakaahan käydä kurkkaamassa ja osallistumassa joka päivä. Muistuttelen uudesta luukusta myös blogin fb-sivulla sekä instan puolella.

Me muuten päätimme jatkaa uutta jouluperinnettämme ja lähdemme jouluksi Espanjaan!

Thaimaan reissussa yritettiin syödä mahdollisimman Thaimaalaista ruokaa, mutta etenkin kaikki rannalla olevat paikat olivat selvästi suunnattu vähän enemmän turisteille. Kyllähän niistäkin toki sai perinteistä Thaikkuruokaa, mutta valitettavasti täytyy sanoa, että olin monesti vähän pettynyt ruokiin. Ehkä se oli vain huonoa tuuria, mutta yli puolet kerroista ruoka oli väärä tai osittain väärä tai sitten en vain pitänyt mausta. Myöskin kasvisruokaa oli tosi heikonlaisesti, yhdestäkään paikasta ei saanut tofua tai mitään vastaavaa ja lihaa tungettiin annoksiin vaikka kuinka pyysin ilman.

Syötiin muutaman kerran myös tienvarsikärrystä ja niissä olikin usein parhaimmat pöperöt. Kuumassa säässä meille kuitenkin maistui eniten ihan vain hedelmät sekä raikkaat smoothiet ja tuoremehut, joita sai lähes joka kadunkulmasta (tai no saarella on lähinnä vain yksi katu, mutta sen varrelta).

Myöskin näissä ei muuten niin hyvissä ravintoloissa smoothiet, mehut ja pirtelöt olivat kuitenkin tosi herkullisia. Kerroinkin aiemmin että aamupalalla (joka oli hotelleissamme tosi hyvä ja monipuolinen) tankattiin ja päivän aikana muuten juotiin vain parit pirtelöt kunnes söimme uudestaan vasta illalla pimeän tullen. Muutamana iltana ostettiin myös kaupasta vain leipää ja purkkinuudeleita, mutta jopa lapsille Nalle Puhin kuvalla markkinodut nuudelit olivat niin tulisia, etten edes itse meinannut pystyä syömään niitä.

Noissa turisteille tarkoitetuissa rantaravintoiloissa oli kuitenkin niin kiva istuskella (tai makoilla patjoilla) ja katsella merelle sekä ihastella auringonlaskua, ettei muutaman pennin kalliimmat hinnat haitanneet ollenkaan.

Ruoka oli todella halpaa, jopa kalliimmissa paikoissa. Minun oli tarkoitus laskea koko matkan aikana käyttämämme rahat ja katsoa paljonko ruokaan meni. Menin kuitenkin sekaisin laskuissa, unohdin että olin piilottanut rahaa useampaan paikkaan sekä hukkasin kuitteja. Villi veikkaukseni on että sen reilun kahden viikon aikana rahaa syömisiimme meni noin sata viisikymmentä euroa. Ei mielestäni kovin paljoa. Käytiin kuitenkin parit kerrat myös vähän kalliimissa paikoissa ja syötiin pitkän kaavan mukaan alkudrinkkejä ja jälkkreitä myöten.

Aloitin tänään sokerilakon ja ai hitsit kun tuli yhtäkkinen ja kova ikävä takaisin rannalle imemään Pina Coladaa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – LEMON JUICE & GLYSERINE

En ole pitänyt itseäni koskaan perinteisenä käsityöihmisenä. Osaan kyllä paikata housujen polvista reijät mutta esimerkiksi villasukkia olen kutonut elämäni aikana vain yhden parin ja jos lapset haluavat askerella niin se täytyy tehdä päiväkodissa tai koulussa. Minä en nimittäin kartonkiin tai liimapuikkoon tartu kovin mielelläni, ei sillä että sellaisia edes kotoamme löytyisi.

Mutta onhan käsitöitä monet muutkin asiat. Minä olen nimittäin kaiken tietokoneella näpyttelyn (käsityö tavallaan sekin) vastapainona aika kova remppailemaan. Kuten blogiani vähän kaummin seuraanneet tietävät, pistin esimerkiksi itse kotimme ihan uuteen uskoon kolmisen vuotta sitten, maalaamalla kaikki pinnat lattioita myöten. Minulla on jatkuvasti käynnissä myös vähän kevyempiä huonekalujen kunnostusprojekteja ja viimeisimpänä tein myös pienen kylpyhuoneremontin ihan itse.

Suojakäsineiden kanssa vaikkapa tuollaisen tuolin kunnostus on hankalaa, hiekkapaperista ja pensselistä kun saa paljon paremman otteen paljain käsin. Tällöin myös käsien hyvinvoinnista pitää pitää pitää huoli remppaprojektien välissä. Kovan kulutuksen ja maalinpesuaineilla läträämisen jälkeen kädet suorastaan vaativat hoivaa, hellyyttä ja kunnollista kosteutusta.

Lemon Juice & Glycerine on suomalaisin käsin tehty ja se on hoitanut suomalaisten käsi jo yli 60 vuotta. Sillä on siis pitkät juuret klassikkotuotteena ja moni muistaakin varmasti sitruunaisen käsivoidepurkin mummun tai äidin kylpyhuonekaapista. Minulla taas on vahvat muistikuvat voiteesta ala-asteelta, kun opettajamme käytti sitä päivittäin.

Klassikkotuotteiden ulkonäkö on nyt muuttunut ja jatkossa käsivoiteet,  jalkavoiteet sekä saippuat löytyvät tyylikkäissä mustissa pakkauksista. Minulla on ollut viime viikot käytössä tehokosteuttavan käsivoiteen lisäksi myös luomuriisiä sisältävä käsille tarkoitettu kuorintavoide. Vaikka pelkästään kylmä sää saa kädet kädet usein kuivumaan, omani eivät ole aikoihin yhtä pehmoiset! Olen vieläkin ihan hämmentynyt miten ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia sisältävä käsivoide paransi oikeassa kädessäni yli vuoden ajan olleen rohtumankin. Siis sen, johon olen käyttänyt vaikka mitä kalliita antibiottirasvoja.

En ole aiemmin käyttänyt käsikuorintaa ja tämän jälkeen en voi sitä lopettaa. Tuntuu todella hyvältä kuoria ajoittain vääsyneetkin kädet ja antaa niille samalla pieni hieronta. Tämä kurintavoide ei siis missään nimessä sisällä muovirakeita, vaan sen teho tulee hienonnetusta luomuriisistä. Kun kädet ovat kuoritut ja kuolleet ihosolut poistettu, imeytyy käsivoidekin silloin tehokkaammin.

Mikä käsityötaito on omaa sydäntäsi lähellä? Rentoudutko kiireisen arjen tai ruuhkavuosien keskellä maalaamalla, remontoimalla kotia tai kunnostamalla mökkiä tai vaikka kokkaamalla viikonloppuisin yhteisen illallisen läheisillesi? Kommentoi ja osallistu arvontaan! Osallistuneiden kesken arvotaan 2 Lemon Juice & Glyserine tuotepakettia. Arvonta päättyy 4.12.17.

Minulla on ollut värjätyt hiukset niin kauan kun muistan. Äitini on kampaaja ja monen vuoden kinumisen jälkeen sain ensimmäisen kerran värjätä hiukseni punaisella kevytvärillä kolmasluokkalaisena. Siitä saakka minulla on ollut jos jokinkin moista hiusväriä ja tyyliä. Minulle on sopinut tosi monenlaiset leikkaukset ja värit, paitsi blondina en ole ikinä nähnyt itseäni. Kunnes sitäkin testasin sitten viime keväänä.

Lähes mustien hiusten moninkertainen vaalennus kuitenkin vahingoitti huksiani niin paljon, että olen loppukesästä saakka kasvatellut omaa hiusväriäni takaisin. Olisin todella paljon viihtynyt blondina, mutta vaalennuksen myötä huomasin oman värinikin olevan ihan kiva.

Olen nimittäin vuosikaudet kuvitellut olevani ihan harmaavarpunen. Moni onkin luullut minua aina paljon tummemmaksi, mutta totuus on ollut se, että värjäsin tyvikasvua aina vaan tummemmaksi ja tummemmaksi. Toki silloin oma väri näytti hailakalta sen rinnalla. Nyt kuitenkin vaalean värin rinnalla tajusin sen olevan vähän tummempi ja ruskeampi mitä olin vuosikaudet ajatellut.

Kuten sanoin, atkaisin mielelläni myös blondina, mutta hiukseni ovat nyt niin katkeilleet, etten viitsi rasittaa niitä enää yhtään enempää. Lisäksi olen utelias näkemään saanko vietyä tämän prosessin loppuun saakka ja jos saan, miltä hiukseni näyttävät ihan luonnollisessa tilassa.

Välillä usko on meinannut loppua ja tekisi mieli marssia kampaajalle. Toisaalta olen myös miettinyt ihan lyhyen tukan leikkaamista. Viimeksi eilen kuitenkin päätin että annan tämän nyt olla vielä ainakin pari kuukautta näin. Toisina päivinä hiukset näyttävät ihan kauheilta ja toisina päivinä taas ihan kivoilta.

Ensimmäiset harmaat hiuksetkin muuten bongasin syyskuun alussa. Yhtäkkiä jakaukseni kohdalle oli ilmestynyt kaksi täysin harmaata jouhea. En tiedä oliko kyseessä vain sattuma, mutta luin stressin, äkillisen shokin tai kovan kivun voivan vaikuttavan niin, että hiukset tai osa hiuksista muutuu ihan hetkessä harmaiksi. Minulle oltiin juuri muutamaa päivää aiemmin tehty iso leikkaus, ja mietin, että voisiko kyse olla tosiaan tästä? Voin vannoa että ne kaksi harmaata hiusta vain ilmestyivät yhdessä yössä siihen!

Hiuksiini on siis viimeksi elokuun puolessa välissä laitettu muutamia vaaleita raitoja ja tämä taitaakin olla nyt ennätysaika vuosiin, kun en ole hiuksia värjännyt. Minulla on aina ollut karheat ja pörröiset hiukset, mutta nyt värjäämätön kasvava hius tuntuu todella pehmeältä ja sileältä, mielenkiintoista siis nähdä minkälaiset hiukset minulla vaikka keväällä sitten on!

Onkos täällä muita jotka ovat kasvattaneet oman värin? Vinkkejä, ajatuksia, kokemuksia olisi tosi kiva kuulla!

Kuvasin etenkin matkamme ensimmäisenä päivinnä lähinnä videoita ja nyt vasta huomasin, ettei meidän ekasta hotellistamme ole juurikaan kuvia, mutta ehkä näistä saa jonkinlaisen käsityksen. Sainkin jo tuolloin heti instagramin videoiden kautta ihan hirveän määrän kyselyjä, että mikä ihana paikka hotellimme oikein olikaan – siellä kun sitä tosiaan näkyi enemmän. Ensimmäiset viisi yötä vietimme siis Koh Lantan vilkkaimmalla rannalla, Long Beach Chalet nimisessä resortissa.

Hotellin etsiminen, etenkin melko viime tingassa, olikin paljon vaikeampi tehtävä mitä olin etukäteen kuvitellut. Majapaikalla kun on itselleni ainakin suuri merkitys viihtyvyyteen. Joku voisi olla eri mieltä ja sanoa, että huoneessahan käydään vain nukkumassa, mutta kyllä me ainakin vietimme paljon aikaa myös ihan vain hotellilla – jos emme huoneessa niin ainakin sen melko välittömässä läheisyydessä.

Hotellia valitessa kriteereitäni oli, että huone näyttäisi kivalta sekä kylppäri olisi siisti, se sijaitsisi kivalla alueella, kävelymatkan päässä olisi ravintoloita, hotellissa tulisi olla uima-allas eikä siellä saisi olla valkosia muovituoleja. Halusin myös että hotelli olisi suht pieni ja persoonallinen ja että siellä olisi hyvä aamupala.

Monta iltaa selasin hotelleja sekä kuvia ja arvosteluja niistä. Perinteisten hotellien bookkaussivustojen lisäksi kokemuksia luin TripAdvisiorista sekä etsin ihan paikkahaulla sekä tägiellä kuvia instagramista. Pikkuhiljaa minulle alkoi hahmottua mille alueelle tahtoisin ja minkälaista ja minkä hintaista tarjota siellä olisi.

Vaikka hotelleja saarelta paljon ja moneen hintatasoon löytyikin, olin yllättynyt että meidän kriitereitämme vastaavia (edes jotenkin järkevän hintaisia) oli vain muutama. Myös koska olin niin viime tingassa, oli monessa paikassa jo täyttä tai ainakin ne edullisimmat huoneet menneet.

Alusta saakka olin ihastellut tätä ihan hiekkarannalla sijaitsevaa resorttia, joka koostui nimensä mukaan tuollaisista pienistä mökeistä. Osa sijaitsi vehreässä puutarhassa ja osa sitten ihan rannalla. Rannan mökeissä osassa oli vielä oma kylpyamme maaterassilla. Paikka oli ihan liian kallis ajattelemaani budjettiin, mutta en saanut sitä mielestäni.

Lopulta päätin että hitto, mennään sinne edes osaksi reissua – niin ihanalta se näytti. Ja onneksi mentiin. Löysin vielä jostain hyvän tarjouksen ja olisinkin mielelläni ollut tuolla lopulta koko reissun, mutta tämäkin oli sitten loppupäivät täynnä. Onneksi saimme asua siellä edes ensimmäiset viisi yötämme.

No mikä teki tästä paikasta sitten niin erityisen ihanan? Meillä oli mökki rantanäkymällä ja olihan se vain niin luksusta käppäiltä omalta terassilta suoraan perhmoiselle hiekalle tai istua terassilla (huoneeseen kuuluvaa ilmaista, huom) kokista hörppien ja kuunella meren pauhetta. Huoneemme ei ollut eritysen suuri, mutta se oli kaunis ja käytönnöllinen. Aatojen ääneen oli ihana aamulla heräillä tunnelmallisen hyttysverkon alta.  Hotelliin kuului kaksi uima-allasta, toinen rannalla ja toinen puutarhassa. Koko hotellin alue oli todella hienosti hoidettu ja siellä oli paljon kivoja yksityiskohtia sekä kasveja ja kukkia. Hyvänä yksityskohtana kaikilla teraisseilla oli myös oma suihku, jossa hiekkaiset jalat oli mukava pestä ennen sisälle menoa.

Koko viitenä päivänä olimme hotellin ainut lapsiperhe, joten pojat saivat todellakin osansa henkilökunnan huomiosta. Ja henkilökuntaa hotellilla muuten oli tosi paljon ja kaikki olivat todella ystävällisiä. Huonesiivojaat taiteilivat päivittäin uudet hauskat pyyhe-eläimet sängyllemme ja toivat pojille extraherkkuja huoneeseen. Vaikka hotelli oli ihan täynnä, oli tunnelma niin altaalla kuin rannallakin hyvin hilajinen – miltein unenomainen. Etenkin päiväsiakaan ihmisiä oli aina vain ihan muutama.

Huonehintaamme kuului myös aamiainen, joka syötiin tietysti myös ihan rannan tuntumassa. Aamuapala oli todella hyvä ja runsas ja söimmekin siellä itsemme aina niin täyteen, että tarvitsime seuraavan kerran kunnon ruokaa vasta auringon laskiessa illalla. Hotelliin kuului myös toinen ravintola, josta kuvia onkin näkynyt myös täällä blogin puolella. Hiekalla olevasta ravintolasta me lähinnä ostimme smoothieita ja pirtelöitä ja joimme niitä lököillen joko hiekalla olevilla sohvilla, säkkituoleilla tai riippumatoissa.

Hotellin sijainti oli myös siinä mielssä hyvä, että vieressä olevalla päätiellä oli ihan minutin kävelymatka ruokakauppaan, automaatille, pesulaan… Ravintoiloita löytyi myös monenlaisia, niin rannalta kun päätien puoleltakin. Long Beach on nimensä mukaisesti saaren pisin ranta, muistaakseni noin kolme-neljä kilometriä. Sen kerrotaan olevan myös kaikista vilkkain. Matkan aikana kävimme myös monilla muilla rannoilla ja tämä oli mielestäni kivoin siinä mielessä, että sen vieressä oli hyvä majailla, sillä kaikki tarvittava löytyi kävelymatkan päästä. Ranta oli myös sopiva lapsille, ei kovin äkkisyvä, eikä kiviä kuten saaren monilla muilla rannoilla on. Ja saari itsessään, etenkin rannat, ovat todella rauhallisia, lähes autioita – joten villkaalla rannalla tarkoitetaan tässä nyt sitä että siellä saattaa törmätä myös muihin ihmisiin.

Auringonlaskut saaren jokaisella rannalla olivat joka ilta ihan mielettömiä. Pimeää tuolla tuli iltaisin jo kuuden jälkeen, mutta onneksi jokaisesta huoneesta löytyi myös taskulamppu. Iltaisin rannalta olikin hauska bongailla erilaisia rapuja taskulampun valossa. Kylmä ei tullut edes öisin, alin lämpötila taisi koko kaksiviikkoisen aikana olla 28 astetta.

En yleensä ole sellainen ihminen joka tahtoisi lomallaan aina samaan paikkaan ja samaan hotelliin, mutta jos tuonne Ko Lantalle vielä menen niin ehdottomasti tähän hotelliin! Ensi kerraksi täytyy myös opetella ajamaan mopolla niin pystyy kokemaan saarta vielä paremmin.

Tästä hotellista jatkoimme viikoksi matkaa Chaw Ka Cher Tropic nimiseen paikkaan, mutta tämän ekan hotellin jälkeen se tuntui vähän mitäänsanomattomalta. Allas-alue sekä ulkona oleva kylpyhuone olivat sen paikan parhaat puolet, sekä iltaisin kurnuttavat sadat sammakot. Mutta koko sen viikon kaipasin takaisin tänne ensimmäiseen paikkaamme.