Meidän synttäriputki jatkuu. Viikonloppuna esikoiseni täytti jo yhdeksän vuotta, mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee? Luettiin yhdessä tänään aiemmin näitä edellisvuosien synttärihaastatteluja, vitsit miten hauskoja ne ovat! Onneksi ollaan alettu tekemään niitä, eikä tosiaankaan haluta rikkoa perinnettä, joten tässä tulee:

Isona minusta tulee En kyllä keksi… pesen ikkunoita!
Kivointa maailmassa on kaverit ja perhe
Kaikkien inhottavinta maailmassa on punkit
On kivaa pelata jalkapalloa
Lempiharrastukseni on karate ja näytelmäkerho
Näitä kieliä osaan puhua suomea, englantia, vähän ranskaa, vähän espanjaa ja vähän ehkä ruotsia
Suosikkiaine koulussa enkku
Aikuiset ovat kivoja ja hauskoja, tai no jotkut on tylsiä ja jotkut ankaria
Pikkuveli on kiva, hasuka ja vähän ärsyttävä
Pikkusisko on kiva ja pieni
Lempiohjelmani on ehkä Simpsonit
Säästän rahaa että voin ostaa tietokoneen
Kerään pokemon-kortteja
Lempiruokani on pyttipannu
Ihmisiä on olemassa avaruussotaa varten puolustamassa maata
Talvella haluan mennä laskettelemaan Tahkolle
Kesällä haluan hypätä stadikalla vaan kolmosesta
Haluaisin että kaikilla lapsilla olisi oma huone, myös mulla
Toivon Joulupukilta Ei sillä että uskoisin joulupukkiin, mutta se on kyllä olemassa – kyllä sä tiedät kuka se pukki on. Äiti, isi tai Osku.
Yhdeksänvuotiaana osaan kulkea ratikalla ja bussilla ja kavereille
Isoveljenä olen kiva ja hauska ja autan äitiä
Matkustaisin mieluiten New Yorkiin
Siellä menisin Hard Rock Cafeseen hampurilaiselle ja pirtelölle
Lempibändini BMXT
Unelmien syntymäpäiväni olisi samanlainen kun muut synttärit, kaverit tulee kylään pelaillaan lautapelejä ja syödään herkkuja
Terveisiet blogin lukijoille: Älkää ottako tätä henkilökohtaisesti

Olen ollut koko viikonlopun yksin vauvan kanssa. Ja itseasiassa olen edelleen. Vähän jännitti etukäteen vaikka tiesin kyllä pärjääväni – on se kuitenkin aina helpompaa toisen aikuisen kanssa. Meidän tyttöjen viikonloppuun on kuulunut:

– Yksi kokonaan sisällä vietty päivä
– Desikaupalla pumpattua maitoa
– Yksi alusta loppuun katsottu sarja
– Yksi keskeyetty sarja ja toinen pian loppuun asti katsottu
– Lukematon määrä ympäri kämppää heiteltyjä vaippoja
– Kerran tilattu ruoka
– Kerran valmistettu ruoka (joka oli kylläkin vain valmiiksi keitetyn riisin sulattaminen pakkasesta. Joka sekin ehti jäähtyä samalla kun imetin vauvaa ja kalapuikot paloivat pannulle)
– Yksi valot päällä nukuttu yö (en jaksanut sammuttaa)
– Tuntikaupalla imetystä ja sylissä nukkumista
– Kiireettömiä hetkiä toisillemme naureskellen
– Yksi koneellinen pestyä pyykkiä
– Äidin kyläily
– Syksyinen kävylenkki
– Hirveä määrä suklaata
– Pari ärsyttävää hikkaa
– Yksi feidattu kasvomaalauskeikka
– Viestejä, puheluita ja videoita isompien lasten kanssa
– Muutamat yölliset hermoromahdukset rintakumin kanssa
– Vauvan muutamat raivarit tissillä
– Pari pannullista kahvia
– Iltaan asti nukutut päikkärit saman peiton alla
– Jonkinlaisen vuorokausirytmin hahmottamista
– Suurien tunteiden täyttämiä hetkiä, kun tujotan vauvaa itkua pidellen ja ihmettelen, että miten mikään voikaan olla noin ihana ja täydellinen

Kaupallinen yhteistyö – SPR

Kaupallinen yhteistyö – SPR

Muistan hyvin kun ala-asteella, silloisen parhaan ystäväni kanssa, olimme nähneet mainoksen Nälkäpäivä-keräyksestä ja päätimme soittaa lehtimainoksessa olleeseen numeroon. Kaverini näppäili lankapuhelimella numeron ja kun toisesta päästä vastattiin hän menkin ihan lukkoon, mutta sai lopulta kuitenkin sanottua ”haluaisin….auttaa”. Ja niinhän se oli, halusimme jotenkin auttaa ja lipaskerääjäksi ryhtyminen tuntui jo silloin hyvältä tavalta.  Ja niin alkoi uramme Punaisen Ristin nälkäpäiväkerääjinä.

Siksi minusta tuntui hyvin luonnolliselta tarttua mahdollisuuteen rekrytä blogini kautta uusia lipaskerääjiä. SPR Nälkäpäivä-keräys järjestetään ensi viikolla, 20.-22.9. Rahalahjoitusten lisäksi omalla konkreettisella ajallaan pystyy siis auttamaan, osoittamaan välittämistä ja jopa pelastaa ihmishenkiä.

Nälkäpäivänä kaikilla on mahdollisuus auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Kampanjalla kerätään varoja katastrofien uhrien auttamiseksi Suomessa ja maailmalla. Lipaskerääjäksi voi ilmoittautua kuka vaan, eikä aiempaa kokemusta tarvita. On hyvä ilmoittaua kerääjäksi etukäteen jos mahdollista, mutta myös viime hetken kerääjä voi käydä hakemassa lippaan ilman ennakkoilmoittautumista isompien kaupunkien lippaidenjakopisteistä. Lipaskerääminen on helppo ja hauska tapa auttaa ja jo pienikin hetki, vaikkapa vain tunnin keräämisellä, on jo suuri apu.

Osallistumalla Nälkäpäivään autat esimerkiksi pelastamaan ihmishenkiä Punaisen Ristin kenttäsairaalassa Bangladeshissa tai kotinsa tulipalossa menettäneitä saamaan hätäapua Suomessa. Pienilläkin summilla saadaan jo paljon aikaan: kahdella eurolla saa koko päivän ruoat kenttäsairaalan potilalle, kymmenellä eurolla antibiotit kymmenelle lapselle ja 17 eurolla äitiyspakkaus kenttäsairaalassa synnyttäneelle.

Etenkin lasten ja perheiden hätä on sellainen asia joka saa omat tunteet aina kuohuamaan. Katastrofeista uutisoidessa sitä aina saa muistutuksen siitä, että ihan hyvin sitä voisi itse olla perheineen tuossa tilanteessa. Muutenkin elämme niin kovin etuoikeutettua elämää, joten meillä on mielestämme myös isompi velvollisuus auttaa muita hädässä tai heikommassa asemassa olevia. Tämä on sellainen asia jota haluan myös omalla esimerkilläni lapsilleni opettaa.

Vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi voi siis ennakkoilmoittautua Punaisen Ristin sivuilla ja tutustua samalla vielä paremmin heidän toimintaansa sekä avustuskohteisiin. Tosiaan jo ihan pienen hetken osallistumisella on suuri apu. Sivuilta löytyy myös ohjeet verkossa tehtävään lipaskeräyksen tekoon, jos tänä vuonna ei kerääjäksi pääse. Haluaisitko sinäkin auttaa?

Vauvan kanssa jokainen juttu on kerran aina eka kerta. Eka kylpy, eka imetys, ekat päikkärt yhdessä, eka kerta kotona, eka vaunulenkki (kuvassa), eka neuvola, eka kerta ravintolassa ja niin edelleen. Ne kerrat tuntuvat ihan erityisen erityisiltä ja jäävät mieleen.

Tänään minulla oli eka kerta yksin kotona vauvan kanssa-päivä, kun Osku palasi isyysvapaan jälkeen töihin. Minulle olisi hyvin kelvannut sellainen leppoisa yökkärissä kotihengailupäivä näin alkuun, mutta sen sijaan päivä oli kunnon herätys arkirealityyn. Oli lasten aamutomet ja kouluun vieminen, vauvan kanssa neuvolaan ajoissa ehtiminen, välissä pientä säätöä ja sitten lasten hakeminen, paniikkisiivous kotona sekä vielä ruoan laitto (okei hernekeiton lämmitys) ja lopuksi vielä harrastukseen ajoissa lähettäminen.

Pieni tuskanhiki ehti aina välillä tulla ja taisin muutaman kerran nukahtaa pystyynkin, mutta näin päivän pian päättyessä voin sanoa selvinneeni ekasta päivästä suht mallikkaasti. Nimittäin esimerkiksi tiskikoneen täyttäminen ei yleensä kuulu edes normaalien päivien aikaansaannoksiini.

Huomenna on ehkä vähän helpompaa, nimittäin Osku teki työpäivän päätteeksi meille vielä niin pakkasen että jääkapin täyteen valmiiksi ruokaa, Elvis pääsee toivottavasti naapurin mukana kouluun ja oma extraohjelmani huomenna on ainoastaan uuden pyykinpesukoneen vastaanottaminen täällä kotona.

Tämä arki rikkoinaisineen öineen 24/7 tissillä viihtyvän vauvan kanssa on kuitenkin tosi ihanaa. Vauva on niiiiin ihana! Silti voin jo tässä vaiheessa jo todeta, että odotan kyllä jo kovasti ekaa kokonaan nukuttua yötä ja meidän ekaa yhteistä lomaa sitten joskus.

– viikot pyörivät pääosin viimeisiä vetelevän raskauden ympärillä
– Oli kuuma, todella kuuma
– Olin paljon kotona tuulettimen ääressä
– Olin ihan kamalan kiukkuinen
– Kävin muutaman kerran stadikalla
– En saanut alkukesästä ostettua 10 kerran korttia Stadikalle käytettyä tänäkään vuonna loppuun
– Pyöräilin edelleen ison mahani kanssa (vikan kerran päivää ennen synnytyksen alkamista)
– Lapsilla alkoi koulu – eka ja kolmosluokka
– Lähettelin hyvin kiukkuisia viestejä koskien koulun iltapäiväkerhon oppilasottopolitiikasta (kunnes sain tietää että olin itse käsittänyt homman vähän väärin)
– Vein lapset monena päivänä juhlistamaan jotain asiaa korvapuustin äärelle lähikahvilaamme, vain koska en itse jaksanut keittää kotona kahvia
– Oltiin ystävän häissä samassa paikassa missä isäni meni naimisiin tasan 10 vuotta sitten
– Pelästyin pahasti kun en eräänä aamuna saanut vatsassani ollutta vauvaa heräämään
– Saatiin vihdoin ihan oikea vaatekaappi makkariin
– Tilasin netistä parit tavoitehousut
– Heitin vaatekaapista kaikki polyesterivaatteet kierrätykseen
– Synnytyin ihanan tyttären
– Imetin, pumppasin, imetin, pumppasin
– Nukuin kolme yötä hotellissa
– Koin niin suuria onnentunteita etten voinut kun pillittää
– Mainitsinko jo että SAIN LAPSEN (joka on ihana) !