Minulla on pieni ongelma. Mitä tehdä melkein kaksivuotiaan uhmakkaan lapsen kanssa joka ei vielä kunnolla puhu? Noh, tapella ja kiristellä vaikka hampaita, kuten tähän saakka? Vai mitä kummaa te olette tehneet?
Tämä on TAAS joku vaihe numero miljoona, kohta se jo puhua pälättää ja sitten on taas uudet systeemit. Mutta nyt alkaa jo vähän rassaamaan tämä elo, kun vastaus kaikkeen on huutoa, kiljumista ja sitä ei ei ei ei eitä.
Ja ongelmahan on tuon jo valmiiksi tempperamenttisen uhman lisäksi on oikeasti se, että en ymmärrä mitä lapsi yrittää sanoa. Sillä menee sitten tietysti itsellään vielä enempi hermo. Ja sitten taas huudetaan. Mutsi sä et tajuu!!! Ja hän kutsuu itseään isoveljensä nimellä – ota siitä nyt sitten selvä..
Eihän tuo lapsikaan ei aina taida itse tietää mitä haluaa, joten niitä kommunikaatio-ongelmia on kyllä suuntaan jos toiseenkin. Suureen ääneen ja reippaasti draamalla maustettuna nämä haluamiset aina annetaan kuulua. Voi meidän naapuri-parkoja (itseni lisäksi siis).
Kyllähän Elvis paljon sanoja jo sanoo, nykyisin muutamia peräkanaa. Mutta myös monet sanat ovat vielä vain ensimmäinen tai viimeinen tavu tai jotain sinnepäin. Pitäisi myös itse yritää rauhottaa tätä arkista sirkusta ja hiljentää tahtia, sammuttaa radio, sulkea sähköposti ja pysähtyä kuuntelemaan entistä takermmin. Että ai mitä, äti me ää os kengä e isiin? Ai joo, äiti mennään ulos, kengät ja rattaisiin – joo mennään vaan.
😀 😀 Siis ihan samaa meilläkin. EI mitään hajua mulla, mutta onneksi isä osaa paremmin tulkata.
Meillä ihan sama juttu 😀 ollaan jo miehen kans todettu et puolitoistavuotias kuopus ei varmaan edes vaivaudu missään vaiheessa opettelemaan puhumaan kun palvelu pelaa huutamallakin, hah. Ehkä se tästä jossain vaiheessa ja vaiheitahan nämä onkin. Tsemppiä! 🙂
Meidän 2-vuotias uhmatar osasi puhua jo ihan ”täydellisesti”, muttei silti osannut kertoa, mikä harmitti. Omien tuntemusten pukeminen sanoiksi on joskus aikuisillekin vaikeaa, saati sitten 2-vuotiaalle. Eli joo, puheen kehitys kyllä auttaa, muttei ehkä ihan niin paljon kuin voisi kuvitella. Tai siis niin luulen.
I feel you! Meillä vähän Elvistä vanhempi poju, mutta varsinaista puhetta vielä odotellaan.. Hei pakko kysyä, mistä on tuo Elviksen ihastuttava pipo?:) Se on super ihana!
Meillä täysin sama meininki 🙂 1v11k poika joka osaa toistaa perässä ”mummi, pappa, äiti, kuu ja puu” eikä mitään muuta, paitsi omaa siansaksaa tulee kovasti 😀 Herrrrmot menee sitten kaikilla kun ei ymmärretä toisiamme..
Sympatiahali! Meidän kaksivuotias tyttö on kyllä puhunut jo pitkään, mutta tuntuu että tavoite on vain ja ainoastaan olla kaikesta eri mieltä, aina! Esimerkki: -Mennäänkö ulos? -En halua, ei oo pakko! -No ei mennä ulos. – Byäää! Haluun ulos!! (Hieman lyhennettynä)
Kai se on sitä oman tahdon harjoittelua..
Ja luulisin että Elvis saattaa olla turhautunut kun varmasti ymmärtää ihan hirvittävän paljon ja sitä ei saa selitettyä, ihan varmaan helpottaa kun alkaa jutella enemmän 🙂
Voi miten suloinen elvis on:))Meillä on 2v 7kk poika ja muutamia 2 sanan lauseita puhuu,mutta suurimmasta osasta sanoja jää loppu tavut pois.Joihinkin sanoihin sanoo kaikki kirjaimet mutta sitten on myös lyhyita/helppoja sanoja joihin ei esim T kirjain tuleTIMo on imo jne.R ja S tulee muttei nekään kaikkiin sanoihin:(.tämä yhdistettynä kauheaan uhmaan niin huh!Tänä syksynä on meillä oikeen toden teolla alkanut uhmistelu ,ja hoidossakin on asia huomattu.Lempilelut on ahkerastiu jäähyllä!Ulkona ei ole uhmasta tietoakaaan,sisällä meno on yhtä hulinaa
Meillä tuli neidille ikää juuri muutama viikko sitten 2v ja vasta nyt alkaa tulla enemmän juttua. Tahtoa ja temperamenttia on löytynyt syntymästä saakka. Eli kommunikaatio on ollut ruumiinkieltä: heittäydytään lötköksi, mahalleen, jalattomaksi… purraan, lyödään ja aloitetaan semmoinen kirkuminen kuin päätä leikattais. Olen kans muutaman kerran ollut ihan ihmeissäni, sillä esikoinen puhui varhain eikä koskaan ole ollut noin uhmakaskaan…
Sympatiaa täältä, on kyllä hermoja raastava vaihe. Esikoinen heittäytyi 1,5 -vuotispäivänään ekan kerran maahan kierimään ja hakkaamaan päätään lattiaan, sanoja oli käytössä silloin tasan kaksi.
Joskus rauhallisena hetkenähän ongelmasta voi koettaa ihan jutella, että miten äiti ei aina ymmärrä heti, mutta selitä sitten uudelleen, ethän säkään aina heti ymmärrä mitä äiti sanoo. Tsemppiä joka tapauksessa, teille molemmille – ja naapureille. 😉
Voi hitsi vie sitä draaman määrää meidänkin perheessä, jota 2v aiheuttaa tämän tästä. Milloin on väärät kengät, tai pipo ei käy (hyvin hyvin tarkka mikä vaate milloinkin käy ilman huutoa). Noh. Eipä siinä auta kuin kuunnella huuto ja ”Äiti SOO SOO!” ja murinaa päälle. Ei kai tässä ole muuta tehtävissä kuin kestettävä ja odotettava sitä Seuraavaa vaihetta.
En oikein tiedä millämielin päiväkodin aloitusta odottelen O.o
Juu-u, tuttua huttua tämäkin. Meillä on tytär, täytti tosin toukokuussa jo 2 v. , nyt tuossa vaiheessa. Meillä helpotuksena on se, että tällä on jo aika laaja sanavarasto ja osaa kertoa jopa joskus mitä haluaa, luonteeltaan neiti on myös aika helppo tapaus. Tosin, naisenalku kun on, useimmiten ei tunnu tietävän itsekään mitä haluaa, keltä lie perinyt…
Eipä siinä 2-vuotiaan kanssa ole kai ihan hirveästi tehtävissä…Tuon ikäinen on täysin impulssien vallassa, ei osaa ilmaista sanoin sitä mikä vaivaa (siinä voi auttaa antamalla sanoja tilanteeseen) ja taitaa se olla se aggressiivisin vaihekin, eli äiti voi saada milloin kuupan kolautuksen tai nipistyksen. Väärän päälle lapsonen ei ymmärrä vielä pitkään aikaan, mutta huonoista otimintatavoista pitää tietenkin jo ohjata pois. Lahjota ei taida vielä toimia:)
Meillä auttaa se, että saa huomiota ja pääsee syliin, toisaalta puheenaiheen vaihtaminen toimii myös, eli koetan kiinnittää huomion johonkin muuhun asiaan jos ei raivoamisen syy oikein ole selvillä. En ole varma meneekä se taiteen sääntöjen mukaan, mutta jos se katkaisee uhmaraivon jolle ei kunnon syytä ole, niin en kanna huonoa omatuntoa tuosta.
En tiedä onko sekään järkevää, mutta huutamalla meillä ei palveluita saa, vaan pyydän kysymään nätisti (kun tilanne sen sallii, ei ole täysi kaaos päällä). 3-vuotiaamme sitten on ottanut tavakseen päästää n. 80 desibelin karjaisun jos hommat eivät mene mielihalujen mukaan (kotona ja julkisilla paikoilla, saamme tuijotuksia joskus paljonkin…) ja siihen totean aika tylysti että huuto ei auta, pyydä nätisti. Tämä tapaus on saanut elämänsä reilut kaksi ekaa vuotta kaiken periksi vakavan sairauden vuoksi ja maksaa nyt sitten potut pottuina. Hoitsut sairaalassa tästä varoittelivat, vaan eihän me uskottu:D
Mutta juu, uhmaikäinen huutaa ja jos se naapuria häiritsee niin vie vaikka korvatulpat;) Kyllä se jossain vaiheessa ennen kuuden vuoden uhmaa ja murkkuikää hetkeksi helpottaa, olen kuullut.
Kuulostaa niin tutulta, poika 1v9kk sanoo vasta muutaman sanan ja kärhämää aiheutuu päivittäin kun ei mene viesti perille. Vinkumiseen on joskus todella vaikea suhtautua rakentavasti kun on ihan poikki huonosti nukutun yön ja duunipäivän jälkeen. Mutta ei hätää, tästä on luvassa hyvitystä teini-iässä: http://www.hs.fi/kotimaa/Varhain+puhumaan+oppivat+alkavat+my%C3%B6s+juoda+alkoholia+muita+aiemmin/a1378958492436
Oih pikku Elvis! Mistäköhän ostit Makian pipon? Meille kaivataan samanlaista!