MITEN PÄÄSTÄ EROON RASKAUSKILOISTA

7/09/2018

Tässä viimeisimmässä raskaudessa minulle tuli painoa parisenkymmentä kiloa. En osaa sanoa ihan tarkkaa lukua, sillä en omista vaakaa, enkä siksi tiedä mitä tarkalleen painoin ennen raskautta. Viimeisen kerran kävin vaa’alla noin viikkoa ennen synnytystä. Silloin näyttöön paukahti kevyet 100 kiloa. Jonkinlainen saavutus kai sekin. Nyt kolmessa viikossa kiloja on lähtenyt kymmenen.

Normaali, tai ainakin neuvolan suosittelema, painonnousu raskauden aikana on lähteestä riippuen 8-12 tai 10-16 kiloa. Kuitenkaan parinkymmenen tai jopa kolmenkymmenen kilon nousu painossa ei ole tavatonta. Toisilla toki taas paino ei välttämättä nouse juuri ollenkaan tai jopa laskee, mutta se ei ole kovin yleistä.

Itselleni raskausaikana painoa kertyy helposti, edellisissä jopa kolmekymmentä kiloa. Omassa tapauksessani kiloja ei kuitenkaan ole tullut siksi että elintapani olisivat olleet huonot, tai ainakaan täysin sen takia. Kaikissa kolmessa raskaudessa olen sairastanut rajua raskauspahoinvointia, hyperemeesiä. Tämä on tarkoittanut sitä, että ensimmäiset raskauskuukaudet olen oksentanut päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Puolivälin jälkeen satunnaisemmin. Tämä kolmas raskauteni oli näistä kaikista helpoin, vaikka loppuun saakka kärsinkin vielä ajoittaiseta pahoinvoinnista ja oksentelin aina välillä.

Muiden hyperemeesipotilaiden kokemuksia kuullessani suurimalla osalla paino putoaa jatkuvan oksentamisen ja ruokahaluttomuuden seurauksena, mutta pienellä osalla se nousee jopa keskimääräistä enemmän. Itse järkeilen asian niin, että keho yritää kaikin voimin turvata vauvan ravinnonsaannin ja tarttuu tiukasti jokaikiseen kaloriin jonka se saa – ja kerryttää näin rasvavarastoja. Osansa saattaa olla myös monirakkulaisilla munararjoillani, joihin liittyy myös aineenvaihdunnan häiriöitä. Kuka tietää. Tai sitten kyse on ihan puhtaasti vain siitä, kuten neuvolan terkkakin sanoi, että joillekin painoa vaan kertyy vähän enemmän.

Jos painoa tulee sen parisenkymmentä kiloa, kuka tahansa voi järkeillä ettei kyse ole vain vauvasta, lapsivedestä ja istukasta. Myös rinnat kasvavat, kehon veri- ja nestemäärä lisääntyy ja imetyksen aikana tarvittava rasvavarasto alkaa kasvaa. Itselleni tuli ainakin melko paljon turvotusta, mutta myös ihan sitä rehellistä rasvaa. Varsinkin reidet paksuuntuivat ja niihin kertyi selluliittia, lisäksi painonnousu näkyi myös käsivarsissa ja kasvoissa.

No kuinka niistä raskauskiloista sitten pääsee eroon? Sillä tokihan synnytyksen jälkeen on alettava kuntokuurille ja polettua äkkiä kaikki ylimääräinen pois, eikö? NO EI!

Ainakin oma paras neuvoni on vain antaa ja ennenkaikkea olla itselleen lempeä ja armollinen. Niillä kertyneillä kiloilla on tosiaan tarkoitus, eli toimia polttoaineena imetyksen aikana. Onnistuessaan imetys kuluttaa päivässä keskimäärin 600 kaloria. Äidin vanha rasvakudos on taas vuosien mittaan kerännyt itseensä myös erilaisia ympäristömyrkkyjä, siksi uusi rasva on parempi rakennusaine maidolle, joitteivat nämä vanhat myrkyt siirry vauvaan.

Laihduttaminen haittaa helposti myös maidontuloa. Huomasin sen itse kun jätin viime viikolla suklaan pois. Parin patukan ja pastalautasen tankkauksella sitä alkoi taas tulemaan kuten aiemmin. Ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, tai äiti ei halua imettää, karisevat ne kilot oman kokemukseni mukaan silti pikkuhilja, kunhan malttaa antaa vähän aikaa.

Mielestäni kenenkään synnytäneen äidin ei tarvitsekkaan olla huippukunnossa tai vanhoissa mitoissa edes kovinkaan pian (tai koskaan) synnytyksen jälkeen. Useimpien meidän keho muuttuu raskausaikana, eikä välttämättä palaudu ikinä entiselleen. Jos tämän asian sisäistää ja hyväksyy, on oma elämäkin paljon helpompaa ja kivempaa. Lapsen saaneen naisen keho on tehnyt ihmellisen ja todella suuren työn, joten on aika ihme jos siitä ei jäisi mitään merkkejä kehoon.

Oman terveyden kannalta tietenkään merkittävä ylipaino ei ole suositeltavaa, mutta ei myöskään asiasta stressaaminen tai pikadetit. Itsestään voi pitää myös silloin kun bmi ei ole ihanteellisissa lukemissa. Itsestään pitäminen tai itsensä rakastaminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tulevaisuudessa haluaa voida vielä paremmin ja pitää itsestään huolta. Se on itseasiassa helpompaa silloin kun itsestään pitää. Painoa voi pudottaa myös lempeästi ja ilman itseinhoa.

Omat vinkkini lempeään raskauden jälkeiseen painonpudotukseen:

– Nuuhkuttele vauvaa, pidä lähellä ja pesi niin paljon kun mieli tekee.
– Katso itseäsi pelistä ihaillen ja itsellesi hymyillen – vau, kehosi on saanut aikaan ihmeen!
– Aloita liikunta kevyesti, esimerkiksi vaunuja ulkona työnnellen.
– Syö ja juo hyvin, älä jätä aterioita välistä. Ei ole huono idea vaikka toivoa aamiasta edes silloin tällöin sänkyyn.
– Ota ja pyydä välillä omaa aikaa, tee jotain kivaa, kuten käy kävelyllä yksin tai kaverin kanssa – tai vaikka lasillisella viiniä!
– Hauska tapa keksiä tekemistä vauvan kanssa ja tavata uusia ihmisiä on erilaiset vauvajumpat.
– Unohda ne tavoitefarkut sinne kaapin perälle.
– Harrasta liikuntaa joka saa sinut iloiseksi ja energiseksi.
– Herkuttele aina välillä – olet sen ansainnut!
– Anna itsellesi aikaa, unohda vaaka ja mittanauhat. Tärkeintä että voit ja tunnet itsesi hyväksi, pelkkä paino ei kerro hyvinvoinnistasi.

Kuvat ovat parin vuoden takaa, edelleen sama hyvä fiilis. 


TÄYTETTÄ PONNARISSA

24/03/2014

paksut hiukset hiuslisäke musta mekko punaiset hiukset nikepaksut hiukset hiuslisäke ruskea punainenpaksut hiukset luonnollinen hiuslisäke glitterpaksut hiukset ponihäntä hiuslisäke glitterpaksutukka hiuslisäke ponnari glitter

Vuoden ajan tukkaa on lähtenyt huomattavan paljon päästä. Imetyksen lopetus, stressi, ero ja muutto saivat aikaan sen että hiukset ovat nyt ohentuneet varmaan puolella. Ja erityisesti viimeisen parin kuukauden ajan asia on alkanut jo haittamaan, niin suuri muutos on ollut. On kauhea pestä ja laittaa hiuuksia ja vain muistella kuinka paksut hiukset ennen olivatkaan.

Olen nyt tässä viimeaikoina syönyt hiuksia vahvistavaa ravintovalmistetta, mutta yleensä unohtanut ottaa pillerit – joten niistä ei ole ollut hyötyä. Testasin myös kampaajalla Nioxin-hoitoa ohentuneille hiuksille sekä tuuhentavia hiustuotteita. Mutten oikein kokenut niistäkään olevan tarpeeksi apua. Joten aloin haaveilemaan hiuslisäkkeistä.

Ja haaveeksi se on edelleen jäänyt. Vaikka hiuslisäkkeet/hiusten pidennyt/tuuhennus kiinnostelee kovasti, en ole niitä viitsinyt kokeilla. Pelkään jääväni ”koukkuun”. Sillä näin olen kuullut hyvin monelle käyneen. Samoin kuullut olen omien hiusten huononemisesta pidennysten takia, tiheistä huoltoväleistä ja rahan palamisesta. Mietin siis vielä.

Mutta mitäs siellä täytettä siellä ponnarissa nyt sitten on? Kävin tuossa loppuviikosta ihan muissa asoissa City Centerin Glitter myymälässä. Korujen, pinnien ja ponnareiden lisäksi liikkeistähän löytyy paljon erilaisia (ja todella kummallisen näköisiä) hiuslaitteita. Kohottavia tyynyjä, putkia ponnarin sisälle ja vaikka mitä. Niin ja pinneillä päähän napsautettavia hiuslisäkkeitä. Päähänpistona kokeiltiin minulle päähän tuollaista punertavan ruskeaa lisäkettä. Sen lisäksi tukan alla on kohottava tyyny. Kyllä, luitte oikein. Pää täynnä härpäkkeitä.

Itse ihastuin eniten tunteeseen että miltä hiukset oikeasti tuntuvat päässä kun siellä on vähän extraa. Ponnarin huomaa, sillä se painaa vähän ja tuntuu kädessä ihanan paksulta. Mahtava tunne hiirenhännän jälkeen, joka muuten näkyy aika hyvin luonnollisessa tilassaan esim tässä postauksessa. Mutta on myös kiva että tekotukan saa napsaistua helposti pois. Tämä lisäke on tekokuitua, mutta näyttää ja tuntuu mielestäni kivan luonnolliselta oman tukan seassa.

Onko teillä lukijoissa jollain pidennyksiä? Olisi tosi kiva kuulla että millaisia ja mitä niistä ajattelette. Entäs napsauttaako teistä moni vähän extratukkaa päähän vaikka juhliin lähtiessä?

Tuotteet saatu Glitteristä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

BEAUTIFUL BODY HAASTE

29/07/2013

Näin muutama viikko sitten kuvia A Beautiful Body Projectista. Projekti lähti käyntiin kun valokuvaaja Jade Beall saatumalta näki ravintolassa ollessaan pöytien välistä pujahtavan naisen raskauasarpisen vatsan. Hän ymmärsi että muillakin, ihan tavallisilla ihmisillä voi olla raskauden runtelema vartalo ja lehdissä näkyvät kauneusihnateet eivät ole kovin realistisia. Hän itse oli kovin epävarma omasta raskauden jälkeisestä vartalostaan ja masentunutkin asiasta. Hän otti itsestään muutaman kuvan ja laittoi ne nettisivulleen. Pian niin monelta samassa tilanteessa olevalta naiselta oli tullut yheydenottoja kuvata myös heitä, että kuvista ja näiden naisten tarinoista ollaan nyt tekemässä kirja.

Beautiful Body Pjoject on mielestäni moneltakin kantilta katsottuna hyvin upea juttu. Kirjaan on kuvattu erilaisia naisia, jotka kaikki kertovat jonkun tarinan. Nämä kuvat ja tarinat ovat hyvin koskettavia. Ja kauniita. Niistä heijastuu se, että jos ihminen tuntee olonsa hyväksi näyttää hän myös ulospäin säteileveän kauniilta. Ja sillä asialla ei ole mitään tekemistä raskusarpien, kilojen tai roikkuvien rintojen kanssa. Nämä kuvat myös rikkovat hienosti photoshoppattuja kauneusihnteita.

Kuvat tuovat jonkinlaista toivoa myös muille, raskauden jälkeistä vartaloaan häpeäville naisille. On jollain tapaa hyvin lohduttavaa nähdä muiden synnyttäneiden naisten vartaloita. Huomata että minä en ole yksin teepussieni tai roikkuvan vatsanahan kanssa.

Kuvia saisi katsoa myös muutkin kuin synnyttäneet naiset. Tulevat äidit sekä tietysti myös miehet. Jospa pikkuhiljaa kauneusihanteita saisi näin muokattua terveempään, luonnollisempaan ja hyväksytympään suuntaan. Vähintäänkin aluksi niin että erikokoiset ja näköiset tuntisivat itsensä hyviksi ja kauniiksi ”virheistä” huolimatta – olivat ne sitten iän, elämän, sairauden tai raskauden mukanaan tuomia tai aina osana vartaloa olleita. Tässä olisi myös hyvä roolimalli omille lapsillemme.

Siitä syystä heitänkin nyt teillle kaikille upeille blogisiskoille aika vaativan haasteen Beautiful Body Book henkeen.
Olisi todella hienoa jos moni lähtisi mukaan ketomaan oman pienen tarinansa. Kuvan kanssa.

Minä aloitan.

abeutifulbodyprjojecthaasteminttu

Tässä olen minä kahden lapsen jälkeen. Tänä aamuna. Molemmissa raskauksissa lihoinkolmekymmentä kiloa. Ensimmäisen raskauden loppupuolella ilmestyivät arvet. Kaupanpäälle sain vielä sektioarven jonka myötä koko vatsani muoto muuttui. Toisen raskauden jälkeen vatsa ei ikinä palautunut entiseen malliinsa. Arpia on muuallakkin, mutta vatsassa eniten. Häpesin vatsaani pitkään ja huomasin kyllä ihmisten, toisten naisten, kauhistuneet katseet uimahallin pesuhuoneeessa.

Olen ollut pitkään kovin epävarma vartalostani. Olen aina ollut kurvikas, mutta valitettavasti nuorena kuvittelin sen tarkoittavan sitä että olen lihava. Olen laihduttanut ensimmäisen kerran neljännellä luokalla.
Kuitenkin vaikka raskaus ja imetys on muuttanut vartaloani hirvittävän paljon, olen pikkuhiljaa alkanut hyväksyä itseni paremmin. Kurveista, arvista, selluliitista ja makkaroista huolimatta. Ja se tuntuu aika hemmetin hyvältä. Olen ollut julkisesti bikineissä ja käyttänyt lyhyitä hameita paljassäärin – se on jotain mitä vaikka viime kesänä en olisi kehdannut tehdä. Olen ollut varma itsestäni, tässä minä nyt olen ja minä näytän tältä. Joku toinen näyttää erilaiselta, se on hieno juttu eikä tee minusta yhtään sen huonompaa.

Olkaa rohkeita ja lähtekää mukaan, leviteteään tätä juttua yhdessä ja ollaan ylpeitä itsestämme juuri sellaisina kun olemme!

Beautiful Body haaste on siis heitetty. Ihana jos linkittäisitte omat tarinanne myös minulle, mielellään jakaisin ne myös blogini facebook sivujen kautta. Mukaan saa liittyä myös ilman blogia, silloin tarinat voitte lähettää suoraan minulle Facebookkiin tai sähköpostilla.

Beautiful Body Projectin koskettava video löytyy täältä (katsokaa tämä!!) ja nettisivut täältä.


MEIDÄN VAUVA

26/07/2013

meidanvauvaIMG_4990meidanvauvaIMG_5001meidanvauvaIMG_5014

Tiesittekö että meillä on vauva?
Elvis 1v 9kk. Juo maitonsa tuttipullosta unille mennessä. Tutista sentään luovuttiin kesän alussa.

On jännä miten erilailla Kaapon kanssa pullosta vieroittaminen aloitettiin jo ennen vuoden ikää. Olin tosi tiukka siitä, ettei niin iso lapsi saisi enään unimaitoaan, eikä todellakaan tuttipullosta. Vähän hävettää myöntää, että leikkikerhossa katsoin silloin kauhuissani miten puolitoistavuotias lapsi joi lounaan päälle maidot pullosta. Nykyisin olen paljon paljon myötämielisempi. Viimeistään toisen lapsen myötä sitä kai luopuu kaikista perjaatteistaan.

Olen sitä mieltä että jos jollain tavoilla saa helpotettua ja rauhoitettua arkea, ja muutenkin elämää niin Go for it! Oli kyse sitten unimaidoista, viereen nukuttamisesta, leluista ruokapöydästä tai mistä tanahsa muusta joka ei uhkaa henkeä. Se on ihan OK ja jokaisen oma asia.

Silti maitopullon antaminen julksella paikalla aina vähän nolottaa. Tuntuu että asiaa pitää aina selitellä, maitoa vauvalle heh-heh… -taitaa olla yleisin. Ihan oikeaksi puolustuksksi sanottakoon se, että pullosta vireroittamista ei ole tehty sillä niin moni muu asia on muuttunut pienten elämässä hiljattain. Oli muutto, kuukauden reissu espanjaan (jolloin vieroiteltiin tutista) ja nyt oppiminen uuteen arkeen kahden kodin välillä. Mielestäni on ihan oikeutettua että Elvis saa kaiken mahdollisen lohdun ja turvan mitä vain voimme tarjota, vaikka sitten siitä tuttipullosta.

Sen verran pitää vielä noista Lifefactoryn lasipulloista sanoa, että ovat ihan loistavia! Nyt kohta kahden vuoden käytön jälkeen ne ovat edelleen kuin uusia, samaa tuskin voisi sanoa muovipulloista. Täysimetin Elvistä 7 kuiseksi ja kokonaan imetyksen lopetin tämän vuoden alussa, pullot ovat kuitenkin olleet lähes alusta saakka myös käytössä vaikka kun olen ollut omilla menoillani.

Missä iässä ja miten teillä on tuttipullo ja unimaito vieroitus tehty, jos sellaisia on ollut käytössä?


PO.P MAMA MARKET

26/01/2013

Tänään ja huomenna vietetään Flamingon Polarn O. Pyret myymälässä Mama Markettia. Esillä on paljon erilaisia äitiys -ja imetysvaatteita, kaikki -50%. Tapahtuman aikana jaetaan myös sadalle ensimmäiselle Äiti-tuotteen ostajalle lahjapussi, joka sisältää pieniä tuotelahjoja sekä etuseteleitä. Lisäksi myymälässä voi osallistua Mother to be -lahjakortti arvontaan.

Raskauksien ja imetyksen lisäksi olen tykännyt käyttää Popin mama vaatteita myös aivan normaali(äiti) tilassa. Etenkin popin erilaisia mekkoja minulta on löytynyt vaikka kuinka, osan olen ostanut aivan ilman mitään raskaussyitä, siksi vain kun ne ovat olleet niin kivoja ja hyviä päällä. Mama vaatteissa toistuu myös sama hyvä laatu sekä rentous kuin lastenvaatteissakin.

Kannattaa käydä pyörähtämässä Mama Marketissa jos on mahdollisuus, rekeistä löytyy paljon nättejä kesämekkoja, paitoja, neuleita ja äitiyshameita. Lisäksi imetyspaitoja, farkkuja, shortseja, fleecejä, legginssejä, masutuubeja…. Äitituotteen ostaja saa myös perusmalliston raitabodyistä vielä -20% alennuksen.

Löytyykö teistä lukijoista myös lastenvaatemerkkien äitimallistojen käyttäjiä? Siis muulloinkin kuin raskaana? Itselleni en ostanut mitään, mutta kaverille kyllä. Olipa ihana shoppailla ilman että rahaa kului!