KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – ELLOS

Kun jokunen vuosi sitten ostin itselleni ensimmäiset pellavalakat, ei paluuta entiseen ole ollut. Pellava materiaalia tuntuu miellyttävältä ihoa vasten ja kankaan eläväinen pinta on mielestäni todella kaunis. Pellava on ihanan hengittävää ja se myös kuivuu todella nopeasti, joten ehkä myös sen takia yöunet pellavalakanoissa tuntuvat maittavan paremmin.

Kestävyytensä sekä nopean kuivumisen ansiosta olen myös pärjännyt jo muutaman vuoden vain yhdellä tuplapeittooni sopivalla pussilakanalla. Kun lakanat heittää aamulla pesuun ovat ne taas illalla valmiita sänkyyn. Kuivatan kaiken pyykkini siis kotona ilman kuivausrumpua. Yksi lempiasioistani on pujahtaa vastapestyihin pellavalanoihin nukkumaan. Pellava tuntuu ihoa vasten vaan jotenkin todella ylellisteltä, eikä ole yhtään karheaa vaikka moni voisi niin luulla. Vuosien käytöstä huolimatta pellava pysyy ryhdikkäänä ja voisi ehkä jopa sanoa sen parantuvan joka pesun jälkeen.

Kuitenkin joku aika sitten huomasin, että vaikka vanhat lakanani ovat hyvin kestäneet useamman vuoden jokapäiväisen käytön, oli niiden alkupräinen vaalean harmaa sävy alkanut haalistumaan ja lakanat olivat lähes vaalean beiget. Hyvin kauniit nekin, mutta silti eräällä kauppareissulla nappasin mukaan harmaan pesukonevärin.

Värjäsin itse vanhat lakanani harmaiksi, mutta ripustaessani niitä kuivumaan vastassa olikin pieni yllätys. Väri oli paljon tummempi mitä olin ajatellut, jopa aika sininen. Eikä väri ollut levittynyt tasaisesti, vaan paikoitellen väriä oli vielä tummempina laikkuina. Omalla tavallaan ne ovat myös tosi hienot ja jäävät kyllä kakkoskäyttöön, mutta nyt kevättä kohden mennessä tahdoin jotain vaaleampaa – joten oli aika lähteä lakanaostoksille!

Elloksen verkkokaupasta löysin laajan valikoiman erilaisia, niin puuvillaisia, kun pellavalakanoitakin. Valikoimahan siellä on ihanan laaja ja erilaisten filttereiden avulla on helppo juuri etsiä haluamaansa, tai ihan vain selailla ja etsiä inspiraatiota. Minusta sivuilla on kiva toiminto se, että se usein ehdottaa katsomaasi tuotteeseen sovia muita tuotteita tai jotain vastaavanlaisia. Sitä kautta olen aiemminkin löytänyt vaikka mitä ihania juttuja, joita en muuten olisi edes osannut etsiä tai tiennyt tarvitsevani. Valikoimissa on jonkin aikaa olut reilusti myös luomu -ja ekologisesti valistettuja tuotteita, joita itsekin haluan aina mielummin suosia.

Tällä kertaa päädyin tilamaan niin pussilakanan, tyynyliinat kun ihanan hörhelö-reunalakanankin Ellos Homen Candice-sarjasta. Värivaihtoehtoja oli useita, minä valitsin vaaleanharmaata sekä valkoista. Elloksella näytti edelleen olevan sama tarjous, jossa vuodevaatteita ja päiväpeitoista saa 20 prosentin alennuksen. Pellavahan on hitusen kallimpaa kun puuvilla, mutta mielstäni ehdottomasti sen arvoista. Kiva kuitenkin aina jos on mahdollista hyödyntää jotain tarjouksia.

Viikonloppuna nukuttiin ensimmäiset unet uusissa lakanoissa, ja kyllä maittoi! Ihaninta on vuoratua pellavaan kokonaan, eli myös niin että aluslakana on pellavaa. Meillä kun on 140 leveä sänky, saattaa siihen välillä olla vaikea löytää sopivan kokoisia aluslakanoita. Nyt kun näin Elloksen nettikaupassa kauniita pellavaisia sängynpäätyjä, olisin melkein valmis laittamaan oman rakkaan sänkyvi vaihtoon. Ihan vain sen takia, että saisin siihen sopivan päädyn. Niitä oli nimittäin vain 160 ja 180 levyisinä.

Petivaatteiden lisäksi valikoimissa on toki myös kaikkea muuta kivaa makuuhuoneeseen, kuten yöpöytiä, valaisimpia, tauluja, nojatuoleja ja mattoja. Noh, kaikkea. Sivuja on helppo käyttää ja toimitukset tulevat nopeasti, jopa ilman express-tilausta.

Meillä on tulossa makkariin vielä iso, koko ikkunaa vastapäisen levyinen vaatesäilytysjärjestelmä, jonka jälkeen pääsen vihdoin esittelemään huonetta vielä vähän tarkemmin. Kuitenkin makuuhuoneen keskiössä on kuitenkin sänky, joten tärkein tulikin jo tässä. Olettekos te muut muuten myös hurahtaneet jo pellavaan?

Olenkin kertonut aiemmin tästä oman värini kasvatusprojektista joka alkoi viime syksynä. Hiukseni olivat kokeneet kovia hyvin hyvin monen vaalenuskerran jälkeen, jolloin minulle ei oikeastaan jäänyt muuta mahdollisuutta. Osa hiuksistani nimittäin katkesi lopulta ja ajattelin, että kasvatan kaiken käsitellyn hiuksen pois ennen kun seuraavan kerran teen niille mitään käsittelyjä.

Viimeiset vaaleat raidat minulle laitettiin siis elokuussa ja sen jälkeen vain värjättyä hiusta ollaan muutaman kerran taitettu hellävaraisella ja hoitavalla värillä viileämmän sävyiseksi. Tässä välissä niitä ollaan muistaakseni myös kerran tai pari ihan muutamalla sentillä tasoitettu.

Yllätyin kun oma värini ei ollutkaan sellainen mitäänsanomaton maantienharmaa, vaan oikeastaan aika ruskea. Etenkin niskassa, missä hius ei ole päässyt auringonvalossakaan vaalentumaan on väri mielestäni tosi nätti – enpä olisi uskonut!

Sen lisäksi etten ole värjäillyt hiuksia, olen yrittänyt rasittaa niitä mahdollisimman vähän myös karsimalla kaikki ylimääräiset lämpökäsittelyt, eli föönaamisen sekä suoristamisen. Ennen suoristin hiukseni lähes poikkeukseta joka päivä. Nyt olen kuukausikaupalla pitänyt kurittomia kutrejani vain kiinni.

Koska etenkin edessä ja hiusten pääliosassa on paljon katkenneita hiuksia, tulee minulle sellaiset hyvin vahvat kasarivibat hiuksistani. Hiukset auki näytän mielestäni Keke Rosbergilta tai joltain hevibändin jäseneltä. En edes tajunnut kuinka paljon hukseni ovat kasvaneet, sillä ne ovat kokoajan nutturalla niskassa.

Eilen suihkun jälkeen minulle tuli vähän kiire ja jouduin föönaamaan hiukset. Kuten kuvista huomaa, minulla on aika taipuisat hiukset, jotka siis normaalisti olisin vielä suoristanut. Nyt en kuitenkaan tehnyt sitä, enkä myöskään laittanut niitä kiinni. Ekaa kertaa en muista edes milloin. Ja yllätyin, kuinka pitkäksi hiukseni olivatkaan kasvaneet.

Ei ehkä kuulosta isolta tai ihmeelliseltä jutulta, mutta se oli, nimittäin että jätin hiukset auki ja olin niin ihmisten ilmoilla koko päivän! Ja uudestaan tänään. Olen niin pitkään pitänyt niitä kiinni ja sitä ennen ollut lyhyellä polkalla, ettei tämä hiustyyli tunnu yhtään omalta. Kivaa vaihtelua kuitenkin.

Olen muuten aina pitänyt omaa hiuslaatuani karheana, mutta se onkin tainnut johtua vain siitä, että värjäykset ovat tehneet siitä sellaisen. Oman värinen hius alkaa olla jo sen verran pitkää että siitä selkeästi huomaa sen olevan paljon sileämpää ja sellaista enemmän perinteisempää hentoa suomalaista hiusta. Uutta hiusta puskee myös ihan hullun lailla, joten tuota lyhyttä vauvahaituvaa on joka puolella päätä.

Kasvatusprojetki siis etenee pikkuhiljaa suunnitelmien mukaan. Vielä en tiedä annanko hiusten kasvaa vielä lisää pituutta vai kävisinkö poikkaisemassa taas polkaksi.  Ehkä leikkaan, mutta ennen sitä yritän pitää hiuksia myös jatkossakin enemmän auki ja luonnollisessa kiharassa tilassaan.

Jo ennen kun tulin raskaaksi, olin päättänyt että syön tosi terveellisesti ja yritän liikkua mahdollisimman paljon. Sokerinkin olin jättänyt kokonaan jo muutamaa viikkoa aiemmin. Aiemmissa raskauksissa painoa on tullut nimittäin lähemmäs 30 kiloa ja vaikka olen saanut ne aina pois, en kaipaa sitä tukalaa ja raskasta oloa. Terveellisesti syömisen suunnittelut kuitenkin muuttuivat kun pahoinvointi alkoi.

Kun voin huonosti ja oksensin jatkuvasti, oli minun pakko syödä vain sitä mitä sain alas. Ihan mitä vaan, se oli jopa lääkärin määräys, vaniljajäätelö on kuulemma mukava oksentaa yksi neuvoi. Jouduinkin pahimpaan aikaan syömään jotain pientä tunnin välein ja yölläkin heräsin kerran-pari mutustamaan yöpöydälle valmiiksi ottamaani croissanttia tai jogurttia. Muuten tuli entistä enemmän pahempi olo. Oksensin mielummin ruokaa kun pelkkiä sappinesteitä. Ja toki oksentaessa tuli myös nopeasti uudestaan nälkä.

Salaattia ja hedelmiä oli todella epämielyyttävä oksentaa, joten ruokavalioni koostui kaikesta helposti oksennettavasta kuten paahtoleivästä ja mehukeitoista. Himoitsin myös kaikkea todella suolaista ja vettäkin sain alas (muutaman hassun lasillisen päivässä) lähinnä vain sormisuolan kanssa. Veden sijasta lipitin mehuja ja limuja.

Vaikka ruokavalioni muuttui moneksi viikoksi varsin sokeri -ja hiilaripainotteiseksi, uskoin että paino kuitenkin putosi. Tiputuksessa käydessäni minua ei punnittu siellä en edes ollut täysin varma lähtöpainostani (en omista vaakaa), mutta käydessäni muutaman päivän tämän jälkeen ensimmäisessä neuvolassa, järkytykseni oli suuri kun painoa olikin tullut kuusi kiloa lisää! Saatoin toki painaa valmiiksikin muutaman kilon enemmän mitä luulin, mutta silti reippaasti useampi kilo oli tullut lisää.

En edellisissäkään raskauksissa syönyt mitenkään ihan järjettömän epäterveellisesti tai paljoa, mutta silti painoa vaan kerääntyi. Vaikka niissäkin oksensin oikeastaan loppuun saakka. Mietin että voisiko osittain tämä paininnousu saattaa johtua siitä, että keho jotenkin varastoi kaiken mahdollisen juurikin tämän oksentamisen vuoksi. En tiedä voiko näin olla, mutta pakkohan osan on olla jotain nesteitä ja turvotusta.

Mutta sen tiedän, että osittain painonnousu selittyy ainakin sillä, ettei vatsani toimi oksentaessa ollenkaan. Raskausaina kun sen toiminta hidastuu muutenkin paljon. Samoin tämä suolan himoitseminen (syön välillä suolaa ihan pelkiltään ja herkkuani on veriappelsiini joka päällä on suolaa sekä smoothie niin että lasin reuna on suolattu) ja se että oksentaminen ajoi minut viikkokausiksi vuodepotilaaksi enkä liikkunut juurikaan.

Muutaman viimeisen viikon olen taas pystynyt syömään vähän normaalimmin ja paremmin. Ruokahalua minulla on kyllä ollut jopa silloin pahimman pahoinvoinnin aikaan, mutta syömiset olivat silloin vain vähän toisenlaista. Nyt olen saanut ruokavalioni takaisin raiteilleen ja saanut lisättyä reippaasti kuitujen määrää. Kaikki sokeriset herkut oksettavat minua, joten niistä on paria lipsahdusta lukuunottamatta, helppo pysyä erossa.

Vatsa on alkanut toimimaan vihdoin paremmin, mikä johtuu kuitujen lisäksi varmasti myös liikunnasta. Edelleen yleiskunto on huono, mutta liikun jo enemmän ja esimerkisi tällä viikolla olen joka päivä kävellyt reippaasti nelisen kilsaa. Kävinkin eilen vähän hädissäni avoimessa neuvolassa kuuntelemassa vauvan sydänääniä, sillä vatsa tuntui pienentyneen. Kaikki oli kuitekin siellä hyvin, taitaa vaan se järkyttävä turvotus olla tiessään. Tällä kertaa minua ei punnittu, mutta viime neuvolassa kiloja oli taas tullut muutama.

Minua itseäni vähän harmittaa se, miten ahdistuneesti suhtaudun raskaudenaikaiseen painonnousuuni. En muuten ikinä käy vaa´alla, joten ehkä se johtuu osittain siitäkin. Minulle on vierasta kytätä painoani ja nyt joudun joka kerta vielä jakamaan sen jokun vieraan ihmisen kanssa. Pelkään myös saavani negatiivista palautetta painonnousustani, mutta onneksi ainakaan niin ei ole vielä käynyt.

Odottajan tulisikin kiinnittää huomiota syömisiinsä ja varmistaa että syö mahdollisimman monpolisesti, toki niin nyt kannattaa tehdä muutenkin. Raskaana ollessa vatsan toiminta hidastuu ja ruoalla kestää tuplamäärä kulkea suoliston läpi, siksi pitäisi myös muistaa juoda paljon. Raskaana ollessa ei todellakaan kannata myöskään syödä kahden edestä, vaan ainoastaan noin parisataa kaloria enemmän. Energian tarve lisääntyy vasta loppuraskautta kohden, vaikka ainakin tässä raskaudessa, minä olen ollut kaikken nälkäisin alussa. Enää minun ei tarvitse myöskään syödä öisin, mutta voihan se vielä muuttua.

Ruokarajoitustenkin kanssa olen pystynyt juuri ja juuri elämään. Vaikein juttu on ollut raaka kala. Juustot Suomessa tuntuvat olevan pääosin pastöroituja, joten niistä ei ole tarvinnut luopua. Myös lakritsin ja salmiakin sisältämä glysyrritsiinin välttäminen on minulle uusi juttu. Aiemmissa raskauksissa niitä kehoitettiin välttämään vain korkean verenpaineen takia, mutta uusien tutkimusten mukaan runsas glysyrritsiinin saanti helpottaa äidin stressihormoonin pääsyä sikiöön ja voi aiheuttaa matalampaa älykkyysosamäärää sekä keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriötä. Joten niitä siis todella kohtuudella minimimäärä.

Kahvinjuonnin olen lopettanut kokonaan, mutta sen tilalla juon nykyisin mustaa tai valkoista teetä. Niissä ei pitäisi kuitenkaan olla niin paljoa kofeiinia mitä kahvissa. Myös kiellettyä inkivääriä jouduin muutaman viikon ajan käyttämään teen joukossa, se nimittäin auttoi vähän pahoinvointiini. Edelleen saatan syödä sitä satunnaisesti ruoan joukossa, mutta määrät ovat hyvin pieniä. Odottajille tarkoitettuja monivitamiinipillereitäkin olen taas pystynyt syömään, nyt kun oksennan enää vain hyvin satunnaisesti. Aiemmin pelkkä ajatus tabletin nielaisemisesta sai minut yökkimään.

Monet lääkärit ja hoitajat ovat lohdutelleet minua pahoinvoinnin keskellä sillä, että vauva ottaa kyllä omansa. Vaikka söisikin kuukauden putkeen vain paahtoleipää ja sokerista mehukeittoa. Mutta täytyy sanoa, että olo on kyllä paljon parempi kun saa vihdoin taas syötyä järkevämmin. Ne kummalliset mieliteot ovat minulla tuntuneet jääneen siihen alkuraskauteen, mutta voihan tässä toki tulla vielä vaikka mitä betoseinän nuolemisen himoa. Eikä veriappelsiini sormisuolalla minusta nyt NIIN outo himo ole, mitä se kaikkien muiden mielestä tuntuu olevan 😀

Nyt minä kömmin jokailtaisen muussatusta banaanista, pakastemustikoista ja kreikkalaisesta kaurajogusrtista tehdyn ”jäätelö”-mössöni kanssa peiton alle. Kertokaa te sillä aikaa vähän teidän raskauden aikaisista syömisistä, mikä teillä meni pahimman pahoinvoinnin aikana alas (jos sellaista oli), painon nousuista ja niistä hullunkurisista ruokahimoista!

Se on varmaan joku nuorimman lapsen syndrooma, että sitä kuopusta pitää aina ihan vauvana. Elvis täyttää tänä vuonna seitsemän ja menee syksyllä kouluun ja silti hän on perheemme vauva. Se että hän on hurjan taitava ja itsenäinen, heittää ihan hulvatonta läppää ja haluaa jäädä kauppareissun ajaksi yksin kotiin, ei vaan vie sitä tunnetta itseltäni pois. Yllätyn joka kerta kun nostan hänet syliini siitä, miten iso hän jo onkin. Silti sisimpäni ei jotenkin sisäistä sitä, ettei hän ole enää se pienen pieni pötkylä joka makoili olkkarin lattialla taljalla ja opetteli kääntymään.

Luulen että tämä kaikki muuttuu kun uusi vauva syntyy. Että molemmat lapset venähtävät yhdessä yössä ja alkavat näyttämään silmissäni oikeasti sen ikäisiltä kun ovat. Ehkä uskon vihdoin sen, etten noin vain jaksa nostaa heitä syliini, ja että tottatosissaan heillä on myös ihan oma elämänsä, omat juttunsa eivätkä he enää elä täysin symbioosissa kanssani. Kaapon kohdalla tämän jo osittain ymmärränkin, mutta edelleen minun on vaikea käsittää että Erkki-vauva viettää nyt viimeisiä kuukausiaan esikoulussa.

Tuleva koulun aloitus tuntuu minusta ihan hirveän haikealta. Tuntuu vaikealta niinsanotusti päästää lapsi pesästä. Kun ei tiedä mitä hän tarkalleen päivisin puuhaa ja miten hänelle siellä koulussa ja välitunneilla menee. Eskarista koulumaailmaan hyppääminen on oikeasti tosi iso harppaus, kaikki muuttuu.

Molemmat pojat ovat olleet samassa eskarissa, jota ei siis järjestetty samassa päiväkodissa missä he olivat olleet aikaisemmin, vaan he vaihtoivat esikoulun alkaessa paikkaa. En tiennyt että joku niin ihana paikka voi edes olla olemassa. Se postitiivisuuden, aidon kiinnostuksen ja työstään tykkäämisen määrä aluksi ihan ällistytti. Edelleen joka päivä minusta tuntuu että HALUAN viedä lapseni siihen ympäristöön, että se tekee hänelle aidosti hyvää niin monella eri tavalla.

Missään muualla en ole kokenut samaa, ja ehkä sekin tuo tähän oman haikeutensa. Kun koulu alkaa tämäkin loppuu. Koulu ei tunnu minusta samalla tavalla turvalliselta ympäristöltä. Lapsia ei voida valvoa ja huomioida siellä samalla tavalla. Koulu toki opettaa omalla tavallaan, ja ehkä se olen vain minä josta tämä tuntuu näin vaikelta. Eiväthän lapset voi ikuisesti elää pumpulissa, vaikka tahtoisinkin. On kuitenkin suuri onni, että lapsemme ovat saaneet viettää yhden tärkeimmistä vuosistaan noin ihanassa ympäristössä mitä eskari on heille antanut.

Tai siis mitä sen henkilökunta on antanut. Heistähän tämä kaikki on kiinni. Olen jopa aika vihaisena lukenut viime päivien uutisia lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien palkkauksesta. Tuosta työstä mitä he tekevät pitäisi maksaa vähintään tuplamäärä. Tässä sitä todellaan punnitaan todellinen kutsumus ja kiinnostus lapsia ja heidän laadukasta varhaiskasvatustaan kohtaan.

Tänä aamuna Erkki-eskarilainen lähti esikouluun yhtä iloisena kun joka ikinen aamu. Siellä häntä odotti ovella tuttu hymyileväinen aikuinen, hyvän huomenen toivotus sekä halaus. Osa kavereista oli jo paikalla, osa vielä aamupalapöydässä ja osa tuli eteiseen moikkaamaan. Tavaroiden naulakkoon ripustamisen jälkeen hän juoksi, kuten joka muukin aamu, pesemään kätensä jolloin minun tehtävänäni on odottaa vielä ulko-ovella ja vasta käsienpesun jälkeen sanotaan heipat. tai siis moikka, noin kymmenen kertaa.

Kun iltapäivällä menen hakemaan hänet, saan yleensä käsiini nipun sinä päivänä tehtyjä piirroksia ja sarjakuvia, yksityiskohtaisen selvityksen jostain hauskasta leikistä ja siitä, miten hyvää kastiketta ja salaattia tänään oli lounaalla. Yleensä hän on hyvällä tuulella, mutta toisinaan harmittaa jos olen tullut hakemaan liian aikaisin. Sitten taas halitaan ja toivotetaan heipat ja huomiset. Vitsit meille tulee ikävä tuota paikkaa.

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – PATAK´S 

Vaikka kokkausfilosofiani on että mahdollisiman nopeaa ja helppoa, eivät kaupan valmiit ateriakastikkeet ole itselleni kovin tuttuja. Siltikin vaikka syömme usein Intialaista. Mikä johtunee nimittäin siitä, että olen kokenut Intialaisen ruoan tekemisen turhan vaativaksi ja siksi meillä tilataankaan sitä yleensä vain take a waynä. Koska Intilaialainen makumaailma on yksi suosikeistani, lähdin erittäin mielelläni ja suurella mielenkiinnolla testaamaan Patak´sin valmiita ateriakastikkeita.

Patak´sin on perustanut Intilainen Patakin maanviljelijäperhe vuonna 1925. Kastikkeet syntyivät puolivahingossa, kun pariskunta päätti säilöä heille ylimääriset vihannekset öljyjen ja mausteiden kanssa lasipurkkeihin. Autenttisen makuiset kastikkeet tekivät hyvin kauppansa ja nykyään Patak´s on lähtisen maailman johtava intalaisten elintavikkeiden tuotemerkki.

Aitojen intialaisten reseptien mukaan valmistettujen ateriakastikkeiden lisäksi valikoimiin kuuluu currytahnoja, jotka ovat itseasiassa itselleni vähän tutumpia, ne ovat hyviä silloin kun aikaa ruoan laittoon on vähän enemmän. Mutta näillä valmiilla kastikkeilla kokkaaminen on vielä nopeampaa ja helpompaa. Kaikkia tuotteita löytyy päivittäistavarakaupoista, tuotteita on yhteensä 12 erilaista. Neljä ateriakastiketta: Korma, Tikka Masala curry, mieto curry, Jalfrezi paprika-kookoskastike, curry-tahnat: Tandoori tahna, Tikka Masala tahna, mieto currytahna sekä Mango chutney, raita ja pappadums.

Oma suosikkini meidän lähi-intialaisen annoksista on Palak Paneer, eli sellainen ihana curry-pinaattikastikse jossa on herkullista pehmeää juustoa kuutioina. Nyt päätin kuitenkin kokeilla jotain uutta, sellaista mitä olisi ihan arkena helppo valmistaa, joko itselleen lounaaksi kuten tänään, tai sitten illalla ihan koko perheelle. Tämä on myös siinä mielessä ihana resepti, että kastikkeen joukkoon voi oikeastaan laittaa mitä tahansa kaapista löytyviä vihanneksia kuten kukkakaalia, vihreitä papuja tai vaikkapa perunaa tai bataattia.

Kastikeeksi valitsin mausteisen, hitusen kookosta, inkivääriä, tomaattia, valkosipulia ja paprikaa sisältävän Korma-currykastikkeen. Tästä tulikin aiva ihanasti juuri tällaiseen pakkaspäivään sopiva mausteinen ja sopivan täyttävä ja terveellinen ruoka.

MAUSTEINEN LINSSICURRY (4 annosta)

1 Patak´s Korma ateriakastike
2 isoa porkkanaa
1-2 keskivahvaa chiliä
1 purkki / 2dl punaisia linssejä liotettuna
1 purkki / 2 dl kikherneitä liotettuna
kreikkalaista kaurajogurttia
korianteria
basmatiriisiä
(mangochutneytä)

Laita riisi kiehumaan ohjeen mukaan ja pilko chilit sekä porkkanat. Lisää pannulle hieman öliiviöljyä ja kuulota chilit porkkanoiden kanssa. Lisää joukkoon valutetut linssit sekä kikherneet sekä ateriakastike. Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes riisi on valmis. SIINÄ SE, MITEN HELPPOA! Lisää annoksen päälle jogurtti ja korianteri.

Minun oli tarkoitus lisätä valmiiseen annokseen jogurtin kanssa vielä mangochutney, mutta unohdin kokonaan. Onneksi mangot ovat tällä hetkellä parhaimmillaan ja sopivat aivan täydellisesti sellaisenaan myös tämän annoksen jälkkäriksi.

Kuten reseptistäkin huomaa, ruoan tekeminen oli todella helppoa ja nopeaa. Tykkään itse mausteisesta ruuasta ja tässä kastikeessa oli ihanasti tujua. Myös tuoksu keittiössämme oli ihana, aivan kun olisin haudetellut kauankin kymmeniä erilaisia kasviksia ja mausteita padassa. Itse tykkään myös maltillisesta tulisuudesta, jota tuo kaurajogurtti ihanasti pehmensi. Perheen pienemmille kokatessa suosittelen ehkä laittamaan kahden sijasta vain yhden chilin, makumieltymysten ja tottumusten mukaan toki! Suosittelen testaamaan!

Millaisen aterian sinä tahtoisit kokata Patak´sin tuotteilla? Kommentoi alle, niin olet mukana kolmen Patak´s tuotepaketin arvonnassa! Arvonta päättyy 12.3.18.