Ja näin ollen minusta on tullut kuravaatteiden suosija. Minusta, joka olen aina ollut vedenpitävien ulkovaatteiden puolestapuhuja ja hiostavien ja rumien kuravaatteiden vihaaja. Mutta hei mitä vielä, kurahousuthan ovat yksi parhammista keksinnöistä ikinä! Niillä saa myös kivasti väriä ja vaihtelua ulkoleikkeihin.

Helmikuu ja talvi taitaa olla ohi. Vai mitä luulette? Me ei keretty edes kertaakaan pulkkamäkeen! Mikä harmi. Nyt osalla puiston lapsilla on jo välikausivaatteet päällä. Mites teillä? Joko on talvihaalarit viety säilytykseen, entäs onko muita kuravaatteisiin hullaantuneita?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä

Tästä on noin vuosi kun koin lähes totaalisen kyllästymisen, jopa ärsyyntymisen lastenvaatteita kohtaan. Kun jo aiemmin blogeissa hehkutetut Mini Rodinit tulivat lähileikkipuistossa vastaan JOKAIKISELLÄ lapsella, alkoi ahdistamaan. Netissä meno yltyi ihan hulluksi. Tiettyä kuosia metsästettiin yötä myöten ja tilattiin lopulta järkyttävillä postimaksuilla jostain Koreasta – tätä tein itsekkin. Ihmiset päivystivät tietokoneella ja mallistot myytiin minuuteissa loppuun niiden ilmestymisen jälkeen. Aikuiset ihmiset tappelivat netikirppiksillä kulahtaneista lastenvaatteista ja maksoivat niistä yleinsä ihan hirveästi liikaa. Ja lopulta juuri tuo joukkohysteria ja vaatteista meuhkaaminen sai minut perääntymään, enemmin kuin se että kaikilla lapsilla oli ne samat pandat, papukaijat tai tietynväriset raidat päällään.

Tietysti kasvaville lapsille täytyy vaatteita hankkia, mutta en enään tuntenut tarvetta metsästää niitä ympäri nettiä ja maailmaa. Nettikirppiksiäkin välttelin, sillä kuten sanoin, meno niissä oli tosi hurjaa. Ostin lähinnä mitä eteen sattui, toki niiden tuli miellyttää silmää, ja halusin vähän poiketa massasta. Enään en myöskään vaan mitenkään raaskinut maksaa vaikkapa 70 euroa lasten farkuista jotka 1) kaadutaan heti polvista puhki ja 2) jäävät pian pieniksi. Huomasin myös että kaapin ei tarvitse pursuta vaatteista, muutamalla perusjutulla pärjää hyvin kun lapset eivät enän sotke vaatteeitaan joka ruokailulla. Ja tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta on totta, tuntui että sain päiviini lisää aikaa ja sisältöä kun en enään miettinyt että mistä nyt löydän ne ja ne legginssit halvimmalla – kääk, oliko jossain jopa jotain alekoodeja.

En väitä etteikö kauniit vaatteet meiellytä, edelleen halusin pukea lapseni kivasti – mutta vähemmällä vaivalla. Enkä samoihin vaatteisiin kun kaikki muut. Vaatteiden piti olla myös edullisia ja laadukkaita, mieluiten suomalaisia. Vitsailinkin että puen lapseni jatkossa vain Lindexin vaatteisiin, ainakain erottuvat joukosta! Tämän vuoden yhdeksi lempparimerkiksi onkin noussut Makia. Makiaa on lapsilla ollut ennenkin muutaman paidan verran, mutta lopulta se vain jotenkin kolahti viime kesänä. Tilasin kesäalesta meille kaikille kasat t-paitoja, huppareita ja pipoja ja ne ovatkin olleet sen jälkeen kovassa käytössä.

Elviksen kasvaessa hurjaa vauhtia on taas aika haalia uusia vaatteita ja päädyinkin tilamaan samanlaiset setit isomassa koossa. Vaikka ei Makiakaan enään ole merkki jota ei tulisi, ainakaan täällä päin, muillakin lapsilla vastaan. Taidan olla vaan vihdoin päässyt lastenvaateangstini yli ja luotan jatkossa tunnistavani oman lapseni, vaikka leikkipuistossa muillakin olisi samanlaiset hupparit ja pipot.

Muita omaa silmää miellyttäviä suomalaisia lastenvaatemerkkejä ovat Aarrekid, Vimma, Gugguu ja Papu. Olisiko teillä vinkata meille myös jotain muita, yksinkertaisia ja laadukkaita, suomalaisia merkkejä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En ole syksyn mittaan juurikaan jaksanut uhrata ajatuksia lasten tavipukeutumiseen. Sehän on usein aihe josta pahimmassa tapauksessa aletaan hössöttämään jo kesän alennusmyyntien aikaan. Vaikka lunta vielä ei ole, niin täälläkin alkoi olla niin kylmä, että eilen tein retken vintille tutkimaan että mitäs talvivaatteita sieltä oikein löytyykään.

Ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Elvikselle Kaapon parin vuoden takainen POPin punainen haalari, hanskoja, hattuja, huiveja ja parit kengätkin. Kaapolle meni vielä hyvin viime vuotinen musta Mini Rodinin musta haalari, suunnilleen saman kokoista tähtihaalaria ei ehditty vielä kokeilemaan. Aivan loistava homma siis. Ja äsken kävimme hakemassa postissa vielä talvikenkälähetyksen.

Koska pojat aloittavat päiväkotiuransa vuoden vaihteen jälkeen, luulen että sitä silmällä pitäen täytyy tuota varustelua kuitenkin hieman vielä myöhemmin laajentaa. Mutta siitäkään en viitsi sen enempää sterssata, Kaapolle sainkin jo blogiyhteistyön merkeissä H&M toppahaalarin ja Elviksen kohdalla ajattelin satsata johonkin saman hintaluokan pukuun. Onko teillä kokemuksia ketjuliikkeiden, h&m, lindex & kappahal, haalareista?

Kaapon kohdalla mietin että olisiko takki-housut yhdistelmä kivempi, mutta on tuo haalari kuitenkin niin helppo että tämä vuosi ainakin mennään vielä yksiosaisella.

Ja tehdäänpä pieni GALLUP tähän! Eli monta haalaria / paria hanskoja / hattuja / huiveja / kenkiä talveen on hyvä määrä lapselle? Entäs paljon teiltä niitä löytyy, liikaa, liian vähän vai sopivasti?

Toivottelen teille ihanat viikonloput ja marraskuun viimeiset päivä! Tuleva viikonloppu ja alkuviikko menee itsellä reissatessa, mutta yritän päivitellä tänne ainakin kamerasta nyt löytyviä kuvia (hyvin lastevaatepainoteista), ja suununtaina avataankin sitten Bellassa eka joulukalenterin luukku joten kannattaa pysyä kuulolla 😉 !

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Jos joku olisi sanonut minulle neljä vuotta sitten, että tulemme muutaman vuoden päästä kulkemaan koko perhe Crocseissa kesät talvet, en olisi uskonut. En silloin edes tiennyt että Crcosilla on muitakin kuin reikäsandaaleja – jotka taas yhdisin johonkin ihan muuhuin kuin urbaaniin kaupinkielämään. Takana on kuitenkin kolmas kesä kun crocsit ovat olleet meidän perheessä käytössä. Siinä välissä on ollut myös syys ja talvikenkää.

Kävimme tällä viikolla katsomassa Crocsin tulevan talven malliston hauskassa perhetapatumassa. Ja kyllä vaan, meille tulee taas ihan ehdottomasti Crocsit talveksikin. Itseasiassa mallistossa oli useampikin kenkä jonka saisi niin omasta kuin lastenkin mielestä nököttää pian eteisemme kenkähyllyssä.

Niin lasten kuin aikuistenkin kengistä löytyy todella paljon kirkkaita värejä, mutta myös tummempaa kuten metallinhohtoista mustaa värjeä karttaville. Aikuisille, naisille ja miehille on lisäksi aivan uskomattoman lämpimiä nahkaisia saappaita, kyllä niillä takenee tarpoa hangessa kovillakin pakkasilla.

Myös Crocsin talvikengissä on sama hieno ominaisuus kuin muissakin kengissä – uskomaton keveys. Millään muulla valmistajalla ei ole näin mukavia, tukevia, lämpimiä, mutta silti niin kevyitä kenkiä. Kyllä se vain on asia joka tekee askeleesta keveämmän ja loskasäässä tarpomisesta astetta kivempaa. Sekä aikuisen, mutta etenkin lapsen on kevyillä kengillä mukavampi ja helpompi liikkua.

Löytyykö teiltä muilta Crocsin kenkiä? Lapsilta, itseltänne?