Olen viime viikkoina kuullut useammalta ihmiseltä, että pojat eivät näytä yhtään veljeksiltä. Ja olen ollut ihan ihmeissäni, miten niin!? Hehän ovat kun paita ja peppu! Mutta tosiaan, Kaapo kyllä näyttää enemmän isältään ja Elvis sitten on taas kun kopio minusta pienenä. Ja ovathan he luonteeltakin ihan erilaisia.

Molempien poikien luonteet ovat tulleet mielestäni jo tosi varhaisessa vaiheessa esiin. Kaaposta jotenkin vain aisti, että hän on rauhallinen ja herkkä luonne. Elviksen pippurisen luonteen sain taas todeta jo ensimmäisenä päivänä synnytyssairaalassa. Toki tasoja tulee kokoajan lisää ja elämäkin hieman muokkaa persoonaa, mutta nämä ovat ne vahvimmat piirteet – jotka ovat näkyneet ihan vauvasta saakka.

On jännä miten useasti sisarukset ovat niin erilaisia. Vaikka nämäkin kaksi ovat viettäneet lähes koko ikänsä toisensa seurassa 24/7, ei persoonat ole kuitenkaan muokkautuneet samanlaisiksi. Oikeastaan uskon että se on jonkinlainen luonnon oma juttu, sisarusten on oltava erilaisa jotta he saisivat mahdollisimman paljon huomiota vanhemmiltaan. Kuulostaako tämä teistä yhtään järkevältä? Sillä jos sisarukset olisivat kovin samanlaisia, heitä myös helposti alkaisi huomiomaan yhtenä – ei yksilöinä. Olen huomannut nimittäin saman myös viiden pikkuveljeni kanssa. Toki meissä on samojakin piirteiltä ja kiinnostuksen kohteista, mutta jokainen on selkeästi ihan eri luonteinen. Mutta näitä samoja luonteenpiirteitä näkee kyllä sitten taas omissa lapsissa.

Siinä missä Kaapo arvostaa rauhallisia juttu tai lukutuokioita kainalossa, Elviksestä on taas parasta kun huomiota saa vanhemmalta yhdessä pelleilemällä ja riehumalla. Sitten taas kuitenkin Kaapo on se enemmän liikunnalisempi, kun Elvis taas tykkää piirtää ja näperrellä.

Kaikesta huolimatta nämä pojat on mitä mainioin tiimi. Kuten sanoin, paita ja peppu. Kahden vuoden ikäero ei ole ainakaan toistaiseksi haitannut menoa. He tekevät kaiken yhdessä ja selvästi nauttivat toisensa seurasta. Veljestä saa tukea ja turvaa, vaikka päivittäin he myös kinastelevatkin. Mutta nekin kinat tuntuvat vaan hitsaavan tätä parivaljakkoa enemmän yhteen. Pojat myös tunnistavat toisistaan hyvin tuntemukset. He huomaavat heti kun toisella on joku vialla. Tietävät milloin kannattaa ottaa etäisyyttä tai milloin sitten taas rutistaa tiukemmin. Näiden kahden touhuja seuraten sydän pakahtuu päivittäin.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuinkas moni teistä oli ajatellut mennä Habitare-messuille parin viikon päästä? Minulla olisi nimittäin viisi kappaletta pääsylippuja jaossa sinne!

Habitare on ehdottomasti lempimessujani, sieltä saa aina ihan hurjasti inspistä omaan sisustamiseen. Lisäksi ihan parhaita juttuja siellä on aina ahead!-alue sekä Trash Design erikoisnäyttelyt. Tänä vuonna aheadin teemana on irtiottoja. Tänä vuonna nimittäin Habitare lähtee irti totutusta, lamasta, ankeudesta ja näköalattomuudesta kohti optimismia, yllätyksellisyyttä, kohtaamisia ja yhdessä tekemistä. Kotimainen muotoilu on vahvasti esillä tapahtumassa: Uusi The Block -kortteli kokoaa nuoret tekijät, nuoret startup-yritykset sekä oppilaitokset. Alueen selkärankana toimiva prototyyppien näyttely Protoshop saa rinnalleen Talentshopin, joka esittelee uutta muotoilua laajemmin. Trash Design taas ottaa oman irtiottonsa ja laajentaa romumuotoilun ideologian tänä vuonna kodin sydämeen, eli keittiöön. Trash Cuisine näyttää, miten mielikuvitus ja kierrätetyt materiaalit yhdistyneenä teknologiaan luovat innovaatioita keittiömuotoiluun.

Arvon nyt yhteensä viisi kappaletta lippuja messuille. Lipulla voi osallistua yhtenä päivänä koko Habitare-tapahtumakokonaisuuden tapahtumiin, eli Habitareen, Antiikkiin, ArtHelsinkiin, ValoLighteen sekä HifiExpoon. KOMMENTOI ALLE ja olet mukana lippujen arvonnassa! Arvonta päättyy sunnuntaina, 30.08.15. Arpaonnea!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oltiin viime viikolla pienellä bloggari -ja toimittajaporukalla tutustumassa lähemmin Helsinki Design Weekin ja Tallinnan Design Nightin yhteistyöhön. Kierreltiin koko päivä niin opastetusti kun omatoimisestikkin Tallinnan putiikkeja ja tavattiin kiinnostavia Virolaisia suunnittelijoita. Päästiinpä keskelle rakennustyömaata vanhaan sähkölaitokseen, johon pian aukeaa uuden uutukainen kultuurikeskus. Hurjan mielenkiintoinen päivä!

Oli kiva päästä tutustumaan Tallinaan myös sen perintesen keskustan ja Vanhan kaupungin ulkopuolelle. Telliskiven alue oli kyllä todellakin tutustumisen arvoinen. Ei yhtään ihme, että moni kaveri on viime vuoden aikana sitä suositellut. Sitten toisaalta oli jännä nähdä kontrasti Helsinkiin. Hyljättyjä alueita ja taloja, rikkonaisia ikkunoita, kesken jääneitä rakennustyömaita – Neuvostoliiton ajan henki tuntui välillä todella vahvasti, esimerkiksi vanhalla juna-asemalla. Sitten toisaalta uutta rakennetaan paljon ja vanhaa kunnostetaan, keskustakin oli muuttunut viime käynnistäni taas paljon modernimmaksi. Kalamajan alueesta, vanhoine puisine kalastajien mökkeineen, tulee vielä todella trendikäs ja varmasti kallis paikka asua.

Virolaiseen designiin oli ilo tutustua paremmin, siellä on vaikka mitä ihania suunnittelijoita ja juttuja!! Näistä ajattelinkin koota pian esittelyn ja kartan. Eli kiinnostavimmat ostospaikat Tallinnassa sekä pari muuta mainitsemisen arvoista putiikkia ja ravintolaa. Pysykäähän kuulolla siis jos sellainen opas kiinnostaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Jos synttärikutsussa lukee RÄYH! VIHREÄ ON UUSI MUSTA, ei jää paljoakaan arvailuden varaan, että millä teemalla bileet vedetään. Etenkin kun synttärisankari on ehkä suurin tietämäni Hevisaurusfani.

Pojat ovat tietysti innoissaan, sillä tämä syksy (kuten kevät oli) on yhtä kaverisynttäreiden sumaa. Oikeastaan joka viikonlopulle tuntuu olevan jonkun kaverin synttärit. Välillä useammat päällekkäin. Eikä mene enää kauaa, kun saan alkaa valmistelemaan poikien synttäreitä. Huh – siinä onkin taas urakkaa. Omat synttärinikin sattuvat tänä vuonna viikonlopulle, joten mietinkin että pitäisikö niitä pitkästä aikaa juhlistaa? Vuoden päästä suunnataan parhaan ystäväni kanssa sitten kahdestaan kolmekymppismatkalle jonnekkin lämpimään.

Lauantaina tosiaan kuitenkin juhlittiin 4-vuotiasta Valoa. Tutustuin Valon äitiin Miian jo vuosia sitten, silloisen poikaystäväni kautta. Meidän juttu on kuollut ja kuopattu myös vuosia sitten, mutta ystävyys Miian kanssa jäi onneksi elämään. Oikeastaan kuitenkin lähennyttiin paremmin vasta neljä vuotta sitten kesällä, kun molemmat tuskastelimme isojen vauvamahojemme kanssa. Siitä saakka ollaan tavattu vauvojemme kanssa – jotka eivät tosiaan enää olekkaan mitään ihan vauvoja! Ollaan oltu Valon kaikilla synttäreillä mukana ja siinä missä tuntuu hullulta, että omat lapset kasvavat, tuntuu se yhtä hullulta (ellei jopa hullummalta) myös kavereiden lasten kohdalla. Hauska nähdä sivusta millainen, ihan erilainen, persoona ystävän lapsesta on kehittynyt.

Mutta tosiaan, näiden bileiden jälkeen tajusin sen, että pian pitää alkaa miettimään poikienkin synttäreitä. Koska moelmmilla on synttäripäivä kuukauden päästä toisistaan ollaan tähän saakka vedetty yhdet yhteiset kaverisynttärit. Viime vuonna samoihin pirskeisiin kustuttiin myös sukulaiset ja kummit, joten kaikki oli (onneksi) ohi kerralla. Nyt kuitenkin pojilla alkaa olemaan paljon niitä ihan omia ja tärkeitä kavereita, joten ekan kerran nyt tosissaan mietin myös, että pitäisikö heille pitää myös ihan omat juhlat? On tässä vielä viikko-pari aikaa miettiä. MUTTA MITÄÄN TEEMAJUTTUJA (askartelua) EN KYLLÄ ALA.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”Näin unta että olin Flowssa. Sitten heräsin ja masennuin”

Näin kirjoitti tänään kaverini, kun sattumalta samaan aikaan katselin näitä viime viikonlopun kuvia läpi. Täytyy sanoa, että itsellänikin oli melko samat fiilikset. Mutta niinhän se on, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Flow vaan on niin suuremmoisen upeasti järkätty festari, ettei haittaisi jos se tulevaisuudessa kestäisi vaikka koko viikon. Niin paljon nähtävää ja koettavaa jäi tänäkin vuonna välistä. Vaikka ei sillä, etteikö kolmen päivän festarirupeaman aikana olisi nähnyt ja kokenut vaikka mitä, mutta kaikenlaista ohjelmaa, ruokatarjontaa ja viihtyisiä hengailumestoja oli enemmän kun mitä ehdittiin koluta. Tänä vuonna en juossut keikalta keikalle kello kaulassa, vaan keskityttiin enemmän fiilistelyyn ja hengailuun. Toki mahtavia keikkoja tuli nähtyä, mutta onnekseni kukaan kaveriporukastani ei myöskään jaksanut stressata jos ei ehditty eturiviin tai nähty ekoja tai vikoja biisejä. Fiilispohjalla mentiin ja fiilis oli hurjan hyvä.

Itse haen festareilta myös muuta kun niitä bändejä. Toki hyvät esiintyjät ovat vetonaula ja eikä tunnelma olisi mitään ilman niitä. Haluan kyllä ensisijaisesti käydä musiikkifestareilla, mutta muusiikin lisäksi itselleni on tärkeää että järjestelyt toimii ja visuaaliseen ilmeeseen ja palveluihin on myös panostettu. En tykkää rämpiä mudassa jossain ankealla hiekkakentällä omaa taskumattia tyhjentäen. Vaan haluan siistin ja viihtyisän ympäristön, johon on ajatuksella panostettu, sekä laadukkaat ruoka -ja juomatarjonnat. Ja kaikista parasta on tietenkin kömpiä omaan sänkyyn yöksi.

Flow ei siis pettänyt tänäkään vuonna. Oikeastaan voisi sanoa, että järjestelyiden puolesta festarit vaan paranevat vuosi vuodelta. Oikein jännityksellä odotan myös, mitä huikeita juttuja visualistitiimi keksii taas ensi vuodeksi. Nuo kaikkialla olevat jättimäiset diskopallot kyllä toivat ihan oman fiiliksensä tänä vuonna, etenkin illan hämärtyessä. Sunnuntaina istuimme varmaan useamman tunnin skeittiparkilla vain välkehteleviä valoja ihaillen ja viimeisiä tunnelmia itseemme imien. Mikä ihana päätös kesälle. Kiitos Flow 2015!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.