Hektisen ja raskaan viikon sekä (jälleen) huonosti nukuttujen öiden jälkeen, tämä kaunis syysviikonloppu tuli todellakin tarpeeseen. Koko sana ruuhkavuodet tuntuu jo loppuunsa kulutetulta ja aiheuttaa itsessäni pelkkiä vilunväristyksiä. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että tässä elellään varmasti oman elämän kiireisintä ja stressaavinta vaihetta.

Vaikka isommat lapset ovat jo isoja ja omatoimisia, vie päivästä hirveän ison osan harrastuksiin ja koulumatkoihin liittyvä logistiikka, yhteydenpito opettajiin ja toisiin vanhempiin, puhumattakaan kaikenmaailman välikausikuorihanskojen ja uusien talvikenkien metsästämisestä. Siihen päälle täytettävät lomakkeet, päivän ruokien sekä välipalojen miettiminen sekä toteutus jonka jälkeen pitäisi vielä yrittää olla läsnäoleva vanhempi joka kyselee kuulumisia, auttaa läksyissä, tekee täi -ja hammaspesutarkistuksen, kasvattaa ja lukee iltasadun. Ainiin ja sitten olisi vielä tuo taapero, oma parisuhde, koti, työt ja oma elämä (no viimeisintä ei kyllä oikeasti nyt juuri ole).

Ja samaan aikaan isommatkin ovat oikeasti vielä aika pieniä. He tarvitsevat äitiä ja minä heitä. Joku voisi sanoa, että tuon ikäinen osaa ja pärjää jo monessa asiassa itsenäisesti – ja se on aivan totta, mutta mielestäni ei kuitenkaan vielä aina tarvitse.

Joka tapauksessa, oli ihana kun viikonloppu oli kiireettömyydessään ihan arjen vastakohta. Tai tuli meillä eilen vähän kiire veljeni synttäri-illalliselle, mutta siitäkin huolimatta että suunniteltua tekemistäkin oli molemmille päiville, tuntui kaikki ihanan rennolta – ja kivalta. Sillä, että unohdin kokonaan toisen lapsen lauantaisen harrastuksen ja päätin etukäteen edes olla yrittämättä tehdä jotain työjuttuja jossain välissä, saattoi olla osuutta asiaan.

Nämä syksyn upeat värit, aurinko ja hiusten pesun skippaminen pipon ansiosta olivat kuitenkin varmasti pääsyy kiireettömään viikonloppufiilikseen (ja eilinen dinneri kaikista rakkaimpien kanssa). Ruuhkavuodet tai ei, olen silti niin onnellinen noista kolmesta – vaikka välillä tuntuu pää räjähtävän (ja äidin perse repeävän – kuten isommat vitsillä sanovat jos meinaan hermostua).

Lasten ulkotakit ja housut saatu Polarn O Pyretiltä

Vähämpä tiesin (tai muistin). Sovin kaverin kanssa taaperotreffit keskustakirjasto Oodiin. Siellä on kiva pienten lasten leikkialue.

Ostin itselleni kahvin kaveria odotellessa ja istuin sohavalle leikkialueen viereen. Mielessäni oli nauttia kahvia lapseni rauhallisia leikkejä sivusta seuraten.

Todellisuus olikin sitten jotain aivan muuta. Askelmittariin tuli puolen tunnin aikana noin 8 175 askelta, keräsin kirjoja takaisin hyllyyn noin 137 kappaletta, selkäni valui hikeä samalla kun kimaltelevat hikikarpalot koristivat otsaani, kahvit läikkyivät kun säntäsin milloin mistäkin askelmalta ottamaan koppia lapsesta (hän nykyään siis myös juoksee ja kovaa) – silloin kun en pahoitellen yrittänyt saada häntä pois tunetemattomien ihmisten älypuhelimilta tai kenkävarkaista.

Taaperoelämä – en muistanut että se oli näin vauhdikasta.

Viime yönä taisi tulla unienkka. Venähtäneiden iltapäiväpäikkäreiden vuoksi myös nukkumaanmeno venyi – baby veti hirsiä klo 23-08. Ahhh!

Parasta oli etenkin tuo myöhään nukuttu aamu, vaikka tuntuukin vähän hullulta sanoa, että kahdeksaan asti venyneet unet lauantai-aamuna ovat nykyään jonkin sortin luksusta.

Babyn uniennätyksestä huolimatta omaan yöhöni mahtui niin kolme heräämistä, yksi juomassa käynti, kaksi kauheaa painajaista ja aamuyön unettomuus. Enkka silti ja kovin tyytyväinen siitä! Toivotaan ettei jäänyt kertaluontoiseksi!

Ärsyttävä syyslunssa kipeine kurkkuineen on vienyt voimat koko jengiltä. Harmillisesti perheen pienin tuli lopulta ihan kunnolla kipeäksi. Nyt täällä parannellaan niin korva -kun silmätulehdustakin. Me vanhemmat nukumme vuoroissa. Onneksi tämän aamun harmaa ja syksyinen sää ei vaadikaan juuri mitään muuta kun just tätä.

Toivepostaus:

6:00-7:00 HERÄTYYYYYS

Aamu alkaa meidän perheessä aikaisin ja taapero toimii herätyskellona. Aloitimme reilu viikko sitten unikoulun, jättämällä yösyötöt pois, mutta ainakin vielä Myy heräilee öisin. Aamulla meitä vanhempia siis väsyttää ja yleensä jompi kumpi jääkin vielä nukkumaan, kun toinen nousee aamupuuhiin.

Taaperon touhutasosta riippuen, hän saattaa tulla herättyään vielä hetkeksi viereemme köllöttelemään tai sitten suuntaa suoraan lelujensa pariin. Vähän vaihdellen ollaan nyt viime päivinä annettu hänelle ensin maitopullo tai puuro.

Aamupuuro on yleensä pikakarahiutaleista tehtyä ja joukossa muussattua banaania, hedelmä -tai marjasosetta, tuoreita marjoja. tai maapähkinävoita. Yöpuku vaihdetaan päivävaatteisiin yleensä vasta aamupalan jälkeen (koska sotku).

9:00 ULOS TAI LEIKKIÄ KOTONA

Jos ulkona on hyvä sää, mennään aamulla jo ainakin käväisemään lähipuistossa tai joskus kaupassa. Aamuisin ulos lähteminen tuntuu usein itsestä vähän tahmealta, mutta palkitsee joka kerta. Myy tykkää ulkoilusta paljon ja viihtyy niin hiekkalaatikolla kun keinumassakin.

10:00 EKAT PÄIKKÄRIT

Jos aamu on alkanut kovin aikaisin, syö Myy jo lounaan tai jotain pientä välipalaa ennen aamupäikkäreitään. Usein hän juo myös maitoa juuri ennen nukahtamistaan, joskin nykyään aina vain vähemmän.

Myy nukkuu lähes poikkeuksetta aina päiväunet rattaissa parvekeella. Meillä ei ole talossamme hissiä, joten yritämme aina pitää Myyn hereillä kunnes ollaan päästy kotiin, jos ollaan oltu ulkona. Meillä on ylhäällä kotona matkarattaat, joihin hänet nukutetaan. Viime aikoina unet ovat olleet hyvin katkonaisia ja rattaita täytyy käydä heijailemassa vähän väliä.

Usein meistä se, kumpi on noussut aamulla Myyn kanssa, nukkuu myös tässä vaiheessa itse pienet päikkärit jos mahdollista. Paitsi nykyään itse pyrin aloittamaan työpäväni viimeistään tässä vaiheessa.

12:00 LOUNAS

Aamupäikkärit kestävät yleensä muutaman tunnin, mutta annamme hänen nukkua pidempäänkin jos niin sattuu käymään. Myy ilmoittaa aina herättyään itsestään pienellä ”äänimerkillä”, eli huhuilee rattaista kunnes joku kuulee hänet ja tulee hakemaan sisälle.

Unien jälkeen hän painelee usein heti lelujensa luo. Ja sitten taas syödään! Myös tässä välissä mennään yleensä lounaan jälkeen taas ulos. Useinmiten lähipuistoon, kävelylle tai usein näiden yhdistelmälle. Jos päivälle sattuu jotain hoidettavia asioita, niin ne hoidetaan aika usein tässä välissä. Eli käydään kaupassa, kaupungilla, nähdään kavereita tai vastaavaa.

15:00 VÄLIPALA

Säännöllinen ateriarytmi on tärkeää ja verensokeri on syytä pitää tasaisena pahimpia kiukkuja estämään – joten syödään taas. Yleensä jotain hedelmää tai marjoja ja smoothieta tai lounaan jämiä.

16:00 PÄIKKÄRIT NRO 2

Iltapäikkärit menevät samaa kaavaa aiempien kanssa, tarjotaan maitoa ja nukutetaan rattaisiin – riippuen auringosta, parvekkeelle (meillä paistaa siihen juuri silloin) tai sitten varjoon parvekkeen oven suuhun. Näillä myöhemmillä päikkäreillä Myy ei nuku kovin pitkään ja nyt ollaan muutenkin alettu herättämään hänet viimeistään tunnin torkkujen jälkeen.

17:00 PÄIVÄLLINEN

Itseasiassa päivällisenkin kanssa toimitaan vähän samoin kun lounaankin, eli annetaan se (tai osa siitä) joskus jo ennen päikkäreitä. Etenkin nyt unikoulun alettua, yritetään tankata hänelle mahdollisimman paljon ruokaa päivällä, jotta yöllä hän ei tahtoisi enää maitoa.

Illalliseksi pyritään aina tekemään koko perheelle samaa ruokaa, eli sellaista mitä Myykin voi syödä. Uunissa paistettu kala ja keitetyt perunat ovat hänen herkkuaan. Päivällisellä syödään muutenkin yleensä aika kaikki samaan aikaan, toisin kun muuten päivällä.

Vielä iltaruoankin jälkeen saatetaan lähteä käymään pihalla tai lähipuistossa jollain kokoonpanolla – etenkin jos ei päivällä jompi kumpi vanhemmista käynyt. Muuten ilta menee kotona leikkien ja touhuten.

19:30 ILTAPALA

Iltapalalla on yleensä sama setti kun aamuisin, eli kaurapuuroa jollain lisukkeella.

20:00 ILTATOIMET

Iltapalan jälkeen suunnataan kylpyyn. Se on yksi Myyn lempijutuista. Ja puuroiltapalan jälkeen aika välttämätön homma muutenkin (ruokalappu kun on nykyään ihan tyhmä juttu). Kylvyssä menee yleensä viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Samalla tai kylvyyn jälkeen kuivatellessa pestään myös hampaat – sekin on Myyn mielestä tosi kivaa.

Yöpuku puetaan yleensä hämärässä makkarissa meidän sängyllä ja samassa yritettään ladata vielä päivän vikat läheisyydet. Ehkä laulellaan tai sylitellään, riippuen miten taapero jaksaa olla aloillaan. Lopuksi Myy juo vielä pullosta maitoa, kunnes nostamme hänet omaan sänkyyn.

21:00 NATI NATI

Myy nukahtaa itsekseen vähän vaihdellen. Välillä vaatii useamman kerran pyytää häntä laittamaan pää takaisin tyynyyn, joskus menee itkutksi saakka, jolloin aina lohdutamme häntä esimerkiksi silitellen. Se auttaa heti. Joskus vaatii, että ainakin aluksi hänen kanssaan ollaan samassa huoneessa, joskus hän taas nukahtaa hetkessä itsekseen tai muuten vaan ei kaipaa sen enempää nukutusta. Pyritään kuitenkin aina, että hän nukahtaisi itsekseen, ilman ”nukuttamista”.

Ja sitten 3-10 yöherätyksen jälkeen sama seuraavana päivänä alusta.

Minkäslaisia päivärytmejä teidän pienillä on?