– n 10 kg, vaatekoko 80, kengänkoko 20/21
– Osaa kävellä jopa parisenkymmentä askelta kerrallaan, mutta liikkuu useinmiten silti vielä konttaamalla tai ulkona karhukävellen
– Menee kyykkyyn ja nousee siitä ilman tukea
– Herää vieläkin öisin syömään
– Osaa kiivetä sohvalle
– On kiinnostunut pukemisesta ja haluaa pukea itse (ja muita)
– Hoivaa, rutistaa ja halaa kaikkea pehmeää – pehmoleluista sukkiin
– Neljä hammasta (kaksi alhaalla, kaksi ylhäällä)
– Nukkuu kahdet päiväunet
– Voimakastahtoinen ikiliikkuja
– Pyytää laittamaan musiikin päälle ja tanssii sen tahdissa
– Lauleskelee itsekseen
– Ei sinänsä vierasta, mutta uusien ihmisten seurassa hakeutuu äidin/isän syliin
– Rakastaa kylpemistä, koiria, musiikkia ja ruokaa
– Jos tutteja on näkyvillä sellainen on pakko laittaa heti suuhun, mieluiten kaksin kappalein
– Syö usein samaa ruokaa muun perheen kanssa
– Rakentaa neljän palikan tornin
– Leikkii palikoilla, duploilla, puuhedelmillä, pehmoleluilla sekä selailee kirjoja
– Kaikki menee edelleen suuhun
– Osaa kiemmurella ulos rattaiden viispistevöistä
– Kiipeää sekunnissa syöttötuolista pöydälle
– Sanoo muutamia sanoja ruotsiksi ja suomeksi
– Ymmärtää paljon ja myös hänen eleitään on helppo tulkita
– Löytää kaikki pienimmätkin ruoanmuruset ja pikkukivet ja poimii ne taidokkaasti pinsettiotteella suuhunsa
– Tietää ettei saa esim syödä hiekkaa, joten syö sitä päätään pudistellen etusormi ylhäällä
– Testailee asioita tekemällä ja äänetelmällä miten me suhtaudumme siihen ja rakastaa saada positiivsiia reaktioita aikaan
– Matkii paljon

1 KK
2 KK
3 KK
4 KK
5 KK
6 KK
7 KK
8 KK
9 KK
10 KK

Viime viikon arkikuva on tällainen, oikeastaan vähän tyhmä juttu. Olen ollut kaikkien lasteni kohdalla tosi tarkka siitä, ettei telkkaria tai ruutua katsota olleenkaan vauvana. Esikoisen kohdalla taisin vielä olla sitä mieltä, että alle 2,5 vuotias ei saa katsoa televisiota, mutta kyllä meillä lopulta Muumit pyörivät siinä reilun vuoden ikäisenä jo.

Etenkin televison katselukielto on meillä helppo toteuttaa, sillä meidän yhdestä ainoasta pikkutelkkarista eivät ole televisiokanavat näkyneet yli kuuteen vuoteen. Kunnes vasta hiljattain löysin siihen sellaisen antenni(?)piuhan. Toki tv:n kautta ja läppäriltä katsotaan välillä sarjoja ja leffoja, mutta aika vähän niillekään jää nykyisin aikaa ja sekin aina vauvan ollessa nukkumassa. Pojatkin käyttävät ruutuaikansa useinmiten kännyköillään.

Viikonloppuna oli kuitenkin sellainen tilanne, että olin kaksin vauvan kanssa, väsytti, oli nälkä ja halusin syödä ilman toisessa lahkeessa roikkuvaa babyä. Pistin telkkarin päälle ja istutin hänet sen eteen. Kaikessa kamaluudessa tilanteen ollessaan kuitenkin perjaatteitani vastaan, oli näky jollain tapaa niin söpö, että pakkohan siitä oli kuva napata. Vauvan ensimmäinen kerta television ääressä.

Viihtyihän hän siinä kaikinkaikkiaan ehkä huimat puoli minuttia, sitten kiinnostuksen vei tuo lipaston rikkinäinen laatikko, jossa väliaikaisesti säilytämme työkaluja, ruuveja sen sellaista kivaa vauvalle sopivaa roinaa. (söin sitten muuten istuen tuossa pikkutuolilla, vahtien ettei vauva saa laatikosta käsiinsä mitään vaarallista)

Minkä ikäisinä muuten teidän lapset ovat alkaneet katsomaan lastenohjelmia?

– 9,8 kg & vaatekoko 80cm kengänkoko 20
– Ymmärtää hyvin puhetta
– Toistelee paljon tavuja ja juttelee omalla kielelään
– Sanoo muutaman sanan (pappa, titta, vettä, heihei) ja monta omaa mutta tunnistettavaa sanaa jotka me jo ymmärrämme (kuten ätä (äiti), apoh (kaapo), ämäm, (maito), mämäm (hyvää/syömään) ja monta muuta)
– Kävelee muutaman askeleen ilman tukea
– Hiukset ovat tällä hetkellä punertavat ja silmistä näyttää tulevan ruskeat
– Neljä hammasta, kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla
– Kiipeää kaikkialle mihin vain pääsee
– Konttaa portaita ylös
– Tulee peppu edelellä esim sohvalta alas, muttei vielä ihan hahmota jos istuu vaikkapa liian lähellä reunaa
– Matkii ääniä ja rytmejä
– Tykkää isoveljistään, keinumisesta, kalasta, kylpemisestä ja uimisesta, kukkuu-leikkistä ja kaikille vilkuttelusta
– Noukkii pinsettiotteella kaiken mahdollisen pienen suuhunsa
– On matkustanut ensimmäistä kertaa lentokoneella
– Ei viihdy juuri hetkeäkään aloillaan
– Omaa hyvän huumorintajun ja tykkää pelleillä sekä naurattaa muita
– Nukkuu kahden päiväunet
– Ei halua käyttää sukkia
– Osaa matkia mitä koira ja hevonen sanoo

Meidän vauva ei ole enää hampaaton, sillä hienossa 9,5 kuukauden iässä hänelle puhkesi kerralla ei vain yksi vaan kolme hammasta. Kaksi ylös ja yksi alas. Ja onhan niitä odotettukin.

Vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen alkoi kova kuolaaminen ja yöhulinointi. Myöhemmin tämä ilmeni allergiaksi ja siitä ilmeisesti johtuneeksi refluksiksi, mutta me olemme olleet siitä saakka siinä uskossa, että hampaita on tulossa ihan just.

Lopulta nämä kolme hammasta ilmestyivät suuhun lähes huomaamatta. Toki ajoittain oli huonommin nukuttuja öitä, ikenien kutinaa ja satunnaista ruoasta ja maidosta kieltätytymistä, mutta ei mitään sen isompaa, kuten vaikkapa kuumetta tai selvää kipua.

Ehkä muutama viikko sitten saattoi huomata ienten kuttisevan normaalia enemmän ja olevan ehkä jopa ajoittain vähän arat. Mutta kun on odottanut hampaita tulevaksi yli puoli vuotta ja ylianalisoinut jokaisen oireen, on vaikea sanoa miten asia oikeasti oli.

Vauva antaa myös hyvin huonosti katsoa tai koskea suuhun, joten oikeastaan vasta muutaman päivän ajan olen itse voinut olla ihan varma, että kyllä – nyt siellä on on ihan oikeasti hampaat.

Vauva on niin hassu ja söpö uusine nököhampaineen. Hän on ollut niin pitkään ilman, että on jännittävää nähdä miten paljon hänen ulkonäkönsä muuttuu hampaiden myötä. Olen myös yllättyyt siitä, että hampaat puhkesivat aluksi ylös eikä alas, kuten vanhemmilla lapsillani.

Moni on myös ihmetellyt, että miten vauva voi syödä muuta kun soseita ilman hampaita – no tosi hyvin! Sormiruokailut ovat sujuneet meillä ihan yhtä hyvin kun hampaallisten vauvakollegoidenkin. Pelkät ikenetkin ovat yllättävän vahvat ja niillä saa paloiteltua niin kurkut kun omenatkin.

Ihana pieni loma-nökö!

Niin se kai on, että ennenvanhaan vauvatkin olivat pienempiä kun nykyään, tai sitten 50-60 luvulla ei osattu ihan ajatella vielä niin kovin lapsiturvallisesti. Nimittäin meidän retro pinnasänky kävi jo liian pieneksi!

Myy tuli yksi ilta sängystään pois, pää edellä laidan yli, joten mietin aluksi ostavani hänelle häkin. Lopulta kuitenkin päädyimme vaihtamaan pinnasängyn vain isompaan, sellaiseen jossa pohja on matalammalla ja laita korkeammalla. Toisin sanoen nykystandarit täyttävän sängyn.

Olin vähän yllättynyt, miten paljon tuosta vanhasta sängystä näin pian luopuminen harmittikaan. Vaikka se nitisi, kolisi ja vauva paukutteli ihan liian aikaisin aamulla aina noita puupalloja, tykkäsin siitä jotenkin ihan tosi paljon. Itse nukuin samanlaisessa ollessani vauva. Ehkä juuri siksi siihen oli latautunut niin paljon tunteita.

Uusi pinnasänky löytyi käyettynä kaverilta. Se on niin nykyaikainen ettei edes käsi mahdu kunnolla pinnojen välistä. Se taas merkitsee sitä, että ehkä meidän on tosiaan aika lopettaa vauvan yösyötöt.

Sainkin tosi paljon viestejä ja kommentteja aiempaan unikouluun liittyvään postaukseeni. Aihe selvästi puhututtaa, on monelle ajankohtainen tai muuten vaan asia johon liittyy vahvoja muistoja ja kokemuksia. Niitä oli todella kiinnostava lukea. Ja vaikka osalla metodit vähän erosivat toisistaan, toistui niissä mielestäni sama lempeys. Sellainen mitä itsekin ajattelin toteuttaa.

Sitten ja joskus kun voimat sen aloittamiseen riittävät. Viikon päästä lähdetään melkein koko kesäkuuksi Espanjaan, järkeilen itselleni, että turha ennen reissua on mitään uusia rutiineita ja juttuja alkaa opetella, kun siellä on taas ihan uudet unikuviot.