Ystäväni muutti poikaystävänsä kanssa hiljattain uuteen ihanaan kotiin ja tupareita vietettiin kaveriporukalla viime viikonloppuna. Me hankittiin kavereiden kesken kodintarvikkeita sisältävä yhteislahja, mutta otin mukaan juhliin myös Indiedaysin ja J.P. Chenet kampanjan myötä saamiani kuohuviinejä.

Vielä vuosi sitten J.P. Chenet’in Ice Edition -viinejä sai vain Alkon tilausvalikoiman kautta, mutta nyt ne ovat saaneet ansaitun paikkansa  vakiona hyllystä. Tämä on ainakin tosi iloinen uutinen minulle, olen nimittäin ihastunut etenkin tuohon J.P. Chenet Ice Edition Demi-Sec viiniin. Sen lisäksi että tykkään sen raikkaasta ja hapokkaasta että aprikoisen ja päärynäisen kevyestä mausta, on kaunis valkoinen pullo kovasti mieleeni. Roseen ystäville samaan sarjaan kuuluu myös tuo pinkki J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition kuohuviini. Tämäkin on puolikuiva ja tuoksuu vähän mansikkaiselle.

Molemmat viinit on tarkoitettu juotavaksi isoista laseista jäiden kanssa ja ne sopivatkin mainiosti kesäjuomiksi. Erilaisiin juhliin, illanistujaisiin, piknikille.. Ja kauniin pakkauksen vuoksi myös lahjaksi, kuten tällä kertaa.

Tuparit menivät ihanasti, oli rakkaita ystäviä, tuttuja naamoja ja muutama ihan uusikin tuttavuus. Ystävieni uusi koti sekin on uskomattoman kaunis, vaalea ja valoisa. Neljänkymmenenviiden neliön kaksioon mahtui oikein hyvin parhaimmillaan nelisenkymmentä ihmistä. Juhliin viemäni viinit (ja kassillinen jäitä) saivat oikein hyvän vastaanoton, molemmat maut maistuivat ja nauru oli herkässä.

Lisäksi asukkaat olivat loihtineet mitä ihanimpia ruokia. Meitä kasvissyöjiä oltiin huomioitu hyvin, nimittäin kaikki syötävät olivat kasvista, osa täysin vegaanisia. Tästä suuren suuret pisteet! Ihana kun pystyi syödä kaikkea. Itsehän en ole kahdessa viimeisessä kodissani edes pitänyt tupareita, mutta näiden juhlien jälkeen tekee mieli pitää myös omat. Onko se näin 1,5 vuoden asumisen jälkeen ihan ok? 😀

Tuo yhteislahjan hankinta on mielestäni myös aina hyvä idea. Kun jokainen laittaa muutaman euron pottiin, saa sillä yhteistuumin hankittua sitten jotain vähän isompaa ja kalliimpaa, kun että kaikki toisivat tullessaan jotain pientä. Vai mitä olette mieltä?

Me lähdetään ensi viikolla lasten kanssa pitkään reissuun ja tulee oikein ikävä jo valmiiksi tätä porukkaa näitä kuvia katsellessa. Täytyykin suunnitella uudet yhteiset kesäjuhlat sitten kun palaamme! Onko teillä paljon juhlia kesäksi?

Alkoholilain mukaan alkoholiin liittyviä kommentteja en voi julkaista, muuten saa kyllä kommentoida mitä vaan! 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tehtiin äsken iltapalaksi vesimelonismoothieta. Vesimeloni on ehdottomasti yksi kesän suosikkiherkku. Ihanaa kun sitä taas vihdoin saa hyvvänmakuisena eikä kilohintakaan enää päätä huimaa. Ekaa kertaa kokeiltiin nyt kuitenkin tehdä siitä smoothieta. Kaapo tykkäsi paljon, Elvis ei juurikaan ja itse olen vieläkin vähän kahden vaiheilla. Kokeilkaa ihmeessä ja kertokaa mitä tykkäsitte!

RAIKAS VESIMELONISMOOTHIE

Puolikas jäinen vesimeloni
1/2 dl jäisiä vadelmia
1/2 limen mehu
nippu sitruunamelissaa

Kannattaa muuten pilkkoa meloni ennen pakastamista, eikä sen tarvitse olla ihan umpijäässä, tunti pari pakkasessa riittää. Tai vaihtoehtoisesti voi mukaan blenderiin lisätä jäitä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä lapsivihaa, johon edelleen Suomessa tulee törmättyä lähes viikottain. Oli kyse sitten lapsen riemunkiljaduksesta tai itkupotkuraivareista, sitä saa lähes poikkeuksetta osakseen silmien pyörittelyä, syviä huokauksia tai pahoja katseita. Järkyttävän moni ihminen tuntuu olevan sitä mieltä, etteivät lapset kuulu julkisille paikoille. Aikuiset saavat kyllä mekastaa, käyttäytyä huonosti ja sekoilla kännissä, mutta auta armias jos lapsi pudottaa haarukan lattialle ravintolassa. Voi sitä vihaisesti kääntyvien päiden määrää.

Yllättävän moni tuntuu kuvittelevan lasten olevan vain minikokoisia aikuisia. Jos lapsi ei istu hiljaa kädet sylissä kahta tuntia paikoillaan ravintolassa, hän käyttäytyy huonosti. Mutta kun ei. Hän käyttäytyy kuten lapsi. Oppien samalla pikkuhiljaa miten erilaisissa tilanteissa ja paikoissa kuuluu sitten aikuisena olla.

Siinä missä aikuisellakin, lapsellakin on oikeus saada elämyksiä, kokemuksia, nähdä ja tutustua uusin paikkoihin ja asioihin. Samalla myös vanhemmalla on oikeus viettää aikaa ja tehdä asioita perheensä kanssa. Kuten vaikka käydä ravintolassa syömässä. Joillekkin ihmisille tuntuu vain olevan mahdoton käsitää että miksi. Olen aina ollut sitä mieltä että lasten kanssa saa ja pitää mennä. Lapset KUULUVAT ravintoloihin, julkisille paikoille ja kulkuvälinesiin, kauppaan, museoon… ihan siinä missä aikuisetkin. On myös lasten oikeus käydä ulkona syömässä muuallakin kun Hesburgerissa siinä missä kulttuuriakin on kivempi kokea välillä vaikkapa Kiasmassa niiden ainaisten päiväkotikavereiden maalauksien ihastelun lisäksi. Tietysti maalaisjärkeä käyttäen.

Onnekseni olen silti huomannut tässä vuosien mittaan silti Suomen ravintolakulttuurin muuttuneen pikkuhiljaa suvaitsevampaan suuntaan. Lapsiystävällisiä ravintoloita ja kahviloita on selvästi enemmän kun vaikkapa viisi vuotta sitten. Silti lapsia voitaisiin edelleen arvostaa enemmän myös asiakkaina, ei pelkästään asiakkaan mukana tulevana ylimääräisenä vaivana. Lasten ruokalistoilta soisin myös jatkossa löytyvän muutakin kuin nakkeja, nugetteja ja ranskalaisia. Olemme edelleen hyvin hyvin kaukana rakastamastani keski-eurooppalaisesta ravintolakulttuurista, mutta onnekseni näillä meidän (muutenkin hyvin suvaitsevaisilla) hoodeilla jo askeleen lähempänä sitä.

Torstaina meillä oli herätys aamuviideltä, matkasimme lehdistömatkalle Tallinnaan jossa lapsiperheille oli suunniteltu paljon ohjelmaa. Itseäni vähän jännitti, miten lapset jaksaisivat koko pitkän ja tiukasti aikataulutetun päivän. Erityisesti ravintola-osuudet vähän ahdistivat etukäteen. Oli kuinka lapsiystävällinen ravintola tahansa, en tieten tahtoen halua silti mennä tuskastuttamaan ja huudattamaan valmiiksi väsyneitä lapsia sellaiseen.

Meille oltiin kuitenkin valittu lounaspaikaksi niin ihana ravintola Mustaltamäeltä, että tekee tulevaisuudessa tiukkaa käydä enää missään muualla. Umami on täydellinen paikka niin kahden keskeiselle romanttiselle illalliselle, polttariporukalle kun perheillekkin. Ruoka on hyvää, laadukasta ja tulee läheltä. Samoin juomapuoli on monipuolinen ja listalta löytyy paljon pienpanimoiden erikoisuuksia. Hyvällä säällä iso puutarha on paras paikka ruokailulle tai drinkeille ja mikä parasta, sieltä löytyy oikeasti kunnon kokoinen leikkipaikka lapsille. Samoin kun sisältä, kauniisti ja mielenkiinoisesti sisustetusta, vaaleansinisestä puutalostakin. Ilman pienintäkään Rosso-fiilistä.

Tykkäsin Umamista paljon myös sen takia, ettei lapsia tai lapsiperheitä kohdeltu alentuvasti tai sysätty kaikkia lasten kanssa ruokailevia samaan peränurkkaan. Siitä, että seurueeseen kuului yhdeksän lasta, ei tehty numeroa, vaan lapset olivat ihan yhtä tervetulleita ja tärkeitä asiakkaita, siinä missä me aikuisetkin. Ravintoloiden lapsiystävällisyys näkyy erityisesti henkilökunnan asenteista ja käyttäytymisessä. On aivan sama monta syöttötuolia ravintolasta löytyy, jos ei tunne oloaan tervetulleeksi lasten kanssa.

Tuolla Umamin nettisivuillakin lukee ihanasti: ”Children are also more than welcome, as they are our future, no doubt! They deserve great food.”

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuimme lauantai-aamuna aurinkoiseen ja ihanan vihreään Amsterdamiin. Kun olimme vieneet nopeasti tavarat hotellille, lähdimme etsimään kivaa aamupalapaikkaa. Kaupunki oli tuohon aikaan jo herännyt ja vilisi värikästä porukkaa. Perheet ja kaveriporukat tapasivat brunssin äärellä, iloiset turistit valtasivat katuja ja joka suunnasta vilisi pyöriä.

Sattumalta löysimmekin kivan näköisen aamupalapaikan ja vielä parempi sattuma oli se, että paikasta sattui juuri vapautumaan pöytä, johon meidän 11 henkinen porukkamme mahtui. Yksi tosi suosittu aamupala ainakin tuolla Amsterdamissa vaikuttaisi olevan pannukakut ja täältäkin niitä sai erilaisia, niin makeita kun suolaisia. Itse söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista omeleteista. Itseleivotun leivän päällä oli omeletin lisäksi currymajoneesia, sieniä, juustoa ja salaattia. Toinen asia hyvän ruuan lisäksi mikä lähes koko Amstedamissa yllätti positiivisesti, oli ravintoloiden hinnat. Muutaman korttelin kun ihan keskustasta päin käveli pois, niin hinnat olivat (ainakin näin Helsinkilläisille) ihanan edullisia.

Tämän aamupalan voimalla sitten startattiin Rajala Ambassador 2016 toisen osakilpailumme ensimmäinen osa. Nimittäin Kilroyn järkkäämä kaupunkiralli! Olin itse ihan fiiliksissä tästä, salainen unelmani on nimittäin ollut osallistua Amazing Raceen ja tämä oli ihan kun sellainen! Rallia pääsette seuraamaan ainakin Rajala Ambassoreiden omassa instassa ja tägeillä #MADsterdam #rajalaambassador

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Couscous on yksi uusista arki-lemppareistani, sillä se on helppo ja nopea valmistaa ja sitä voi varioida loputtomiin. Tänään tehtiin sitä valkosipulin, yrttien ja paistettujen kasvisten kanssa. Äitinkin sattui poikkemaan juuri ruoka-aikaan. Couscousin lisukkeena voi tarjota myös vaikkapa pähkinöitä tai juustoja. Tai kuten tänään, ituja ja kananmunaa. Isosta kattilallisesta riittää seuraavallekkin päivälle. Tämähän maistuu myös kylmänä ja jämät ovat herkkua myös salaatin joukossa.

Lapsetkin tykkäävät auttaa tämän teossa. Tai ainakin se toinen, jolla ei ole peliaikaa…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.