Ostin alukeväästä hyvästä tarjouksesta lennot itselleni ja pojille Bankogiin. Tarkoitus oli lomailla reilu pari viikkoa kolmistaan silloin kun lyhentyneet päivät ja tummanharmaat sadesäät painaisivat mielen ja jaksamisen alas täällä kotosuomessa.

Suunitelmissa oli matkustaa rauhalliselle saarelle jossa olisi vain silminkantamattomiin valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä, käydä melomassa kajakeilla hienoissa tippukiviluolissa, ihailla värikkäitä kaloja ja koralleja, kiivetä ylös viidakkoon ja uida vesiputouksen alla apinoiden hyppiessä vieressä, nähdä ihmeellinen suurkaupunki valoineen ja kuuluisine temppeleineen, uida pilvenpiirtäjän katolla olevassa uima-altaassa ja ostaa iltatorilta erikoisia herkkuja. Tarkoitus olisi lähteä kolmen viikon päästä, enkä voi uskoa tätä, mutta vaikuttaa kovasti siltä ettemme pääsekkään lähtemään.

Keväällä lentoja ostaessani minulla toki oli tiedossa viimeistään syksyn alussa koittava leikkaukseni. Olin kuitenkin luottavainen, että jos en saisi peruutuspaikkaa jo ennen kesää, minut leikataisiin kuitenkin hoitotakuun puitteissa viimeistään elokuun alussa. Jotenkin tuossa loppukesän häähulinassa koko leikkaus unohtui kokonaan, enkä osannut ihmetellä viivästynyttä leikkausaikaa kunnes se vihdoin tuli viikon varoituksella.

Vielä tässäkin vaiheessa suhtauduin optimistisesti että pääsisimme silti lähtemään matkaan. Kuitenkin, kuten jo aiemmin kerroin, parantumiseni kanssa on ollut vähän ongelmia. Haavat aukeilevat jatkuvasti kun ihosta puskee ulos sulamattomia tikkejä. Lisäksi vasemman rinnan alla on ollut jo muutaman viikon ajan peukalonpään kokoinen erittävä avohaava joka ei jostain syystä vain mene umpeen.

Kivut alkavat olemaan jo hyvin kurissa, mutta haavojen takia minun täytyy silti ottaa rauhassa. Tulehdusriski avonaisten haavojen takia on myös suuri. En voisi reissussa uida ollenkaan meressä tai uima-altaassa, suihkustakin voi hyvin saada jonkun pöpön. Olisi kauheaa sairastua ja olla samalla vastuussa yksin lapsista.

Hidas toipuminen on ottanut koville, mieli on ollut vähän maassa, eikä tämä matkan peruuntuminen ole yhtään auttanut asiaa. Vaikka samaan aikaan murehdinkin, että miten voin muka olla reilu kaksi viikkoa erossa Oskusta, niin olisi silti ollut aivan ihana lähteä. Aurinkoterapia ja pari uutta pisamaa olisivat piristäneet aikalailla.

Ensi vuonna sitten uusi yritys!

Nizzassa upean rannan ja kirkkaan veden lisäksi vaikutuksen tekivät värikkäät rakennukset ja tunnelmalliset pikkukujat. Askelmittari näytti monena iltana reippaasti yli kymmentä käveltyä kilometriä, kun vain seurasimme toinen toistaan söpöimpiä teitä. Kuten Keski-Euroopassa yleensäkin, massiiviset rakennukset hulppeine koristeluineen tekivät vaikutuksen. On ihmeellistä miten suuruudenhulluja sitä ollaan oltu ja ennenkaikkea, miten niin suuria ja näyttäviä rakennuksia onkaan saatu rakennettua aikoinaan ihan käsivoimin. Ihan tavallisimissakin kerrotalotönöissä huonekorkeus näytti olevan vähintään neljän metrin luokkaa ja ikkunoita ja ovenpieliä kiertävvät koristelut, värikkäät ikkunaluukut ja kukkaset kruunasivat kokonaisuuden. Jopa kaikki uudisrakennukset näyttivät ihanilta ja sopivat hienosti vanhan kanssa.

Samalla kun me huokailimme vuoronperään ihastuksesta ja vaikuttuneina, mietimme että mitähän tällaisista kaupungeista tulevat turistit näkevät Helsingissä. Niin moni kun tuntuu olevan kotikaupungistamme aivan yhtä ihastuksissaan. Kai täällä sitten ihmisiin vetoaa se kun kaikki on pientä ja söpöä.

Rakastan matkustella ja nähdä uusia paikkoja, mutta samalla on aina ihana palata kotiin. On oikeastaan aika helpottavaa, ettei mitään polttavaa halua muuttaa maailman toiselle puolelle. Vaan on ihanaa kun juuri tämä tuntuu kodilta. Vaikka en toki pistäisi pahitteeksi jos asuisin tuollaisessa rivieraunelmassa jonkun ihanan kahvilan yläkerrassa.