Juhannuksena ollaan:

– Käyty nälkäkiukkuisina Citymarketissa
– Syöty lounasta McDonaldsissa
– Heitetty talviturkki meressä
– Kerrottu satuja laiturilla
– Pelastettu etanoita
– Syöty raparperia suoraan puskasta
– Vihdottu saunassa
– Käyty uusperheenkasvatuskeskustelu
– Juotu aamukahvia auringossa
– Syötetty lampaita
– Katsottu leffoja
– Grillattu
– Tehty kokko grilliin
– Käyty jäätelöllä kyläkaupalla
– Pelattu muistipeliä
– Leikitty pihalla
– Nukuttu myöhään
– Piirretty ja väritetty
– Tehty kukkaseppele
– Otettu rennosti

Mitäs te teitte?

Viime viikonloppuna poikaystäväni soitti ja käski vaan pakata lapset ja kameran mukaan, hän tulisi hakemaan meitä jonnekkin vartin päästä. En osannut yhtään arvata että minne hän meidät veisi, ajattelin että ehkä Ikeaan, vaikkakin ihmettelin että mitä sillä kameralla siellä tekisin. Hypin autonpenkillä onnesta, kun yhtäkkiä edessä avautui metsänlaita ja monta metriä korkeita ja kukkivia alppiruusuja.

Täytyy sanoa, että olen vähän huvittuneena seurannut eripuolella internettiä olevia keskusteuja siitä, miten ihmisiä ärsyttää kun bloggaajat ovat löytäneet Haagan Alppiruusupuiston tai Roihuvuoren kirsikkapuupuiston. Toki insta ja blogit ovat olleet täynnä kuvia näistä paikoista, mutta kun kerran näissä paikoissa kukkii vain hetken kerran vuodessa, niin tottakai se tuntuu hetkellisestä siltä että kaikki ovat siellä. Niinkun ehkä ovatkin.

Itse olin ensimmäistä kertaa nyt Alppiruusupuistossa ja se teki kyllä todella vaikutuksen. Olin kuullut siitä vasta muutama vuosi sitten, mutta autottomana ei ole tullut sinne aiemmin mentyä. Aikoinaan suoaluuena ollut metsikkö kuivatettiin ja ojitettiin 70-luvulla, jolloin myös ensimmäiset Alppiruusut sinne istutettiin. Myöhemmin paikalle on istutettu myös alppiruusun sukulaista puistosaleaa. On ihan mielettömän näköistä kun korkealle kohoavan mänymetsän keskellä kasvaa monta metriä korkeita värikkitä kukkia.

Joten vaikka kaikkialla näkyvät alppiruusut tuntuvat tulevan korvista ulos, niin suosittelen oikein lämpimästi käymään paikalla. Se on niin hieno. Hiljattain kunnostettuja pitkospuita pitkin pääsee muuten helposti liikkumaan vaikka lastenvanujen tai pyörätuolin kanssa ja kukkien sekaankin saa mennä.

Oltiin tosiaan alkuviikosta uusioperhelarppaamassa Hangossa. Kerroinkin että kyseessä oli eka reissumme porukalla ja että kaikki meni tosi ihanasti. Ollaan edetty varmasti monen silmiin tosi nopeasti, mutta meille juuri oikealla tavalla. Kertaakaan ei ole tullut tunnetta, että nyt pitäisi vähän jarrutella tai että ei näin vain voi tehdä koska jotkut kirjoittamattomat deittailusäännöt määräävät toisin. Kuitenkin illalla perille itselleni vieraaseen paikkaan tuonne Hankoon päästyämme, autoon oksentamisen, sekoilun, iltavillien, sotkemisen, iltapalapöydässä kerrottujen vessajuttujen, riehumisen ja kikuttelun jälkeen itseäni alkoi pelottamaan, että onkohan tällainen suurperhetouhu sittenkin tuolle toiselle osapuolelle liikaa. No eihän se ollut, joten loppuloma jatkui iloisissa ja rennoissa tunnelmissa. Meidän jengi nyt vaan sattuu olemaan juuri tällainen, kovaääninen, sekoileva ja just ihana ja paras.

Hangossa käytiin katselemassa nähtävyyksiä, syötiin jäätelöä rannalla, ostettiin perunoita iltatorilta, käytiin metsässä kävelyllä ja hiidenkirnua katsomassa. Ihanaa oli myös vain hengailla talolla ja pihalla, lapset pomppivat jättimäisellä trampoliinilla ja poikkis kokkasi toinen toistaan parempia ruokia. Mielenpainuvimpia juttuja oli kuitenkin yhdessä terassilla syöminen ja ruokakaupassa käynti. On kiehtovaa, miten ihan tavalliset ja arkiset asiat tuntuvat niin kivoilta ja merkityksellisiltä yhdessä tehtynä.

Kesälomareissailu jatkuu parin viikon päästä kun lähden parin kaverin kanssa Nizzaan. Kaikki vinkit sinne ovat tervetulleita! Niin ja samoin kaikki uimapukuvinkit, mistään ei löydy sopivaaaaaaa apuaaaa!

Kaupallisessa yhteistyössä JYMYn kanssa.

Turha sitä on kieltää tai yrittää salailla. Moni sen teistäkin jo tietää. Rakastan syödä jäätelöä sängyssä. Välillä suoraan purkista, välillä taas makuja sekoitellen koristeiden kansssa. Lähikaupasta lähtee mukaan yleensä musta JYMY-purkki.

JYMY-luomujäätelöt valmistaan pienessä jäätelötehtaassa Aurassa, vain muutaman kilometrin päässä luomutilalta josta jäätelöihin käytetty maito aamuisin, tuoreena ja vastalypsettynä sinne toimitetaan. Käsityön määrä jäätelön valmistuksessa on huomattava, jopa vaniljan siemenetkin irroitetaan käsin, laatuvaatimukset täyttävävästä madagaskarilaisesta luomu-vaniljatangosta raaputtaen.

Jäätelöiden perustana onkin siis aidot puhdaat maut ja lähitehtaalta tuleva luomumaito. Itse arvostan jäätelöissä sitä, ettei niissä ole mitään ylimääräistä ja jäätelö maistuu juuri niiltä mauilta miltä pitkääkin. JYMYn tapa valmistaa jäätelö ei ole todellakaan se helpoin, mutta takaa luonnollisen puhtaan ja poikkeuksellisen herkulliset jäätelöt.

Jäätelöillä herkuttelulle ei tarvitse keksiä sen kummempia syitä, yleensä se itselläni voi olla vain pieni pystähtymis -tai hemmotteluhetki keskellä päivää. Välillä on taas ihana loihtia näyttävät annos joko ihan vain itselle tai pikaystävälle ja hautautua jäätelökulhon kanssa peiton alle katsomaan leffaa.

JYMY-jäätelöitä löytyy monia ja ne ovat puhtaita single-makuja, joten niitä voi yhdistellä vapaasti keskenään. Lisäksi valikoimista löytyy täysin vegaaniset uutuudet. Oma suosikkini on ehdottomasti laku, joka maistuu ihan sellaisenaan mutta sopii ihanasti myös esimerkiksi sitruunajäätelön kanssa. Ihanan raikas yhdistelmä on myös puolukka-mustikka. Suomi100 juhlavuoden hengessä kehitetty Mänty-jäätelö on myös melkoisen kiinnostava uutuus.

Tänään vietetään sateista kotipäivää ja kun eiliset herkuttelut kiireessä jäivät, voi taas hyvällä omalla tunnolla hautautua sänkyyn ja ottaa yöpyödälle kulhollinen mansikoita ja raparperijäätelöä ja päästä kesätunnelmaan makujen kautta.

Minkälaisia jäätelöannoksia te tekisitte JYMY-jäätelöistä? Vastanneiden kesken arvon kolme 30 €:n arvoista lahjakorttia, joilla voi ostaa JYMY-jäätelöä! Arvonta päättyy 22.6.

Terveisiä Hangosta! Tultiin tänne eilen illalla muutaman päivän kesälomareissulle lastemme kanssa. Auto oli niin täynnä ettei takakontti meinannut mennä kiinni ollenkaan, eka pysähdys tehtiin jo parin sadan metrin jälkeen ja toki yksi lapsista myös oksensi päällensä autossa. Tästä huolimatta kaikki ovat kokoajan olleet tosi iloisella mielellä ja meillä on ollut tosi ihanaa yhdessä. Ollaan toki vietetty aikaa porukalla aiemminkin, mutta tämä on eka reissumme yhdessä. On tosi huojentavaa miten kaikki tulevat toimeen keskenään, tykkäävät toisistaan, eikä kenenkään tarvitse jännittää toistensa seurassa. En voisi olla onnellisempi.

Me jatkamme vielä muutaman päivän lomailua täällä, kivoja Hanko-vinkkejä saa jakaa, vaikka ollaankin ihan pro-oppaiden seurassa. Palailen parempien reissukuvien kanssa myöhemmin!