Eiköhän se blogitauko ollut sitten siinä. Oikeastaan teki mieli postata jo samana iltana kun tauolle jäin. Mutta ajattelin kuitenkin antaa itselleni kunnon tuumaustauon, katsastella asioita jotenkin kauempaa ja ihan rauhassa, hiljalleen omaan tahtiin. Tauko vahvisti sitä tunnetta että rakastan bloggaamista ja olen tosi iloinen siitä että tämän blogin aikanaan perustin. Vaikka tämä onkin sellainen hyvänmielen paikka, on tärkeä tietää että tarvittaessa voin kuitenkin purkaa tänne myös negatiivisia tuntemuksia ja kirjoittaa aroistakin aiheista. Te ette teilaa vaan olette ihanasti meiningissä mukana ja tukemassa. Kiitos. Tuhannesti.

Silloin viime torstaina, edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen, tuntui kuitenkin etten jaksa lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Skipattiin täysin kaikki Taiteiden Yön menot ja jäätiin ihan kotinurkille. Vähän ennen auringonlaskua käytiin vähän käppäilemmässä tuossa lähipöpelikössä. Ei sitä missään nimessä voi miksikään metsäksi kutsua, mutta näkäjään parinkin puun seassa kuljeskelu tuulettaa hyvin ajatukset. Tutkittiin marjoja, lehtiä, käpyjä ja rapsuteltiin iltakävelyllä olleita kissoja ja koiria.

Täällä siis ollaan taas ja jatketaan tulevaan taas hymyissä suin (vaikka sataakin, on maanantai enkä edellenkään tajua miehiä YHTÄÄN (puuuuuuuh)).

Poikien Mainiot vaatteet saatu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.