MUISTATTEKO VIELÄ TÄMÄN?

23/02/2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 14alppila 24OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 23OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 18alppila 17alppila 13OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAalppila 4alppila 3jpgOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonloppuna tulee tasan vuosi siitä, kun muutimme tähän nykyiseen asuntoomme. Olisi voinut kuvitella että ensimmäisestä kodista, johon poikien kanssa muutimme eron jälkeen, olisi ollut kovin haikea lähteä. Mutta oikeasti vaikeinta oli muuttaa pois rakkaasta kaupunginosasta, Alppilasta. Vaikka emme muuttaneetkaan kun reilun kilometrin päähän, niin muuton myötä muuttui myös paljon muutakin kun pelkkä postinumero. (Tuliko edelliseen lauseeseen nyt tarpeeksi monta muuta?) Emme enää olleet Alppilalaisia. Se tuntui oudolta, koska Alppilalaisuus oli muodostunut osaksi identiteettiäni. Kumpikaan pojista ei ole ikinä asunut missään muulla, joten siinäkin mielessä muutto tuntui haikealta. Taakse jäivät tutut kulmat – se söpö kettutarra siinä vesirännissä. Kaupat – ihmetteleeköhän se Alepan myyjä mihin ollaan kadottu? Kahvilat – koska tuore pulla on vaan niin hyvää. Divari – sinne pystyi mennä höpöttelemään ja hengailemaan jos kotona ei ollut tekemistä. Baari – jos netti ei toiminut, avaimet olivat jääneet kotiin sekä perinteset mustikkashotit tyttöjen kanssa. Ravintolat – pizzeria, kaksi kiinalaista, kaksi sushipaikkaa sekä Weeruska parin askeleen päässä olivat tosin vaa´an lukeman kannalta hieman haastavia naapureita. Lisäksi kaikki ystävät, naapurit, leikkipuisto ja muuten vaan tutut kasvot katukuvassa – kaikkia niitä on usein ihan kauhea ikävä.

Vanhaa kotia ei niinkään ole ikävä, vaikka kiva sekin oli. Enemmän ne on ne kaikki muistot jotka saavat haikean olon. Vaikkakin näkymä Alppilan kattojen yli oli kyllä huikea. 50 neliön kaksio tuntui ihan hyvältä silloin sinne muuttaessamme, mutta pikkuhiljaa se alkoi käymään liian ahtaaksi. Kaipasin enemmän avaraa ja yhtenäistä tilaa. Koska uutta sopivaa asuntoa ei meinannut millään löytyä ja lähestyvä putkiremppakin kolkutteli jo oven takana oli pakko laajentaa aluerajausta. Ja sitten löysinkin heti tämän nykyisen kotimme. Kaksio tämäkin, mutta melkein 30 neliötä isompi.

Vanhasta kodista mieleen on jäänyt pieni keittiö ja minipieni ruokapöytä jonka äärellä tuli usein istuttua. Samoin olkkarin seinään taiteilemani mustat pilkut, olkkarin hyllyn päällä olevan A (niinkuin Alppila) valokirjain sekä keittiön liitutauluseinä. Rapun hissi muodostui parin vuoden aikana myös todella legendaariseksi. Sillä oli jopa häshtägikin. Olisikin hauska joskus laskea, kuinka monta peiliselfietä tulikaan siellä otettua. En melkein ikinä pitänyt verhoja kiinni, eikä myöskään monikaan vastapäisessä talossa. Niinpä hekin tulivat aika tutuiksi, ja tuntui jotenkin turvalliselta kun ympärillä oli kokoajan elämää. Halusimme kovasti lemmikkiä, mutta emme voineet ottaa. Joten ruokimme joka aamu talitinttejä keittiön ikkunalaudalla. Sinne muutaessamme Elvis nukkui vielä pinnasängyssä ja minun sänkyni olkkarissa toimi päivisin sohvana. Keittiöön ei mahtunut tiskikonetta, en kertakaan pessyt parvekelaseja ja suihkun viemäri veti huonosti. Suoraan alakerrassa asui myös vanha ja aina iloinen mummo, joka ei ikinä valittanut melusta. Tosin autoin häntä säännöllisesti roskien viemisessä ja kauppakassien kanssa. Hyviä muistoja. Mitä te muistatte näistä meidän vanhoista ajoista? Onko meidän vanhasta kodista jäänyt jotain tiettyä mieleen?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

ETENEE(KÖ)

23/03/2015

imageimageimageimageimageimage

No etenee, pikkuhiljaa. Tässäpä muutama kännykkäräpsy uusista nurkista. Eilen rupesin sitten järkkäilemään makkariin huonekaluja. Enää siis vain keittiön laitta maalaamatta! Sitten voinkin aloittaa ikkunanpielen maalaamisen, keittiön tasojen ja kaappien uusimisen sekä kylppärin fiksaamisen. Lamputkin on vielä laittamatta. Etenee hitaasti, mutta melko varmasti.

Sitten vielä pakko vähän purnata. Onko Ikealla myyntistategiana se, että aina hyllystä puuttuu jokin tuote mitä sinne menee ostamaan? Jotta on pakko palata aina uudestaan ja uudestaan. Ja tietysti tehdä kymmenen heräteostosta siinä samalla. Rasittavaa! Onneksi Pasilan Ikean rakentaminen on huhujen mukaan jo alkanut, koska eihän sitä puljua ilmankaan voi elää…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

AI ETTÄ MITEN SE MUUTTO MENI?

11/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen saanut kyselyitä että miten muutto meni, ja olisiko minulla antaa mitään vinkkejä siihen liittyen. No, muutto meni hyvin ja paras vinkkini on palkata muuttomiehet! Voin vannoa, etten tule enää ikinä muuttamaan millään muulla tavalla. Vaikka en tosin viime muutossakaan joutunut tavaroita kauheasti kantaamaan, on ylipäätään kavereiden ja perheen värväämineen tähän nihkeään hommaan tosi tylsää.

Olen kuullut sanottavan, että muutto on yksi stressaavimmista asioista jota ihminen elämän aikana kokee. Ja se on varmasti aivan totta. Kaikkien mahdollisten käytännön järjestelyiden lisäksi kun siihen liityy niin paljon tunteitakin. Vaikka uuteen kotiin on kiva muuttaa, niin itse muuttaminen on kuitenkin raskasta. Koko omaisuuden pakkaaminen on rasittavaa puuhaa, mutta siinä sentään saa samalla karsittua tavaraa. Kaikista hirvein osuus on se tavaroiden siirtäminen paikasta toiseen. Ja tällä kertaa tosiaan ulkoistin koko homman. Paras päätös aikoihin!

Noin kuukausi ennen muuttoa aloin vertailemaan eri muuttofirmoja, luin netistä kokemuksia ja lähetin muutaman tarjouspyynnön. Vaikka halusin itse pakata tavarani, tahdoin kuitenkin vuokrata muuttolaatikot. Mitään kaupasta baananilaatikoiden raahamista en olisi jaksanut. Lopulta palautteiden ja sopivan muuttopaketin löytyessä päädyin Niemen muuttopalveluun, vaikka se ei kaikista edullisin ollutkaan. Mutta se vaikutti tehokkaimmalta, luotettavimmalta sekä juuri niihin omiin tarpeisiini sopivimmalta. Sovimme kiinteän urakkahinnan, mutta mahdollista olisi ollut sopia myös tuntiveloituksen mukaan.

Viikko ennen muuttoa minulle toimitettiin 52 muuttolaatikkoa, kaksi henkarilaatikkoa (maailman kätevin keksintö) sekä muita erilaisia pakkausmateriaaleja, kuten kuplamuovia, teippiä, pahvia ja lattiasuojaa. Muuttolaatikot laskettiin vanhan asunnon neliöiden mukaan, ja niitä oli mielestäni juuri sopiva määrä. Ainoastaan muutamaan jätesäkkiin jouduin pakkaamaan vaatteita, mutta jos muutaman laatikon olisin pakennut vähän tiiviimmin, olisivat nekin varmasti mahtuneet. Kaikki henkareissa olevat vaatteet sai kätevästi korkeisiin henkarilaatikoihin, joista ne oli sitten helppo nostaa uudessa kodissa suoraan vaatehuoneen tangoille. Toisen laatikoista vein vinttikomeroon, ja nyt säilytän siinä siististi talvivaatteet ja muut.

Muuttopäivänä muuttomiehet saapuivat autonsa kanssa sovitusti ja minä yritin lähinnä vain pysyä poissa jaloista. Olihan se vähän hassua istua koneella ja syödä lounasta kun toiset rehkivät. Olin todella yllättynyt miten tehokkaita he olivat, selkeästi ammattilaisia! Sitä ääneen ihmetellessäni sain vielä kehuja hyvästä pakkauksesta, kuulemma joskus muuttokohteisiin mennessään siellä saatta olla vielä aamupuurot kattilassa ja puolet tavaroista pakkaamatta. Tein siinä samalla myös alustavaa muuttosiivousta huoneiden tyhjentyessä, joten sain käytettyä ajan hyvin hyödyksi.

Kun tavarat olivat autossa hyppäsimme kaikki kyytiin ja huristimme uuteen osoitteeseen. Olipa muuten kätevää kun oli yksi tarpeeksi suuri auto, eikä tarvinnut ajella edes takaisin, vaan ihan kaiken sai kuljetettua kerralla. Jännintä oli tietenkin istua ison rekan etupenkillä neljän muuttomiehen kanssa.

Täällä uudessa päässä hommaa riitti sitten vähän enemmän, koska talossa ei ole hissiä. Varsinkin tässä vaiheessa taputtelin itseäni olalle erittäin hyvästä päätöksestä ulkoistaa muutto. Muuttomiehet kyselivät jatkuvasti toiveita tavaroiden sijoittelemiseen ja varmistelivat että kaikki oli varmasti hyvillä paikoillaan ja niin että itse myöhemmin niiden kanssa pärjään. Koko hommaan meni yhteensä noin neljä tuntia, joka on ainakin puolet vähemmän siitä mitä kavereiden avulla muuttamiseen olisi mennyt. En voi kuin suositella!

Mitään muita sen kummempia muuttovinkkejä ei ole antaa. Mutta itse ainakin huomasin että oli hyvä että aloitin kaappien läpikäymisen hyvissä ajoin. Sain myytyä kirppareilla ja vietyä kierrätykseen paljon tavaraa, joka auttoi taas itse pakkaamisessa ja myöhemmin myös uudelle vintille oli vähemmän raahattavaa. Surutta heitin ja annoin tavaraa pois, enkä kyllä jäänyt kaipailemaan niitä. Tosiaan nuo henkarilaatikot olivat myös tosi kätevät. Ja vaatteet kannattaa myös pakata laatikoihin jätesäkkien yms sijasta, silloin niitä ei tarvitse uudestaan järjestellä ja viikkailla, vaan nostaa suoraan vaan kaappiin. Astiat kannattaa suojata pakkaus -tai silkkipaperilla, sanomalehtien sijasta, silloin nekin voi ottaa heti käyttöön. Sanomalehdistä kun helposti tarttuu painomustetta ja ne pitää sitten pestä. Yksi vinkki jonka lukijalta myös sain, oli pakata käytössä olevat petivaattet, peitot ja tyynyt matkalaukkuihin. Näin ollen ne saa sieltä heti helposti käyttöön eikä matkalaukkujakaan tarvitse myöhemmin reissuun lähtiessä purkaa. Onko teillä antaa vielä omia vinkejä muuttoja helpottamaan? Entä onko kokemuksia muuttomiehistä vai miten teillä muutot on yleensä hoidettu?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TEKEMISEN MEININKIÄ

2/03/2015

imageimageimage

Täällä sitä ollaan, keittiö täynnä laatikoita, makkari kattoon saakka ahdattuna huonekaluja. Olkkarin ja eteisen lattian maalaus aloitettu. Yksi Lundia hylly tuhottu (kunnostus jatkuu). Tukka maalissa, joka paikka mustelmilla. Väsynyt, mutta hyvä fiilis. Tästä tulee niin ihana koti. Joskus. Ehkä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

TÄLLÄSTÄ TÄÄLLÄ

24/02/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

50 muuttolaatikkoa joista puolet jo täynnä. Kaikki hyllyt ja taulut pois seiniltä ja reijät paikattuna. Ihan yllätyin miten tehokas eilen olinkaan. Vielä tosin on paljon hommaa edessä, seuraavaksi inhokkini, vintin tyhjennys.
Mutta sitten se on ainakin tehty.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.