Kerroinkin pikaisesti jo meidän pienestä kesäseikkailusta muutama postaus sitten, alpakoita esitellessäni. halusimme lähteä kolmistaan vauvan kanssa muutaman päivän raodtripille – jonnekkin minne ehtii ajaa vauvan päiväunien aikana. Vaihtoehtoja meillä oli aika paljonkin ja vaihdoimme suunnitelnaammekin myös aivan viime metreillä. Päätimme ajella Saloon ja siellä paljon (ehkä vähän liian) hypeteettyyn Matildan vanhaan ruukkikylään.

Halusin ehdottomasti yöpyä jossain persoonallisessa bed & breakfast paikassa, jossa saisi mielellään olla jotain kivaa ja vaanha maalaistunnelmaa. Toki nyt kesäsesonkina kaikki paikat olivat ihan täynnä (jonka lisäksi tarjonnasta oli vaikea valita), mutta onnistuimme löytämään lyhyellä varitusajalla yhdeksi yöksi kivalta kuulostavan ja näyttävän paikan.

Toinen yö oli vielä jännittävämpi, vietimme sen nimittäin puussa olevassa teltassa! Kun kaikki majoituspaikat olivat täynnä, aloin katselemaan vaihtoehtoisia tapoja viettää yö. Aprikoimme pitkään ja hartaasti, miten yö vauvan kanssa teltassa sujuu. Peruimme jutun jo useasti, mutta lopulta päätimme todellakin seikkailla ja antaa telttailulle mahdollisuuden. Pääisishän sieltä tarvittessa sitten vaikka keskellä yötä ajamaan kotiin. Kiinnostaisiko teitä muuten kuulla tästä telttailusta enemmän ja tarkemmin?

Telttayön jälkeen meidän oli tarkoitus palata kotiin, mutta meillä oli ollut niin hauskaa, ettemme vielä malttaneet. Soitimme mökkeilemässä olleille sukulaisille ja tunnin päästä kurvasimmekin jo heidän pihaansa, söimme, sanoimme, uimme meressä ja nukuimme hyvät unet enenn kotiinlähtöä. Ihana pieni seikkailu!

Vuosi sitten olimme babymoonillamme kaksistaan tällä samaisella rannalla. Paikka teki meihin viimeksi niin suuren vaikutuksen, että halusimme ehdottomasti käydä siellä nyt myös lasten kanssa.

Luonnonkaunis ranta on tunnettu muun muassa sitä ympäröivistä dyyneistä sekä surffausmahdollisuudestaan. Suurin osa rantaviivasta on myös pyhitetty naturisteille. Täysin nudistina auringon palvominen ei kuitenkaan ole edellytys rannalla olemiselle, vaan siellä voi puketua (tai olla pukeutumatta) juuri niin kuin tahtoo.

Verrattuna muihin täällä päin oleviin rantoihin, Cabopino on kuin piilossa oleva rauhallinen keidas. Se kun ei ole aivan suosituimpien turistikohteiden aivan välittömässä läheisyydessä, vaan sinne pääsy vaatii täältä auton. Matkaa Funegirolan täpötäysiltä rannoilta sinne on noin vartin ajomatkan verran.

Ainoastaan rannan alkupäässä on pieni rypäs vuokrattavia aurinkotuoleja ja vähän enemmän porukkaa, sen jälkeen alkavat dyynit sekä nudistialue. Joinain hetkinä voi tuntua, ettei rannalla ole ketään muita. Rantaviivan toisessa päässä utuisina siintävät vuoret tekevät paikasta entistä ainutlaatuisemman.

Ranta on paikoitellen hyvinkin matala mereen mentäessä, joten lasten kanssa on täällä helppo olla. Toisaalta taas tuulisena päivänä aallot saattavat olla isohkoja, kuten meillä tällä kertaa oli. Pidemmällä rannalla on ihanan rauhallista osittain siksi, ettei siellä ole mitään palveluita – ei siis myöskään rantavahteja / pelastajia. Tämä kannattaa pitää mielessä uimaan tai surffaamaan mennessä. Keltaisesta lipusta huolimatta me uskallauduimme mereen aaltoihin hyppimään ja voi vitsit, että se oli hauskaa. Hiekkaa oli uikkareissa sen jälkeen ehkä kilo.

Tämä rantakäynti oli myös ensimmäistä laatuaan Myylle. Vähän etukäteen jännitti, että miten menee kuumalla hiekalla vauvan kanssa, joka pistää suuhunsa kaiken. Mutta huomasin pian, että oikeastaan siellä olikin aika rentoa. Mitäs nyt jos vähän menee hiekkaa suuhun, se ei ainakaan takerru samalla tavalla kurkkuun kun kaikki kuivat lehdet, kukat ja kivet joita hän normaalisti yrittää syödä.

Toki kovin kauaa ei vauvan kanssa suojaavista vaatteista ja hatusta huolimatta voinut rannalla olla, siellä meillä ei ollut rattaita lukuunottamatta mitään varjoa mukana. Rattaista puheenollen, pitkälle rannalle pääsee kätevästi ja esteettömästi dyynjeä pitkin kulkevien pitkospuiden kautta. Ne kiemurtelevat hieman, mutta samalla saa ihailla upeaa luontoa ja maisemia.

Rannan toisesta päästä löytyy taas vähän palveluita, kuten symppis ravintola, josta saa ainakin hyvää kalaa, roseta ja jäätelöä.

Oliko teillä kiinnostusta kuulla muista meidän mielestä kivoista ja lapsiystävällisistä paikoista täällä aurinkorannikolla?

Viime viikon arkikuva on jo perinteeksi muodostunut otos lentokentältä ennen lähtöä.

Olen ottanut pojista samanlaisen kuvan ensimmäisen kerran matkustaessani heidän kanssaan yksin tänne Espanjaan kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen ollaan otettu kuva aina reissatessamme.

Jossain vaiheessa on pakko koota kaikki kuvat yhteen, ensimmäisessä kuvassa kun pojat tosiaan ovat vasta 1 & 3 vuotta. Niin monta kivaa matkaa olen saanut sen jälkeen tehdä näiden reissumiesten kanssa.

Terveisiä ihanasta Espanjasta! Saavuttiin tänne koko konkkaronkka viime yönä ja aamulla heräsimme tuulessa heiluvien palmupuiden kahinaan. Tuulinen aamu vaihtui pian paahtavan kuumaksi kesäpäiväksi ja olemmekin tänään lähinnä vain viihtyneet uima-altaan välittömässä läheisyydessä.

Ajattelin tulla vain sanomaan nopeat moikat ennen kun kömmin nukkumaan. Uteliaan ja vauhdikkaan vauvan kanssa ensimmäinen lomapäivä ei varsinaisesti ole ladannut akkuja, vaikka onkin ollut ihana katsoa toisen ihmettelyä ja innostusta uudesta paikasta.

Huomenna porukkamme kasvaa entisestään, sitten meitä on täällä talolla neljä aikuista ja kuusi lasta. Eli actonia varmasti riittää koko kolmeviikkoisen reissumme ajan.

Kuten aiemmin kerroinkin, vietimme parin kaverin kesken pitkän viikonlopun Berliinissä. Aika meni nopeasti, ja kuten etukäteen uumoilimmekin, ehdimme nähdä vain murto-osan valtavasta kaupungista. On uskomatonta, miten kaupunki vain jatkuu ja jatkuu vaikka kuinka kävelisi.

Säät eivät juurikaan hellineet meitä, vaan joka päivä satoi – ja kovaa. Siksi myös kuvasaalis jäi tällä kertaa hieman suppeaksi. Ehkä näistä satunnaisista räpsyistä voi kuitenkin aistia hieman kaupungin tunnelmaa.

Berliini on täynnä mitä ihanimpia ravintoloita ja reissumme painottuikin hyvään ruokaan. Suosittuja (vegaanisia) ruokapaikkoja etsimme pääosin Happy Cow- sovelluksen avulla. Jokainen ravintola ja kahvila jossa kävimme, oli niin ruoan kun sisustutuksenkin kannalta aivan ihania. Ravintoloita on Berliinissä ihan valtavasti ja ne ovat useinmiten ihan täynnä porukkaa. Myös ravintoloiden hintataso on pääosin todella edullinen.

Myös mielettömän ihania vaate -ja huonekalukauppoja, etenkin vintagea, Berliinissä on todella paljon. Jos ruoka oli edullista, niin näissä paikoissa hinnat taas olivat yllättävän korkeita. Kiersimme perjantaina muutamia liikkeitä, mutta tuliaisshoppailut jäivät lopulta viimeiselle päivälle. Tämä oli tosin harmi, sillä emme tajunneet tarkistaa, etteivät mitkään kaupat ole sunnuntaisin auki. Ostin minä sentään sunnuntain kirpparilta pojille sitten muutamia Legoja. Sunnuntait onkin Berliinissä pyhitetty juurikin kirppiksille, sekä perheen ja ystävien kanssa ravintoloissa käyntiin.

Meidän Airbnb asuntomme sijaitsi Friedrichainissa, joka on aivan tulvillaan erilaisia kauppoja (myös ihastuttavia lastentarvikeliikkeitä), puistoja sekä niitä ravintoloita ja kahviloita. Muutaman korttelin koluamiseen saisi helposti kulumaan useita päiviä.

Berliini on kuulemma myös hyvin lapsiystävällinen ja kiva kohde myös perheen kesken. Ainakin leikkipuistoja näkyi lähes joka kadunkulmassa. Poiketen muista Euroopan leikkipuistoista, Berliinissä näytti olevan myös Suomen tapaan hiekkapohja leikkipuistoissa. Pojat jo ilmoittivat, että hekin haluavat Berliiniin. Voisin kuvitella heidän viihtyvän puistoja, museoita ja lukemattomia kahviloita koluten ja samalla värikkäitä katuja ihmetellen.

Ihmeteltävää nimittäin riittää. Välillä jopa vähän yli ymmärryksen. Rakastan itse katutaidetta ja elämä kaupungissa saa näkyä. Silti en voinut välillä olla ihmettelemmättä tökeröitä tägäyksiä upeiden Jugen-talojen seinillä. Naureskelimmekin, että tämä töhryjen kauhistelu on ainakin yksi ihan selvä merkki mummoutumisesta. Samaan aikaan myös Berliinin historia ja järkyttävän vähän aikaa sitten tapahtatunut muurin murtuminen ja sen rippeiden näkeminen aiheuttivat välillä aika vakaviakin mietteitä.

Toinen merkki mummoutumisesta oli se, että ensimmäisenä iltana kävimme ostamassa tulppaaneita sekä pähkinöitä ja puimme pyjamat päälle klo 19.45. Kompensoimme sentään tätä sitten toisena iltana käymällä ihanan Maribou Staten keikalla ja sen jälkeen klubilla tanssimassa. Viimeisenä päivänä meillä oli mahdollisuus mennä katsastamaan vielä Berliinin kuuluisimmat bileet, mutta päätimme sen sijaan Pajun kanssa mennä kylpylään rentoutumaan.

Vitsailimme pesevämme Berliinin synnit pois, mutta olo oli jopa vähän likaisempi kylpyläkäynnin päätteeksi. Emme nimittäin tienneet, ettei sekakylpylässä ollut uimapukupakkoa ollenkaan altaissa ja näimme vähän enemmän paljasta pintaa, mitä olisimme halunneet. Olipahan kokemus!

Berliini ei ehkä tällä visiitillä vielä vienyt ihan täysin sydäntäni, mutta paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta – joten ehdottomasti sinne vielä joskus palaan, ehkä lasten kanssa. Ajattelin myös vielä tehdä postauksen muutamista suosikkiravintoistani / kahvoiloista tuolla, jos sellainen kiinnostaa?