T. Kaapo & Elvis

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Moni ei varmaan tiennyt että minulla on silmälasit, ehkä joskus ihan blogin alkuaikona ovat saattaneet täällä vilahtaa. Jos silloinkaan. Tämä johtuu siitä etten oikeastaan tarvitse laseja. Minulla on vähän plussaa ja pärjään aivan hyvin ilman. Mutta keväällä optikolla käydessäni minulle määrättiin aurinkolasitkin vahvuuksilla ja sain tiukan määräyksen pitää kotona laseja, ainakin päätteellä ollessani. Niin kehykset kun linssitkin pitäisi päivittää, mutta toisaalta ei niillä nin väliä kun pidän niitä vain kotona. Tällainen rillipää täällä näytön takana siis useinmiten häärii!

Mitäs työpäiviini sitten tulee, niin tänään on ollut hyvin tavallinen ja rauhallinen päivä ihan vain ”kotitoimistolla”. Bloggaajille tulee nykyisin tosi paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin, uusien mallistojen tai tuotteiden lanseerauksiin, tiedoitustilaisuuksiin, liikkeiden avajaisiin… Etenkin syksyt ja keväät ovat kiireistä aikaa, ja pääkaupunkiseudulla olisi joka päivälle ainakin muutama tärppi.  Itse olen jättänyt kaikki tapahtumat kesän jälkeen väliin, mutta jos vaikka loppuviikosta yrittäisi vähän aktivoitua. Toisaalta nyt se mitä juuri kaipaan, on  paremmat rutiinit. Pojat kun ovat vain kolme päivää viikossa päiväkodissa pitäisi niistä kolmesta päivästä saada mahdollisimman paljon irti. Heräisin ajoissa ja kehittäisin joka kotitoimistopäivälle jonkinlaisen aikataulun.

Tänään oli siis kuitenkin ihan tuotelias päivä, vaikka suoraan blogissahan se ei näy sillä en tehnyt postausta. Olen lähetellyt sähköposteja suuntaan jos toiseen, valmistellut tulevaa blogimuuttoa, tilannut uudet käyntikortit, suunnittelut yhteistyökumppaneiden kanssa tulevaa syksyä ja talvea, täyttänyt kalenteria sekä pyöritellyt mielessä postausaiheita. To Do – lista kasvaa samaa vauhtia kun siitä yliviivataan tehtäviä. Niin ja lisäksi otin tämän postauksen kuvat. Ja sen jälkeen taistelinkin seonneen tietokoneeni kanssa. Sellainen päivä siis, ei ulkopuolisen korviin kovin kiinnostava tai eroa muutenkaan normaalista toimistotyöstä.

Ne jotka työskentelevät kotona varmasti tietävät sen haasteet. Toisaalta on ihana ettei tarvitse lähteä vaikka huonossa säässä tarpomaan työpaikalle tai yrittää ehtiä kellon tarkasti paikalle. Mutta kotona tulee paljon houkutuksia. Torkuttaa aamulla. Nukkua päikkärit. Tehdä kotitöitä. Surffailla netissä ja chattailla kavereiden kanssa… Toisaalta kaikki nämä ovat myös plussaa. Olen huomannut että olen sitä tehokkaampi mitä laittautunempi olen. Eli jos istun koneella koko päivän yöpuku päällä en todellakaan saa yhtä paljon aikaan kun jos puen siistit vaatteet ja meikkaan heti aamusta. Jännä juttu on myös se, että musiikki häritsee keskittymistä. Muuten kuuntelen musaa oikeastaan kokoajan, mutta kirjoittaessa keskityn liiaksi kuunteluun ja häiriinnyn. Kotona ollessa on myös paha tapa se että hommia tekee oikeastaan aamusta iltaan. Ainakin niinä päivinä kun pojat ovat isänsä luona saatan istua koko päivän tässä koneella.

Olohuoneemme toimii siis lisäksi myös makuuhuoneenani sekä toimistonani. Toimii.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Eiköhän se blogitauko ollut sitten siinä. Oikeastaan teki mieli postata jo samana iltana kun tauolle jäin. Mutta ajattelin kuitenkin antaa itselleni kunnon tuumaustauon, katsastella asioita jotenkin kauempaa ja ihan rauhassa, hiljalleen omaan tahtiin. Tauko vahvisti sitä tunnetta että rakastan bloggaamista ja olen tosi iloinen siitä että tämän blogin aikanaan perustin. Vaikka tämä onkin sellainen hyvänmielen paikka, on tärkeä tietää että tarvittaessa voin kuitenkin purkaa tänne myös negatiivisia tuntemuksia ja kirjoittaa aroistakin aiheista. Te ette teilaa vaan olette ihanasti meiningissä mukana ja tukemassa. Kiitos. Tuhannesti.

Silloin viime torstaina, edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen, tuntui kuitenkin etten jaksa lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Skipattiin täysin kaikki Taiteiden Yön menot ja jäätiin ihan kotinurkille. Vähän ennen auringonlaskua käytiin vähän käppäilemmässä tuossa lähipöpelikössä. Ei sitä missään nimessä voi miksikään metsäksi kutsua, mutta näkäjään parinkin puun seassa kuljeskelu tuulettaa hyvin ajatukset. Tutkittiin marjoja, lehtiä, käpyjä ja rapsuteltiin iltakävelyllä olleita kissoja ja koiria.

Täällä siis ollaan taas ja jatketaan tulevaan taas hymyissä suin (vaikka sataakin, on maanantai enkä edellenkään tajua miehiä YHTÄÄN (puuuuuuuh)).

Poikien Mainiot vaatteet saatu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luovuutta syövät välillä stressi ja kiire. Ja sitten joskus myös ilkeät ihmiset. Viikon päästä blogini muuttaa Indiedaysille, enkä voisi olla asiasta enempää innoissani. Mutta sen seurauksena bloggaamistani myös vaikeutetaan toiselta suunnalta. Minulla on oikeasti fyysisesti ihan huono olo kaikesta mitä olen joutunut ottamaan vastaan. Niin se raha ja ahneus vain muuttaa ihmisiä. Tai sitten olen kokoajan nähnyt vain pelkän kuoren. En ole ikinä ymmärtänyt kateutta tai sitä miksi toisen onni olisi muka toisilta pois. Surullista, niin surullista jokatapauksessa.

Pahoittelen että kirjoitan näin mystisiesti, enkä ollenkaan suoraan. Tapanani ei ole ollut, eikä ole nytkään puhua muista pahaa (enkä uskaltaisikaan, viimeksi tänä aamuna kun minua on uhkailtu mm lakimiehillä). On vaan pakko jollain tapaa edes vähän purkaa tätä oloa ja selittää miksi en nyt pysty blogia päivittämään.

Intoa puhkuen odotan syksyn uusia tuulia, muuton tuomaa lisäboostia kirjoittamiseen. Sitä kun kirjoitettavaa ja kuvia on enemmän kun aikaa niitä postata. Mutta juuri nyt takki on ihan tyhjä. En osaa sanoa palaanko blogin pariin jo heti huomenna, vai vasta viikon päästä. Halusin vain tulla kertomaan että päällä on tosi ikävä tilanne, ja eiköhän tässä vielä jotkut itkutkin tirauteta päivän pääteeksi. On aina vaikea päästää irti, nyt blogimuuton myötä irtaannun myös muutamasta ihmisestä. Se jos joku on haikeaa. Mutta miksi pitäisin lähelläni ihmisiä jotka eivät arvosta tippakaan, lyttäävät itsetunnon ja vievät ne viimeisetkin luovuuden rippeet. Sehän ei taas hyödytä ketään, päinvastoin on heille itsellensäkkin vastaan.

Vähän iloisempia fiiliksiä ja ensi viikkoa siis odotellessa. Me taidetaan painua poikien kanssa tuonne ihanaan aurinkoiseen ja kirpsakkaan syysilmaan ja käydään syömässä jotain hyvää lounaaksi. Viikonloppukin häämöttää. Joten täältä kyllä noustaan taas ja toivottavasti pian! Pus!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Havahduin tänään poikia päiväkodista hakieassa siihen, etten ole uhrannut yhtäkään ajatusta välikausivaatteille. Siis mitä, minä äiti ja bloggaaja, eikä mielessä ole ollenkaan pyörineet ehdottoman ajankohtaiset vk-aiheet. Taidan alitajuisesti toivoa että kesä jatkuisi vaan.

Jotain syysvermeitä on kyllä nyt mietittävä. Molemmilla on liian pienet kuoritakit, pian liian pienet kumpparit, risaiset ulkohousut ja kuravaatteista ei tietoakaan. Tällä hetkellä pojat näyttävät minikokoisilta laitapuolen kulkijoilta.

Useimpina vuosina olen ostanut suurimman osan ulkovaatteista käytettynä. Esimerkiksi PO.Pin kamat ovat olleet niin laadukkaita, että ne menevät tosi siisteinä useammallakin lapsella. Ja mielelläni säästän vähän siinä, että ostan käytettyä. Nyt kuitenkin pitäisi saada lapsille uusia vermeitä ja nopeasti, joten helpoin tapa on varmaankin käydä ne vaan hakemassa uusina.

Halpisketjujen ulkovaatteita olen kuullut kehuttavan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Oletan että nekin ovat nykyisin ihan hyvää laatua. Ainakin pojilla viime talvena olleisiin henkkamaukan toppahaalareihin olin tosi tyytyväinen. Siksi kaipaankin teiltä vähän vinkkejä! Mihin kauppaan kannattaisi suunnata simppeleiden, kivannäköisen ja kestävien kuorivaatteiden toivossa? Mielipiteitä toivoisin myös fleecevuorellisista kuravaatteista, kannattaako mielummin ostaa sellaiset kun vetää kuorivaatteiden päälle kurahousut?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.