Kaverini kyseli eilen kokemuksiani ripisienpidennyksistä. Hänellä ei ole ennen moisia ollut, mutta nyt hän oli vakavasti alkanut harkitsemaan niitä. Itse otin pitkän pitkän tauon jälkeen pidennykset elokuussa. Itselläni on niihin viha-rakkaussuhde. Välillä ne ovat päivän pelastus ja välillä, kuten tänään, ne saavat minut lähes hulluuden partaalle. Parhaimpana päivinä ripset asettuvat täydellisesti ja saavat sinut näyttämään heti herättyäsi, näin vaatimattomasti sanottuna, ihan helvetin hyvältä. Pahimpina päivinä ne eivät oikene millään, ovat klöntissä, takussa ja roikkuvat saavan sinut näyttämään väsyneeltä ja humalaiselta eikä kenellekkään jää epäselväksi että silmissäsi roikkuu muovisia feikkiripisiä. Niinä päivinä edes näyttävä huulipuna ei auta vievään huomiota naamastasi törröttävistä hämähäkinkoivista. Tai siltä minusta ainakin tuntui.

Huonosta ripsipäivästä huolimatta, niistä oli tänään kuitenkin myös hyötyä. Meinasin myöhästyä koulusta, enkä olisi ehtinyt meikata. Mutta ripsien kanssa ei edes tarvinnut. Ja jos minulla olisikin ollut aikaa moiseen hemmotteluun, olisivat ripsivärit valuneet poskilla paljon ennen kouluun pääsyä tuon lumituiskun läpi rämpiessäni.

Inspiroituneena eilisestä ripsikeskustelusta, ajattelin koota ripsipidennysten plussia ja miinuksia. Jatkakaa ihmeessä listaa alle kommentteihin!

+ hyvin tehtyinä kauniit
+ ei tarvitse meikata
+ nopeuttaa aamuja
+ näytät ihan hyvältä darrassakin
+ saatat saada uuden ystävän ripsien tekijästäsi
+ ripsien laiton aikana voi nukkua

– huonosti tehtyinä kauhean näköiset
– huonosti tehtyinä vahingoittavat omia ripsiäsi
– näytät oudolta suihkunraikkaana
– ei voi hieroa silmiä vaikka kuinka joskus tekisi mieli
– meikki, kuten eyelineri, takertuu väleihin ja on vaikea poistaa
– niihin jää koukkuun
– silmäsi näyttävät kaljuilta ilman
– pitää huoltaa usein
– rahaa kuluu
– ripsien tekijäsi saattaa olla raivostuttava ja joudut kuuntelemaan hänen juttujaan puolitoista tuntia

Sanoisin silti että plussat voittavat miinukset. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yritin tässä juuri muistella että kuinka monta vuotta olen ollut Instagramissa. Ehkä neljä tai viisi. Sinä aikana siellä on tullut julkaistua yli kolmetuhatta kuvaa. Blogia olen kirjoittanut pian kuusi vuotta. Blogikirjoituksia näyttäisi olevan kasassa reilut 1500 kappaletta. Snapchattiä taas olen käyttänyt aktiivisesti ehkä puolisentoista vuotta. Siellä snäppitulos on yli 10 000. Facebookista sitten puhumattakaan.

Teiniajoilta minulla ei ole yhtäkään päiväkirjaa tallella. Tavallaan se harmittaa, tavallaan taas ehkä ihan hyvä 😀 On kuitenkin kiva pitää nyt vähän modernimpaa lukua elämästään. Tykkään käydä aina välillä juurikin vaikka instasta katselemassa että mitäs sitä olinkaan tehnyt ja kauhistelemassa että ONKO TOSTAKIN JO SATANELJÄTOISTAVIIKKOA!?

Aina välillä kuitenkin mietin, että mitäs vaikka kolmenkymmenen vuoden päästä? Edelleenkö nämä muistot ovat silloin tallessa? Mitäs jos blogi joskus vahingossa katoaa taivaan tuuliin tai insta lakkaa olemasta? Toisaalta, ne parhaat muistot elävät toivottavasti mielessä ja sydämessä mukana. Mutta olisi kiva sitä jättää jälkeensä jotain konkreettista lapsille, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille.

Olisi ihanaa jos olisi aikaa, tai viitseliäisyyttä, kirjoittaa käsin ja kehittää valokuvia. Toisaalta nekin voivat yhtä hyvin tuhoutua tai hävitä siinä missä digitaaliset tallenteetkin. Kai se on vain ihmisellä joku sisäänrakettu tarve jättää muistoja itsestään? Mites te muut, kirjoitatteko päiväkirjaa tai tallennatte muistoja jollain muulla tavalla?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen mukana Indiedaysin ja Colgaten kampanjassa, jossa pääsin testaamaan uutta Colgate Max White Expert White –valkaisukynää sekä Colgate Max White Expert White – hammastahnaa.

Tiedän turhankin hyvin sen tilanteen, kun aamulla on torkuttanut liian pitkään ja tulee niin kiire että kirjaimellisesti täytyy juosta ehtiäkseen. Silloin on aivan turha yrittää saada koko palettia kuntoon, vaan enemminkin keskittyä yhteen asiaan. On ollut nimittäin niitäkin aamuja kun olen yrittänyt meikata koko naamaa, suoristaa tukkaa, syödä aamupalaa ja valita vaatteita samaan aikaan. Voin kertoa, että sen jälkeen ei jätä itsestään kun vain homssuisen kuvan.

Sen sijaan kannattaa panostaa siihen yhteen parhaaseen, eli hymyyn. Hymyn kanssa sitä näyttää muutenkin aina kauniimmalta, eikä kukaan huomaa että päässä keikkuu edelleen se sama nuttura kun eilenkin.  Nyt kesällä päivettyneen ihon kanssa riittää hyvin sipaisu aurinkopuuteria, hampaiden pesu ja kirkas huulipuna.

Ostin itseasiassa jo muutama kuukausi sitten itse sattumalta tuota Expert White hammastahnan. Juon päivittäin paljon kahvia, joka on varmasti suurin syy omien hampaideni värjäytymiseen. Vaikka hampaat värjäytyvät helposti, onneksi ne myös saa takaisin valkoisiksi melko helposti kotikonstein. Olin nimittäin aivan äimistynyt, miten jo kolmen päivän jälkeen omat hampaat näyttivät valkoisemmilta. Sitten vasta otin tuubin vähän tarkempaan tarkasteluun. Kävi ilmi, että sen todella luvattiin valkaisevan hampaita muunmuassa aamittilaisten käyttämien ainesosien avulla. Hellävaraisesti.

Kampanjan myötä sain testiin sitten myös tuon Expert White -valkaisukynän. Sitä käytetään hieromalla sitä suoraan hampaisiin jolloin sen voi jättää hamapsiin vaikuttamaan, eikä sitä tarvitse erikseen huuhdella pois. Tällöin se myös vaikuttaa syvemmälle hampaaseen. Kun hampaat ovat saaneet halutun värin, voi valkaisukynällä ylläpitää valkoisuutta. Se on mielestäni myös paljon hellempi hampaille. Muutamaa erilaista valkaisuainetta aiemmin testanneena, tämä ei saa hampaitani vihlomaan. Tykkään kovasti tuosta kynästä, se on tosi näppärä ja sitä voi säilyttää hauskasti tuon mukana tulleen, myöskin hampaita valkaisevan, hammasharjan sisällä.

Siinä siis vinkkini pikafreesaukseen, hymy huulille ja menoksi! Ei siihen muuta tarvita!

ps. Minulla on hassu tapa, jolle ystäväni aina nauravat. Otan huulista vähän punaa sormenpäihin ja hieron poskiin. Tekeekö joku muu samaa? 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Arvatkaahan,
Millaista on olla Minttu, isosisko, tytär, äiti, sinkku, haaveilija, herkkä, kriittinen, optimisti, visualisti, pikkutarkka, itsekäs, kiltti, päiväuniriippuvainen, iltavirkku, oman tiensä kulkija, lojaali, itsekuriton, sarkastinen, onnellinen, tulinen, idealisti, kova-ääninen, nörtti ja kovis, hajamielinen, spontaani
Millaista on rakastaa musiikkia, tanssimista, kesäöisin pyöräilyä, läheisyyttä, pisamia, matkustelua, hurttia huumoria, lenkkareita, merta, vesimelonia, vastapestyjä pellavalakanoita, ratikalla matkustamista
Millaista on inhota suolakurkkuja, epäoikeudenmukaisuutta, aamuherätyksiä, rikottuja lupauksia ja epärehellisyyttä, pyykkäämistä, makeaa viiniä, epäaitoutta, ylimielisyyttä, ekoja treffejä
Millaista on nähdä pintaa syvemmälle, aistia jos jokin asia on vinossa, päättää mitä unia haluaa nähdä, ihastua helposti, rakastaa niin että sattuu, elää hallitussa kaaoksessa, kun on monta parasta ystävää, luottaa siihen että kaikki asiat järjestyvät aina, työllistää itsensä harrastuksellaan, tirauttaa usein kyynel suruun mutta etenkin iloon, nauttia yksinolosta, innostua helposti uusista asioista

No se on tosi kivaa. Välillä aika tunteikasta, mutta tietääpähän elävänsä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eilen Suvilahden Kattilahallilla juhlittiin Inspiration Blog Awardseja, jossa palkittiin vuoden inspiroivimpia blogeja. Oma blogini oli yksi kymmenestä ehdolla olevasta blogista Vuoden Tyylikkäimmäksi. Ja niin siinä sitten kävi, että oma blogini nappasi kolmannen sijan palkinnon. Kiitos siitä kuuluu teille ihanille jotka kävitte antamassa äänenne. Kiitos!

Itse jätin kameran kotiin, mutta illan tunnelmia ja lisää kuvia on tulossa pian Indiedaysin omaan blogiin, kaikki illan upeat voittajat löytyvät jo sieltä.

Oma palkintotauluni koki illan aikana kovia, kun se putosi narikassa betonilattialle. Mutta sirpaleiden sanotaan tuovan onnea, eikö? Sitä on siis rutkasti tulossa vielä vuodelle!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.