Tästä on noin vuosi kun koin lähes totaalisen kyllästymisen, jopa ärsyyntymisen lastenvaatteita kohtaan. Kun jo aiemmin blogeissa hehkutetut Mini Rodinit tulivat lähileikkipuistossa vastaan JOKAIKISELLÄ lapsella, alkoi ahdistamaan. Netissä meno yltyi ihan hulluksi. Tiettyä kuosia metsästettiin yötä myöten ja tilattiin lopulta järkyttävillä postimaksuilla jostain Koreasta – tätä tein itsekkin. Ihmiset päivystivät tietokoneella ja mallistot myytiin minuuteissa loppuun niiden ilmestymisen jälkeen. Aikuiset ihmiset tappelivat netikirppiksillä kulahtaneista lastenvaatteista ja maksoivat niistä yleinsä ihan hirveästi liikaa. Ja lopulta juuri tuo joukkohysteria ja vaatteista meuhkaaminen sai minut perääntymään, enemmin kuin se että kaikilla lapsilla oli ne samat pandat, papukaijat tai tietynväriset raidat päällään.

Tietysti kasvaville lapsille täytyy vaatteita hankkia, mutta en enään tuntenut tarvetta metsästää niitä ympäri nettiä ja maailmaa. Nettikirppiksiäkin välttelin, sillä kuten sanoin, meno niissä oli tosi hurjaa. Ostin lähinnä mitä eteen sattui, toki niiden tuli miellyttää silmää, ja halusin vähän poiketa massasta. Enään en myöskään vaan mitenkään raaskinut maksaa vaikkapa 70 euroa lasten farkuista jotka 1) kaadutaan heti polvista puhki ja 2) jäävät pian pieniksi. Huomasin myös että kaapin ei tarvitse pursuta vaatteista, muutamalla perusjutulla pärjää hyvin kun lapset eivät enän sotke vaatteeitaan joka ruokailulla. Ja tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta on totta, tuntui että sain päiviini lisää aikaa ja sisältöä kun en enään miettinyt että mistä nyt löydän ne ja ne legginssit halvimmalla – kääk, oliko jossain jopa jotain alekoodeja.

En väitä etteikö kauniit vaatteet meiellytä, edelleen halusin pukea lapseni kivasti – mutta vähemmällä vaivalla. Enkä samoihin vaatteisiin kun kaikki muut. Vaatteiden piti olla myös edullisia ja laadukkaita, mieluiten suomalaisia. Vitsailinkin että puen lapseni jatkossa vain Lindexin vaatteisiin, ainakain erottuvat joukosta! Tämän vuoden yhdeksi lempparimerkiksi onkin noussut Makia. Makiaa on lapsilla ollut ennenkin muutaman paidan verran, mutta lopulta se vain jotenkin kolahti viime kesänä. Tilasin kesäalesta meille kaikille kasat t-paitoja, huppareita ja pipoja ja ne ovatkin olleet sen jälkeen kovassa käytössä.

Elviksen kasvaessa hurjaa vauhtia on taas aika haalia uusia vaatteita ja päädyinkin tilamaan samanlaiset setit isomassa koossa. Vaikka ei Makiakaan enään ole merkki jota ei tulisi, ainakaan täällä päin, muillakin lapsilla vastaan. Taidan olla vaan vihdoin päässyt lastenvaateangstini yli ja luotan jatkossa tunnistavani oman lapseni, vaikka leikkipuistossa muillakin olisi samanlaiset hupparit ja pipot.

Muita omaa silmää miellyttäviä suomalaisia lastenvaatemerkkejä ovat Aarrekid, Vimma, Gugguu ja Papu. Olisiko teillä vinkata meille myös jotain muita, yksinkertaisia ja laadukkaita, suomalaisia merkkejä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.