Vuosi sitten oli suuri päivä. Menin naimisiin.

Heräsin aikaisin aamulla yksin kotona, menin ikkunalaudalle peilin eteen meikkaamaan ja pistin soimaan Chappel of love-kappaleen. Olin valvonut edellisenä iltana todella myöhään, sillä mekko joka minun oli tarkoitus laittaa päälle, olikin toisella sovittamalla liian pitkä. Panikoin mekkoa ja sovittelin kaikkia kaapista löytyviä vaatteita tuntikaupalla, kunnes sainkin kun sainkin lyhennettyä alkuperäistä mekkoa ottamalla sitä vyötäröstä sisään – käsin harsomalla.

Kun olin meikannut, vaihtanut kenkiin uudet valkoiset nauhat ja pakannut kaiken tarvittavan mukaan oli Osku alhaalla odottamassa minua. Meillä oli aika varattu Maistraattiin kello 10. Olin ollut koko aamun niin kiireinen etten ollut ehtinyt juurikaan jännittämään tai panikoimaan. Mutta kun kävelin autolle, tuntui ettei jalat yhtäkkiä kannakkaan.

Suureksi yllätykseksi Osku oli lainannut meille hienon auton ja koristellut sen edellisiltana erilaisilla nauhoilla sekä kirjoituksilla. Istuin sydän pamppaillen kyytiin. Olin todella vaikuttunut ja iloinen yllätyksestä.

Kävimme hakemassa kyytiin todistajat, eli veljemme. Aamu oli aikataulutettu melko tarkasti. Ajoimme ensin nuorimman veljeni luokse joka ilmoitti viestillä olevansa vähän myöhässä. Odottelimme aika kauan autossa ja laitoimme viestejä, alkoi jo vähän hermostuttamaan. Lopulta hän tuli alas. Lähdimme hakemaan toista veljeäni. Olimme myös sopineet hänen kanssaan ajan jolloin olisimme alhaalla hänen luonaan. Laitoin vielä matkalta viestin ja ihmettelin kun hän ei vastannut tai edes avannut viestiä. Päästyämme perille hänen talolleen soitin monta kertaa. Lopulta hän vastasi. Hän oli luullut että tulisimme vasta tunnin päästä ja oli vielä nukkumassa.

Itse jännitys naimisiinmenosta kyllä helpottui, kun sai jännittää että ehdimmekö paikalle ylipäätään ollenkaan. Että kiitos vaan veljet! Viimeiseksi haimme vielä Oskun veljen, joka sentään oli ajoissa paikalla odottamassa.

Oli rauhallinen, lämmin ja aurinkoinen perjantai-aamu kun ajoimme Länsiväylää pitkin Tapiolan maistraattiin. Meille oli tullut vähän yllätyksenä, ettei naimisiin voinutkaan mennä noin vaan, vaan aika piti varata ja että niitä oli kesäaikaan hyvin harvassa. Onneksi aika löytyi läheltä Espoosta. Myös mummini on mennyt samassa paikassa naimisiin, mikä oli minusta aika hauskaa.

Saavuimme maistraatille vartin ennen aikaamme. Meitä ennen vielä toinen pari meni naimisiin. Tänä aikana täyttelimme muutamia lappuja, kuten sen että ottaisin mieheni sukunimen. Tilanne oli jotenkin niin absurdi ettei minua oikeastaan edes jännittänyt. Juttelimme, naureskelimme ja taisimme kuunella YouTubesta jotain hassuja hääbiisejä.

Tuli vuoromme mennä huoneeseen jossa parit vihitään. Siellä meitä odotti kirjoituspöydän takana seisova vihkijä. Kaikki tapahtui hetkessä. Vihkikaava on maistaattivihkimisessä lyhyt, mutta kaunis. Siinä puhutaan naimsiinmenon merkityksestä ja perheen perustamisesta. Sitten meiltä kysyttiin ”tahdotko..”. Yhtäkkiä tuntui että apua, nyt sitä mennään ja paluuta ei enää ole. Tietenkin silti tahdoin ja vaihdoimme sormukset. Olimme naimisissa!

Vihkijä poistui huoneesta ja jäimme sinne veljiemme kanssa. Nauroimme, itkimme, halailimme. Tunnelma oli ihana. Siirryimme autolle missä odotti uusi yllätys. Osku oli nimittäin askarrellut edellisenä iltana myös auton perään kiinnitettävän naurun tölkeistä, vanhasta kengästä, siivilästä, hopeahaarukasta ja ties mistä. Tätä kiinnittäessä hän piti myös juhlallisen puheen ja me kaikki saimme koristella auton ikkunoita vielä lisää tusseilla.

Ajelimme siellä täällä hitaasti, musat täysillä, auton torvea tööttäillen ja tölkit perässä kolisten. Se oli niin hauskaa. Suurimman osan matkasta minulla oli kuitenkin katse sylissäni olevassa vasemmassa nimettömässä kimaltavassa sormuksessa. Kävimme kesäisellä lounaalla merimaisemissa. Ja ottamassa muutamia kuvia.

Ollessani ravintolan vessassa minuun iski hetkeksi identitteettikriisi. Tajusin että olin ihan oikeasti juuri mennyt naimisiin ja kaiken lisäksi vielä vaihtanut nimeni! En ollut enää se 30 vuotta ollut Minttu Mäntysalo. Tuntui hetken siltä että vessan seinät kaatuvat päälleni, kun en tiennyt kuka olen. Muistelen edelleenkin sitä hetkeä, aika pian tapahtuneen jälkeen kylläkin huumorilla. Uuteen sukunimeen kun tottui lopulta todella nopeasti.

Veimme veljet kotiin ja ajelimme vielä vähän kaupungissa kunniakierrosta ja siitä keskustaan hotelliin sviittiin. Siellä meitä odotti hedelmien lisäksi shampanjaa ja suklaata jota paras ystäväni oli meille yllätykseksi tilannut. Päivitimme someen menneemme naimisiin. Ainoastaan muutamat ystävät ja sukulaiset olivat tietäneet siitä etukäteen. Oli hauska seurata ihmisten yllättyneitä ja onnellisia ja rakkaudentäyteisiä onnitteluja. Yllättyneitä siksi, että olimme seurustelleet vain muutaman kuukauden, eivätkä kaikki edes tienneet sitä.

Kävimme uimassa hotellin katolla olevassa altaassa sekä ulkona syömässä hyvin. Kerroimme tyyliin kaikille vastaantulijoille menneemme juuri naimisiin.

Kolme viikkoa myöhemmin avioliittomme vielä siunattiin kirkossa kaikkien sukulaisten ja ystäviemme läsnäollessa ja pidimme kunnon bileet (josta tuo ylläoleva kuvakin on). Oli ihana kokea nämä molemmat tavat.

Näin vuoden jälkeen muistelen hymyssäsuin tuota päivää. Vuoteen on mahtunut todella paljon ja vaikka tuntuu että kaikki tuo olisi tapahtunut ihan äskettäin, tuntuu samalla siltä, että olisimme olleet yhdessä paljon kauemmin. On ihanaa olla naimisissa. On ihanaa olla vaimo. Tiedän ettei rakkautta tarvitse todistella avioliitolla, mutta itsestäni tuntuu hyvältä ja oikealta olla sitoutunut virallisesti juuri tähän ihmiseen näin.

On myös ihanaa miten edelleen vuoden jälkeen sitä on aivan korviaan myöten rakastunut. Oikeastaan vielä paljon enemmän. Rakkaus on syventynyt entisestään, hullua kyllä, mutta silti se sellainen vastarakastuneiden huumakin on yllä. Kaikkiin suhteisiin mahtuu myös karikkoja, niin meidänkin, mutta kaikesta huolimatta tiedän että tuon ihmisen kanssa haluan olla aina aina aina aina aina.

Tätä ensimmäistä hääpäiväämme olemme viettäneet perheen kanssa. Emme menneet romanttiselle illalliselle kaksistaan, vaan aloitimme päivän syömällä yhdessä lasten kanssa herkkuaamupalaa, kävimme Stadikalla uimassa, leikkipuistossa ja jäätelöllä ilta-auringossa. Väsyneet lapset kinastelivat auton takapenkillä ja me hymyilimme toisillemme etupenkillä. Kotona söimme pastaa, luimme iltasatua ja olimme onnellisia. Juuri niinkuin haluamme aina yhdessä olla.

Mielestäni hyvä osoitus toimivista kosmetiikkatuotteista on se, että mitä pakkaa reissuun mukaan. Toki kylppärin kaapista löytyy paljon muitakin suosikkeja, mutta tämän kesän mittaan olen huomannut että juuri nämä kolme ovat sellaiset jotka ovat olleet mukana joka reissulla. Kesällä tykkään käyttää kevyitä tuotteita, etenkin nyt helteellä. Niistä täytyy kuitenkin löytyä myös tehokasta kosteutusta, mutta ei niin että naama hikoilisi vielä enemmän paksun voide -tai öljykerroksen alla.

Minulla on aina ollut melko hyvä iho ja tällä hetkellä se tuntuu voivan vielä paremmin kun aikoihin. Toki osansa voi olla myös kesällä, vähäisellä meikkaamisella tai raskaudella, mutta uskon että iso osa johtuu siitä, että olen siirtynyt luonnonkosmetiikkaan ja löytänyt juuri omalle ihotyypilleni sopivat tuotteet. Eli kevyet, kosteuttavat ja rauhoittavat.

Tietystikään minulla toimivat tuotteet eivät välttämättä sovi yhtä hyvin teille kaikille, mutta tämä kolmen kombo on omalla kohdallani juuri nyt niin mahtava, että haluan jakaa sen teillekin. Sanoisin että etenkin herkälle sekaiholle nämä tuotteet ovat loistavia, mutta ehdottomasti ne sopivat myös sekä rasvoittuvalle että kuivalle iholle.

Sain viime talvena testiin kotimaisen Olivia Kleinin tuotteita, mutta en ihan aluksi vakuuttunut niistä, sillä koin ne jotenkin liian kevyiksi ja tehottomiksi. Olenkin vuosikausia tottunut käyttämään tolla ärtsyjä kasvovesiä, sellaisia joilla saa putsattua pumpulilapun avulla paksummatkin pakkelit. Vasta näiden tuotteiden myötä käsitin omakohtaiseti sen, että puhdistus kannattaa tehdä muilla puhdistustuotteilla ja kasvoveden tarkoitus on auttaa kosteusvoiteiden ja seerumeiden imeytymisessä mahdollisimman syvälle ihoon. Eikä kasvovedellä pyyhitä ihoa, vaan mielummin taputellaan se sormin tai sihkutetaan. Kaikki alkoholia ja voimakkaita happoja sisältävät kasvovedet ovatkin jääneet itselläni unholaan ja nykyisin minulta löytyy itseasiassa neljä erilaista kosteuttavaa kasvovettä.

Tämä Olivia Kleinin Sensitive Spray Toner on kosteuttava hoitoneste joka rauhoittaa tehokkaasti herkkää, ärtynyttä ja punoittavaa ihoa. Samalla se on ihanan virkistävä ja se tuntuu taivaalliselta puusaunan tai auringonoton jälkeen. Kasvojen lisäksi suihkutan sitä dokolteelle ja välillä ihan vain viilentymistarkoituksessa. Hoitoneste sisältää ihoa hoitavia ainesosia sisältäviä tiivisteitä kuten Aloe veraa, Ruusunkukka- ja taikapähkinävettä, jotka tuovat iholle kosteutta, tasoittavat ihon pH-arvoa ja tukevat hoitotuotteiden imeytymistä ja tehoa. Tällä voi myös viimeistellä meikin. Joten ei ihme että suihkuttelen tätä jatkuvasti, vähän kaikkialle, kuten myös lasten päälle tai jaloille epiloinnin jälkeen.

Evolve Organicin Rainforest Recue-seerumin sain testiin keväällä, mutta oikeastaan vasta Espanjan reissullamme tajusin sen todellisen jujun. Tämä on eritysesti epäpuhtaalle iholle sopiva tehotuote, joka on tehnyt omasta ihostani mielestäni entistä kuulaamman ja tasaisemman. Tajusin hiljattain ettei minulla ole ollut minkäänlaisia mustapäitä aikoihin.

Seerumi sisältää sekoituksen acai-marjaa sekä cobaipa-öljyä, joilla on talineritystä tasapainoittava sekä ihon tulehduksia vähentävä vaikutus. Tuote sisältää myös pajunkuoriuutetta, joka on luonnollinen salisyylihapon lähde, eli se myös kuorii ja uudistaa ihoa hellävaraisesti. Tuoksu tässä on mielestäni aivan ihana, nimittäin todella mieto Lipsi-päärynämehujään tuoksu. Sopii ihanasti kesään. Iho jää tämän jälkeen todella sileäksi enkä edes aina tarvitse tämän päälle kosteusvoidetta.

Kauniin kesäihon viimeistelee kuitenkin Madaran Pihlaja Drops-tehotipat. Pipetillä annosteltava öljy tuo kasvoille juuri sen lupaamaan kuulaan hehkun, olematta yhtään liian öljyinen. Kosteuttavia tippoja voi käyttää sellaisenaan tai sekoittaa vaikkapa päivä -tai meikkivoiteeseen. Heleyttävä öljyseerumi sisältää E- ja A -vitamiineja, jotka uudistavat ja suojaavat ihoa, purasruoho- ja helokkiöljyistä saatava gammalinoleenihappo taas rauhoittaa ihoa. Jännä muuten, että tähänkin tuotteeseen ihastuin pikkuhiljaa, tämäkin seisoi kaapissa pitkään ennen kun opin käyttämään sitä kostausvoiteen sijaan. Toki senkin kanssa tätä voi tosiaan käyttää, mutta oma ihoni ei tarvitse niin tehokasta kosteutusta.

Onko joku näistä tuotteista teille jo tuttu? Jos päätätte jotain näistä suosituksestani kokeilla niin tulkaahan sitten kertomaan myös omia kokemuksia!

Ihan uskomatonta mitä jo puolikas päivä mökillä tekee sielulle. Vähän jännitti lähteä matkaan vielä tässä vaiheessa. Ei sillä että pelkäisin synnytyksen vielä alkavan, vaan kun olo on niin kaman tukala että paras ja turvallisin paikka tuntuu olevan kotona. Mitä vielä, sopivan viileään mereen pääsee pulahtamaan heti kun siltä tuntuu, mottoriveneen ja kajakin kyydissä merituuli viilentää kivasti ja puusaunassa tai laiturin nokassa olevalla nojatuolilla on helppo rentoutua. Ja mikä parasta, lapset nauttivat täysin rinnoin vedessä peuhaamisen lisäksi frisbeegolfin peluusta tai ihan vain mökin nurkassa Akkarin lukemisesta.

Ollaan tällä vain muutama päivä, mutta sekin on jo paljon. Kuumassa kerrostalokämpässä olo olisi kaikkien lasten kanssa käynyt varmasti nopeasti vähän liian ahtaaksi ja kiristänyt hermoja. Kun ranna tai maauimalassa minun ei ole mukava viettää koko päivää, en vain pysty olla. Eikä täällä tarvitse edes hätäillä sinilevästä.

Meidän mökki-elämää pääsee muuten seuraamaan paremmin Instagram-storysin kautta. Nyt pujahdan viileän lakanan alle ja aamusta heti sitten taas uimaan.

Helle se vaan jatkuu ja niin jatkuu sitä myötä myös helle-aiheiset postaukset. Näihin kuumiin päiviin sopii ihanasti salaatti, jota itseni tekee kylläkin mieli ihan läpi vuoden. Tämä on itseasiassa sellainen ruoka jota teen hyvin usein ollessani yksin kotona, kuten tänään. Välillä vähän varioiden, kuten myös tänään, kun unohdin sipulin ja lisäsin itsellenikin ihan uutena juttuna joukkoon vesimelonia. Sopii muuten ihan mielettömän hyvin!

Helppoutensa lisäksi parasta tässä salaatissa on mielestäni sen hieman tulinen liemi. Voisin juoda sitä ihan sellaisenaan. Ja välillä niin teenkin. Joudun usein myös hillitsemään itseäni, etten söisi koko kulhollista kerralla. Tänään onnistuin siinä aika hyvin, nimittäin vasta tätä postausta nyt kirjoittelessani napsin viimeiset palat suuhuni.

RAIKAS KIKHERNE-HELLESALAATTI

1 purkki liotettuja kikherneitä
1 kurkku
1 paketti fetaa tai salaattijuustokuutioita
1 limen mehu
1 nippu korianteria
muutama tomaatti
muutama siivu vesimelonia
srirachaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Kaikki ainekset tulevat yhteen kulhoon, eikä järjestyksellä ole oikeastaan väliä. Pilko kurkku, tomaatit sekä vesimelonit kuutioiksi ja lisää joukkoon feta sekä kikherneet. Silppua korianteri ja purista päälle limen mehu sekä loraus oliiviöljyä, shrirachaa maun mukaan, noin ruokalusikallinen. Mausta suolalla ja pippurilla, sekoita hyvin. Voit antaa salaatin tekeytyä hetken, jos maltat.

Nauti mielellään viileässä paikassa, jos mahdollista pakkasesta tulleeseen kauratyynyyn kääriytyneenä – toimii!

Mitä ruokia te tykkäätte syödä helteellä?

Terveisiä sateisesta Hangosta! Kuuma täällä on silti!

Jos joku olisi vielä vaikka kuukausi sitten sanonut minulle, että tulen viettämään mielummin kauniit kesäpäivät sisällä verhot kiinni ja kylmäkallet kainaloissa, kun rannalla helteistä nauttien, olisin varmaan nauranut hänelle päin naamaa. Olen aina raskastanut kesää, kuumuutta ja aurinkoa. Olen ollut se tyyppi joka lähtee kesäisin aamulla ulos ja palaa vasta kun viimeiset auringonsäteet ovat laskeneet.

Koko kevään ja alkukesän niin tutut kun tuntemattomat ihmiset ovat päivitelleet minulle sitä, että miten raukka olen kun joudun kärsimään kesäkuumalla viimeisillään raskaana ollessani. Valehtelematta jokaikinen ihminen joka on kysynyt laskettua aikaani on kauhistellut sitä, miten tulen kestämään. Ja täytyy sanoa, että jossain vaiheessa aloin itse olla aika näreissäni niistä, toki vain hyvää tarkottavista kommenteista. Mutta minähän rakstan kesää ja kuumuutta, ei tässä tulisi mitään ongelmaa.

Paitsi sitten tuli. Noin reilu viikko sitten kunto romahti ihan päivissä. Toki ison vatsan ja selkäkipujen kanssa on ollut vaikeaa jo jonkin aikaa, mutta tämä oli jotain ihan toisenlaisenlaista. Jokainen ihan pieni askare, kuten vaikka hampaiden pesu, kuluttaa niin loppuun että sen jälkeen on pakko päästä lepäämään. Puhumattakaan vaikkapa kaupassa käynnistä.

En ole ikinä kokenut vastaavaa fyysistä väsymystä. Nyt ymmärrän todella paljon paremmin vaikkapa niitä helteistä kärisivä vanhuksia joita uutisissa kesäisin varoitellaan kuumuudesta. Vielä kun sinilevä valtasi rannat, on ollut vaikea keksiä tekemistä jossa ei paahtuisi aivan läkähdyksiin. Monena päivänä olenkin jäänyt ihan vain kotiin. Onhan sielläkin todella kuuma, mutta kotona pääsee myös kylmään suihkuun sekä kylmäkalleilla viilennettyyn sänkyyn päikkäreille.

Nyt raskauden viimeisinä viikkoina olisi kiva saada koti valmiiksi vauvalle ja kaikki tavarat hankittua ja paikoilleen. Jäin ihan vain tätä varten kotiin yksin muutamaksi päiväksi kun muut lähtivät mökille. No mitä sain aikaan? Kaksi koneellista pestyjä vauvan vaatteita. Jouduin jopa ripustamaan ne kuivumaan niin, että istuin kuivaustelineen vieressä tuolilla niitä laittamassa kun en vain jaksanut edes seisoa sen aikaa. Siellä ne edelleen roikkuvat narulla.

On todella turhauttavaa voida näin huonosti. Jos voisin, vetäytyisin vain jonnekin pimeään rauhalliseen ja viileään nurkkaan yksinäni koko loppuraskaudeksi. Ja vaikka synnytys helpottaisikin oloa, samaan aikaan toivon ettei vauva ihan vielä syntyisi, sillä kotona olisi vielä niin paljon kaikkea tekemistä. Lapsillekin pitäisi keksiä kaikkea kivaa kesälomapuuhaa.

Samalla tuntuu niin tyhmältä valittaa. Kerrankin meillä on ollut mahtava kesä ja kelit. Ja onneksi olen tähän saakka myös itse pystynyt nauttimaan niistä. Nyt vain alkaa usko loppua. Mutta silloin auttaa kun vähän purkautuu, ehkä tirauttaa muutaman turhautumisen kyyneleen, ottaa palan rapaperipiirakkaa ja sitten kestää taas yhden hikisen päivän yli.

HELLE JA RASKAUS – NÄIN HELPOTAT OLOA:

– Pidä verhot kiinni jotta saat asunnon viilennettyä. Jos ulkona on kuumempi kun sisällä, etkä saa aikaan läpivetoa kannattaa myös ikkunat sulkea, sillä lämmin ilma tulee sisälle
– Hanki tuuletin ja tuuleta asunnon kylmältä puolelta tai laita kulhollinen jääpaloja tuulettimen taakse
– Juo paljon. Syö mahdollisimman paljon myös nesteistä sisäktäviä ruokia, kuten salaatteja joissa on vesimelonia ja kurkkua tai tee itse mehujäitä
– Jos mahdollista käy ulkona vain aamulla ja illalla kun on viileämpää
– Pukeudu kevyesti luonnonmateriaaleihin tai älä pukeudu ollenkaan
– Uida voi niin kauan kun sikiökalvo ei ole rikkoutunut, mutta ei sinileväisessä vedessä
– Käy kylmässä suihkussa, vaikka monta kertaa päivässä. Kastele hiukset ja viilennä itseäsi märillä pyyhkeillä
– Jäädytä petivaatteet pakkasessa ennen nukkumaanmenoa. Myös kylmäkalle tyynyliinan sisällä helpottaa oloa
– Jalkojen turvotusta voit yrittää helpottaa kylmillä jalkakylvyillä, juomalla paljon sekä nostamalla jalat ylös. Myös tukisukista voi olla apua, mutta helteellä niiden käyttö voi tuntua epämukavalta
– Älä pode huonoa-omaatuntoa siitä ettet ole ulkona nauttimassa auringosta tai saa asioita tehdyksi. Teet kokoajan todella suurta työtä – kasvatat sisälläsi uutta elämää