Viikonloppuna vietettiin poikien synttäreitä. Koska molempien syntymäpäivät ovat alle kuukauden päästä toisistaa, ollaankin alusta saakka vietetty niitä sitten yhtäaikaa. Tänä vuonna oltiin oikein tehokkaita ja järkättiin vielä samana päivänä bileet ensin päiväkoti -ja eskarikavereille ja sitten vielä lähisuvulle ja parille kaverille. Olipahan aika hulinaa täysi päivä, mutta samalla kiva että yksi päivä ja se oli siinä.

Molemmat pojat saivat kutsua synttöreilleen yhteensä kymmen parasta kaveriaan. Koska juhlat pidettiin tällä kertaa kotonamme, oli tuo määrä aika maksimi. Ei siinä muuten mitään, mutta se metakka mikä heistä lähti! Jotenkin myös ihan käsittämätöntä miten noihin pikkumasuihin mahtui niin paljon karkkia, donitseja ja popparia. Suolaiset, kurkkuleivät ja pinaatti-feta pannari, eivät sitten taas ollenkaan.

Mitä tulee piirros -ja muihin supersankarihahmoihin, olen tässä asiassa aikamoisen tiukkapipo. Suoraan sanottua inhoan kaikkia niiden ympärille tehtyjä teemajuhlia. Olen kauhea, tiedän. Mutta vaikka spidermansynttärit olisivatkin tosi päheät, ei pojat oikeastaan ikinä ole sellaisia toivoneet. Vähän niinkuin vaatteissakin, he tietävät että ostan korkeintaan sarjishahmoin koristeltuja kalsareita. Heille on synttäriteemaa tärkeämpää sitten vaikuttaa tarjoiluihin ja niiden valitsemiseen sekä yhdessä tekemiseen.

Kuten jo aiemmin kerroin, en todellakaan ole mikään jauhopeukalo vaan jätän leipomiset mieluiten muille. Kaveribileissä kakkuna olikin Kaapon ja minun huikea taidonnäytte, jäätelökakkulinna. Vähän onneton, mutta lasten mielestä superhieno. Iltapäiväksi sitten väkersin valmispohjista kuitenkin myös Kaapon toivoman jalkapallokenttäkakun. Osaan minä sentään täytteet ihan hyvin valita ja laittaa…

Elviksen oikea juhlapäivä on vielä sunnuntaina, sitten voidaan taas taputella nämä synttärimeiningin vuodeksi. Onhan se kätevää että meillä kaikilla, myös poikien isällä, on synttärit kuukauden sisään – mutta sitten taas toisaalta, ehtii tässä aina tulla tällainen pieni synttäriähky. Lapsille syntymäpäivät ovat kuitenkin niin hurjan tärkeät, että mielellään niitä sen takia juhlistaa useampaankin otteeseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yhteistyö Indiedays ja Iittala

Iittalalta on tullut taas paljon ihania syysuutuksia myyntiin. Perinteisten astioiden ja kauniiden maljakoiden ja kynttilätuotteiden rinnalle on tullut nyt myös entistä enemmän sisustustuotteita. Valaisimet Leimu, Latern ja Kuukkuna ovat kuitenkin saaneet inspiraationsa tutuista lasituotteista. Oman suosikkini sistustuotteista ovat nuo vaneriset Plekta-jakkarat sekä Vakka-säilytyslaatikot.

Meillä kotona jakkarat toimivat ihan perustarkoituksessaan, eli jakkarana, mutta myös kätevinä sohvapöytinä. Toinen jakkara löysi paikkansa heti eteisestä ja se on sinne aivan täydellisen kokoinen ja korkuinen. En ole ikinä ollut sohvapöytä-ihminen, tykkään että sohvan edustalla on tilaa kunnolla liikkumiselle ja lasten riuehumiselle. Nuo pienet jakkarat ovatkin ihan täydelliset, kun ne eivät sohvan vierellä vie paljoa tilaa ja niitä voi helposti liikutella paikasta toiseen. Vakka-säilytyslaatikoihin voi sitten tosiaan säillöä melkeinpä mitä vaan ja pinottuna niistä saakin vaikkapa oivallisen yöpöydän sängyn viereen.

Ja huomasitte varmaan kuvista että ihanat Nappulat ovat saaneet uuden kauniin harmaan värin. Harmaa väri on alkanut miellyttää itseäni nyt ehkä enemmän kuin koskaan ja harmaata löytyy myös uusista kauniista Kaasa-kynttilälyhdyistä. Tuikkulyhtyjen söpö ja tyylikäs pyöreä muoto heijastaa pehmeää valoa kauniisti  koko huoneeseen tai illallispöytään. Kynttilälyhdyn ulompi osa on puhaltamalla valmistettua lasia ja sisempi osa kiillotettua ruostumatonta terästä.

Ruutu-maljakkokokoelmaan kuuluu paljon erikokoisia ja värisiä salmiakkiruudun mallisia lasimaljakoita. Ihastuin niihin ensinäkemältä, lempiväriä on tosi vaikea päättää. Ja itseasiassa minusta ne ovat aivan ihania yhdessä sekoitettuna. Eli eri värejä ja kokoja sekoittamalla saa kauniin ja mielenkiintoisen asetelman. Siinä ei edes välttämättä kukkia tarvitse, sillä maljakot ovat itsessään  niin kauniita.

Syksyn tullessa omaankin kotiin alkaa kaupaamaan ehkä enemmän syksyn tunnelmaa, tummempia murrettuja värjeä. Niitä saa kivasti juurikin lisäilemällä tällaisia pikkujuttuja vanhan sekaan. Vähän harmaata, metsänvihreää ja kuparia. Kynttilät palamaan, takkaan tuli ja se on siinä.

Kuinkas moni teistä oli ajatellut mennä Habitare-messuille parin viikon päästä? Minulla olisi nimittäin viisi kappaletta pääsylippuja jaossa sinne!

Habitare on ehdottomasti lempimessujani, sieltä saa aina ihan hurjasti inspistä omaan sisustamiseen. Lisäksi ihan parhaita juttuja siellä on aina ahead!-alue sekä Trash Design erikoisnäyttelyt. Tänä vuonna aheadin teemana on irtiottoja. Tänä vuonna nimittäin Habitare lähtee irti totutusta, lamasta, ankeudesta ja näköalattomuudesta kohti optimismia, yllätyksellisyyttä, kohtaamisia ja yhdessä tekemistä. Kotimainen muotoilu on vahvasti esillä tapahtumassa: Uusi The Block -kortteli kokoaa nuoret tekijät, nuoret startup-yritykset sekä oppilaitokset. Alueen selkärankana toimiva prototyyppien näyttely Protoshop saa rinnalleen Talentshopin, joka esittelee uutta muotoilua laajemmin. Trash Design taas ottaa oman irtiottonsa ja laajentaa romumuotoilun ideologian tänä vuonna kodin sydämeen, eli keittiöön. Trash Cuisine näyttää, miten mielikuvitus ja kierrätetyt materiaalit yhdistyneenä teknologiaan luovat innovaatioita keittiömuotoiluun.

Arvon nyt yhteensä viisi kappaletta lippuja messuille. Lipulla voi osallistua yhtenä päivänä koko Habitare-tapahtumakokonaisuuden tapahtumiin, eli Habitareen, Antiikkiin, ArtHelsinkiin, ValoLighteen sekä HifiExpoon. KOMMENTOI ALLE ja olet mukana lippujen arvonnassa! Arvonta päättyy sunnuntaina, 30.08.15. Arpaonnea!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Äitiysneuvolasta saakka toitototetaan, kuinka rutiinit ovat tärkeitä lapsille. Ne tuovat elämään turvallisuutta ja pysyvyyttä. Kaikki sujuu paremmin on on tietyt ruutinit, kellonajat ja tavat asioiden tekemiseen. Mutta ovat ne rutiinit tärkeitä aikuisillekkin!

Itse olen sellainen huithaapeli ja tietynlainen taitelijaluonne, joka haluisi touhuta yöt ja nukkua päivät. Mutta koska haluan olla myös kuulainen kansalainen, tuottaa epäsäännöllinen elämänrytmini omantunnon tuskia. Kotona työskentely asettaa myös lisähaastetta. Univelkoja on ihan liian helppo paikata keskellä työpäivää, kuten tänään.

Olen pitkän lomailun jälkeen aika iloinen, että arki taas koitti. Toki minua hirvitti ajatus siitä, että nyt eskarin alakessa täytyy viedä lapset kahteen eri paikkaan aamulla – ja vielä tiettyyn aikaan! Mutta hommahan on sujunut paremmin kun hyvin. Taitaa tuo eskari jännittää minuakin siinä mielessä, että pomppaan edelleen aamuisin salamana sängystä ylös.

Syksyn tullessa myös harrastukset ovat alkaneet. Hirveää säätöähän se on yrittää ehtiä päiväkotipäivän jälkeen kotiin syömään ja siitä ajoissa tanssitunnille, mutta kyllä se siitä. Ihan niin hyvin että seuraavana on luvassa jalkapallokoulun valinta.

Arki tuo tullessaan myös sen, että viikonloppuisin sitä haluaa sitten käpertyä perheen kanssa vaan viettämään yhteistä aikaa. Tämän illan suunnitelmissa on tehdä itse pizzaa ja katsoa leffa. Meinasin myös kysyä naapureilta, josksos jollain olisi tänään vapaana vielä saunavuoroa. Toki blockfestit ja kaverin kolmikymmpisetkin kiinnostavat, mutta kesän rientojen jälkeen sitä mielummin nyt lataileekin akkuja.

Tai siis, eihän oma elämäni mitenkän kovin säännöllistä ole. Maanantain palauduin Flowsta. Eilen riekuin yömyöhään Pure Wasten näytöksessä, johon olin suunnitellut asun. Vaikka tiistaisen 18 tunnin Tallinan reissun väsymys vielä painoi päälle. Säädimme niin äitini kun poikien isän kanssa tanssikouluun viemisestä ja illan hoidoista ja lopuksi vielä kaverinikin oli meillä yötä. Mutta varmaan tämäkin on pieni aikuiseksi tulemisen merkki, kun huomaa nauttivansa niistä aikatauluista ja rutiineista. Nytkin katselen malttamattomana kelloa, että voin puolen tunnin päästä huristella pyörällä hakemaan pojat ja käydä yhdessä ruokakaupassa. Ihana arki!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vaikka eskarin alkaminen ja kahteen eri hoitopaikkaan poikien vieminen jännittää ja vähän ahdistaakin, oikeasti odotan jo arjen alkamista. Ensin oltiin poikien kanssa Espanjassa neljä viikkoa, ja juhannuksesta he jäivät vielä kahdeksaksi viikoksi lomalle. Ei siinä mitään, mutta kun minulla ei ole lomaa. Toki olen voinut pitää pari päivää taukoa hommista sillä ja toisen täällä – mutta hommat kasaantuvat ja itselle iskee stressi.

Olen omasta mielestäni tosi onnekas että päätyöni on tätä blogin kirjoittamista ja se on hyvin vapaata. Mutta työhön liittyy paljon myös käytännön asioiden sopimista, kampanjoiden suunnittelua, puhumattakaan ajasta joka menee kuvia valiten ja muokaten sekä kirjoittaessa. Tietokoneella tulee istuttua paljon. Olen haalinut myös muutamia muita isompia projekteja, jotka vaativat ennenkaikkea luovaa ajattelua, suunnittelua ja mietiskelyä rauhassa. Kahden villikon kanssa se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Onneksi kesällä on ollut vähän hiljaisempaa ja olen saanut keskittyä suurimmaksi osaksi vain tähän blogin päivittämiseen, mutta on niitä sähköpostejakin kasautunut aika määrä ja se stressaa. Sitten stressaantuneena saan vielä vähemmän mitään aikaiseksi. Olen sellainen ihminen, että kaipaan työssäni rauhaa ja aikaa. Aikaa miettiä, fiilistellä ja sulatella juttuja rauhassa. Tiedän että minun pitäisi opetella esimerkiksi vastaamaan sähköposteihin heti ne luettuani (se on itseasiassa ollut uuden vuoden lupauksenikin jo pari viimeistä vuotta), mutta…

Lapsille sitä taas haluaisi tarjota kivan ja mieleenpainuvan kesäloman. Puuhata kokoajan kaikenlaista. Usempina päivinä he kuitenkin tuntuvat vain hyppivän seinille, kun en voi tarjota samalla tavalla tekemistä kun päiväkodissa. Häpeisenä ja omatunto soimaten tunnustan, että netflix ja ipadin pelit ovat pyörineet enemmän kun olisin halunnut. Asettamani max 1h/5xvko on ylittinyt varmaan triplasti. Ja entäs sitten se oma-aika? Sitäkin on pakko ottaa, muuten näistä hommista ei ainakaan tule mitään.

Mutta jos lapset olisivat olleet hoidossa kesällä, tuntisin siitä varmasti vielä enemmän huonoa-omaatuntoa. Jos on pieninkin mahdollisuus pitää lapset kesällä lomalla, mielestäni se pitäisi tehdä. Ensinnäkin siellä päiväkodissa ja koulussa lapset ehtivät viettää vaikka kuinka paljon aikaa pitkin vuotta. Toiseksi, myös lapset tarvitsevat lomaa, aivan kuten aikuisetkin töistään. Ja kolmanneksi, uskon että tekee tosi hyvää viettää yhdessä pidempi pätkä ilman sitä arjen kiirettä ja aikatauluja. Ainakaan samanlaisia kun normaalisti. Mielummin sitten vaikka istutaan sohvalla nenät pädeissä ja läppäreissä kiinni, ainakin ollaan yhdessä. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.