En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Olen elämäni aikana valitettavasti tappanut lukemattoman määrän kasveja. Ei väliä onko kyseessä ollut helppohoitoinen huonekasvi (en muista edes niiden nimiä) vai vielä helpompi kaktus, kaikki ovat siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ainoastaan eroni jälkeen ostamani peikonlehti on elänyt yli neljä vuotta. Suurimmaksi osaksi ilmeisesti jollain pyhällä hengellä. Jotenkin kummasti se on aina elpynyt uudestaan ja uudestaan, vaikka tilanne on vaikuttanut monesti kovinkin kriittiseltä.

Ihailen esimerkiksi mummoni kykyä loihtia omasta isosta pihastaan vuodesta toiseen upea vehreä ja kukkiva paratiisi. Itselläni ei ole minkäänlaista tietotaitoa vastaavaan. Vaikka asunkin kaupungissa, olen aina halunnut asua siellä vähän mökkimäisesti. Niin että on kunnon virheä piha, mutta että silti ratikalla pääsee hetkessä keskustaan. Olen tosi onnellinen että asun nyt juuri niin. Onni on myös se, että joku muu pitää pihasta huolta. Saan keskittyä vain ihailemaan kukkapenkkejä ja viljelyslaatikoissa rehottavia yrttejä. Olen kyllä monena kesänä haaveillut siirtolapuutarhaelmästä, mutta tiedän, ettei siitä lopulta tulisi mitään.

Nyt minulla olisi kuitenkin mahdollisuus ottaa yksi pihamme viljelylaatikoista omaan hoitooni. Kuinka ihanan idyllinen ajatus. Aurinko, kesä ja oman kasvimaan tuoreet kasvikset. Todellisuus voisi kuitenkin olla jotain ihan muuta. Kuten laatikoillinen kuihtuneita salaatteja sekä rikkakasveja.

Nyt tarvitisinkin vähän tietävämpien apua. Olisi ihana nostaa omaa satoa pitkin kesää, mutta onko se edelliset asiat huomioonottaen totaalisen huono ajatus? Eniten kiinnostaisi kasvattaa ehkä jotain muutamaa helppoa yrttiä, salaattia ja kenties kesäkurpistaa. Miltä tämä kuulostaa?

Toiseksi, kuinka kauan kestää että satoa alkaa tulemaan? Laitanko sinne siemeniä vai taimia? Kuinka usein niitä pitää kastella? Entä pitääkö niille tehdä jotain muuta, tuholaistorjuntaa, lannoista, miten? Vinkkejä ja kokemuksia siis kaivetaan kipeästi!

PS. Kiitos todella mielenkiintoisesta keskustelusta mielipide-postauksen kommenttiosiossa lihansyönnistä. Tosi hyviä ajatuksia, yritän palata kunnolla ajan kanssa niihin ihan pian!

En ole (usein huonon) muistini mukaan osallistunut mihinkään bleigeissa kiertäviin haasteisiin vuosiin. Muistatteko sen ajan, kun viikoittain näissä kiersi erilaisia haasteita? Viime aikoina olen kuitenkin pitkästä aikaa törmännyt tällaiseen epäsuosittujen mielipiteiden ketjuun. Taidan kaivaa vähän nyt verta nenästäni, mutta päätin myös osallistua.

Tyhjänpäiväinen päteminen on ärsyttävää: En kestä ihmistyyppiä joka yrittää antaa itsestään fiksumman kuvan kun on. Turhanpäiväisellä pätemisellä ei ole muuta funktiota kun muiden lyttääminen oman huonon itsetunton peittely. Tyhmät ihmiset jotka yrittävät olla fiksumpia kun ovat ärsyttävät ihan huolella.

Lihansyöjät ovat sivistymättömiä: Nykypäivänä kun tiedetään, kuinka paljon lihantuotanto saastuttaa ja kuluttaa luonta, sekä miten hirveissä oloissa eläimet kasvavat ja kuolevat, on lihansyönti mielestäni silkkaa itsekkyyttä ja sivistymättömyyttä. (Kyllä, otin viikonloppuna haukun lapseni hampurilaisesta)

Ei ole järkeä tehdä asioita joista ei pidä: Paska duuni, paska parisuhde, paska kämppä, paska elämä – kenenkään ei tulisi tyytyä liian vähään. Liian usein kuulee ihmisten valittavan asioista, joita he joutuvat tekemään päivittäin. Meillä on vain yksi elämä, miksi tuhlata sitä tekemällä jotain mistä ei tykkää? On myös turha valittaa, jos ei ole valmis muuttamaan asioita.

Hyvillä teoilla kehuskelu on noloa: Löysit matkakortin ja palautit sen omistajalleen, matkalla laitoit euron Punaisen Ristin keräyslippaaseen, autoit mummon tien yli, pelastit viisi kissanpentua tulipalosta ja sen jälkeen kirjoitit somepäivityksen urotyöstäsi, vau. Muiden auttaminen on itsestäänselvyys, mutta oman sädekehän kirkastaminen somessa on vain noloa ja kiusallista luettavaa.

Feikki on feikkiä: Olen itsekin joskus sortunut osaan näihin. Tekorusketus, tekoripset, tekokynnet, hiustenpidennykset, liian pitkälle menneet ruiskeet ja täytteet naamassa ja kropassa näyttävät yhtä feikeiltä kun ovatkin. Eikä feikki ole kovin kaunista. Ei myöskään kengissä, laukuissa tai kelloissa. Feikit huomaa jo kauas eikä se ole yhtään cool.

Ihmisten pitäisi lopettaa näiden sanojen käyttö asap: masuasukki, inasen, teeppari, tavan, viikonloppu yh, vaimoke, isäntä / emäntä, protsku, broisku, kotiuttaa, kielinatsi, mahtavuutta, huikee, avokki.

Tyttö ja poika eivät voi olla VAIN kavereita: Okei puhun nyt vain omasta cisheteron näkökulmastani ja tiedän että moni kaverinkin on eri mieleltä, mutta en usko että ikinä muutan tätä mielipidettäni. Niin monta kertaa se on nähty. Sanotaan, että ollaan vaan kavereita, mutta silti välillä on enemmän tai vähemmän kipinää ja flirttiä ja jossain vaiheessa sitä aina päädytään säätämään tai jompikumpi paljastaa, että onkin ollut ihastunuut toiseen kokoajan.

Suolakurkut ovat pahoja: Näin se vaan on.

Huhtikuussa

-Ihastuin pitkästä aikaa
-Vihastuin yhtä nopeasti
-Kävin pari kertaa Lahdessa
-Join kevään ekat puistoskumpat
-Istuin maassa ilman takkia ja oli kuuma
-Kävin kolme kertaa lääkärissä vatsani takia
-Kuljin noin 19373640 kertaa taxilla
-Juhlin kantisclubini synttäreillä
-Googlailin liikaa sairauksia ja diagnosoin itseäni
-Olin tähystyksessä
-Löysin vihdoin täydelliset farkut
-Blondasin hiuksiani kolme kertaa
-Juhlin blogigaalassa
-Bailasin lasten diskossa
-Söin liikaa sokeria
-Kävin pikkuisen perheeni kanssa brunssilla keskustan kattojen yllä
-Suutuin tyhmille nettihaukkujille
-Lopetin snäppäämisen
-Nukuin liian vähän ja huonosti
-Olin kaksi viikkoa juomatta kahvia
-Lintsasin futismutsiudesta
-Olin elämäni ekaa kertaa (?) Myllypurossa
-Näin liian vähän kavereita
-Starttasin pyöräilykauden
-Tulin tosi tosi surulliseksi kun kouluprojekti ei mennyt suunnitellulla tavalla
-Poltin kolme tupakkaa ja joka kerta oli yhtä ällöä
-Tilasin aamulaten kotiinkuljetuksella
-Olin meikattavana
-Kävelin puolitahalteen yhden paikan ohi, jos sattuisin näkemään yhden tyypin ja näin sen ja panikoin ja esitin etten huomaisi sitä
-Kävin vain kerran koululla
-Sain uudet silmälasit
-Olin katsomassa isäni keikkaa
-Ostin neljä kiloa mansikoita
-Sain hyvää hoitoa sairaanhoitajalta, jota olin sanonut hulluksi kynsiepisodin takia
-Kävin äänestämässä yleisen painostuksen vuoksi
-Meinasin saada hermoromahduksen noin 763529 kertaa
-Olin ison rekka-auton kyydissä
-Ajoin elämäni ekan kerran trukkia
-En vastannut kenellekkään Tinderissä
-Rikoin aurinkolasini
-Tyhjensin lähes koko vaatehuoneeni
-Ostin hirveästi uusia sukkia
-Itkin ratikassa koska olo meni vaan niin tunteelliseksi

Tultiin viettämään vappua Järvepäähän Kaisulle ja pojille. Vedettiiin sokeriöverit. Ehkä yksi villeimmistä vapuista aikoihin.

En enää

-huuda ’moi’ kun tulen kotiin, vaikka tiedän ettei siellä ole ketäään
-häpeile tilata kotiinkuljetuksella ruokaa vain yhdelle
-etsi poikaystävää
-ahdistu jos olen yksin suununtaisin
-ajele säärikarvoja varmuuden vuoksi
-jaksa tai halua käydä treffeillä

Vieläkin

-yllätyn ihmisistä, ulkonäkö ja ennakko-odotukset voivat todellakin pettää
-tuskailen typerien deittailusäätöjen takia, että voiko laittaa viestin heti vai sadan päivän päästä
-puhun itsekseni
-nukun vain toisella puolella sänkyä

Nykyään

-tiedän että kaikki menee omalla painollaan
-nautin yksinolosta
-olen paljon varovaisempi
-tiedän mitä haluan ja ansaitsen, enkä tyydy vähempään