Ehdin haaveilla tästä 30-luvulla suunnitellusta kissakellosta jo tovin ennen kuin sen kesällä vihdoin sain. Tämä samainen retro klassikkokello löytyy muunmuassa Simpsoneidenkin kotoa. Sisustaminen ei meillä missään nimessä ole vakava homma ja kotimme saa ehdottomasi kuvastaa sen asukkaita.

Hauska kello liikuttaa silmiä ja häntääsä samalla tikittäen ”kit-cat, kit-cat..”. Ripustin kellon ainoaan valmiseen naulaan joka seinällä oli ja siinä samassa paikassa se on edelleenkin. Sen lisäksi että kello on hassu tuo se lisäksi sisustukseen myös jonkinlaista särmää.

Suomesta näitä kelloja saa tilattua ainakin Coolstuff nettukaupasta, josta tämä meidänkin kappaleemme on saatu. Tilaus kävi suomalaisilta nettisuvuilta helposti ja paketti tuli nopeasti. Tuolla kaupassa on nimensäkkin mukaan myynissä aikamoisia juttuja, ihan pelkän huvin vuoksi kannattaa käydä selaamassa tuotteita. Tukholmassa olen näitä kelloja myös nähnyt ainakin Designtorgetilla ja tietysti e-baystä saa nyt tilattua mitä vain.

Mitäs te tykkäätte kissakellosta? Vaikka itse tykkään tästä niin jakaa varmaan mielipiteitä? Joku ainakin sanoi Instagramin puollella kelloa aiemmin pelottavaksi.. 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Än yy tee nyt! No oikeasti heti tämän postauksen jälkeen.

Meilläkin satoi tänään kai ekaa kertaa lunta. Tosin vain minuutin ajan ja aurinkokin helotti samalla, mutta kuitenkin. Onko siis parempaa hetkeä korkata glögikausi?

Oletteko te jo maistaneet tämän vuoden oranssia Blossaa? Maku on kuulemma ainakin vadelmainen, odotan innolla. Viime vuoden vaalea inkiväärinen Blossa maistui hyvin, myös kylmänä.

Apua, no nyt sitä lunta taas tulee! Eli äkkiä glöginlämmityspuuhiin. Ihanaa lauantaita kaikki!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Kesällä aluilleni pistämäni A Beautiful Body haaste aiheutti paljon keskustelua sekä sai mediahuomiota. Ja sitä se tekee edelleenkin, vaikkakaan ei enään ihan samassa mittakaavassa. Tavalliset naisvartalot puhuttivat paljon ja se kertoo mielestäni siitä ettei aiheesta ole julkisesti puhuttu tarpeeksi. Tai eihän aiheesta tarvitsisi jutella jos se ei olisi ongelma. Mutta valitettvasti ylipäätään jonkinlaisen vartalon omaaminen tuntuu olevan lähes jokaiselle naiselle jonkinmoinen ongelma. Miksi?

Tissit ovat varmaan yksi yleisimmistä kohdista joihin naiset eivät itse itsessään ole tyytyväisiä. Ne ovat usein liian pienet tai liian isot, liian roikkuvat, eripariset tai liian tyhjät. Luin muuten jostain että on enemminkin normaalia että rinnat ovat ns. eriparia kuin että ne olisivat aivan samanlaiset. Erilaisia kauneusleikkauksia tehdään jatkuvasti enemmän ja yhä nuoremmille, leikkaukset ovat nykyisin oikeastaan kaikkien saatavilla ja laskut on mahdollista maksaa osamaksulla.

En täysin teilaa kirurgisia toimenpiteitä kosmeettisista syistä, mutta eikö oikeasti olisi vain niin paljon hienompaa (ja halvempaa) alkaa hyväksymään itseään sellaisena kuin on? Jos itseensä ei ole tyytyväinen ei ne silikonit sitä välttämättä muuta mihinkään. Aina tulee jotain uutta korjattavaa. Me vanhenemme ja eletyn elämän jäljet näyvät kehossa. Se on luonnollista ja kaunista.

YLE:llä on tällä viikolla vietty tissi-viikkoa. Idea lähti, tänään ulos tullessa, Stradan kuvauksissa, joissa tehtiin body paintingia. Juttu käsitteli vartalonmaalausta taiteena, mutta sai niin toimittajan kuin muutkin toimituksen naiset keskustelemaan laajemmin siitä, mikä suomalaisten naisten suhde omaan vartaloon oikein onkaan. Mikä niissä ihan tavallisissa tisseissä oikein mättää?

Kävin tällä viikolla myös juttelemassa samasta aiheesta YLE Puheen radio-ohjelmassa, muutaman teistä lukijoista ehkä kuulivatkin sen? Kanssani naisten kehonkuvasta keskustelemassa oli kehoterapeutti Riitta Saarikko.

Mikä siinä omassa mielessä sitten mättää? Miksi nuoresta saakka olemme usein niin tytyymättömiä omiin itseemme? Tuleeko se median kautta, koulusta, kotoa, mistä? Ja uudestaan, miksi?

Upeat kuvat Jade Beall.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Kyllä, lapset ovat edelleen kipeitä. Ja joo, maito loppui illalla. Ei, en päässyt kauppaan koska en voinut jättää lapsia yksin kotiin. Kyllä mä nukuin, ehkä tunnin. Pätkissä. Juu, aamulla satoi räntää ja oli ihan hiton kylmä. Kahvikin jäi juomatta, kun ei ollut sitä maitoa. Kurkku tietysti myös kipeä ja muuta valilvalia vielä tähän.

Päivän pelastus oli kuitenkin suosikkienekseni, kasvissosekeitto Alepan pakastealtaasta. Bataattia, porkkanaa, kukkakaalia, palsternakkaa ja tuorejuustoa sisältävä keitto on hyvää ja niin ihanan helppo ja nopea. Välillä kun vain on pakko turvautua eineksiin on tämä mielestäni hyvä valinta. Sekaan ruukullinen perisljaa sekä päälle pippuria ja sipurouhetta niin johan maistuu. Lapsillekkin jopa, Elvishän ei ole moneen päivään syönyt/juonut muuta kuin maitoa. Lämpimiä juustovoikkareita vielä kylkeen niin alkoi se aurinkokin kurkistelemaan harmaiden pilvien takaa.

Lohturuoka, ihan parasta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Kerroinkin eilisessä postauksessa, että pojat ovat olleet kipeinä. Ja ovat edelleen. Kaapolle nousi itseasiassa kova kuume jo viime perjantaina, eli pian viikon on reppana ollut kipeänä. Elvikselle kuume nousi muutamaa päivää myöhemmin, ja hänkin on edelleen tosi kipeänä.

Olen kerran jos toisenkin meinannut kirjoittaa postauksen korvalapsistani. Onneksi ei tarvinnut, sillä Kaapo sai vuosi sitten putket joka katkaisi heti ikävän korvatulehduskierteen. Elviksellä on muutaman vuoden aikana ollut vain muutama tulehdus vaikka aluksi hommat näytti menevän samaa kaavaa kuin isoveljensä kanssa. Viimeksi keväällä ja nyt taas. Huonomminkin voisi siis olla.

Kaapo nimittäin sairastui ensimmäiseen korvatulehdukseen yksivuotiaana ja siitä se sitten lähti. Tulehduksia tuli tulehduksien perään, antibiottikuureja toisensa perään. Antibiotit veivät varmasti muakanaan luontaista vastustuskykyä ja harvassa oli ne kuukaudet kun tulehdusta ei korvissa ollut. Meni kuitenkin pari vuotta ensimmäisestä tulehduksesta ennen kuin Kaapo lopulta pääsi putkitukseen. Ja onneksi se auttoi. Nyt vuoden aikana tulehdus on ollut kerran, keväällä.

On jännä miten lääkäreiden mielipiteet ovat parin vuoden aikana vaihdelleet. Esimerkisksi viikkoa ennen putkitusta korvaspesialisti ihmetteli miksi vien täysin terveen lapsen putkitettavaksi. Korvat putkittanut lääkäri taas kertoi leikkauksen jälkeen että molemmissa korvissa oli paha liimakorva – eikä siihen olisi auttanut mikään muu.

Nyt tällä hetkellä Kaapon kuume on sahannut 38-40 asteen tuntumassa, kovat on tarkistettu viikon aikana muutamaan otteeseen ja verikokeissa käyty. Kyseessä taitaa olla vain hyvin sitkeä flunssa. Elviksellä on antibiottikuuri nyt päällä, korvatulehduksen takia. Kuumetta on myös paljon. Pitää vain toivoa että tämä olisi tässä eikä samanlaista jatkuvaa lämpöä ja flunssaa olisi viime talven tapaan.

Toki on aina kurjaa kun lapsi sairastaa, eihän se ole kivaa kenellekkään. Alkaa tässä vaan itselläkin kärsivällisyys huveta, kun molemmat itkeskelevät yöt (ja päivät), eivät suostu syömään tai ottamaan lääkkeitään. Luulen että tämän viikon jälkeen kaadun petiin ja poden jonkun vuosisadan flunssan myös itse tähän perään.

Onkos muilla alkaneet jo syysflunssat pyörimään? Miten taistelette niitä vastaan? D-vitamiinia, maitohappabakteereja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.