Hektisen ja raskaan viikon sekä (jälleen) huonosti nukuttujen öiden jälkeen, tämä kaunis syysviikonloppu tuli todellakin tarpeeseen. Koko sana ruuhkavuodet tuntuu jo loppuunsa kulutetulta ja aiheuttaa itsessäni pelkkiä vilunväristyksiä. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että tässä elellään varmasti oman elämän kiireisintä ja stressaavinta vaihetta.

Vaikka isommat lapset ovat jo isoja ja omatoimisia, vie päivästä hirveän ison osan harrastuksiin ja koulumatkoihin liittyvä logistiikka, yhteydenpito opettajiin ja toisiin vanhempiin, puhumattakaan kaikenmaailman välikausikuorihanskojen ja uusien talvikenkien metsästämisestä. Siihen päälle täytettävät lomakkeet, päivän ruokien sekä välipalojen miettiminen sekä toteutus jonka jälkeen pitäisi vielä yrittää olla läsnäoleva vanhempi joka kyselee kuulumisia, auttaa läksyissä, tekee täi -ja hammaspesutarkistuksen, kasvattaa ja lukee iltasadun. Ainiin ja sitten olisi vielä tuo taapero, oma parisuhde, koti, työt ja oma elämä (no viimeisintä ei kyllä oikeasti nyt juuri ole).

Ja samaan aikaan isommatkin ovat oikeasti vielä aika pieniä. He tarvitsevat äitiä ja minä heitä. Joku voisi sanoa, että tuon ikäinen osaa ja pärjää jo monessa asiassa itsenäisesti – ja se on aivan totta, mutta mielestäni ei kuitenkaan vielä aina tarvitse.

Joka tapauksessa, oli ihana kun viikonloppu oli kiireettömyydessään ihan arjen vastakohta. Tai tuli meillä eilen vähän kiire veljeni synttäri-illalliselle, mutta siitäkin huolimatta että suunniteltua tekemistäkin oli molemmille päiville, tuntui kaikki ihanan rennolta – ja kivalta. Sillä, että unohdin kokonaan toisen lapsen lauantaisen harrastuksen ja päätin etukäteen edes olla yrittämättä tehdä jotain työjuttuja jossain välissä, saattoi olla osuutta asiaan.

Nämä syksyn upeat värit, aurinko ja hiusten pesun skippaminen pipon ansiosta olivat kuitenkin varmasti pääsyy kiireettömään viikonloppufiilikseen (ja eilinen dinneri kaikista rakkaimpien kanssa). Ruuhkavuodet tai ei, olen silti niin onnellinen noista kolmesta – vaikka välillä tuntuu pää räjähtävän (ja äidin perse repeävän – kuten isommat vitsillä sanovat jos meinaan hermostua).

Lasten ulkotakit ja housut saatu Polarn O Pyretiltä

– Juhlittiin omia 33 -ja esikoisen 10v synttäreitä
– Vietettiin kaksi kivaa iltaa kahdestaan miehen kanssa
– Menin niin fiiliksiin kun tapasin yksissä bileissä yhden tyypin 😀
– Katsoin enemmän sarjoja kun varmaan koko vuotena yhteensä
– Olin flunssassa
– Matkustin esikoisen kanssa Lontooseen
– Sain uuden puhelimen
– Vietettiin vuoden vikoja hellepäiviä
– Syksy saapui
– Pähkäilin työjuttuja
– Kauhea pms
– ”Some-kampanjoin” lähikauppamme toimivien pakastimien puolesta
– Haettiin kellarista 50 litraa poikien vanhoja duploja
– Söin fetapitaa rankalaisilla hotellilakanoissa
– Peili putosi seinältä ja hajosi
– Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi loppuelämän laukun
– Hävitin pankkikorttini
– Matkustin 1800 euroa käteistä mukanani
– Ilmastolakkoiltiin ja osallistuttiin mielenosoitukseen
– Lähes liikutuin Basson vikoja dj-ohjelmia kuunnellessa
– Yritin saada joka päivä askelmittariin 10 000 askelta
– Rakastin

Rakastan lämpöä, aurinkoa, kukkia ja kesää, mutta kaikista eniten rakastan syksyä. Joka vuosi syksy yllättää upeudellaan, vaikka kuinka mukamas muistaa kuinka hieno se on.

Sateiset ja pimeät päivät vievät usein veronsa, ne eivät lukeudu kovinkaan usein tai ainakaan monen päivän putkina suosikkeihini, mutta nämä aurinkoisen kirpeät syyspäivät tuntuvat herättävän minut eloon ihan uudella tavalla. Yksi tällainen päivä riittää kuittaamaan niin monet synkät sateet.

Luonto on syksyllä niin ihmeellisen upea. Ehkä juuri sen nopea muutos ja säkenöivät värit ovat se asia, joka saa haukkomaan henkeä. Miten ihmeellistä, että ihan hetkessä vaikkapa takapiha täyttyy sienistä tai pihapuu vaihtaa väriään.

Keväisin on ihanaa nähdä luonnon pikkuhiljaa heräilevän taas pimeän talven jäljiltä, mutta syksy on paljon intensiivisempi. Kaikki tapahtuu nopeammin ja kunnon rysähdyksellä. Luonnon oma ilotulitus ja viimeiset bileet ennen loppua.

Kevät ja vuodenvaihde ovat monelle uuden alkua, minulle se on aina ollut syksy. Syksyllä vietän myös syntymäpäivääni ja olenkin usein miettinyt, että monelle lempparivuodenaika taitaa olla juuri se milloin on itse syntynyt.

Kaikki lapseni ovat myös syntyneet syksyllä ja heidän kauttaan on helppo muistella menneitä. Että juuri saman ikäisenä minäkin vietin ensimmäistä jouluani tai menin kouluun. Viime viikkoina olen alkanut näkemään Myyssä yhä enemmän itseäni. Ulkonäöllisesti ja eleelliseti, mutta myös jonkinlainen yhteys on tuntunut myös vahvistuvan.

Ehkä se on tämä syksy, olemme molemmat syksyn lapsia.

POSTAUS TOTEUTETTU KAUPALLISESSA YHTEISTYÖSSÄ MALDONIN JA INDIEPLACEN KANSSA

Olen ihaillen katsellut monien sukulaisten ja ystävien kasvimaasatoa, jättimäisiä kesäkurpistoja, porkkanoita ja muita herkullisia kasviksia ja juureksia ovat nuo onnekkaat saaneet nostella omista viljelyksistään koko kesän ja nyt alkaneen syksyn. Ihana tapa onkin juhlistaa kesän päätöstä sadonkorjuu-tyyliin, sillä nyt myös kauppojen hyllyt norkuvat lähituottajien herkullisesta sadosta.

Meillä syksy on muutenkin juhlan aikaa, sillä suurin osa perheestämme, itseni mukaan lukien, viettää syntymäpäiviään. Jotta juhlista pääsee itsekin nauttimaan ilman liikaa vaivaa, kannattaa juhlien tarjoilut miettiä myös sen mukaan. Kaupallisessa yhteistyössä lempisuolani, Maldonin kanssa, jaankin nyt muutaman reseptin herkuista jotka sopivat monen tyyliseen juhlaan (kuin myös arkeenkin).

Syksyn sadosta inspiraation saaneet reseptit toimivat niin pienenä naposteltavana illanistujaisissa, alkuruokana illalliskutsuilla tai isona määrinä tehtyinä vähän suurempienkin bileiden buffetpöydässä. Pääfokus näissä resepteissä on yksinkertaisuudessa, makkaudessa ja sitä kautta myös laadussa.

Ihan ensin kerron vähän kuitenkin Maldonin suolasta, jos se ei ole vielä tuttuja kaikille. Meillä Maldonin sormisuola on kuulunut keittiön vakiovarustukseen jo vuosia. Viime raskaudessa se oli myös ainut kunnon ruokahimoni. Sirottelin Maldonia muun muassa appelsiinin päälle (niin hyvää!) ja tein siitä suolareunuksen usein myös mehulasiin.

Nyt kun meillä on perhessä pääosin kanssamme samaa ruokaa syövä vauva, valmistamme ruoat usein ilman suolaa ja lisäämme sitä vasta lopuksi oman annoksen päälle. Tällöin korostuu entistä enemmän se, että suolan on oltava laadukasta ja hyvänmakuista. Ja sitä Maldon totisesti on. Maldonia ei myöskään tarvitse niin paljoa, kun mitä jotain tavallista perussuolaa.

Maldon-suolaa on valmisettua vuodesta 1882 saakka ja se valmistetaan edelleenkin samoin perintesin käsityömenetelmin kuin silloinkin. Valmistustapaa on siis vaalittu sukupolvien ajan. Maldon suola on peräisin Englannin Maldonin läpi virtaavasta Blackwater-joesta, josta suola suodatetaan, keitetään ja kuumennetaan niin, että suola kristallisoituu. Sen jälkeen suola vedetään käsin altaista. Tämän taitavan käsityön tuloksena syntyy puhtaan valkoisia ja rapeita suolakristalleja.

Perinteisen merisuolan lisäksi Maldon valmistaa myös kylmäsavustettua gourtmetsuolaa, joka antaa ruokaan lempeän savustetun vivahteen. Sormisuolan lisäksi Maldonia saa nykyään myös kätevissä myllyissä ja valikoima on laajentunut lisäksi aromaattisella mustapippurilla. Mutta nyt niihin resepteihin!

KURPITSAFOCACCIA (uunipellillinen)

Tarvitset
pieni myskikurpitsa (n 500g)
2 rkl + ½ dl oliiviöljyä
½ tl + 1 tl Maldon suolaa
3 dl vettä
½ rkl hunajaa
2 pss (à 11 g) kuivahiivaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
Pinnalle
4 rkl oliiviöljyä
1 pieni kesäkurpitsa
1 dl kurpitsansiemeniä
2 rkl Maldon sormisuolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista kurpitsasta siemenet. Leikkaa kurpitsa pieniksi kuutioiksi. Levitä kuutiot uunipellille ja sekoita joukkoon 2 rkl öljyä ja ½ tl Maldon suolaa. Paahda uunissa noin 20–25 minuuttia. Laita lohkot kulhoon ja soseuta.

Lisää joukkoon lämmin vesi, öljy, suola ja hunaja. Sekoita hiiva kahteen desilitraan jauhoja ja vispaa ne kurpitsasoseen joukkoon. Lisää loput jauhot muutamassa erässä. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä löysäksi.
Kohota taikinaa tunti huoneenlämmössä liinalla peitettynä.

Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja voitele se kevyesti öljyllä. Levitä kohonnut taikina öljytyin käsin pellille. Anna kohota liinan alla vielä 15 minuuttia.

Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi ja aseta siivut leivän pinnalle. Sipaise kesäkurpitsapalojen vielä oliiviöljyä. Ripottele päälle kurpitsansiemenet ja Maldon sormisuolaa. Paista kurpitsafocacciaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

SADONKORJUUSOPPA (6 isoa annosta)

Tarvitset
1l vettä
1 iso bataatti
4 porkkanaa
1 peruna
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ tl Maldon suolaa
½ tl mustapippuria
1 kasvisliemikuutio
Pinnalle
Turkkilaista tai vastaavaa jogurttia
Paahdettuja kurpitsansiemeniä
Hyppysellinen Maldon savusuolaa

Kuori ja kuutioi bataatti, porkkanat, peruna ja sipuli. Halkaise valkosipulin kynsi. Lisää ne, vesi ja mausteet kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kypsäksi, 20 – 30 min, riippuen palojen koosta. Soseuta keitto.

Paahda kurpitsansiemenet ilman öljyä kuumalla pannulla. Annostele keitto lautasille, koristele jogurtilla, siemenillä ja savusuolalla.

Herkullista syksyä!

Huh, pojat ovat näillä näkymin toipuneet flunssasta yhden kotona vietetyn lepopäivän ansiosta. He vetivät eilen sellaiset määrät d- ja c-vitaamina, kuumaa hunajateetä, inkivääriä, acerolamehua ja valkosipulia, että luulisi niillä pöpöjen kaikkoavan. Ja näköjään muutenkin yksi villasukat jalassa ja sängyssä lueskellen vietetty kuumeeton päivä latasi hyvin akkuja, sillä tänä aamuna kouluun lähti kaksi hyvin energistä poikaa.

Niin flunssaiseen oloon, mutta toki ihan muutenkin tavallisen hämyisen syyspäivän ruoaksi sopii maukas ja eneregiaa antava linssikeitto. Olin tehnyt tämän keiton jo muutama päivä sitten, mutta se sai eilen lisäpotkua vielä paahdetusta valkosipulista sekä tuoreesta luomukurkumasta. Niillä molemmilla on luontainen bakteereita ja tulehduksia taltuttava vaikutus ja pitäisi niiden myös parantaa vastustuskykyäkin – joten näiden kanssa ei kannata ainakaan pihistellä!

Linssikeitto on tosi helppo, nopea sekö edullinen ruoka ja sitä kannattaakin tehdä iso kattilallinen kerrallaan, koska sen maku vain paranee seuraavina päivinä. Itse teen ruokaa aina vähän sinnepäin, enkä paljoakaan mittaile aineksia, mutta tämän resepti menee suunnilleen näin:

FLUNSSANKARKOITUS-LINSSIKEITTO

6-8 valkosipulinkynttä
4 isoa porkkanaa
500g tomaattimurskaa
200g punaisia linssejä
Chili tai srirachaa
kasvislientä
suolaa
pippuria
persiljaa
tuoretta kurkumaa
puristus sitruunanmehua
(turkkilaista jogurttia)

Laita isoon kattilaan kolmisen litraa vettä kiehumaan, pilko porkkanat pieneksi ja laita ne veteen, pilko 3-4 valkosipulin kynttä ja pistä ne perään, lisää joukkoon linssit ja mausteet sekä hetken päästä tomaattimurska sekä kourallinen silputtua perisljaa. Anna porista vielä hetki ja lisää sitruunanmehu.

Halutessasi soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä (suosittelen, mutta toimii ilmankin!). Paahda pilkottu valkosipuli pannulla. Koristele keitto turkkilaisella jogurtilla, paahdetulla valkosipulilla ja raastetulla kurkumalla. Jos et löydä tuoretta kurkumaa, voit sekoittaa keiton joukkoon 0,5-1 teelusikallisen jauheuttua kurkumaa. Mustapippuri buustaa sen tehoa.

Meillä keitto jakoi lasten kesken mielipiteitä. nuoremmalle maistui tosi hyvin, vanhempi lapsi toivoi että ”voitaisiinko jatkossa syödä vähän paremmin”. Mutta hyvän leivän kanssa dipatessa meni hänelläkin just ja just alas. Itse rakastan tätä!