Lähdettiin Kaisulle ja pojille kylään. Perille päästyämme tajusimme että kello on jo tosi paljon ja meidän pitää jäädä sinne yöksi. Se ei haitannut. Yökyläilyt kavereiden luona on parhaita. Varsinkin kun oli paljon ruokaa, karkkia, valomiekkoja, legoja, ilmapatja, vähän rakkaushuolia ja telkkarista alkoi Putous. Kaisun kauniissa kodissa kyläily on muutenkin ihanaa, en yhtään pistäisi pahaksi jos hän tahtoisi adoptoida minut ja ottaa luoksensa asumaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten jo aiemmassa sporttikuvasarjassa kerroin, kävin viime viikonloppuna skeittaamassa Kontulan hallissa. Oma skeittiharrastus on loppunut jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, kun ollien sijasta alkoi kiinnostamaan enemmän se skeittipaikoilla tyttöjen kanssa istuskelu ja söpöjen skeittaripoikien katseleminen. Kaapo innostui skeittaamisesta alle kaksivuotiaana ja omassa pihassa ja puistossa skeittailun lisäksi ollaan käyty muunmuassa keksäisin Eläintarhalla, mutta itse en ole laudan päälle hypännyt. Ennen kun taas nyt.

Kontulan skeittihalli on suomen suurin ja lauantaisin siellä on oma vuoro aloittelijoille. Me tosin olimme paikan ainoat aloittelijat ja noin tunnin verran jaksoimme olla muiden tukkeena, kunnes päätimme siirtyä pois jaloista sisääntulo käytävään. Parissa tunnissa tuli helposti hiki, kun potkimme ja laskimme tuota loivaa mäkeä ylös ja alas. Oma treenini koostui lähinnä oikelle kääntymisen sekä jarruttamisen treenauksella. Lähtötilanne oli se että osasin mennä suoraan, kääntyä vasempaan ja hypätä kyydistä kun vauhti meni liian kovaksi, heh. Loppua kohti oma meno selkästi muuttui varmemmaksi, mutta uskallusta tarvitaan vielä ihan hirveästi lisää!

En ole edes varma kiinnostaako minua nyt hirveästi rampeilla ja muilla laskeminen tai temppujen opettelu. Luulen että tulevana kesänä longboardaus voisi olla enemmän oma juttuni. No, siihen vasta uskallusta tarvitaankin! Pienemmät pojatkin vetivät hienosti, siitä se lähtee! Ja Elsa tietty kans, sai taas komean mustelman.

Tarkoitus olisi käydä nyt säännöllisesti tuolla hallilla ja kun säät ja kadut sallivat niin siirtyä sitten tietysti ulos. Tulevana lauantaina skippaan kuitenkin skeideilyt, ja osallistun Etnofitnessin superlauantaihin. Etnofitness on tanssi ja liikuntakeskus Kurvissa ja uusi yhteistyökumppanini. Tulevana lauantaina monipuolisille tanssitunneille voi osallistua vaikka useammalle peräkkäin, pilkkahintaan. Kaikki tunnit sopivat kaikille, joten mukaan vaan! Itse testaan 90´s dance partyyn ja jooga flow tunnit.

Onko siellä lukijoissa skeittauksen harrastajia, tai harrastavatko lapsenne? Olisi kiva kuulla oikeastaan ihan kaikkea siihen liittyvää ja etenkin aloittamiseen liittyviä juttuja. Niin ja että miten alamäessä jarrutetaan ilman että joku luu katkeaa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lapset aloittavat huomenna päiväkodin. Iik, apua, paniikki!

No ei, oikeasti tosi kiva juttu, vaikka kyllä tavallaan vähän jännittääkin. Eniten jännittää se että miten ihmeessä pääsen sängystä niin aikaisin ylös, miten ihmeessä ehdimme aamuisin päiväkotiin ajoissa ja myös se että löydetäänkö koko päiväkotia – en ihan tarkalleen tiedä missä se edes on!

Tämä viikko menee vielä harjoitellessa, huomenna käydään vain vähän katselemassa paikkoja ja ulkoilemassa, loppuviikosta olisi tarkoitus olla sitten päikkäriajan yli. Tai vähän pihalla olen siitäkin että onko minun oltava kokoajan paikalla harjoittelun aikana, vai mitä häh.

Tuttuun tyyliini vaatteet on nimikoikoimatta, enkä muutenkaan ole valmistunut päiväkodin aloitukseen. On pojilla sentään Joulupukin tuomat, mitä hienoimmat päikkyreput.

Kertookahan mitä niihin reppuihin nyt pakataan? Vaihtovaatteet ja tossut ainakin. Mitäs muuta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ystäväni Elsa keksi viime vuonna kuvata kerran viikossa yhteiskuvan lapsensa kanssa, koko vuoden ajan. Tuskin olin ainut joka tykkäsi kuvasarjasta paljon ja moni päättikin tänä vuonna tehdä saman perässä, miten hauskaa!

Itse päätin toteuttaa kuvahaasteen vähän erilailla. Olen jo aiemmin kirjoitellut motivaation puutteesta liikuntaa kohtaan. Haluan kyllä tehdä kaikenlaista ja saada sen hyvän fiiliksen jota liikkumisesta saa, mutta se aloittaminen ja lähteminen tuntuu usein aika vaikealta. Mietin että sporttikuvasarja voisi auttaa tässä? Yksi kuva kerran viikossa, eli minä sporttaamassa ainakin kerran viikossa vuoden ajan. Miltä kuulostaa?

Alkuvuodelle onkin luvassa sporttista menoa. Dancehall-tanssituntia, jouksukoulua ja skeittaamista. Ja skeittaauksella lähti siis tämä vuosi ja kuvasarja käyntiin. Ihan aloittelijoita tässä ollaan yli kymmenen vuoden totaalisen skeittitauon jälkeen, mutta kyllä parin tunnin laudalla potkimisen jälkeen tuli ihan kunnolla hiki. Ja nyt joka paikkaa särkee, ihana tunne.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.