Alkuviikon lämpivät päivät tuntuvat jo kaukaisilta muistoilta kun katsoo ikkunasta ulos. Yht’äkkiä saapunut kesä yllätti tänäkin vuonna etenkin vaatetuksen puolesta. Muutaman päivän liian lämpimästi pukeutumisen jälkeen sitä vihdoin uskalsi lähteä ulos oikeasti kevyissä ja kesäisissä vaatteissa – ja silti tuli kumaa.

Itselleni tulee aina näin kausien vaihtuessa sellainen MULLA EI OLE MITÄÄN PÄÄLLEPANTAVAA- paniikki, kunnes pikkuhiljaa sieltä vaatekaapista alkaa nousta ja muistua mieleen niitä hyviä vaatekappaleita sekä yhdistelmiä uudenlaiseen säähän. Asiaa ei varsinaiseti auta talven jäljiltä vitivalkoiset kintut ja karhentuneet kantapäät.

Tässä kuvassa päällä myös viime kesän luottoasu, joka meni hienosti päälle myös loppuraskaudesta, eli 6XL kokoinen t-paita ja vanhoista legginsseistä leikatut shortsit. Kyllä niillä lähikaupassa just ja just kehtasi käydä.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa

Ihana kesäsää suorastaan pakkottaa ulos nauttimaan. Siitä hetkestä alkaen, kun pihalla tarkenee vähän kevyemmissäkin vaatteissa ja aurinko lämmittää, meidän perhe luuhaa ulkona mieluiten aamusta iltaan. Aina jossain välissä pitää tottakai myös syödä ja meidän kesään kuuluu isona osana myös grillaus.

Vaikka asutaan keskellä kaupunkia kerrostalossa, ei meillä ole koskaan ollut pihaa missä ei voisi grillata. Grillipaikka toimii myös kivana naapureiden kohtauspaikkana. Muutamia kertoja on käynyt niin, että olen ikkunasta nähnyt (ja haistanut) naapureiden grillaavan, napannut kaapista jotain grillattavaa mukaan ja liittynyt seuraan valmiin hiilloksen äärelle.

Ei ole oikeastaan väliä mitä kaapista löytyy, sillä melkein mitä vain voi grillata. Kasviksia, hedelmiä ja jopa leivonnaisia. Kaikki mikä sopii pannulle tai uuniin sopii myös grilliin! Kannattaa rohkeasti kokeilla vähän erikoisempiakin juttuja, ne saattavat toimia yllättävän hyvin!

Oman pihagrillin lisäksi välillä meillä on välillä tapana grillata jotain pientä kaupungin yleisillä nuotiopakoilla. Yksi tällainen ympärivuotinen löytyy esimerkiksi Seurasaaresta. Silloin saatetaan napata kaupasta vain soijakkeja ja sinappi mukaan. Yksi tosi hauska vinkki, joka vasta K-Supermarketista sain, on grillata pullaa! Taikinan voi toki tehdä itse alusta saakka, mutta itseäni houkuttelee testata juurikin seuraavalla tällaisella extempore nuotiopaikalle reippailuretkellä kaupan valmiita pakastepullia grillattuna.

Jos omiin grillailuihin kaipaa inspiraatiota ja uusia makuja, saa K-Supermarketin asiantunevalta henkilökunnalta paljon hyviä vinkkejä sekä valmiita reseptejä. Kaupan monipuolisesta valikoimasta löytyy tarvittavat raaka-aineet ja ideat yksinkertaisista grillailuista uusiin ja eksoottisiin makuyhdistelmiin. Vanhoja tuttuja (ja hyviä) grillattaviaan saa kivasti päivitettyä esimerkiksi erilaisten kastikkeiden tai marinaadien avulla.

Me pidimme viime viikonloppuna pienet grillibileet muutamalle kaverille pihallamme. Kaikki ainekset että reseptit otin haltuun K-Supermarketista sekä Ruokareviiri-nettisivuilta. Päätin rohkeasti testata jotain sellaista, mitä emme ole aiemmin kokeilleet. Kaikki raaka-aineet olivat kyllä tuttuja ja osa löytyy jollain muulla tapaa valmistettuna kyllä usein grillistämme. Mutta nyt pääsimme testaamaan ihan uusia maku-yhdistelmiä.

Kesän perinteinen perunasalaatti muuttui astettakin kesäisemmäksi kun valmistimme sen grillissä. Kauden ensimmäiset uudet perunat saivat paahdetun pinnan, jonka jälkeen ne kipattiin kokonaisina sataattiin. Ihanaa, hyvää ja helppoa!

Oma suosikkini oli jälkimarinoidut kesäkurpitsat, joita onneksi teimme niin suuren määrän, että saan vielä tänään niitä iltapalaleipäni päälle. Ensin viipaloidut kesäkurpitsat grillattiin ja vasta sen jälkeen ne laitettiin marinoitumaan kastikkeeseen, jossa oli muun muassa oliiviöljyä, sitruunaa, valkosipulia ja kapriksia. Ohjeen mukaan kesäkurpitsaa olisi pitänyt marinoida neljä tuntia, mutta ihan hyvin maku ehti niihin lyhyemmässäkin ajassa imetytyä.

Grillasimme myös munakoisoa joka sai päälleen feta-persilja-murua. Varioimme myös vähän reseptiä ja lisäsimme osaan munakoisoista vielä öljy-basilika-kirsikkatomaattiseoksen. Tämäkin oli tosi herkullista!

Jälkiruoaksi meillä oli hedelmävartaita, vesimelonia, nektariinia ja ananasta. Hedelmien päälle siveltiin voi-ruokosokeri-limemarinaadi, mikä toi hedelmiin ihanan raikkaan mutta makean twistin. Kaikki näistä maistuivat grillattuina, mutta esitysesti nektariinista tuli tällä tavalla aivan taivaallista! Niin mehukasta ja makeaa. Kaikki muutkin syöjät olivat samaa mieltä.

Vieraat toivat myös tuomisiaan mukana, grilliin heitettiin vielä sellaisenaan parsaa, kukkakaalia sekä halloumia. Yksinkertaisen hyvää- etenkin Hollandaise kastikkeen kera!

Rohkeutta siis grillaamiseen – grillata voi oikeastaan ihan missä ja milloin vaan. Paljon paljon inspiraatiota tosiaan löytyy täältä K-Supermarketin Ruokareviiri-sivustolta.

Mikä on teidän luottogrillattava?

Viime viikon arkikuvan myötä pääsen samalla esittelemään äitienpäivälahjaksi saamiani kenkiä. Vaikka olin ”hienovaraisesti” kertonut haluavani kyseiset kengät, oli niiden saaminen lahaksi silti ihana yllätys. Varsinkin kun mukana oli myös kokoa 20 olevat samanlaiset kengät Myylle.

Jotenkin hyvin äitienpäivän teemaan sopivasti sainkin huomata, ettei kengänkokoni ole enää sama kun ennen viimeisintä raskauttani. Piti siis käydä vaihtamassa ne isompaan kokoon. Nyt kolmen raskauden myötä kengänkokoni on siis kasvanut yhteensä kaksi numeroa.

Olimme varanneet viime lauantaiksi ajan poliisiasemalle passin hakuun – vauva saa ensimmäisen passinsa! Viikonlopuksi oli luvattu lämmintä ja aurinkoista säätä ja minä olin etukäteen mielessäni kuvitellut ihanan seesteisen ja kiireettömän viikonloppukävelyn yhdessä keskuspuiston läpi poliisiasemalle. Todellisuus oli kuitenkin vähän toista.

Ensinnäkin, meille tuli kauhea kiire ja aluksi jopa näytti siltä, että saisin lähteä koko reissuun yksinäni. Kiireen vuoksi meidän piti todellakin mennä kiireellä. Siinä ei ehtinyt (tai pystynyt) paljoakaan puuskutukseltaan mitään jutella tai kaunista metsää ihailla. Muutenkin minä kipitin lyhyillä jaloillani kokoajan oikeastaan vähintään muutaman metrin perässä.

Oli todella kuuma ja mikä parasta, olin kasvatellut säärikarvojani jo tovin epilointia varten. Ne näyttivät niin törkeiltä valkoista ihoani vasten, että päätin vetää niiden peitoksi paksut polvisukat. Lisäksi sukat olivat vähän isot ja ne yhdistettynä ensimmäistä kertaa jalassa oleviin kenkiin sain tietysti vielä rakkulat molempiin kantapäihini että pikkuvarpaisiini.

Kotimatkalla meinasin hypätä yksin ratikkaan kipeiden rakkuloideni kanssa, mutta takaraivossa jyskytti unelma ihanasta lauantai-iltapäivän perhekävelystä. Ja niin minä linkutin ja nautin joka hetkestä. Ja sain jopa otettua tämän ihanan kuvan (vaikkakin kuvien ottamisen jälkeen huomasin olevani ihan yksin metsässä, kesti kai liian kauan).

– Seisoo hetken ilman tukea
– Kävelee tuen kanssa
– Nousee ja laskeutuu ketterästi ja vakaasti
– Kiipeää (!!!)
– Tunnistaa jo monia sanoja, kehoituksia ja kysymyksiä (esim anna tutti, anna pusu, heitä pois, ei saa, haluatko maitoa, mennäänkö kylpyyn) suomeksi ja ruotsiksi
– Vastaa kysymyksiin päätä heiluttamalla kyllä/ei
– Ihailee isoveljiään ja on kiinnostunut kaikista lapsista
– Antaa paljon (märkiä) pusuja
– Päristää, kiljuu, laulaa, jokeltaa, tapailee sanoja ja tavuja, matkii erilaisia ääniä
– On hyvin utelias ja touhukas
– Ei pahemmin vierasta, naureskelee ja vilkuttelee (ja sanoo hei hei) kaikille
– Pinsettiote alkaa olla hallussa
– Syö jo hyvin karkeaa ruokaa
– Laittaa kaiken löytämänsä suuhun
– Ymmärtää että joitain asioita ei saisi tehdä (ja tekee niitä silti päätään pudistellen, ei, ei eitä hokien ja nauraen)
– Tykkää tavaroisen viskelystä ja pudottamisesta
– Ei vieläkään yhtään puhjennutta hammasta
– Saa syätyä ja purtua hyvinkin kovaa ruokaa pelkillä ikenillään
– Rakastaa kylpemistä, laulavaa koirapehmoa sekä kurkkua
– Tykkää myös oikeista koirista, kuurupiilosta, keinumisesta ja musiikista
– Osaa rakentaa kahden palikan tornin
– Nukkuu kahdet päiväunet ja yöllä herää kerran-pari syömään
– Päiväunet nukkuu yleensä parvekkeella ja herätessään päästää ”merkkiäänen”
– Taputtaa ja tuulettaa usein itselleen ja omille taidoilleen

1 KK
2 KK
3 KK
4 KK
5 KK
6 KK
7 KK
8 KK
9 KK

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä UNICEFIN kanssa.

Omasta hyväntekeväisyyteen osallistumisesta tuntuu välillä vähän vaikealta puhua. Alitajuisesti pelkään, että joku kokee sen oman sädekehäni kiillotteluna. En siis ihan hirveästi sitä julkisesti mainosta. Toisaalta juuri julkisen työni vuoksi minunkin pitäisi rohkeasti ja ylpeästi omalla esimerkillä puhua enemmän hyväntekeväisyydestä ja siihen osallistumisesta.

Jo vuosia sitten huomasin, että UNICEF oli hyväntekeväisyysjärjestöistä se taho, jonka keräyksiin useinmiten osallistuin. Hädässä olevien lasten ja perheiden auttaminen tuntui – ja tuntuu edelleen hyvin tärkeältä.

Muistan jo joskus lapsena haaveilleeni, että voisin joskus itse aikuisena vapaaehtoisena viedä henkilökohtaisesti apua perille sitä tarvitseville lapsille.

Aluksi tipautin kolikon silloin tällöin kauppareissulla kassalla olleeseen lippaaseen tai pyöristin ostokset ylöspäin, osallistuin katastrofikeräyksiin tekstiviestillä, ostin päiväkodin hoitajille joulu – ja kevätlahjaksi aineettomia lahjoja ja jossain vaiheessa ryhdyin kuukausilahjoittajaksi.

Joitain vuosia sitten sain mahdollisuuden tehdä ensimmäistä kertaa blogini kanssa hyväntekeväisyysyhteistyötä UNICEFin kanssa. Pääsin näkemään ihan läheltä organisaation toimintaa sekä tapaamaan sen työntekijöitä. Kohokohtana oli vierailu UNICEFin humaniteerisen avun varastolle Kööpenhaminaan, josta suuri osa rokotteista, avustuspaketeista ja muista tärkeistä tarvikkeista pakataan ja lähetetään katastrofialueille tai muuten apua tarvitseville.

Silloin vahvistui tunne, että tässä on todella todella tärkeä järjestö, joka on auttanut ja pelastanut monia hätää kärsiviä lapsia ja perheitä sekä parantanut heikompiosaisten elämänlaatua.

UNICEF ei siis pelkästään vie apua perille, vaan tekee pitkäjänteistä työtä eri maiden kanssa, jotta niiden kansalaisilla olisi paremmat oltavat ja esimerkiksi paremmat rokotusohjelmat. UNICEFin tavoitteena kun ei ole pelkästään pitää lapsia hengissä, vaan saada romahtanut, kriisissä rypevä maa takaisin jaloilleen ja huolehtimaan itse lapsistaan. Tämän lisäksi he tekevät jatkuvaa tuotekehittelyä, jotta toimitettavat tuotteet olisivat mahdollisimman tehokkaita, kustannustehokkaista sekä helppokäyttöisiä.

Itse äitinä juurikin lasten hätä ja kaltoinkohtelu saa minut todella surulliseksi ja herättää voimakkaan halun auttaa. Minut on tämän lisäksi vakuuttanut UNICEFin henkilöstön laaja ammattitaito ja intohimo auttamiseen. Kun lahjoitan UNICEFille, tiedän että apu menee perille ja että siellä päässä tehdään kaikki mahdollinen ja vähän päälle.

Kuukausilahjoittamisen lisäksi minulla on ollut pitkään tapana osallistua erilaisiin katastrofikeräyksiin pienellä summalla, sekä välillä jakaa näistä tietoa myös omissa some-kanavissani ja kehoittaa muitakin lahjoittamaan.

Minulla on myös jo vuosia ollut tapana siirtää kaikkista blogin kautta saamistani tuotteista syntyneet myyntivoitot (eli pääosin kirppiksellä myymistäni, pieneksi jääneistä lastenvaatteista) suoraan UNICEFille. Se tapa kuukausilahjoittamisen lisäksi on tuntunut minusta hyvälle ja oikealle.

Kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen on helppo ja hyvä tapa auttaa. Kuukausilahjoittana varmistat, että lapset saavat hoitoa, suojelua ja koulutusta. Säännöllinen tuki on äärimmäisen tärkeää apua tarvitseville lapsille ympäri maailman. UNICEF käyttää lahjoitukset lasten auttamiseen yli 150 maassa. Liittymällä UNICEFin kuukausilahjoittajaksi et auta vain yhtä lasta – autat kaikkia apua eniten tarvitsevia, kaikkialla maailmassa. Autat lapsia kriisitilanteissa ja huolehdit heidän perustarpeistaan: puhtaasta vedestä, ravinnosta, rokotuksista ja koulunkäynnistä.

Kuukausilahjoittajana voi valita itselleen sopivan summan kymmenestä eurosta ylöspäin. Kun miettii, että miten helposti sitä voikaan omassa arjessaan pihistää kympin tai parin kuukaudessa – ja ennenkaikkea, mitä miten iso apu se on monelle on, ei kuukausilahjoittajaksi ryhtymisen pitäisi olla onneksi kovinkaan monellekaan teistä mahdoton asia.

Esimerkiksi 5 eurolla saa 33 annosta poliorokotetta, 12 eurolla vihkot ja kynät 30 lapselle, 5 eurolla 1 250 vedenpuhdistustablettia joilla saadaan jopa 5 000 litraa puhdasta vettä, 25 eurolla 1250 pussia vitaminijauhetta tai 37 eurolla hätäapupaketti, joka sisältää kuukauden vesi-ja hygieniatarvikkeet koko perheelle.

Apua tarvitsevia on maailman hirvittävä määrä ja kaiken niiden epäoikeudenmukaisuuksien miettiminen voi tuntua jopa hyvin ahdistavalta. MUtta meillä hyväosaisilla on velvollisuus auttaa heikompiosaisia ja aina välillä sitä voikin miettiä, että mikä olisi minun tapani auttaa ja mihin omat rahkeet riittävät. Monen kiireiiessä arjessa tehokas ja helppo tapa on juurikin kuukausilahjoittajaksi ryhtyminen.

Lisää kuukausilahjoittamisesta voit käydä lukemassa (ja liittymässä) UNICEFin sivuilta. Mikä on sinun tapasi auttaa?