Kuten kerroinkin, olimme pienellä bloggaaja-porukalla käymässä reilu viikko sitten Meandin pääkonttorilla Malmössä. Mukana meitä oli siis Suomesta Emilia, Heidi ja Elisa sekä Meandin omat  vahvistukset Venla ja Anna, sekä lisäksi neljä perhebloggaajaa Saksasta.

Olen tehnyt blogin kautta Meandin kanssa yhteistyötä jo varmaan parin vuoden ajan, joten oli todella hienoa päästä tutustumaan sinne mistä kaikki alkaa. Todella hienoa oli tavata viime talven jälkeen uudestaan myös Meandin äiti Helen. Ihan jo siitä syystä että hän vain on niin energinen ja insporoiva tehopakkaus.

Ruotsalaisen Meandin tarina siis alkaa vuodesta 2004 jolloin kaksi kotiäitiä, Helen ja Susan, istuivat keittiön pöydän äärellä ja päättivät valmistaa pienen (ja vähän muista Ruotsalaisista lastenvaatteista erottuvan) erän vaatteita eräisiin joulumyyjäisiin. Ja kymmenen vuotta myöhemmin tässä he ovat edelleen! Yritys on kasvanut huimasti kymmenen vuoden aikana, mutta silti jopa pääkonttorillakin oli aistittavassa hyvin kotoinen tunnelma. Meandi onkin hyvin matalan hierarkian yritys, kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä ja toimiston valoisassa keittiössä tuoksuu tuore pulla. Tämä fiilis heijastuu myös erimeksi suomeen saakka, jossa meandin myyjillä on tiivis, läheinen ja lämminhenkinen porukka. Tämän sain itsekkin todeta alkuvuodesta, kun olin tapahtumassa jossa oli paikalla lähes 300 meandin kotimyyjää.

Kiinnostavan päivän aikana saimme tutustua muunmuassa printtien syntyyn sekä vaatteiden valmistusprosessiin ihan alusta saakka. Todella kiinnostavaa kuultavaa oli se miten luomupuuvilla lopulta valmistuu valmiiksi vaatteeksi, kotikutstuille esiteltäväksi ja kuluttajalle postitetavaksi. Etenkin kun siitä kerrottiin niin suurella intohimolla. Meandi todella kiinnittää huomiota valmistusprosessiin ja toimii hyvin vastuullisesti. Oli mielenkiintoista nähdä kuvia ja luulla tarinoita tehtaista, jossa ihmiset hoitavat suurimman osan työn, eivät koneet. Sielläkin kaiken takana on joukko ihmisiä. Ihanan inhimillistä.

Eilen julkaistiin myös Meandin syysuutuudet, jota me pääsimme tuolla jo etukäteen hipelöimään. Naisille ihanaa savunsinistä verlouria niin joogapöksyinä kun hameenakin ja lapsille uutuutena muunmuassa alusvaatteita ja yöpukuja. Etenkin ne olivat kovasti mieleeni. Ja tuo ihana traktoritunika työille, ah! Nämä kaikki uutudet tulevat myyntiin huomenna.

Jatkossakin meandi jatkaa samaa linjaansa, se haluaa erottua trendeistä väriensä sekä printtiensä ansiosta. Edeleen pääajatuksena on laatu, vaatteiden pitkä käyttöikä sekä toimivuus. Suurin osa vaatteista sopivat sekä työille että pojille. Naistenmallisto jatkaa kasvuaan ja siihen kiinnitetäänkin nyt erityistä huomiota. Värejä ja printtejä on mietitty nyt erityisen tarkkaan, niin että ne ennenkaikkea ovat aikuisten vaatteita. Tykkään!

Kyllä tuollainen kulissien taakse vilkaisu vaan saa arvostamaan entistä enemmän näitä tekijöitä, hienoja ja kunnianhinoisia naisia, ja silti jalat ihan maassa. Hienoa että miten tällainen yksi hassu idea työllistää nykyään niin monia ihmisiä ja antanut kotiäidille uuden kivan tavan päästä takaisinn työelämään ja kerryttää pankkitiliä perhe-elämän lomassa kotikutsuilla.

Onnea 10-vuotiaalle Me&I:lle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Isona minusta tulee jalkapalloilja, koska tykkään jalkapallosta
Kivointa maailmassa on pelata palloa ja käydä uimassa rannalla
Kaikkien inhottavinta maailmassa on lyöminen ja potkiminen
On kivaa olla lapsi koska että voi mennä kaikkiin koloihin ja piiloihin
Lempi harrastukseni on jalkapalloilu
Aikuiset ovat vähän pahoja jos niitä kiusaa ja potkii, aikuinen määrää
Pikkuveli on hyvä pikkuveli
Lempi ohjelmani on Lego Batman
Säästän rahaa että voin ostaa leluja ja kaikkea
Kerään kiviä ja mustikoita
Lempi ruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa koska ettei koko maailma olisi iman ihmisiä
Talvella haluan luistella ja mennä kelkalla
Kesällä haluan heittää frisbietä ja kerätä sieniä
Haluaisin nyt olla Star Wars
Toivon Joulupukilta Star Wars taistelutyypin ja aluksen ja pahis tuotteet
Viisivuotiaana on kivaa, koska voi vaikka hyppiä ja juosta
Isoveljenä olen auttavainen
Matkuistain mieluiten Espanjaan
Siellä uisin ja ottaisin aurinkoa
Haluaisin papukaijan ja kissanpennun ja koirankin
Lempibändini on iskän musiikki
Unelmien syntymäpäiväni olisi sellainen että voisin juosta ja saada lahjoja ja kivoja juttuja ja kaikkea kivaa ja nauramista ja syömistä ja ilmapalloja ja kavereita
Terveisiet blogin lukijoille iloista syksyä ja iloista onnea ja hauskoja juttuja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Onpas ollut ihanat aurinkoiset syyssäät. Kuitenkin kun lämpötila laskee ja muutenkin flunssapöpöt alkavat tehokkaammin liikkumaan, on täälläkin päässä ollut vähän tukkoinen olo. Syksyn tullen on ihana syödä herkullisia ja kuuman höyryäviä keittoja, joten sellaisen minäkin kehittelin flunssaista oloa helpottamaan.

Keitto ehti kadotota parempiin suihin ennen kun sain sen kuvattua, mutta sen sanon että hyvää oli. Kyseessä oli siis inkivääri-kookos-kanakeitto. Nam. Olen vähän huono jakamaan reseptejä, kun kokkailen aina vähän mututuntumalla. Mutta tämä flunnsarohto valmistui näin:

Pilko porkkanoita ja keitä niitä laimeassa kanaliemessä, lisää joukkoon sokeriherneitä tai papuja sekä kukkakaalia. Raasta joukkoon kunnon pala inkivääriä ja chiliä sekä valkosipulia oman maun mukaan (paljon). Lisää kananpalat kiehuvaan veteen. Laita perään vähän suolaa ja pippuria. Lisää pilkottu sipuli, herkkusienet sekä ituja (käytin valmista mixiä jossa myös babmua ja vesikanstanjaa). Lisää lopuksi kookoskerma ja mausta ripauksella curryä.

Saapi laittaa jakoon myös muut herkulliset syyssoppaohjeet ja flunssarohdot! Ja jos teette tätä keittoa niin tulkaa toki kertomaan että oliko hyvää (ei tää kyllä muuta voi edes olla)!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos joku kysyy, että mitkä ovat poikien lempileikit, ei vastausta tarvitse paljoa miettiä. Ne ovat nimittäin Lego-leikit! Pienistä taaperoista saakka on molempia kiinnostaneet Duplot ja nykyisin myös noita pikkulegoja saa kaivella jalkapohjasta vähintään tunnin välein. Legoilla leikkimien on mielestäni yksi parhaimpia, lasta kehittäviä ja mielikuvitusta simuloivimpia juttuja. Joten omasta puolestani he voisivatkin leikkiä niillä aamusta iltaan, silläkin uhalla että yöllisillä vessareissulla lentelee ärräpäitä niiden päälle astuessa.

Nykyään meiltä löytyy Legoja tosi paljon, pikkulegoja tuollaisen pään verran ja sitten duploja iso, noin 80 litraa vetävä säilytyspussillinen. Ja silti lisää odottaa paketissa synttäreitä odotellen. Aina kun tulee uusia suosikkeja, erikoislegoja ja uusia nättejä värejä. Noh ja ehkä tässä vaiheessa täytyy tunnustaa, että myös minä tykkään legoilla rakennella…

Tulevana viikonloppuna onkin yksi juuri meitä kiinnostava meno Helsinki Design Weekiä koskien. Nimittäin Teurastamolla vietetään lasten design viikonloppua, jossa muotoilu kohtaa myös perheen pienimmät. Ohjelmassa on näyttelyjä, työpajoja ja muuta tekemistä koko perheelle kivassa miljöössä. Ja meitä siis erityisesti kiinnostaa siellä järjestettävä LEGO-arkkitehtuuripaja. Paja pyörii koko viikonlopun klo 10-18 ja toki samaan aikaan siellä on paljon muutakin, esimerkiksi Kidd.O Magazinen muotinäytös myös kiinnostelee.

Itselläni on viikonloppuna luvassa myös ainakin vähän synttäreiden juhlintaa. Aluksi ajattelin etten sen kummemin synttäreitä juhli, vielä kun ne sattuivat arkipäivälle ja minusta on jotenkin hassua juhlia niitä vääränä päivänä. Mutta ystävän yllytyksestä luvassa on nyt ainakin hemmottelua ihanan brunssin merkeissä. Kivaa!

Mitäs teidän viikonlopun suunnitelmiin kuuluu? Meinaatteko käväistä lasten HDW viikonlopussa tai jossain muussa Design Weekin tapahtumassa? Bloggareiden sisutuskirppiskin olisi, joten valinnanvaraa ainakin löytyy!

Postaus tehty yhdessä HDW ja LEGOn kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vielä ehtii nippanappa tämän vuokokauden puolella. Täytin tänään nimittäin kaksikymmentäkahdeksan vuotta. Lähentelen kolmeakymppiä enkä todellakaan ole enää mikään teini, mutta elämäntilanteeseni nähden olen silti tosi nuori.

Kun sain Kaapon lähes viisi vuotta sitten, juuri 23 vuotta täyttäneenä, tusnsin ja tiesin olevani siihen täysin valmis ja kypsä. En olisi halunnut mitään yhtä paljon. Olin aina tiennyt että haluan nuorena äidiksi, eikä 23 enää edes ollut mielestäni kovin nuori. 17 olisi ollut.

En edelleenkään ajattele että olen ollut silloin liian nuori. Vaikka nuori silloin kyllä olen ollut, olen edelleen (ja samaan aikaan olen jo ihan mummo). Mutta en liian. En voisi kuvitella että olisin lykännyt lasten tekoa vielä vaikka viidellä tai kymmenellä vuodella. Niin suuri halu oli tulla silloin äidiksi.

Ja tässä sitä nyt ollaan, kaksikymmentäkahdekasan vuotias, kahden lapsen eronnut sinkkuäiti. Rutkasti elämänkokemusta takana ja toivottavasti paljon vielä viedä edessä. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.