Aikainen herätys aamulla, kiire päiväkotiin, kiire työjuttuun, seikkailua toisessa kaupungissa, vieraiden ihmisten tapaamista, kuvaamista ja haastettelua, pitkä matka takaisin kotiin, kauppareissu, työposteihin vastaamista, tulevien postausten valmistelua, kiireellä lapsia tarhasta hakemaan… Kotiin päästessä sitä ei ihan ensimmäisenä jaksaisi alkaa miettimään ruoanlaittoa, enkä sitä tänään tehnytkään. Vaan istuimme kaikki yhdessä lastenhuoneen lattialle ja otimme junaradan esiin.

Etenkin nyt kun lapsia on kaksi, ja heillä on seuraa toisistaan, tulee sitä ihan liian harvoin leikittyä yhdessä. Hektisessä arjessa on välillä vaikea pysähtyä. Kaiken ajan haluaisi käyttää tehokkaasti, tai sitten sen hengähdystauon haluaa käyttää ihan vain itseensä. Mutta taas tuli huomattua että rauhallinen junaradan rakentelutuokio on sekin rentouttavaa. Ja samalla saa viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa, vaikkakin vähän väsyneenä, niin olla siinä vain läsnä. Ei kelloon katsomista tai kännykän näpräämistä, leikkiä vaan. Tai no, oli sitä leikkien lopuksi napattava muutama kuva, ennen kun aurinko laski kokonaan. Mutta tuon, ehkä reilun puolentunnin leikkimisen jälkeen kotona on valinnut jotenkin paljon hyväntuulisempi ja rauhallisempi harmonia, kun useinmiten.

Saimme vähän aikaa sitten valita Lekmeriltä testiin muutaman uutuuslelun. Ja itseassa minä valitsin ne poikien puolesta. Nimittäin Duplojen lisäksi, nuo junat ovat ainoat lelut joilla lasten kanssa jaksan leikkiä. Muuten kun nuo poikien leikit ovat melko ukkeli -ja riehumispainotteisia. Junaradan rakentelun äärelle pojatkin aina rauhoittuvat, ja samalla voi höpötellä mukavia vaikka päivänkulusta. Brion junat ja radat ovat lisäksi laadukkaita ja sellaisia leluja, jotka aion pistää talteen sitten kun pojat junaleikeistä kasvavat ulos. Ja noihin junaleikkeihin on kiva yhdistellä myös vaikka autoja ja muita puupalikoita.

Kuinka usein te muuten leikitte lastenne kanssa? Podetteko ikinä huonoa omaatuntoa siitä, että aina tuntusisi olevan niin paljon kaikkea muuta tekemistä? Vai istutteko alas leikkimään aina kun lapsi pyytää ja jätätte kaiket muut hommat odottamaan?

Niin ja tykkäättekö muutkin tarjota lasten leikkihin samoja klassikkoleluja joilla itse pieninä leikitte? Mitä leikkejä ja millä leluilla kaikista mieluiten lasten kanssa leikitte ja mitkä taas ovat inhokkeja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikolla täällä tosiaan juhlittiin viisivuotiasta Kaapoa, ja parin viikon päästä on Elviksen 3v synttäripäivän vuoro.

Tuntuu muutenkin että nämä syksyt aina on pelkkää synttäriä, tässä välissä kun myös poiken isän kanssa täytämme vuosia. Kivaahan se on juhlia, mutta tässä vuosien varrella olen oppinut sen että juhlatkin kannattaa keskittää. Jonain vuosina ollaan pidetty molemmille erikseen kuukauden välein juhlat lapsikavereille, meidän kavereille ja kummeille sekä sukulaisille. Eihän siinä ole mitään järkeä! Nyt pidetään yhdet isot julhat kaikille kerralla, saas nähdä mitä siitäkin tulee.

Kaapon oikeaa synttäripäivää juhlittiin siis hyvin vaatimattomasti pikkuperheemme kesken kotona. Oli lahjat, pari ilmapalloa ja pakastekakkua. Ei sitä sen ihmeempiä tarvitse, lapselle riittä että hän saa extrahuomiota ja juhlantuntuntua. Mätsäävät astiat, koristeet, kakut ja itse valetut kynttilät ovat toki kivoja mutta täysin toissijaisia. Aamupalaa sängyssä, lemppari piirrettyä katsellen, lahja ja kakkua (sekä paljon pusuja ja haleja) riittää. Oikeastaan se on varmasti paljon kivempaa kun jos olisin hikipäässä häärännyt keittiössä, leiponut ja stressannut.

Nyt tarvitsee vain stressata kerran. Ehkä sitten normaalia enemmän, koska vieraita on tulossa IHAN HIRVEÄSTI, mutta vain niiden yksien juhlien takia. Viime vuodesta oppineena muistin vuokrata juhlatilan tarpeeksi ajoissa ja tarjoilut pidetään tosi simppeleinä. Edellisvuoden tapaan ajattelin tarjota hodareita ja jäätelöä. Noh, tarhakaveriden kutsukortit olen kylläkin unohtanut tehdä. Muut vieraat on kutsuttu facebook-tapahtuman kautta.

Lahjojen kanssa valitsin myös kaikista helpoimman tavan. Tilasin molempien poikien lahjat netistä kotiinkuljetuksella. Alphageek kyseli juuri sopivasti että tahtoisinko testata heidän nettikauppaansa ja sieltähän sattuikin löytymään ihan täydelliset lahjat molemmille. Star Warssia, Turtleseita ja Legoja – mitä muuta pienet pojat voisivatkaan toivoa.

Puolentoista viikon päästä siis megabileet. Niissä toki on puolensa, kaikkien vieraiden kanssa tuskin ehtii rauhassa juttelemaan, mutta myös juuri sen takia haluan pitää tarjoilut mahdollisimman simppeleinä. Sitten taas kun on Elviksen oikea synttäripäivä tehdän yhdessä jotain kivaa pientä, juhlitaan kotona tai käydään vaikka leffassa.

Miten teillä lasten synttärit ollaan yleinsä hoidettu? Pidättekö lähekkäin syntyneiden lasten kanssa yhteisjuhlia? Ja mitä teillä on tapana juhlissa vieraille tarjota? Niin ja sekin kiinnostaa, että kutsutteko päiväkodista kaikki lapset vai vain parhaimmat kaverit?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin poikien kanssa kaupungilla ja käytiin muunmuassa Polarn O. Pyretillä. Kaikki liikkeessä asioivat varmaankin tietävät että kaikissa myymälöissä on lapsille junarata leikittäväksi. Pojat siinä tietysti ajelivat koko ajan junilla..

Kaapo: Äiti, olisipa kiva jos meilläkin olisi tällainen junarata kotona
Minä: No niin olisi, mutta teillä on niin kauheasti jo leluja..
Kaapo: …
Minä: …
Minä: Eikun hetkinen, meillähän on tuollainen junarata kotona!!!

Tästä sain kipinän käydä vihdoinkin poikien lelut läpi. On pitkään jo tuntunt että sitä krääsää vaan tulee kokoajan jostain lisää ja puolet leluista ovat rikki. Päättömiä, kädettömiä, jalattomia ukkeleita, autoja joilta puuttuu renkaita ja sitä mäkkärikrääsää.. Ja että huoneessa vallitsee jatkuvasti ihan järkyttävä kaaos.

Tein vain sen virheen että rupesin karsimaan leluja lasten ollessa paikalla. Mikä kauhea huuto kun sanoin heittäväni rikkinäiset lelut roskiin. Lopulta sain vaakutettua että aion korjata jätesäkkiin heittämäni lelut yöllä kun pojat nukkuvat. Eikä niitä ainakaan vielä ole kukaan kysellyt.

Pojilla on suht iso huone ja siellä tuollainen kuusilaatikkoinen lipasto, jossa suurinosa leluista on. Yhdessä pehmolelut, toisessa palapelit ja palikat, kolmannessa ukkelit, eläimet ja krääsät, neljännessä puiset lelut, viidennessä leikkiruoat ja astiat sekä kuudennessa autot sekä ne unohdetut junaradan osat. Kirjat ja hauskimmat tai isommat lelut saavat olla esillä ikkunalaudalla. Niino paitsi nuo duplot, niitä on hamstrattu tuollainen 80 litran vetoinen säkki täyteen….

Mutta olipa kiva saada laatikot taas järjestykseen ja vähän tyhjemmäksi. Joku päivä heitän kyllä jokaikisen happy meal lelun jonnekkin ikuiseen kadotukseen. Ollaanko me muka käyty noin monesti mäkissä!?!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään piti olla päiväkoti -ja työpäivä. Mutta Kaapon kuume, Elviksen vuotava nenä ja oma kipeä kurkkuni pakotti perumaan sovitut menot ja jäämään poikien kanssa kotiin. Ihanan rauhallinen ja rento päivä kaikesta huolimatta. Harvoin tulee enää leikittyä poikien kanssa, heillä kun on keskenään niin omat juttunsa. Luemme ja piirrämme kyllä paljon yhdessä, mutta leikkeihin harvoin osallistun. Tänään olen kuitenkin rakennellut legoilla, ajellut autoilla sekä pelannut Kimbleä, muistipeliä ja Mustaa Pekkaa.

Elvis olisi hyvin voinut mennä tänään päiväkotiin, siellä kun nyt kaikilla nokka vuotaa muutenkin. Mutten kyllä jaksa lähteä vain viemään toista lasta hoitoon, etenkin kun se kipeäkin pitää ottaa silti mukaan. Viettekö tai veisittekö te terveen lapsen hoitoon jos sisarus jäisi kipeänä kotiin?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulta on tovottu postausta siitä että miten pojat asuvat huoneessaan, miten huoneen jakaminen sujuu ja missä lelut säilytetään. Aiemmin poikien huone on ainakin vilahdellut vähän enemmmän täällä ja täällä.

Yhteiseen huoneeseen pojat muuttivat jo vanhassa asunnossamme, Elvis siirtyi muistaakseni sinne noin vuoden ikäisenä – eli reilu vuosi sitten. Siirtyminen ylipäätään vanhempian makkarista meni muistaakseni hyvin ja Kaapokin suhtautui kaiken jakavaan pikkuveljeen hienosti.

Niin kauan kun asumme Helsingin kantakaupunissa on edes turha haaveilla siitä että pojilla olisi omat huoneet. Ei näillä neliöhinnoilla tulisi moinen edes mieleen. Ja koska pojilla on suht pieni ikäero, tasan kaksi vuotta, luulen että heille sopii vielä pitkään jakaa huone keskenään.

Kerrossänky hankittiin jo edelliseen kotiin, jossa lastenhuone oli vielä nykyistä pienempi. Uuteen huoneeseen mahtuisi kaksi erillistä sänkyäkin, mutta nyt jää sitten enemmän tilaa leikeille ja muulle. Leluja karsittiin muuton yhteydessä tosi paljon, mutta jostain kummasta niitä on vain kertynyt tosi paljon taas lisää. Suurin osa leluista on kuusilaatikkoisessa Ikean lipastossa, johon ne saa kivasti järjesteltyä ja pois näkyvistä. Kirjat ja kivoimmat lelut saavat taas olla esillä ikkunalaudalla.

Poikien huoneesta löytyy kahdelta seinältä meidän kodin ainoat vaatekaapit, joten tyhjää seinää on vain tuon yhden verran, jota vasten sänky ja pieni pöytä on. Pöytä ja tuolit ovat vanhoja päiväkotikalusteita ja ostettu Pakilan työkeskuksesta huimaan 14 euron yhteishintaan.

Vaikka pojilla on viihtyisä ja avara huone, viihtyvät he aika paljon kuitenkin olohuoneessa. Yleinsä siellä missä minä olen. Mutta välillä on ihanaa kun pojat uppotuvat pitkäksi ajaksi leikkeihinsä omaan huoneeseen, missä se sotkukin sitten vain pysyy.

MItes teillä muilla on lastenhuoneasiat?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.