Yksi suosikkitavoistani on aloittaa päivä, tai etenkin viikko, ihan rauhassa itsekseni. Useasti maanantai-aamuisin saan rientää hiki otsalla ja kylmät kahvit rinnuksilla päiväkodin kautta ruotsin tunnille, mutta tänään oli pitkästä aikaa poikkeus.

Sen jälkeen kun sain pojat kouluun ja päiväkotiin tulinkin takaisin kotiin aloittamaan aamuni alusta. Keitin pannullisen kahvia, pistin uuden Draken soimaan ja pystytin itselleni meikkauspöydän ikkunalaudalle. Kuulostaa melko kiliseiseltä, ja sitä se olikin, mutta mitäs siitä! Arjessa on ihan liian vähän aikaa itsensä hemmottelulle ja jos sitä tulee onnelliseksi näinkin pikkuisista jutuista, niin kannattaa vaan antaa palaa.

Silloin kun ei ole kiire, on minulla tapana meikata juurikin tuossa ikkunalla luonnonvalossa. Tai siis silloin kun on valoisaa, joten tässä talven mittaan on tuota tapaa tullut harrastettua aika vähäsen. Ikkunalla on hauska istua meikkaillen samalla kahvia hörppien ja naapureiden menoa vakoillen.

Tänään minulla oli myöhemmin päivällä muutama meno, joten meikkasin ihan pikkasen normaalia arkimeikkiä hartaammin ja enemmän. Aikalailla tässä kuitenkin on sellainen perusmeikki, jonka perään te olettekin moneen kertaan taas kyselleet. Joten kuvailin siinä samalla sitten myös tällaiset tutorial-tyyliset kuvat.

En ole tähän ikään mennessä löytänyt kun yhden hyvän meikkivoiteen, mutta pieni pullo sitä maksaa seitsemänkymmentä euroa, joten olen yrittänyt löytää sen tilalle jotain muuta tuotetta. Useimmat meikkivoiteet saavat naamani näyttämään, noh, liian meikatulta. Tykkäänkin sitten mielummin käyttää vaikkapa peitepuikkoa vain ongelmakohtiin. Sen päälle sudin vähän esimerkiksi aurinkopuuteria varjostukseksi, vähän puuteria ja senkin edestä sitten vähän liikaa poskipunaa.

Tavallinen arkimeikkini eroaa tästä vähän ”paremmasta” maanantaimeikistä oikeastaan vain luomivärin (ja meikkaamiseen käytetyn ajan) takia. Tänään käytin luomiväriä nimittäin jopa neljää eri sävyä! Valeaa taisin levittää koko luomelle, vaaleanruskeaa luomivakoon, hohtavaa kulmaluulle ja mustalla luomivärillä tein pienen pehmeän rajauksen ripsien tyveen.

Koska kulmat minulla on juuri värjätty, ei niille tarvinnut tehdä oikeastaan mitään. Harjasin ja levitin vähän kulmageeliä. Ripset taivutin ja laitoin aika reipaasti ripsaria niin ylä -kuin alaripsillekkin.

Huulipunan kanssa olin tänään maltillinen ja tuputtelin burgundipunaa vain kevyesti huulille. Olen tällä hetkellä mieltynyt ihan mattaisiin huuliin ja tykkään että huulet näyttävät suht luonnollisilta. Viikonloppuna voi sitten laittaa vähän enemmän.

Sellainen oli siis tämän päivän meikki. Onnistuu varmasti jokaiselta ja sopii hyvin myös niihin vähän kiireisempiin aamuihin. Listaan alle vielä tarkemmin käyttämäni tuotteet, suosittelen etenkin tuota ripsaria – ripset pysyvät kaarevina ihan koko päivän. Pari kertaa viikonloppuna on tullut vahingossa testattua, että pysyvät hyvinä jopa seuraavaan päivään saakka 😀

Pohja
NYX Mineral Stick Foundation – MSF04
BARE MINERALS Ready Colorete – The Whisper
CLINIQUE Stay-Matte Sheer – Stay Nautral 02
MANNAKADAR Blush – Paradise*

Silmät
MAX FACTOR Masterpiece Nude palette – 01 Golden Nude*
MAYBELLINE The Nudes – 07 Hassel Brown, 01 Nude Gold, 12 Black*
MAYBELLINE The Falsies Push Up Drama Mascara – Waterproof Black*

Kulmat ja huulet
HM Superline Browliner – Espresso Brown
TWEEZERMAN BrownMousse*
AND OTHER STORIES Lipstick – Galloon Burgundy*

*saatu

Purskahdin tänään itkuun keskellä katua. Vaikka tuo koira on ihana, niin on se myös t-o-d-e-l-l-a rasittava. Jostain syystä ulkoilut menee nykyään vain leikkimiseen ja riehumiseen ja hän tekee pääosan tarpeistaan sisälle. Alku kun oli niin lupaava. Pimeän tullen on turha luulo, että hän pissaisi ulos. Ja aamulla saan sitten siivoilla lammikoita oikein urakalla. Mutta myös pitkin aamupäivää. Ulkona hän haluaisi lähteä myös kaikkien muiden, paitsi minun mukaani. Yöt ovat olleet todella rikkonaisia, kun pissavahinkoja on sattunut myös muillekkin kun koiralle. Väsymyksen lisäksi hermoja raastaa ihan vain myös siksi että, no tiedätte kyllä, ****** pms.

Tänään päivälenkillä Pao oli ollut taas hurjan rasittava, ei totellut yhtään, rimpuili remmissä, yritti lähteä kaikkien ohikulkevien matkaan, itki ja ulisi. Sitten tuli vastaan hevosenkakkaa. Sitä olisi pitänyt saada syödä. Minä hermot jo valmiiksi riekaleina komensin ja vedin koiraa pois – jonka suu oli jo valmiiksi sitä täynnä. No mitäs sitten tapahtuu. Ohi kävelee hyvännäköinen mies joka toteaa minulle (käytökselleni) että ”not cool. not cool at all”. Sen yhden sekunnin, kun raahaasin koiraa remmin päässä, oli kiinnittänyt tämän miehen huomion. Yritin siinä sitten sopertaa että onhan minun pakko komentaa koiraani, enkä voi antaa hänen syödä hevosenkakkaa. Mutta peli oli jo menetetty. Näin sieluni silmin, miten kohtaus olisi elokuvissa mennyt. Komea mies olisi nähnyt söpön koiranpentuni, sitten hänen ihanan ja rakastavan omistajansa. Katseet olisivat kohdanneet, koiraa rapsuteltu, hymyilty, naurettu ja puhelinnumeroita vaihdettu. Vuosisadan rakkaustarina. Mutta ei. Tämä ei ollut elokuvaa, vaan maanantai-iltapäivä Pasilassa. Sain silmien pyörittelyä ja säälivän hymyn sekä hyvän onnen toivotukset. Katselin kuinka tämä mies, maailman tyylikkäimmät snekerit jalassa, jatkoi matkaansa ja sitten aukesivat hanat. Tämä oli viimeinen niitti väsymykselleni. Yritin keräillä itseäni jossain parkkipaikalla, vaikka oikeasti olisi tehnyt mieli itkeä ja parkua räkä nenästä valuen. Väsymys yhdistettynä riittämättömyyden tunteeseen ja huonoon omaantuntoon on kyllä ihan kakkaa. Tulipahan kunnon fläsbäkit ekasta vauvavuodesta.

Tiedän, että kysessä oli vain hetkellinen purkaus. Joka oikeastaan teki ihan hyvää. Kyllä silti vähän kauhuissani olen, mitä seuraavat kuukaudet tulevat olemaan. Entäs sitten kun koiralla ihan oikeasti alkaa kunnon uhma? Ja kun hän saa ihan oikeasti tuhottua kaiken omaisuutemme? Sitten taas toisaalta, en minä kuitenkaan valitsisi toisin, jos nyt voisin voisin. Hermoja ja pitkiä pinnoja saa silti lähettää. Ja suklaata. Kiitos.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Melkein liian kivan viikonlopun jälkeen voi paluu arkeen ja maanantaihin sujua hieman takerrellen. Loskasade ei välttämättä auta asiaa. Mutta värikkäät sukat, iso villapaita ja hymyilevät legginssit tuovat iloa ja hassutusta maanantaihin.

Niin maanantaista on myös oma kurkkipu, kuumeisena päiväkodista haettu lapsi ja eineshyllyn kalapullat iltaruoaksi. Hymynaamalegginssit kuitenkin ilahduttivat myös päiväkodin tätiä ja kipeinä pojat katsovat rauhassa, toisten kainalossa lastenohjelmia. Joten mikäs tässä ollessa. Maanantai alkaa muutenkin olla jo voiton puolella. Illallakin tulee taas uusi jakso Walken Deadia.

Miten teidän muiden maanantai on mennyt? Onko se oikeasti niin paha päivä kun aina sanotaan?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.