Vuosi sitten koulujen alkamisen jälkeen perhettämme alkoi piinaamaan ikävä vaiva, täit. Olin pitänyt niitä aina hyvin kiusallisina ja todella ällöttävinä. Omien muistojeni mukaan olen oman koulutaipaleeni aikana säästynyt niiltä, eikä lapsillanikaan ollut ikinä aiemmin ollut näitä ällötyksiä. Kunnes perheessämme alkoi viime syksynä hermoja raastava täikierre. Tässä kohtaa aika montaa teistä alkoi varmaan kutittamaan päästä? Niin minuakin – taas.

Viime syksy ja talvi ja kevät meni meillä niin, että häädöistä huolimatta täitä tuli aina jostain uudestaan. Kahden kodin jatkuva puunaaminen, monien satojen eurojen täishampoot, uudet peitot ja tyynyt, tuntikaisien hiusten kampaamiset ja jatkuva kutina kuluttivat henkisiä voimavaroja ihan hirveästi. Välillä oltiin muutama viikko ilman täitä, kunnes niitä taas jostain ilmestyi. Yhdessä vaiheessa uhkasin opettajille etten päästäisi lastani kouluun, ennen kun henkilökunta on tarkistanut kaikkien lasten päät.

Aina kun luulin että nyt vihdoin pääsimme näistä pikkupaskiaisista eroon, niitä tuli taas. Lopulta leikkasimme jopa lastenkin hiukset. Mutta eihän sekään auttanut, kun emme ihan lyhyeksi siiliksi niitä vetäneet.

Täit ovat kiusallinen vaiva ja alkuun ällötyksen lisäksi minua nolotti ne myös tosi paljon. Ja ovathan ne edelleen ihan hemmetin ällöjä. Nykyään osaan kuitenkin suhtautua niihin sillä mentaliteetilla, että täitä voi tulla ihan kenelle tahansa. Se ei ole merkki huolimattomuudesta tai likaisuudesta. Nolona ja kiusallisina pidän nykyään ainostaan vanhempia jotka eivät ilmoita kouluun tai hoitopaikkaan täistä tai eivät hoida niitä pois heti kun täitä havaitsevat.

Minusta onkin tullut tässä vuoden aikana aika hyvä täi-expertti, joten ajattelin jakaa vinkkejä tehokkaseen täihäätöön. Tärkein neuvo kuitenkin on unohtaa ne apteekin kalliit ja nykyisin valitettavan tehottomat myrkkyshampoot. Ainakin meilläpäin elelevät täit ovat selkeästi kehittäneet vastustuskyvyn kyseisiin aineisiin. Täiden ehkäisy on toki tässä hommassa ehkäpä se ykköshomma, eli pipot ja muut aina takin hihaan, reppuun tai muovipussiin! Täihääädön jälkeen yhtä tärkeä homma on täikammalla kampaaminen kaksi kertaa päivässä parin viikon ajan. Nimittäin jos hiuksiin jää yksikin elävä saivare, alkaa koko show alusta.

Täit kuolevat parhaiten tukehduttamalla ja tähän hommaan sopii parhaiten jokin kasvisöljy. Kookosöljyn epäillään toimivan parhaiten, mutta itse myös rypsi -ja oliiviölyn testanneena en ole huomannut tehoissa eroa. Kaikki öljyt saavat myös hiukset tuntumaan hyvältä ja rypsiöljyn joukkoon voi vaikkapa tipauttaa muutaman tipan eteeristä öljyä (oma suosikkini on appelsiini), jolloin ne myös tuoksuvat hyvältä. Teepuuöljyn on myös kerrottu toimivan täiden ehkäisyssä voimakkaan tuoksunsa ansiosta.

KASVISÖLJY JA TUNNOLLINEN KAMPAAMINEN

Ennen öljyn levittämistä hiukset kammataan kauttaaltaan tähän tarkoitukseen tehdyllä tiheäpiikkisellä täikammalla. Hiukset ja päänahka käydään läpi pieni osio osiolta. Tämä kannattaa tehdä vaikkapa lavuaarin päällä tai valkoinen pyyhe hartioilla, jolloin putoavat täit näkee parhaiten. Muista pestä ja keittää kampa aina kaikkien käyttäjien välissä.

Öjy on mielestäni helpoin levittää kotihiusvärin mukana tulevalla purkilla, mutta myös vaikka tyhjä shamppoopullo toimii. Kookosöljyä käyytäeesä tulee öljy ensin sulattaa juoksevaksi vaikkapa vesihauteessa. Öljyä levitetään tarkkaan koko päänahkaan sekä hiuksiin. Pään ympäri laitetaan tiiviisti muovipussi tai elmukemua. Tapanani on tehdä vessapaperista koko pään ympäri mevenä nauha/panta hiusrajan kohdalle, jotta öljyä ei valuisi kasvoille tai niskaan ja sitten vielä toinen pussi päälle. Öljyn annetaan vaikuttaa ainakin muutama tunti, mielellään kuitenkin yön yli.

Ennen pesua hiukset kammataan uudestaan täikammalla. Saivareita voi olla vaikea huomata, mutta mielestäni ne saa parhaiten irti juuri kosteista tai öljyisistä hiuksista. Saivareet ovat siis nitä pieniä vaaleita munia, jotka ovat kiinnityneet hiukseen yleensä noin sentin päästä päänahasta. Saivareita on joskus vaikea saada irti edes kammalla, jolloin ne täytyy vetää yksi kerrallaan pois kynsillä. Näiden postaminen onkin se kriittisin vaihe, sillä munista syntyy aina uusia täitä.

Öljyn jälkeen hiukset pestään normaaliin tapaan shampoolla. Moni on kertonut saaneensa apua täikierteeseen pajunkuorishampoosta. Se ei tapa jo olemassa olevia täitä ja saivareita, mutta hajunsa ansiosta estää niiden uudelleen tulemista.

SAIVAREET KUOLEVAT MYÖS KUUMASTA

Saivareisiin toimii kampauksen ja nyppimisen lisäksi kuuma. Eli hiukset kannattaa föönata mahdollisimman kuumalla, pieni jakaus kerrallaan. Lasten kanssa tämä ei tosin välttämättä onnistu, mutta oma pää kannattaa föönata sekä vetää vielä vaikka suosistusraudalla huolillisesti läpi.

Öljyhoidosta ei ole hiuksille mitään haittaa, päin vastoin, joten ölyhoito kannattaakin toistaa viikon päästä. Samalla koko perheen voi hyvin öljyttää varmuudeksi, toisin kun apteekin myrkyillä. Kaikan a ja ö on kuitenkin kampaaminen, kampaaminen, ja kampaaminen!

MUISTA TEKSTIILIT

Täi elää pään ulkopuoella, esimerkiksi tekstiileissä, vain muutaman päivän. Joten mitään jättimäisiä siivousoperaatiota ei tarvitse suorittaa. Riittää kun petivaatteet, pyyhkeet, hatut ja huivit pesee vähintään 60 asteessa. Myös pakastaminen on kätevää, meillä on tapana laittaa pipot, takit, huivit, reput ja tyynyjen suojapäälliset pakkaseen yön yli. Pehmolelut kannattaa sulkea muovipusseihin vaikkapa viikoksi. Sohvalle, matoille ja patjoille riittää imurointi ja sohvan päälle voi laittaa vaikka suojaksi lakanan. Jos mahdollista, peitot ja tyynyt voi myös saunottaa kuumassa tai tunkea sinne pakastimeen.

KERRO MUILLE

Tärkeää on myös kertoa täihavannoistaan kouluun, hoito -tai kyläpaikkaan. Aina täitä ei huomaa ja silloin ne pääsevät leviämään tehokkaammin. Kun täi havainto on tehty pitää tarkistaa koko perheen päät, valitettavan todennäköisesti niitä löytyy usein muiltakin. Kasvisöljy on onneksi luonnollinen ja turvallinen vaihtoehto ja sitä voi käyttää ihan varmuden vuoksikin.

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä täiden ehkäisyyn tai häätöön?

Tiedättekös, tekisi mieli leikata ihan lyhyt polkka! Oikeastaan vain siksi että hiukseni ovat katkeilleet tosi paljon, mutta oikeastaan näitä vanhoja kuvia katsellessa myös sen takia että olisihan se hauskaa vaihtelua. Muutama päivä sitten tosin hääkampausta tehdessämme testailin samalla myös hiuslisäkkeitä ja näytti sellainen oiken pitkä blondi tukkakin aika houkuttelevalta…

Minulla ei ole ikinä ollut mitään lisätukkaa, mutta muutaman kerran sellaista olen kyllä miettinyt. Ajattelinkin että jos nyt leikkaisin ja saisin omaa tukkaani vähän parempaan kuntoon, niin pitäisikö sellaisia testata?

Olen aina ajatellut erilaisten lisäkkeiden tuntuvan inhottavilta ja näkyvän rumasti, mutta onko asia näin? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia erilaisista lisätukista puolin ja toisin!

Samalla muuten kun etsin vanhoja kuvia minusta lyhyessä polkassa, löysin postauksen jossa on erilaisia tyylejä blogiurani ajalta – ohhoh! Tosi hassua miten tuo tumma ja punainen tukka tuntuu yhtäkkiä niin vieraalta, vaikka olen lähes koko elämäni ollut sellaisella tukalla.

Olen ollut nyt reilun kuukauden blondi. Uusi vaalea väri on piristänyt, mutta en usko että blondina olo on vaikuttanut ainakaan tähän kaikkeen hauskuuteen. Sattuipa vaan sopivasti yhteen elämäni onnellisimpaan hetkeen. Itseasiassa blondina olo on ollut ajoittain vähän vaikeaa, hiukset alkavat kellertämään helposti ja sitä vastaan pitää käydä taistelua lähes päivittäin.

Hiuksiini on tehty kevään aikana yhteensä viisi vaalennusta, joista viimeiset kolme hiljattain, tavoitteena saada paikoittain ihan mustasta tukasta täysin blondi. Oma hiukseni on paksu ja vahva, mutta hiuslaatu sen sijaan on tosi pörröinen. Ilman suoristusraudalla käsittelyä hiukset näyttävät helposti huonokuntoisilta. Ja sitä ne valitettavasti nykyään ihan oikeasti ovatkin.

Lukuisten vaalennusten jälkeen hiukseni ovat katkeilleen, paikoitellen aika pahastikin. Latvat ovat täynnä kaksihaaraisia, hiukset takkuuntuvat ja lyhyttä haituvaa hapsuttaa sieltä sun täältä. Puhumattakaan kaikista niistä hiuksenpätkistä, joita saan jatkuvasti varistella mustilta vaatteilta.

Jotain hyvää kuitenkin, nimittäin oma väri näyttää vaalean rinnalta pareammalta kun aikoihin. Nyt minun ei tarvitse enää värjäillä juurikasvua, vaan voin antaa oman värin kasvaa. Itseasiassa eilen tuo kuvissa näkyvä tumma raita vaalennettiin vielä pois ja keltaisuutta taitettiin lilalla, ja lopputulos on tosi kiva. Esittelen sitä paremmin vielä vähän myöhemmin!

Jos nyt edes jäljellä olevat hiukset pysyvät päässä, aion siis jatkaa eloa edelleenkin blondina. Tumma sekä punertavat sävyt sopivat mielestäni itselleni hyvin, mutta olen jopa omaksi yllätyksekseni, tykästynyt nyt tosi paljon tähän vaaleaan. Kyllä minä nyt ainakin tämän kesän vielä menen tällä. Kiva nähdä myös miltä tuo oma väri alkaa näyttää, sitten vähän vielä lisää kasvaessaan.

Pitää vielä huikata omat suosikkituotteeni vaalealle tukalle, nimittäin tuo KC Professionalin Pearl-sävytehoitoaine, Four Reasonsin Silver Mist-suihke sekä InvisiBobblen nuden väriset hiuslenksut.

Niin ja jos tukka tuntuu edelleen putoilevan, aijon leikata ihan lyhyet hiukset!!!

Kaupallisessa yhteistyössä Doven kanssa kerron teille nyt vähän uudesta, ihanista naisista inspiraation saaneesta, Dove Nourishing Secrets–sarjasta. Sen lisäksi haluan vähän puhua niistä kaikista ihanista naista, eli meistä!

Ihania naisia on maailma pullollaan, ja niin monta erilaista naista kun on, niin on myöskin kauneusrituaaleja. Kauneudenhoitotuotteet ja rituaalit liittyvät yleensä vahvasti luontoon ja niin on myös tämän Nourishing Secrets sarjan kohdalla. Vaikutteita on otettu kautta aikojen vallinneista eri maiden, kuten Japanin, Ranskan, Keski-Ameriikan, Afrikan ja Intialaisten naisten rituaaleista.

Sarjaan kuuluu erilaisia shampoita, hoitoaineita, pesuaineita sekä vartalovoiteita. Kaikissa on pohjalla jokin ihana luonnosta tuleva aineosa. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti Thickenin Ritual-niminen sarja, johon kuuluu hiuksia kosteuttava ja paksuntava shampoo sekä hoitoaine. En tiedä ovatko ne Ranskalaiset sukujuureni vai mitkä, mutta olen aina tykännyt laventelista niin ihan tuoksuna kun osana kauneudenhoitotuotteita. Kevyessä ja luonnolisessa laventelissa tuoksuu mukana aavistuksen myös ihanan yrttinen rosmariini.

Toinen heikkouteni ovat kookoksen tuoksuisiet kauneustuotteet, sellainenkin sarjasta löytyy, nimittäin Restoring Ritaual Body Lotion. Vartalovoiteen lisäksi saatavilla on kookoksen ja mantelin tuoksuiset shmampoo, hoitoaine sekä suihkusaippua. Näiden suosikkien lisäksi sarjaan kuuluu vielä kaksi muuta sarjaa, virkistävä avocado-seljankukka sekä hehkua lisäävä lotuksenkukka-riisivesi.

Olen vuosien mittaan puhunut blogissa aina tasaisin väliajoin itsensä hyväksymisessä ja rakastamisesta. Myös Dove on tullut tutuksi Real Beauty -filosofiastaan, jossa ylistetään erilaisuuden ihanuutta. Aina välillä saattaa unohtua se, että olemme kaikki juuri ihan tosi ihania juuri tälläisinä kun olemme. Itseään ei ikinä kannatta verrata muihin, sillä se ihanuus piilee juuri siinä, että jokainen meistä on niin erilainen.

Itseään kannattaa muistaa myös hemmotella, ja ainakin itselleni kiireisen arjen keskellä se paras hemmotteluhetki on juurikin suihku ja ne omat pienet kauneusrituaalit. Kuuman veden alla seisominen, hiusten vaahdottaminen kunnolla, hoitoneen vaikuttaessa ihon kuoriminen. Suihkun jälkeen kasvojen ja vartalon rasvaaminen. Pieniä juttuja, mutta juuri niitä parhaimpia.

Käykää ihmeessä osallistumassa 50 euron arvoisen Dove Nourishing Secrets-tuotepaketin arvontaan Instagramissani, eli nimimerkillä @mintturipakinttu löytyy sieltä! Menkäähän toki, jos uusien tuotteiden testailu ja ihana hemmottelu omassa kotispassa kiinnostaa.

Tarkkasilmäisimmät instagram-seuraajat jo tietävätkin, minä olen nykyään blondi! Viikon sisään olen istunut yhteensä 11 tuntia kampaajan tuolissa, kun tummaa tukkaani on vaalennettu useaan otteeseen. Näissä kuvissa hiukset ovat kahden ensimmäisen vaalennuksen, eli lähes seitsemän tunnin jälkeen. Tänään ne vaalenivat vielä lisää ja sävy alkaa olemaan sellainen kivan kylmä.

Mikään ihan yksinkertainen homma ei niinkin tumman tukan, mitä minulla vaalennus ole, joten olen enemmän kun tyytyväinen lopputulokseen. Tarvitsee olla aika taitava kampaaja, että saa vielä hiukset pysymään päässä moisen operaation jälkeen.

Olen aina mieltänyt itseni tummaksi ja ollut sitä mieltä, että vaalea ei vaan sovi minulle. Jostain syystä vaalennus on kuitenkin pyörinyt päässäni jo pitkään, ja nyt olen tosi iloinen että siihen vihdoin lähdin. Tosi ihanaa vaihtelua!

Laitan tänne pian kuvia tästä ihan lopullisesta väristä, mutta tosiaan tuolta insta-storystä sitä voi käydä jo etukäteen kurkkimassa!