Kaupallinen yhteistyö – Ellos

Minut ja muutama muu bloggaajakollega haastettiin Elloksen toimesta stailaamaan samanlainen neulemekko omaan tyyliimme. Ellos on itselleni tuttu lähinnä kodin sisustukseen liittyvissä hankinnoissa ja alkusysystä tilasin pojille sieltä paljon hyviä perusjuttuja ihan kurarukkasista lähtien. Naisten muotiin en ole kuitenkaan oikeastaan ikinä tutustunut, vaikka olenkin käsittänyt että aina moni tekee siltäkin hyviä löytöjä. Monesti olen kuullut kehuja heidän alusvaate sekä uimapuku valikoimastaan.

Kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa tutustuin itse tällä kertaa enemmän naisten syyspukeutumiseen. Neuleita oli hurja määrä ja näissä kuvissa päälläni näkyykin Angelica-neulepusero. Valitsin sen viininpunaisena ja koska neule on itselleni mekkopituinen yhdistin siihen ihan vain mustat sukkahousut. Joustavassa ja pehmoisessa neuleessa on hauskat leveät hihat, joka tuntuukin olevan yksi tämän syksyn trendeistä.

Yhdistin asuun hienot samettiset,  Barbro-velvet nimiset tennarit joissa on aavistuksen paksumpi pohja. Koska syksy on jo pitkällä ja lämpömittari lähestyy pikkuhiljaa nollaa päätin katsastaa myös Elloksen laajan takkivalikoiman. Yhdistin neulemekkoon rennon pitkän Malou-toppattakin sekä pehmoisen ison mustan Kaulahuivi.

Elloksen verkkokauppa on tosiaan hyvin laaja ja sieltä löytyy muodin ja sisustuksen lisäksi muunmuassa kaikkea keuneuteen ja elektroniikkaan liittyen. Erilaisten hakusanojen ja filttereiden avulla isosta valikoimasta löytää helposti etsimänsä. Tuotteiden toimitus kävi myös tosi nopeasti, ihan muutamassa päivässä. Tälläkertaa tilasin tuotteet suoraan kotiovelle toimitettuna, aiemmilla kerroilla saapumisilmoitus postiin on tullut tekstiviestillä.

Asukokonaisuudesta tuli mielestäni kiva ja itseni näköinen. Tätä asua voi varioida loputtomiin, vai mitä olette mieltä? Kaikki tuotteet ovat Elloksen omaa merkkiä ja todella edullisia. Tuota neuletta löytyy kolmessa eri värissä ja nuo ihanat samettitennarit löytyy myös viininpunaisina.

Käykää ihmeessa kurkkaamassa myös Sofièn, Emilian ja toisen Mintun omat versiot saman neuleen stailaamisesta.

Minulle oli alusta asti selvää että menisin naimisiin sneakerit jalassa. Koko kesän katselimme meille samanlaisia lenkkareita ja lopulta päädyttiin osamaan sekä meille että lapsille kaikille samanlaiset Vansit. Kuitenkin muutama päivä ennen hääjuhlaa minulle tuli paniikki – tarvitsen sittenkin korkokengät! En oikeastaan ikinä käytä mitään korollisia kenkiä. En vain tykkää enkä osaa. Jostain iski kuitenkin ajatus, että alttarille kuuluu astella korkokengissä.

Ensin katselin netistä sellaisia vaaleita ja hillittyjä, mutta lopulta posti toi minulle pikatoimituksella kahdet todella villit kengät, joista tässä ne toiset. Siis kuinka hienot ja hirveät samaan aikaan! Koska perinteenähän on, että morsiammella on jotain sinistä, niin vaaleansiniset pörrökorot ajavat täydellisesti asian – eikö vain?

Nuo kantapään stassikoristelut olivat syy miksi hullaannuin kengistä, vaikka ovathan ne kokonaisuutenakin aika, öömmh, noh ainutlaatuiset. Mutta kuten otsikostakin voi päätellä, nämä kengät jäivät sitten lopulta laittamatta ja astelin avioliiton auvoiseen satamaan aluperäisen suunnitelman mukaan, valkoisissa nahkaisissa tennareissa. Paras päätös, vaikkakin ehkä vähän tylsähkö näiden rinnalla 😀

Edellisissä hääpostauksissa mekkonikin on jo vilahdellut useaan otteeseen, mutta halusin kertoa siitä vielä vähän erikseen. Päädyin suunnittelemaan mekon itse ja teettämään sen mittatilaustyönä. Apuun riensi taitava Batel, jonka Batel Boutique tekee niin valmista mallistoa että mittatilaustöitä ihan suunnitteluasteelta lähtien. En ehtinyt tapamaan Batelia etukäteen, vaan lähetin hänelle inspiraatiokuvia ja viestiemme perusteella hän sitten piirsi luonnoksen ja valmisti mekon minulle.

Tai itseasiassa häämekkoni ei edes ole mekko, vaan se kostuu kahdesta eri osasta. Yläosa on pitsistä valmistettu body ja alaosa satiininen hame. Body on selkäpuolelta vähän avoimempi ja niin pääntietä kun hihojen suotakin koristaa kauniit käsin ommellut pitsit. Hihat bodyssä olivat hyvin läpikuultavat ja niissä toistui harvakselteen myös sama pitsikuvio mikä paita-osassakin. Aluksi senkin piti olla täysin läpikuultava, ainoastaan pitsit peittivät kriittisimpiä kohtia, niin etteivät rintaliivit näkyneet. Yläosa jäi silti kovin paljastavaksi ja loppumetreillä päädyimme lisämään paita-osaan nuden värisen vuoren. Bodyn tavoin haaroissa oli siis neppari, joten yläosa pysyi hyvin paikallaan, eikä tullut hameen alta kuten tavallisen paidan kanssa olisi voinut käydä.

Hameen pituutta myös pähkäilin jonkun verran ja senkin suhteen päädyttiin viime metreillä toiseen ratkaisuun. Alunperin midi-mittaiseksi kaavailtu hame saikin jäädä vähän pidemmäksi, nilkkapituiseksi. Se toi mielestäni asuun enemmän juhlantuntua, olematta kuitenkaan ihan liian juhlava, mitä taas maata hipova helma tai laahus olisi ollut. Mekon alla on vain pieni vuori, eli mekko laskeutuu kauniisti suoraan alaspäin.

Olen tosi tyytyväinen asuuni ja Batel teki tarkkaa työtä ommellessaan pitsejä pala kerraan pukuuni. Jos jotain kuitenkin olisin tehnyt toisin (jos aikaa olisi ollut enemmän), niin olisin käynyt sovittelemassa erilaisia ja mallisia pukuja. Kartoittanut omia suosikkejani myös niin että mikä ei vain miellytä omaa silmääni vaan että mikä oikeasti sopii parhaiten omalle vartalolleni. Visioni olisi saattanut tässä tapauksessa ollut vähän erilanen, tai sitten ei – sitä ei voi tietää. Satiini kankaana oli sateisena päivänä myös riski, sillä jokaikinen sadepisara näkyi kankaassa. Toisaalta taas satiini liikkui kauniisti ja toi asuun sitä rentoutta jota puvulta kaipasinkin.

Mitään koruja vihkorosmuksen lisäksi minulla ei ollut. Batel tekee myös pientä omaa korumallistoaan ja olin ostanut häneltä pienet korvikset, mutta siinä aamun tohinassa ja jännityksessä unohdin kokonaan laittaa ne. Kenkinä minulla oli koko päivän jalassa valkoiset nahkaiset Vansin old skool tennarit. Myös Oskulla ja lapsillamme olivat samaiset kengät mustina. Omiin kenkiini vaihdoin vain naruiksi valkoset satiininauhat.

Sain oman pukuni bloginäkyvyyttä vastaan, joten en ihan osaa tarkasti sanoa mitä se olisi tullut maksamaan. Kuitenkin selvitellessäni sekä valmiiden pukujen että ompelijalla teetettävien pukujen hintoja ne liikkuvat yllättäen aika samoissa summissa. Etenkin jos haaveissa on vähän yksinkertaisempi puku, kuten minulla, saattaa sen teettäminen tulla jopa halvemmaksi. Lisäksi silloin saa juuri sellaisen puvun mitä haluaa, eikä samanlaista tule ihan heti vastaan.

Toki myös valmiista puvuista voi muokata vielä omanlaisensa. Minun vinkkini onkin lähteä kartoittamaan eri vaihtoehtoja ennakkoluulottomasti ja ajan kanssa. Esimerkiksi lokakuussa Love Me Do- messut ovat oiva tilaisuus tähän, myös Batel Boutique on siellä mukana laseeramassa uuden mallistonsa.

Edellinen postaus hääpuvun suunnittelusta löytyy täältä.

KUVAT TEEMU HÖYTÖ

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ – BIOLUVIL & COMFORT

Niin kauan kun olen lukenut naistenlehtiä on niissä kaikissa taisaiseen tahtiin julistettu vaatekaapin kulmakiviä, eli vaatteita jota jokaisen naisen kaapista tulisi aina löytyä. Tähän on lukeutunut aina ainakin valkoinen kauluspaita, kivipestyt farkut, nahkatakki ja pikkumusta. Ajattomia vaatteita, joita on helppo yhdistellä. Mielestäni jokaisen pitäisi kuitenkin löytää ne omat kulmakivet, sillä jos ei vaikka millään ole kauluspaita-ihminen, niin turhaa sellainen kaapissa sitten lojuu.

Omat vaatekaappini kulmakivet ovat samalla luottovaatteitani. Sellaisia jotka voi vetää ylle sillon kun ei keksi mitään muuta päällepantavaa, mutta joita käyttää ja yhdistelee muutenkin mielellään. Kaupallisessa yhteistyössä BioLuvilin ja Comfortin kanssa paljastan nämä luottovaatteeni sekä jaan samalla muutaman hyvin vinkin kuinka pitää vaatteet hyvänä ja pidentää niiden käyttöikää.

ISTUVAT FARKUT – Elin pitkään ilman kunnollisia farkkuja, ehdin tottumaan legginsseihin ja supermukaviin streth-housuihin, ja hyvin farkkujen löytäminen olikin aika pitkä operaatio. Lopulta itselleni sopivat, maailman parhaat farkut löytyivät Monkista. Taiki-mallisissa farkuissa on ihanan korkea vyötärö, suorat hieman vajaat lahkeet sekä ne saavat pepun näyttämään ihan sikahyvältä. Ostin farkkuja heti varmuudeksi kahdet kappaleet!

Farkkujahan ei kannata pestä turhan usein. Roisketahrat kannattaa pyykiä tai rapsuttaa kuivana ja farkkuja voi sitten raikastaa esimekriksi yön yli pakastimessa pitämällä. Sitten kun farkut pesee kanattaa huomioida että niistä saattaa irrota paljonkin väriä – joten lajittele pyykki värien mukaan! Pesuaineeksi kannattaa valita värilliselle pyykille suunniteltu pesuaine – itse käytän mustille farkuille BioLuvil Black-psuaineitta, joka on tarkoitettu nimensä mukaisesti mustille ja tummille vaatteille.

VILLANEULE – Tämä pitkä Samsoe&Samsoen mohairneule on ollut monessa mukana ja lämmittänyt jo monen vuoden ajan. Vaikka neuleeni on paksu, se istuu ja laskeutuu täydellisesti eikä saa aikaan sellaista paksua ulkonäköä. Lisäksi siinä on taskut, eli ihan täydellinen!

Villavaatteet kannattaa joko pestä käsin tai pesukoneen villaohjelmalla, jota itsekin käytän. Käsin pestessä kannattaa muistaa ettei vesi saa olla liian kuumaa, eikä vaatetta saa hinkata tai kovasti vääntää. Villalle on ehdottomasti käytettävä myös omaa pesuainetta, kuten BioLuvilin hellävaraista Wool and Silk-pesuainetta. Villa kestää koneessa pienen linkouksen ja huuhteluveteen voi laittaa tilkan huuhteluainetta. Huuhteluaine vie pois sähköisyyttä, pehmentää, nopeuttaa vaatteen kuivumista sekä auttaa vaatetta pitämään muotonsa. Villavaatteen voi kuivata joko pyyhkeeseen aluksi käärittynä sitten ohjeen mukaan laakealtaan, mutta ei kannata ripustaa! Vaatetta kannattaa toki oikoa, mutta älä venytä liikaa!

BAMBUTOPIT – Bambusekoitteset vaatteet ovat ehkä ihaninta maailmassa – mikään ei ole yhtä pehmeää! Omat toppini ovat alusvaatemerkki Speidelin valmistamia ja mallistoon kuuluu myös muita ihanan pehmoisia vaatteita. Topit ovat ihanan venyviä, mutta samalla jämäköitä eikä niissä ole ollenkaan saumoja.

Bambun voi pestä puuvillan tapaan, joko värillisille, tummalle tai valkoiselle pyykille tarkoitetulla aineella – riippuen tietysti vaatteen väristä.

ALUSMEKKO – pakko mainita vielä tuo Lindexin polyesterinen alusmekko. En normaalisti välitä juurikaan tekokuiduista, mutta tuo mekko on synteettisyydestään huolimatta ihanan keveä ja hyvän tuntuinen päällä. Ja se on ollut minulla vuosikaudet ja näyttää edelleen ihan uudelta. Alusmekkoa tulee käytettyä todella monipuolisesti, ihan perinteisesti mekkojen alla, joskus hameena tai vähän pidempänä paitana ja nykyään aika usein myös yöpaitana.

Tämän pesen yleensä 40 -tai 60 asteessa, sillä tekokuitihin pinttyy mielestäni helposti haju. Käytän lisäksi tässäkin huuhteluainetta, jolloin freeshiin mekkoon aina kiva pujahtaa, lähtipä se päällä ulos tai sitten suoraan höyhensaarille.

Lempituoksuni ehkä koko maailmassa on puhdas pyykki, mutta en kuitenkaan pidä turhan voimakkaista tuoksuista. Comfortin huuhteluainesta omat suosikkini ovat Sensitive (eli se missä on vauvan kuva, tämä on se puhtaan tuoksuinen) sekä etenkin petivaatteille toimii ihanasti myös Laventeli. On myös ihan mieltön ero pyykin kuivumiseen ja pöllyämiseen että käyttääkö pestessä huuhteluainetta vai ei. Lisää pesu -ja huuhteluaineita löytyy BioLuvilin ja Comfortin sivuilta.

ARVONTA! Kerro mikä on sinun oma luottovaatteesi ja osallistu arvontaan! Kaikkien kommentoijien kesken arvon kolme BioLuvilin ja Comfortin tuotepakettia omien luottovaatteiden hemmotteluun.

Arvonnan säännöt

Minulta on kyselty paljon sormuksestani ja lupailinkin kertoa siitä vähän paremmin lisää ihan omassa postauksessa. Minua kosittiin ilman sormusta, sillä kosintaa ei oltu suunniteltu juurikaan etukäteen ja toisekseen koska halusimme katsella sormuksia yhdessä. Myös koska päätimme mennä naimisiin mahdollisiman pian, emme vaihtaneet mitään kihlasormuksia vaan kumpikin sai yhden sormuksen vasta vihittäessä.

Muutaman kerran kyllä katselimme ruokakaupan kassoilla olevista koneista, että saisiko niistä sellaisia kinder-sormuksia siihen saakka kunnes saisimme oikeat sormiimme.

Sormuksen valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi, ihania sormuksia kun on niin paljon! Toisaalta, kun en muuten käytä mitään koruja, oli juuri minulle sopivan sormuksen valitseminen aikamoista pähkäilyä. Halusin myös että sormukseni on valmistettu Suomessa ja että siinä käytettävät kulta ja timantit ovat eettisesti tuotettuja. Jo päätöksen tekemisessä siitä, että minkä väristä kultaa ja minkälaisia kiviä sormuksessa olisi kesti monta viikkoa.

Pikkuhiljaa minulle alkoi valjeta että tahtoisin sormukseni olevan simppeli, mutta tarpeeksi näyttävä. Eli timantteja olisi ainakin oltava! Koska en ole tottunut koruihin, tahdoin että sormukseni olisi mahdollisiman matala, ettei se jäisi jatkuvasti johonkin kiinni tai kolahtelisi mihinkään. Mietin myös että olisin teettänyt mittatilaustyönä sormuksen, taitavan kultasepän kanssa olisin varmasti saanut suuniteltua mieleisen. Löysinkin uniikille sormukselle sopivan tekijän, Hämeenlinnalaisen Narsakan, mutta samalla heidän valmiista mallistosta löytyikin jo ihan valmiiksi minulle täydellinen sormus.

Kultasepät Narsakka on perinteinen perheyritys, joka on toiminut 40-luvulta saakka. Nyt Hämeenlinnan pajalla valmistetaan koruja jo kolmannessa sukupolvessa, sisarukset, vanhemmat ja isovanhemmat yhdessä. Verstas-ateljee sijaitsee aivan Hämeenlinnan keskustassa, jossa minäkin kävin tutustumassa sen toimintaan omaa sormustani sieltä hakiessa. Oli hienoa nähdä miten kauniit ja yksityiskohtaiset sormukset valmistuvat näppärästi osaavissa käsissä.

Arvostan suuresti kotimaisuutta, Suomalaista käsityötä sekä persoonallisuutta. Narsakan toiminnassa nämä kaikki yhdistyvät. Oma sormukseni löytyi Narsakan oman Festive-malliston vintage-sarjasta ja se on nimeltään Edith. Sormuksen on suunnitellut Marko Osala. Sormus on keltakultaa ja siinä on yhteensä yhdeksän erikokoista timanttia. Itse ihastuin tuohon sormuksen pitsiseen muotoon. Sormus on mielestäni melko romanttinen, mutta sopii silti hienosti omaan yksinkertaiseen ja minimalistiseen tyyliini.

Festive-mallistoon kuuluu paljon eri tyylisiä sormuksia. Kaikki sormukset valmistetaan yksilöllisesti ja kaikkia malleja on saatavilla niin kelta, valko kuin punakultaisinakin. Koruissa käytetty kulta on eettistä ja 100% kierrätettyä. Kaikkia sormuksia yhdistää huippulaatu ja ne ovat saaneet myös Avainlippu sekä Design Finland tunnukset.

Valmiin malliston lisäksi Narakalla onnistuu myös yksilöllisten sormusten suunnittelu ja valmistaminen helposti ja nopeallakin aikataululla. Oman uniikin sormuksen suunnittelu on itseasiassa yllättävän edullista, hinnat liikkuvat samoissa mitä valmiiden mallistojenkin sormukset. Minunkin oli tosiaan tarkoitus teettää ihan täysin oma ja uniikki sormus, mutta kerran tuon Edith-sormuksen nähtyäni en saanut sitä enää mielestäni!

Oskun myös keltakultainen sormus sopii kivasti yhteen omani kanssa. Oskun sormus on itseasiassa valmistettu 40-luvulla sodan jälkeen kultaesineitä sulattamalla. Sormus on hänen isoisänsä vanha ja vaikka sitä jouduttiin hänelle pienentämään kolme kokoa, saatiin siihen jätettyä myös vanha kaiverrus, eli hänen isoäitinsä nimi.

Tuntuu ihanalta olla naimisissa ja sormus sormessa. Aluksi pelkäsin että hävitän sen tai muuta vastaavaa, mutta nyt osaan jo elää sen kanssa ihan rennosti. On rentouttavaa tietää että sormus on lujaa ja laadukasta tekoa, eikä sormusta tarvitse ottaa pois vaikkapa suihkussa tai saunassa käydessä. Toisaalta myös sormukseen ajan kanssa tulevat mahdolliset kolhut vain kertovat eletystä elämästä.

Sormus saatu Kultasepät Narsakalta.