Vuoden vikana aamuna heräsin yksin kotoa. Kello soi yhdeksältä, mutta torkutin puoli yhteentoista saakka. Join kahvia, kirjoittelin pari sähköpostia, viestittelin kavereiden kanssa ja siivoilin. Niin ja fiilistelin uutta mattoa. Samalla tuli kuvailtua vähän kotia. Hyvin rauhallinen vuoden vika aamu.

Vuoden vikana iltana tulin kavereiden luota poikien kanssa kotiin. Maha täynnä sushia ja skumppaa. Kaapo on jo niin iso että jaksaa valvoa puoleen yöhön. Käperrytään sohvalle katsomaan ikkunasta raketteja ihan juuri. Hyvin rauhallinen vika ilta, kuten viimeiset vuodet aina ennenkin.

Hauskaa vuodenvaihdetta ja mahtavaa vuotta 2014, rakkautta ja onnea kaikille!
Palataan huomenna jo perinteeksi muodostuneeseen edellisvuoden muistelo-postaukseen.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lueskelin eilen ystävieni Riikan ja Essin blogeja. Huomasin että meillä on aika samanlainen maku, ainakin lastenvaatteiden suhteen. Huomaatteko te saman?

Ihanat Siiri, Väinö ja Kaapo ❤ Hauskan camojengin voit bongata myös täältä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vaikka tykkäänkin kivoista vaatteista ja ainakin jollain tapaa olen kiinnostunut muodista, ei se tosiaankaan ole blogini tai muutenkaan päivieni kantava juttu. Netissä kuolailen lähinnä tennareita, legginssejä ja hassuja sukkia. Ja se näkyy myös blogissa.

Kun päätin tehdä koosteen vuoden asukuvista huomasin ettei niitä oikeastaan ollut. Ja nekin mitä siellä on ovat sellaisia todella perusvatteita mitä tulee pidettyä arkena. Mitään erikoisempia tai juhlallisempia asuja ei tule kuvattua oikeastaan ikinä. Ehkö se johtuu siitä, että olen valmis vasta kun olen jo myöhässä, eikä kuvien ottamiseen yksinkertaisesti ole aikaa tai tilaisuutta. Instagramin puolella on ehkä silloin tällöin on jotain gaala -tai baarin vessan peilin otettuja kuvia – jotka ovat taas enemmän tunnelmaa kun sitä itse asua.

Mutta tälläinen asuvuosi 2013 siis on täällä ollut – ihan minun näköinen.

ps. A Beautiful Body Haaste on valittu vuoden 2013 kiinnostavammakksi kauneusjutuksi! Miten hienoa! Jatkoa tulossa ensi vuonna, mutta millaista se selviää myöhemmin… 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jotkut teistä ehkä jo huomasivat RAWR Magazinen haastattelun ennen Joulua. Jutussa puhuttiin muunmuassa tulevasta sekä eteenpäin menemisestä. Ja se onkin näin uuden vuoden vaihteen kynnyksellä ajankohtainen aihe.

Tämä vuosi on ollut melkoista myllerrystä. Paljon on tapahtunut ja paljon on vielä varmasti tapahtumatta. Itselläni on tunne että vuonna 2013 tapahtueet muutokset ovat vasta alkusoittoa ja että ensi vuodesta on tulossa todella kiireinen. Uusia juttuja on ainakin pokien päiväkodin aloitus, omat opiskelut sekä juoksukoulu (josta myöhemmin lisää). Suunnitelmissa on myös aloittaa muita uusia harrastuksia, niin itse kuin lastenkin kanssa. Luulen että vuodesta tulee tulemaan hyvin aikataulutettu. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin sellaisia mitä haluan. Tänä vuonna päätin etten enää halua tehdä asioita joista en pidä. Niin moneen asiaan elämässä kun kuitenkin pystyy itse vaikuttamaan, joten miksi en tekisi niin aina kun mahdollista.

Kaikki lukijat varmaan tietävät että erosin lasten isästä alkuvuodesta. Se on ollut yksi elämäni tähänasiastisesti vaikemmista ja kipeimmistä jutuista. Samalla se kuitenkin oli myös   yksi tärkeimmistä ja parhaista askeleista joita olen tehnyt. Päätös vaati paljon aikaa ja rohkeutta, mutta kun pääsin tietyn pisteen yli pääni sisällä, ei paluuta enään ollut. Vaikka päätös oli todella vaikea, tiesin ettei muuta tietä ollut. Silti eroaminen on todella rankkaa, etenkin parhaasta ystävästä, vaikka tietäisi sen kuinka olevan oikea päätös.

Olen tänä vuonna joutunut (tai saanut) tutkiskella paljon itseäni, ajatuksiani sekä arvojani. Olen löytänyt itsestäni paljon uutta. Tai ehkä oikeastaan jotain jota en mustanutkaan tuolla jossain olevan. Minun on pitänyt kaivaa sisältä kadoksissa ollutta itsekyyttä. Olen toitottanut itselleni ja ystävilleni kliseistä lausetta, että vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi. Ja oli kyse mistä tahansa päätöksistä ja muutoksista, ei vain eroamisesta, saattavat ne olla tosi vaikeita paikkoja. Vaikka kuinka oikeita päätöksiä ne olisivatkin. Mutta joskus sitä pitää vain pistää silmät kiinni ja hypätä.

Olen välilä ajatellut olevani myös liian itsekäs. Mutta jos sisällä jokin sanoo ettet saa onnea ilman vaikeita päätöksiä, en näe muuta mahdollisuutta kuin tehdä niitä. Aloin eilen illalla lukemaan EAT, PRAY & LOVE – kirjaa. Vaikka kirjoitustyyli ei minuun ihan iskenyt, poimin sieltä pari todella hyvää ajatusta. Asia jonka itse näin itsekkyytenä, kuvattiin kirjassa vastuuksi. Vastuunkannoksi itsestään ja onnestaan. Sillä (ja taas se klisee) vain sinä olet itse vastuussa omasta onnestasi.

Haluankin toivottaa kaikille teille paljon rohkeutta ja onnea Uudelle Vuodelle 2014! Pusi ja hali!

Kuvat Daniela Talvitie

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ensi vuodelle on tiedossa muutama reissu. Heti alkuvuodesta lähden viikoksi moikkaamaan kavereita Lontooseen, keväälle on kaavailtu myös parin päivän pyrähdystä Saksaan ja kesällä on taas tiedossa perhereissu Espanjaan. Mutta nälkä kasvaa syödessä ja kaipaan myös kauheasti jotain pidempää reissua, seikkailua ei niin tutussa kohteessa ja ei niin lähellä.

Puhuttiin kaverin kanssa että San Francisco, tai Kalifornia ylipäätään, olisi aika ihana kohde. Olen ollut siellä pari kertaa, mutta yli 20 vuotta sitten lapsena. Nyt kiinnostaisi kovasti kaupungilla ja rantakadulla pyöriminen, surffaus ja rannalla lököily. Mutta ainiin, oliko mulla jotain lapsia vai? 2 ja 4-vuotiaden kanssa ei hirveästi surffailla, ajella katto auki ja katsella päivät pitkät hyvänäköisiä skeittareita.

Lasten kanssa matkustaminen ja jopa siitä nauttiminen tai irti saaminen voi välillä onnistua, mutta onhan se oikeasti aikamoista. Suurimmaksi osaksi pienten lasten kanssa matkaaminen on kuitenkin vain sen arjen siirtämistä uuteen ympäristöön. Samat leikkipuistossa leikkimiset, aamupuuron keittelyt ja vaipanvaihdot siellä matkakohteessakin on edessä. Silti haluan matkustella, myös lasten kanssa. Haluan tarjota lapsille elämyksiä, muistoja ja kaikkea mitä sitä eri maissa ja kulttureissa reissaamisesta nyt saakaan. Sillä vaikka se on usein aika rankkaa niin onhan se tosi kivaakin.

Mutta haluan matkustella myös ilman lapsia. Se on niin erilaista. Enkä halua odotella siihen saakka että lapset muuttavat pois kotoa, vaan tahdon mennä heti. Ja se on ongelmallista. Sain kehiteltyä jo itselleni aikamoiset paska mutsi-fiilikset kun rupesin vähänkään vakavissaani suunnitelevani parin viikon lomaa kaverin kanssa toiselle puolelle maailmaa. Lisäksi on tietysti kaikki käytännön järjestelyt. Aika vaikea yhtälö, mutta ei tosin mahdoton. Vaikka useamman viikon reissut ilman lapsia taidan vielä muutamaksi vuodeksi unohtaa. Nyt olisi ollut vain hyvä sauma lähteä duunien puolesta.

Kun Kaapo oli vauva, kävimme kauempana lomalla vain kerran. Jos nyt tekisin jotain toisin niin matkustelisin paljon enemmän. Yhden vauvan kanssa kun se on niin helppoa ja halpaa. Nyt kun olen ainut aikuinen ja vilkkaita lapsia on kaksi, vaatii se jo aika paljon enemmän hermoja, suunnittelua ja rahaa. Myös kohteet ja maijoitusjutut pitää miettiä tarkemmin ja paljon paljon etukäteen.

Onneksi hyvällä suunnittelulla ja rennolla asenteella pientenkin lasten kanssa matkustaminen onnistuu. Etukäteen kun varautuu siihen että lapset oksentavat päällesi ja kaatuvat päänsä verille heti menomatkalla lentokoneessa, liukastelevat pää edellä uima-altaaseen, katoavat ihmisvilinään, tekevät kokoajan jotain kiellettyä – ylipäätään sellaiseen jatkuvaan yleiseen säätöön, niin sillä pärjää jo pitkälle. Ja tätä kirjoittaessa matkakuume vain kasvaa!

Postauksen kuvat instagramista, Etelä-Espanjasta jossa oltiin poikien kanssa keväällä kuukausi ja myöhemmin kesällä minä yksin vielä viikon. Oli ihanaa – ainakin näin jälkeenpäin mietittynä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.