Osa varmaan huomasikin uutisista alkuvuodesta, että Indiedays ja Blogirinki yhdisivät voimansa, kun monimediayritys Kaleva osti näitä osake-enemmistön. Meille bloggaajille tämä muutos on näkynyt siinä, että tuonne toimisto -ja myyntitiimiin on tullut uusia kasvoja. Uusia blogituttavuuksiakin on tullut. Teille lukijoille tämä on tuskin näkynyt sitten mitenkään? Paitsi nyt.

Blogeissa mikään ei muutu. Samalla tutulla tyylillä mennään eikä osoitekaan vaihdu. Kuitenkin kun kaksi portaalia ”yhdistyy” voi tuloksena olla melkoinen sillisalaatti. Siksi päätettiinkin perustaa kolme blogiportaalia. Foodlover joka nimensä mukaan kokoaa alleen ruokajuttuja, Indedays joka keskittyy enemmän sitten muotiin ja kauneuteen – ihan niinkun alkuaikoinakin ja sitten Lifie, josta löytyy nämä elämänmakuiset jutut. Kuitenkin vaikkapa oma blogini löytyy noista kaikista, mutta riippuen sitten postauksen aiheesta, niin vain kyseiseen portaalin etusivulta. Meitä pääbloggaajia, tai kuten nykyään sanotaan vaikuttajia, jokaisessa portaalissa on viitisentoista, mutta nostoja sivuille tulee yli viidestäsadasta blogista – lukemista siis riittää!

Tämän uudistuksen tarkoituksena on nimenomaan palvella teitä ja helpottaa kiinnostavan sisällön löytämistä. Voi nimittäin olla turhauttavaa etsiä vaikkapa inspiraatiota viikonlopun illanvieton tarjoiluille, kun vastaan tulee vain postauksia uudesta sohvasta, kynsilakkatutoriaaleja tai kasvastuspohdintoja.

Homma siis rullaa entiseen tapaan, ainut mikä muuttuu on tuo pieni logo tuolla ylhäällä. Sitä klikkaamalla pääsee muuten aamulla avautuneelle uudelle sivulle. Itseäni ainakin kiinnostaa kuulla mielipiteitä! Vaikka mikään ei periaatteessa muutu, ovat tällaiset uudistukset aina tosi jännittäviä!

Niin ja toinen juttu! Sain eilen kuulla olevani TOP10 joukossa Inspiration Awards äänestyksessä!! <3 Kiitos ihan mielettömän paljon äänistänne! Vielä tämän viikon voi käydä antamassa äänensä mielestään inspiroivimmalle blogille. Awardseja vietetään parin viikon päästä ja tuttuun tapaan luvassa on mahtava ilta tunnelmineen, tarjoiluineen ja esiintyjineen (Elias Gould!! <3 <3 ). Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan myös yhteensä viisi avecillista lippupakettia juhliin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Välillä sitä tulee mietittyä, että missä mä nyt olisin, jos en olisi silloin eräänä tammikuisena iltana, kohta kuusi vuotta sitten, perustanut tätä blogia. Sitä en tule ikinä tietämään, mutta sen tiedän varmasti, että se oli yksi elämäni parhaimpia ja merkittävimpiä päätöksiä. Tai siis oikeastaan ihan hetkellinen päähänpistohan se oli.

Blogi on antanut niin paljon. Ystäviä, harrastuksen, kokemuksia, elämyksiä, ammatin, suunnan tulevaisuudelle. Siitä on tullut tapa ilmaista itseään, jakaa ajatuksia, saada vertaistukea. Tämä blogi merkitsee monessakin mielessä minulle todella paljon. Olen kiitollinen että päivästä toiseen tulette lukemaan juttujani, katselemaan kuviani ja tykkäilette tai kommentoitte niitä. En voisi olla onnellisempi, että rakas harrastus on vähän kuin vahingossa muuttunut kokopäiväiseksi työksi, ammatiksi. Tai että sen ansiosta vihdoin keksin, mitä haluan isona tehdä.

Välillä myös mietin, että miksi te tosiaan luette tätä? En ole ikinä jaksanut kiinnostua mistään hakukoneoptimoinneista, lukijamäärien kasvattamisesta tai ylipäätään osannut ajatella tätä euron kuvat tai menestys silmissä. Olen tehnyt tätä täysin omalla tyylilläni, rehellisesti, sydämellä. Olen ilostuttanut, ärsyttänyt, naurattanut, itkettänyt, onnistunut, mokannut, aiheuttanut kohuja, ollut tylsä. Blogi on elänyt mukana elämässä, samoin kun minä. Ja tässä sitä nyt ollaan.

En osaa yhtään sanoa missä olen taas kuuden vuoden päästä. Tai mikä on blogin tilanne silloin. Mutta sen tiedä, että aion jatkaa samaa omaa linjaani jatkossakin. Opiskelujen takia blogi on nyt siirtynyt jaetulle ekalle sijalle, mutta nyt muutaman kuukauden näiden kahden kanssa tasapainoilu on mennyt mielestäni suhteellisen hyvin. Tuleva talvi tuo toki taas omat haasteensa kuvaamisen suhteen, kun päivässä on vain muutama tunti valoa. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä.

Edelleen alkuviikon kannustavat kommentit lämmittävät mieltä. Sain samalla myös konkreettisen muistutuksen siitä, että tämä blogi on myös tärkeä teille. Ja se jos joku on aivan mielettömän ihana kuulla. Sillä niin paljon kun teen tätä itselleni, teen tätä myös teille. Ilman teitä ei tätä blogiakaan olisi enää olemassa.

Blogini on myös ehdolla Inspiration Blog Awardseissa yhdeksi inspiroivimmimmaksi blogiksi. Tänä vuonna kaksi blogia palkitaan yleisö -sekä lukijaäänestyksen perusteella Indiedays, Lifie sekä Foodlover kategorioissa. Kiitos siis jo paljon etukäteen, jos jaksatte käydä antamassa äänenne! Blogeja äänestyksessä on PALJON ja ne löytyvät aakkosjärjestyksessä tai haun kautta. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja gaalaan, olisipa hauska törmätä siellä!

Kuten kaikki tiedämme, on tärkeää saada palautetta työstään ja etenkin sitä hyvää palautetta tulee annettua ihan liian vähän. Vielä siis kerran, kiitos teille kaikista tsemppaavista viesteistä, kun fiilikseni oli todella maassa. Ja kiitos siitä kun olette siellä, käytte lukemassa ja tulette kadulla nykimään hihasta. Kiitos kiitos kiitos <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En oikein tiedä miten ja mistä aloittaisin. No ainakin ekaksi, Kiitos. Ja toiseksi, nyt on jo parempi. Kiitos siis ihan mielettömän ihanista sanoistanne. Ihan posket punastellen luin kommenttejanne viime postauksesta. Ne yllättivät ihan täysin. Niin paljon niin kauniita sanoja. Vau. Niitäkin hienompaa oli huomata, miten eläydyitte fiilikseen ja kerroitte omista kokemuksistanne. Se vasta on jotain joka auttaa tajuamaan, että tämä kaikki on vain osa normaalia elämää. Ehkä mä en olekkaan niin paska ja epäonnistunut, vaan että meillä kaikilla on hyviä ja huonoja aikoja.

Jo valmiiksi huonot fiilikseni kruunasi viime viikonloppuna pahansuopa ketju minusta keskustelupalstalla. Tiedän ettei niitä pitäisi IKINÄ lukea, mutta kun kyseinen keskustelu sattumalta osui silmiini, en voinut olla klikkaamatta sitä auki. Valheita, kunnianluokkauksia, täyttä soopaa ja paskaa viesti viestin perään. Viimeistään siinä vaiheessa olin valmis sulkemaan koko blogin ja poistumaan kaikkialta somesta tiukkaan takavasemmalle.

Onneksi päätin kuitenkin laskea viimeisenkin suojamuurin ja kirjoittaa rehellisesti fiiliksistä. Vaikka haluankin pitää tämän blogin pääasiassa hyvän mielen paikkana, haluan olla myös rehellinen. Sillä eihän kenenkään meidän elämä ole aina täydellistä. Sen lisäksi, että minä voin tarjota tätä kautta vertaistukea teille, saan sitä myös roppakaupalla teiltä. Viime postaus osoitti taas sen. Kiitos siis vielä.

Vaikka takana oli henkisesti tosi raskas viikko, eniten koko viikon aikana kyynelehdin eniten vasta kahtena viime päivänä. Liikutuksesta. Teille. Tai niinkun mun eksä sanoisi ”meni vähän spriteä silmiin”. Olette parhaita!

Keräilen tässä vielä viimeisetkin rippeet itsestäni ja palaan sitten huomenna paremmin kommenttien pariin sekä erään ihanan pikkumiehen synttärihaastiksen kera <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt reissussa ollessa blogi päivittyy selvästi normaalia hitaammin. Olen kuitenkin snäppäillyt melko ahkerasti ja siksi latasinkin kaikki matkan aikana puhelimeet kertyneet videot YouTubeen! Laatu ei ole parasta ja pystyvideot toimivat pahaiten kännykkällä katsottuna, mutta niiden kautta pääsee ainakin vähän paremmin meidän reissufiilikseen mukaan! Eihän niissä juurikaan mitään järkeä ole, mutta enpä tiedä onko tässä meidän menossa muutenkaan 😀

Tilatkaa siis ihmeessä kanava ja käykää katsomassa videoita, ne on jaettu aina yhden päivän pätkiin. Videoita on muutenkin pyydetty monesti jo varmaan parin vuoden ajan, joten ehkä tämä toimii nyt näin alkuun ja yritän panostaa sitten paremmin laatuun (ja sisältöön) sitten reissun jälkeen 🙂 Videoita YouTubesta löytyy nyt 11 päivältä ja tulossa vielä kymmenen lisää!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olenkin jo muutamaan otteeseen kertonut kisaavani Rajalan Ambassador 2016 tittelistä. Meitä on yhteensä kuusi hyvin erilaista luovan sisällön tuottajaa ja tarkoituksenamme on kisan aikana suorittaa erilaisia tehtäviä. Jokaisen isompaan kuvaustehtävään saamme meille osoitetun kaluston käyttöön, nyt kolmannella kierroksella saimme testiin Nikonin D750 järjestelmäkamerat muutamalla eri linssillä.

Viimeisin tehtävämmehän oli kuvata karhuja Suomussalmella. Ja tällä kertaa, poiketen kahdesta edelliskerrasta, emme saaneet tutustua kameroihin ollenkaan ennen kisan alkua. Se oli vaan kamerat kouraan ja metsään.

Vaikka käytönnössä teitää miten kamera toimii, on jokainen merkki ja mallikin erilainen. Kuva ja värit piirtyvät vähän eri tavalla mutta sen lisäksi jokainen nappi ja säätö on ihan eri paikassa. Voin ehkä paljastaa, että muutama ärräpää lensi suusta, ennen kun sain ensimmäiset karhut tallennettua muistikortille.

Uutta kameraa käyttöön ottaessa en itse ole yhtään sellainen tyyppi, että lukisin ensin jotain ohjeita. Itseasiassa en ole yhdenkään kisakameran manuaalia edes avannut. Tykkään siitä kun toiminnot saa opetella itse. Se onnistumisen tunne, kun saa vihdoin sen hyvän kuvan, on silloin paljon parempi. Ja muutenkin olen aina ollut sellainen, että opin paljon paremmin tekemällä.

Tämän Nikonkin kanssa en kuitenkaan yrityksistä huolimatta ole päässyt ihan kavereiksi. Karhusafarilta tuli tosi hyviä kuvia, mutta siltikään reissun jälkeen ei ole oikein tehnyt mieli tarttua siihen. Kamera on lähinnä kummitellut hyllyllä ja katsonut minua tuomitsevasti kun olen kuvaillut mielummin luottokamerallani.

Tykkään simppelistä ja yksinkertaisesta ja sitä tämä möhkäle ei kyllä ole. Pro-tason kameralla saa kyllä hienoja kuvia, mutta kuvien ottamisen pitää mielestäni tuottaa myös hyvää fiilistä, ja sitä en itse tästä kamerasta saa. Hyvin sekavien säätöjen sekä alkeellisen appin lisäksi minua häiritsee järjestelmäkameran paino. 105mm linssin kanssa tämä kun painaa 1,6kg. Se on 1,2 kg enemmän kun mikrojärkkärini. En vaan osaa, painavan kameran kannattelu ei tunnu kivalta eikä sitä todellakaan tee mieli ottaa mukaan vaikkapa ulos.

Kisan aikana on ollut hauska huomata, miten erilaisia me kaikki Ambassadorit olemme. Se näkyy myös kamera-arvosteluissa. Kun itse rakastuin viime tehtävässämme käytettyyn kameraan, eivät muut olleet ihan yhtä vakuuttuneita. Luulen että tämän kanssa voi taas olla toisin päin. Mutta siksi minusta onkin kiva, että meitä on kuusi erilaista, eri taustaista ja eri juttua tekevää kuvaajaa. Se on tosi arvokasta myös kuluttajille, jotka etsivät itselleen uutta kameraa. Kattavista ja eri tyyppisten kuvaajien kamera-arvosteluista löytää helpommin sen omia tarpeitaan palvelevan kameran.

Vaikka fiilikset tästä kyseisestä kamerasta ei ole ihan huipussaan, yritän silti nyt käyttää sitä aktiivisesti – edes sitten kotona. Tämä on nimittäin tosi hieno tilaisuus itsellenikin tutustua erilaisiin kalustoihin, merkkeihin ja kehittyä sitäkin kautta kuvaajana.

Jos teille muuten tulee jotain kuvaamiseen liittyvää kysyttävää tai postaustoiveita, vaikka lapsikuvaukseen, niin otan mielelläni niitä vastaan!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.