Meillä oli eilen aivan ihanat ristiäiset ja juhlat vauvan nimen kunniaksi. Juhlista vielä myöhemmin lisää, tärkein kuitenkin ensin, eli nimi. Meidän tytär sai kasteessa nimekseen Myy Saga Emilie.
Nimeä pyöriteltiin pitkään ja hartaasti, hienoja nimiä kun on niin paljon! Saga-nimi lyötiin lukkoon oikeastaan heti kun saimme tietää odottavamme tyttöä. Nimellä on suuri merkitys, sillä myös Oskun 95-vuotias supermummo on samanniminen. Myös Emilie on kunnianosoitus toiselle merkitykselliselle lähisukulaiselle.
Etunimi Myy taas tuntui sopivan vauvalle kun nappi päähän. Myy on ollut yksi suosikkinimistäni aina ja yksi niistä nimistä, mitä minulla on ollut mielessä mahdolliselle tulevalle tyttärelleni. Nimi Myy on monelle tuttu Tove Jansonin saduista, mutta itse asiassa nimi tulee alunperin Kreikan kirjaimistosta ja sille on myös oma symboli μ. Sitä on käytetty myöhemmin myös Latinalaisessa kirjamistossa ja metrin miljoonasosan tunnuksena. Täten Myyn voidaankin katsoa tarkoittavan pienintä mitä on. Ja sitä Myy nyt onkin, perheemme pienin.
Mikä minusta on hienoa on se, että kaikki nämä nimet kuvastavat vahvoja, rehellisiä, rohkeita ja omaa tietään kulkevia naisia. Minusta nimen valinnassa riittää hyvin se, että se on omasta mielestään kaunis, mutta ihanaa myös, että näillä nimillä on sen lisäksi vähän isompi merkitys meille.