Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 5.

Arki se on lomallakin – näin ajattelin etukäteen kirjoittavani, mutta ei se kyllä ollut. Oli ihan lomaa. Joku muu teki ruoat, petasi sängyn ja vei roskat. Me nautittiin. Yritin kuitenkin valita tähän mahdollisimman arkiset kuvat viime viikolta, sillä kuului siihen myös aamuiset kaurapuurot, karkaileva taapero, hiekkaleikit ja aikaiset herätykset (huom nuo kammottavan räikeät muovikrääsät saimme hotellinaapureiltamme :D). 

Vanhemmat postaukset:
Arki 1 & 2
Arki 3
Arki 4

– olin 25 päivää syömättä sokeria & juomatta alkoholia
– grillattiin lasten kanssa makkaraa merenrannassa nuotiolla
– yritin vähentää turhaa somen selaamista
– luin 3 kirjaa (Peter Høeg Lumen Taju, Haruki Muramaki Tanssi tanssi tanssi & Lars Kepler Paganini ja paholainen)
– olin äitini apuna muutossa
– blogi täytti 9 vuotta
– hankin sali -ja uimahallikortin
– oli ihana huomata miten mukavasta liikunnasta tuli hyvä ja tasapainoisempi olo & mieli
– olin kerran salibandymutsina
– suunnittelin uusia hiuksia (haluan ”verhot”)
– nukuin edelleen aika huonosti
– en kaivannut lunta, mutta valoa kyllä
– varasimme muutaman päivän varoitusajalla äkkilöhdön kanarialle (täällä ollaan oltu kohta viikko!)

Tiedän tiedän, kel onni on se onnen kätketöön, mutta luulisi että sitä voisi mielessään edes hurrata? Muutama ilta sitten vain mietin itsekseni, että jokohan sitä uskaltaisi pian sanoa ääneen, että meidän taapero on nukkunut lähes pari viikkoa koko yön heräämättä omassa sängyssään- sellaiset 11 tuntia putkeen.

Ajattelin, että ehkä seuraavana päivänä uskaltaisin asiasta jo hiiskua ääneen – kun samantien ne sitten yöt taas muuttuivat. Ai hitsit miten tahmealta tuntuukin taas nousta keskellä yötä kun kutsu kesken omien unien käy. Tai onhan se tahmeaa ollut aiemminkin, mutta kun tähän luksukseen alkoi juuri tottua!

Lasten, etenkin näiden pienten, kanssa monet asiat menevät vaiheittain. Aina on joku vaihe ja ne voivat vaihtua ja muuttua myös tiheään. Usein tuntuu että pienet lähes lukevat ajatuksesi. Juuri on päässyt miettimästä, että kylläpäs se syö / menee nukkumaan / pukee / mitä vaan tosi kivasti niin seuraavana hetkenä tilanne on aivan toinen. Mutta onneksi se toimii myös toisinkin käy. Aina jos on vaikea vaihe, voi lohduttautua sillä, että kohta tulee uusi tilalle. Toivottavasti jokin hyvä.

Uutta täysien yöunien vaihetta odotellessa. Tai sitä vaihetta jossa lapsi siivoaa kaikki lelunsa itse 😀 ! Ja kiitollisena jokatapauksessa niistä muutamasta ehjästä yöstä, itsehän en toki osaa enää nukkua heräämättä mutta kyllä joukkoon mahtui muutama hyvinkin eheyttävä yö.

Vaikka mennään jo reippaasti tammikuun puolta väliä, pakko vielä pistää ilmoille tämä perinteinen viime kuun kuukausilistaus, joka jäi kaikkien vuosikymmen ja vuosikoosteiden jalkoihin.

Joulukuussa:

– käytiin koko perhe uudistetussa uimahallissamme
– matkustettiin töpätäydessä junassa Tampereelta poikien kanssa
– mies täytti 40 vuotta
– vietettiin joulua isolla porukalla Espoossa
– koristeltiin lasten kanssa pipareita
– tanssin 8 asti aamulla
– ostin kaksi kallista heräteostaosta ja molempia kadun
– allekirjoitin uuden blogisopimuksen
– pakotin ensin miehen ja sitten vielä toisen kerran lapset kanssani joulumarkkinoille
– olin karusellin kyydissä
– käytin hiuspantaa
– suunnittelin hammaslääkärin varaamista
– kahden vuoden asumisen jälkeen saatiin ekat verhot (makkarin) ikkunaan
– hoitokukka qlivia alkoi yllättäen kukkimaan
– Kaapo osallistui nelosten pormestarin tanssiaisiin
– askartelin lasten kanssa (en ikinä asrkartele!)
– molemmat pojat halusivat (ja saivat) lopettaa toisen harrastuksensa
– lähdin kesken koulun joulujuhlan jälkeisestä vanhempien kokoontumisesta (introvertti erakkoluonteeni ei vaan pysty)
– yritin vähän höllätä, mutta ei se onnistunut
– isäni kävi puolestani ikeassa (!!!)
– taapero oppi paljon uutta, kuten sanomaan nimensä
– saatiin melkein minuutti lisäaikaa viime vuoteemme, sillä katsoimme läppäriltä uudenvuodenohjelman kautta kelloa, emmekä tajunneet että se tuli pienellä viiveellä

Ymmärrän miksi monet kaipaavat lunta, ilman sitä on kovin pimeää ja muutenkin talvi ilman lunta tuntuu luonnottomalta. Itselleni riittäisi kuitenkin hyvin muutama pakkasaste, aurinkoinen kirpeä ilma ja kaikkea kaunistava jäähuurre. Kuten viikonloppuna oli.

Lapset kuitenkin kaipaavat pulkkamäkeen ja lumiukkojen tekoon, laskettelemaankin olisi kuulemma kiva päästä. Ymmärrän. Itse katselen haaveillen äkkilöhtöjä aurinkoon. Tajusin, että minulle on oikeastaan melkein ihan sama mikä vuodenaika on, onko lunta vai ei, kunhan paistaa aurinko.