Tammikuussa leikittiin lumessa, käytiin ekaa kertaa kylässä Hunajassa ja eleltiin ihan tavallista arkea. Oli hirveästi pakkasta.

Helmikuussa tunta tuli vain lisää, myös aurinko paistoi paljon. Opeteltiin siesomalaudan käyttöä, tavattiin kavereita ja käyntiin alennusmyynneillä.

Maaliskuussa virvottiin ja varvottiin, käytiin Tukholmassa ja etsittiin uutta kotia.

Huhtikuussa avattiin välikausi -sekä pyöräilykausi. Löydettiin koti, muutettiin ja lähdettiin Espanjaan taskussa pelkät menoliput.

Toukokuussa lomailimme edelleen Espanjassa, jossa lopulta olimme kuukauden. Kotiin palattuamme aloittelimme elämää uudessa kodissa ja odotimme kovasti kesähelteitä.

Kesäkuussa tehtiin kaikkia mahdollisia kesäjuttuja. Uitiin, puistoruokailtiin, mökkeiltiin, tavattiin kavereita, valvoittiin koko yö ja kaikkea muuta hauskaa.

Heinäkuussa keisämeininki jatkui. Syötiin ihan hirveästi jäätelöä, skeitattiin, puistoiltiin ja käytiin Turussa.

Elokuu meni nopeasti. Päivät täyttyivät edelleen kesätekemisistä kaupungissa. Olin Essin kanssa Iltasanomien kannessa ja lähdin yksin viikoksi aurinko(hermo)lomalle Espanjaan.

Syyskuussa jatkui kerho, Kaapo täytti 4-vuotta ja vietimme Bella-porukkamme kanssa yhden vuoden ikimuistoisimmista päivistä.

Lokakuussa tapahtui paljon. Se oli yksi kiireisimmistä ja pisimmiltä tuntunut kuukausi aikoihin. Elvis täytti 2-vuotta, vietimme synttäreitä, maalaisin keittiön seinän, kotimme kuvattiin sisustuslehteen, pojat olivat Gugguun malleina, myin haikein mielin Bugaboo donkeyt ja olin pari päivää kauheassa kuumeessa. Syötiin paljon eineksiä.

Marraskuussassa kiireet helpottivat ja söin enemmän avocadoa kun varmaan koko elämäni aikana aiemmin.

Joulukuukin otettiin ihan iisisti. Käytiin kerhojen joulujuhlissa, puhuttiin tontuista, saatiin vähän lunta ja söin ihan hullun paljon granaattiomenoita. Vuodenvaihteeseen liityi paljon uutta ja ihmeellistä, iloa ja haikeutta.

Summasummarum, vuosi 2013 oli suuren muutoksen aikaa. Se piti sisällään lukemattomia ihania ystävien kanssa vietettyjä hetkiä, viinilasin äärellä analysoituja ihmisiä ja ihmissuhteita sekä paljon camo-kuosia.

Ja hei! Tämä oli jo kolmas blogin vuosikatsaus, mikä merkitsee sitä että blogi viettää pian 3-v synttäreitään!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yöpuvut. Hiukset hujanhajan. Unepöpperöä. Jogurttia ja kuvattuja hedelmiä. Sateiset maisemat Alppilan kattojen yllä. Pannullinen teetä. Sotkuinen keittiö. Ajatukset jossain ihan muualla. Eikä kiire minnekkään.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään on ollut vähän haikeutta ilmassa. Materiaan liittyy muistoja. Nimittäin rattaisiin. Tuplarattaat eivät ole meillä olleet viime talven jälkeen juurikaan käytössä, viimeksi muutamia satunnaisia kertoja viime keväänä. Silti en ole saanut aikaiseksi laittaa niitä myyntiin.

Eilen sain kuitenkin rattaat kellarista kuvaamista ja myyntiä varten. Ja koska tänään piti päästä kaupungille hoitamaan muutama asia, lasten ollessa ties kuinka monetta päivää kuumeessa, päätin pakata molemmat pojat pitkästä aikaa duoihin mukaan. Viimeisen kerran.

Mustat bugaboo donkey duot ovat palvelleet meitä 1,5 vuotta. Tilasin ne Elvistä odottaessa Hollannista, kun Suomesta niitä ei vielä saanut. Siitä saakka olen ollut ihan hulluna niihin. Tuolta bugaboo tunnisteen alta löytyy lisää vanhoja postauksia niin näistä donkeystä kuin cameleoineista.

Ja jos rattaiden ostaminen kiinnostaa niin laita viestiä! Muutama näihin on jonossa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Muistatteko kun kuukausi takaperin kerroin uusista Serlan talousarkeista? Talouspaperi on siis saanut uuden muodon ja entistä enemmän paperia on saatu mahtumaan toimivaan tiiliskiven malliseen pakkaukseen. Myös viisi lukijaani saivat talousarkkeja testattavaksi ja nyt he ovat antaneet tuomionsa. Mutta jos minä vaikka ensin kertoisin meidän omista kokemuksistamme.

Meillä kätevät talousarkit ovat olleet tehokäytössä lähinnä keittiössä. Kätevät niistä siis tekee se, että paperin saa vetäistyä helposti yhdellä kädellä, myös paketti suojaa hyvin papereita roiskeilta ja lialta.

Keittiössä paperiarkit toimivat monenlaisissa tilanteissa, lian pyyhkimiseen, kaatuneiden juomien siivoukseen, pikkusuiden putsaukseen, arkena servetin tapaan sekä vaikkapa ruoanlaitossa vihannesten kuivaukseen.

Karkeahko paperi sopii hyvin myös viinilaisen kiilloittamiseen ja apuna peilien ja ikkunoiden pesussa. Tällä hetkellä meiltä löytyy paketti myös kylppäristä, sillä olen jo monena päivänä unohtanut ostaa vessapaperia.. Jos meillä olisi auto, vähintään yksi paketti matkaisi siellä varmasti mukana, nyt se kulkee rattaissa. Parasta minusta näissä on se, että yhteen arkkiin mahtuu 2,5 rullaista paperia ja ne ovat muutenkin ympäristöystävällisiä sekä kotimaisia.

Testiryhmäläiset olivat löytäneet paljon samoja käyttätarkoituksia ja plussia arkeista kuin minäkin. Testiryhmäläisille siis lähettettiin kokeilujakson päättyessä kysymyksiä, joiden anonyymit vastaukset pääsin minäkin lukemaan. Kaikki testaajat olivat tyytyväisiä ja suosittelevat, ja osa olikin jo suositellut, tuotetta ystävilleen.

Minuspuolia arkeissa löydettiin myös siitä että arkkipaperit olivat normaalia talouspaperia kahrempia (myös plussan puolelta löytyi siis tämä). Paperia tuli myös välillä käytettyä tilanteisiin jossa olisi voinut selvitä myös rätillä. Papereiden ollessa vähissä, uusi paperi ei tullutkaan aina arkista – ja silloin tarvittiin kahta kättä. Paketin laitosmaisesta ulkonäöstä tuli ehkä eniten palautetta. Ehdotettiin paketin tuunauskilpailua sekä kausikuoseja muoviin. Tämänkin ulkonäköongelman ratkaisi vanhoista sälekaihtimista erilaisia koreja tekevä Anna Nygård, jonka kaupasta löytyy nyt myös takousarkkipaketille mitoitettu kori.

Oli kiva päästä testailemaan uutuustuotta yhdessä lukijoiden kanssa. Ehdottomasti järkätään lisää tällaisia testauksia tulevaisuudessa, ehdotuksia ja toiveita testattavista tuotteista saa antaa!

Onko teistä lukijoista moni jo löytänyt nämä uudet arkit tai ehtinyt niitä jo testailemaan?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista ja Pinterestistä.

Minulla on pieni ongelma. Mitä tehdä melkein kaksivuotiaan uhmakkaan lapsen kanssa joka ei vielä kunnolla puhu? Noh, tapella ja kiristellä vaikka hampaita, kuten tähän saakka? Vai mitä kummaa te olette tehneet?

Tämä on TAAS joku vaihe numero miljoona, kohta se jo puhua pälättää ja sitten on taas uudet systeemit. Mutta nyt alkaa jo vähän rassaamaan tämä elo, kun vastaus kaikkeen on huutoa, kiljumista ja sitä ei ei ei ei eitä.

Ja ongelmahan on tuon jo valmiiksi tempperamenttisen uhman lisäksi on oikeasti se, että en ymmärrä mitä lapsi yrittää sanoa. Sillä menee sitten tietysti itsellään vielä enempi hermo. Ja sitten taas huudetaan. Mutsi sä et tajuu!!! Ja hän kutsuu itseään isoveljensä nimellä – ota siitä nyt sitten selvä..

Eihän tuo lapsikaan ei aina taida itse tietää mitä haluaa, joten niitä kommunikaatio-ongelmia on kyllä suuntaan jos toiseenkin. Suureen ääneen ja reippaasti draamalla maustettuna nämä haluamiset aina annetaan kuulua. Voi meidän naapuri-parkoja (itseni lisäksi siis).

Kyllähän Elvis paljon sanoja jo sanoo, nykyisin muutamia peräkanaa. Mutta myös monet sanat ovat vielä vain ensimmäinen tai viimeinen tavu tai jotain sinnepäin. Pitäisi myös itse yritää rauhottaa tätä arkista sirkusta ja hiljentää tahtia, sammuttaa radio, sulkea sähköposti ja pysähtyä kuuntelemaan entistä takermmin. Että ai mitä, äti me ää os kengä e isiin? Ai joo, äiti mennään ulos, kengät ja rattaisiin – joo mennään vaan.