Anteeksi blogi, tämä muutto on vienyt kaiken aikani. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.

En tiedä onko se tämä kevät, tämä harmaa sunnuntai, naisena olo vai elämä ylipäätään. Mutta kaikki tuntuu taas niin epävarmalta. Mikähän siinä on, että vaikka hyvin asiat ovat, niin välillä sitä löytää itsensä murhetimasta. Istumassa tunti toisensa perään, tujottamassa ikkunasta ulos, katselemassa junia ja miettimässä elämää. Elämää jolla ei tunnu olevan mitään suuntaa. Jos nyt kirjaisin tulevaisuuden suunnitelmiani ylös lukisi siinä näin:

-kesällä puistopiknikille ja maauimalaan

Ei muuta. Ei työkuvioita, ei koulukuvioita, ei varsinkaan mitään rakkauskuvioita. Ei. Ei todellakaan. Sanoin juuri pojalle, kenestä tykkään kauheasti, että pidä paskas. Tarkoitin häntä itseään. Tuntuu aika pahalta. Tajusin että olen roikkunut hänessä yli puoli vuotta. Vähän liian kauan. On aika vaan päästää irti, ja ehkä siksi olokin on nyt haikea.

Vaikka muutto ja tämä lattioiden maalaus on vienyt paljon aikaani, on aikaa miettimiseen kuitenkin ollut. Ehkä vähän liikaa. Miettimien ei taida sopia minulle. Mielummin sitä vaan menisi tukka putkella, touhuaisi lasten kanssa ja näkisi kavereita. Lattioiden maalaaminen tyhjässä asunnossa on aika yksinäistä puuhaa nimittäin, siinä alkaa mieli vaeltaa.

Tavallaan tämä on myös juuri sitä mitä olen tarvinnut. Välillä pitää pysähtyä ja katsella elämäänsä eri suunnista. Aina ei vaan voi mennä ja pitää hauskaa. Jollain masokistisella tavalla tälläinen vellominenkin tekee välillä hyvää. Sitten ne kivat jutut tuntuu taas kivemmilta.

Mutta nyt lähden rautakauppaan. Laitan kuulokkeista soimaan haikeaa musaa ja katselen hiljaa ratikan ikkunasta harmaata Helsinkiä. Koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Ehkä taas huomenna aurinko paistaa ja tanssin liikennevaloissa vihreää valoa odottaessa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos viime viikolla tuntui siltä että kaikki kiireet kaantuu niskaan ja stressi oli hirvittävä, niin tiesin kuitenkin kaiken helpottavan pian. Kaikki helpottui kuitenkin nopeammin kun olin odottanutkaan. Olin stressannut etukäteen myös sitä, että olin sopinut menoa viikonlopuksi toiseen kaupunkiin. Vaikka tekemistä kotona olisi vaikka ja kuinka. Mutta niinhän se on, että välillä pieni pako omista nurkista uusiin ympyröihin tekee vaan tosi hyvää. Ja kyllä sai kun saikin tämä pieni sielu niin hyvää hoitoa viikonloppuna, että helpostihan tässä yksi muutto vedetään vaikka päällä seisten.

Vietimme siis ystävänviikonloppua sielunsiskojeni, Riikan ja Essin kanssa. Tapasimme perjantaina päivällä Hämeenlinnassa jossa kävimme vähän shoppailemassa ja sitten alettiin valmistautua iltaa varten. Tehtiin drinkkejä, vaihdeltiin vaatteita ja kuunneltiin musaa, kyllä te tiedätte, just sellaista ihanaa. Koko ilta, keikat, jatkot ja jatkojen jatkot, olivat juuri sitä mitä olin tarvinnut. Pelkkää rakkautta. Lauantaina juhlistettiin ystäväpäivää vain olemalla yhdessä, Siiri ja Villekin tulivat kotiin ja ilta vietettiin sohvalla löhöten romattista hömppää katsellen. Sunnuntaina nukuttiin pitkään, syötiin hartaudella aamupalaa ja nautittiin kevätauringosta.

Tuon sieluinhoidon jälkeen tämä maanantaikin on mennyt hymy huulilla. Niin hyvä fiilis aloittaa tämä viikko! Eikä kyllä yhtään haitannut tämän viikon alkua sekään että törmäsin aamulla yhteen söpöön poikaan kaupungilla tai se että sain kukkia ja suklaata tai se että hain itselleni ison sushilounaan jota söin auringon paistaessa keittiöön. Kevättä rinnassa, sanoisin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tietysti on ihanaa kun aurinko vihdoin taas paistaa ja pitkän ja pimeän talven jälkeen valoa taas riittää. En edes muistanut mihin kaikkiin asuntomme kolkkiin ne auringonsäteet uloittuivatkaan. Auringosta saa energiaa, uutta puhtia, ideoita ja hirveän vimman päälle tehdä kaikkea uutta. Samaan aikaan se on todella väsyttävää.

Oikeasti, olen ihan poikki. Kevään ja auringon myötä tulee myös hirveästi kaikkea tekemistä ja jos jokaisesta auringonsäteestä ei nauti täysillä tai käytä hyödyksi, tulee kaiken päälle vielä huono-omatunto. En turhasta yleensä stressaa, mutta nyt en oikein voi muuta. Stressi muutosta ja kaikesta siihen liittyvästä on sekoittanut ihan koko kropankin. Tässä on kuulkaa tehty raskaustestiä ja epäily syöpää ja vaikka mitä, kunnes tajusin että tosiaan kaiken takana on stressi. Ja tuo ihana aurinko jostain syystä vain pahentaa sitä.

Oma tapani paeta stressiä ja alati kasvavaa tehtävälistaa on nukkuminen. Ja se onneksi onnistuu. Oikeastaan vähän liian hyvinkin. Nukkuessa pääsee hetksi lepuuttamaan väsynyttä mieltä, mutta samalla menee tehokasta puuhailuaikaa hukkaan. Ja sekös taas stressaa lisää. Mutta yritän olla itselleni vähän armollinen, jos tuntuu että herkkä mieli ei enää kestä tavararöykkiöitä niin saan sitten luvan pitää aivot narikkaan, vaikka niiden päikkäreiden avulla.

Toivottavasti ette ota tätä valitusvirtenä. Itsehän olen muuttoni järkännyt, uudessa kodissa odottaa vielä lattioiden maalaus operaatio ja olen haalinut vielä hirveästi kunnostettavia huonekaluja tähän kaiken päälle. Niin ja muuttoa edeltäviksi viikoinlopuksi on toki vielä reissut toisiin kaupunkeihin. Ja tulevatpa ne koulun pääsykoetehtäätkin juuri sopivasti tähän samaan. Ainiin ja avoimen kurssi alkaa kaksi päivää ennen muuttoa. Niin ja oliko meillä joku omakin elämä ja arki tässä samassa, pitääkö mun silti pestä pyykkiä, siivota, tehdä töitä ja ruokaa tämän kaiken keskellä? Mutta en siis valita. Halusin kirjoittaa tästä siksi, että varmasti joku muukin tunnistaa itsessään saman. Onko se nyt kevätväsymys vai mikä. Se on jännä, kun valoa ja aurinkoa on odottanut ja sitten kun se vihdoin tulee, se onkin väsyttävä ja raskas asia. Tai juuri sen auringon ja kevään koittaessa halii innoissaan itselleen hirvästi uutta tekemistä, tai pyöräyttää koko kodin ylösalaisin ja sitten huomaakin ettei energia riitäkkään.

Enpä olisi uskonut että stressi saa koko kropankin näin sekaisin. Ei ihme että muuttoa kutsutaan yhdeksi elämän stressaavimaksi asioiksi. Enkä ikimaailmassa olisi uskonut että ihana rakas aurinko saa olon näin väsyneeksi. On tämä elämä vaan kummallista, aina vaan se jaksaa yllättää. Onneksi kuitenkin tästä kaikesta seuraa jotain hyvää. Pitää vaan muistaa että kaikki on meillä ihan tosi hyvin ja ihania asioitahan nämä ovat. Saadaan ihana uusi koti ja minä pääsen vihdoin opiskelujen ohessa tapamaan uusia ihmisiä ja jumppaamaan aivoja.

Onko muillakin keväyväsymystä ilmassa tai vaikuttaako kevätaurinko teihin väsyttävästi?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.