Nämä ovat niitä päiviä, kun kaduttaa ettei aamulla vuorannut housuja Tenoilla.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Moni teistä ei ehkä tiedä, mutta olen aikoinani ollut yli kolme vuotta töissä hotellin respassa vastaanottovirkailijana ja esimiehenä. Olikin tosi kiva kun sain yöpymisen Indiedaysin ja Hotel Indigo Helsinki Boulevardin yhteistyön kautta ja pääsin vuorostani itse asiakkaaksi ja leikkimään hotelliarvostelijaa. Ystäväni Kaisu täytti samana päivänä komeat 30-vuotta, joten nappasin hänet mukaan hotelliin vähän hemmoteltavaksi.

Uusi Hotel Indigo Helsinki Boulevard sijaitsee nimensä mukaisesti parhaalla paikalla Bulevardilla. Ihanien kauppojen, ravintoloiden ja puistojen ympäröimänä, keskellä kauneinta Helsinkiä. Vaikka hotelli onkin vain muutaman kilometrin päästä omasta kodistani ja Punavuoren kadut ovat enemmän kun tuttuja, tuntui siellä kävellessä ihan kun olisi lomalla ulkomailla. Eikä kuuma ja aurinkoinen hellepäivä ainakaan vaikeuttanut siihen fiilikseen pääsemistä. Kyllä pieni irtiotto niistä kotiympyröistä vaan tekee hyvää.

Meidän päivän agendana oli siis nauttia kesäpäivästä, ottaa rennosti, syödä jotain ja valmistautua sitten hotellihuoneessa illan synttäridinnerille. Koska hotelli sijaitsee DesignDistrict alueella, ja on sen jäsen, kävimme pyörähtämässä myös parissa lähistöllä olevassa sisustuskaupassa. Oli tarkoitus käydä myös etsimäaaä jotain vaatetta illaksi, mutta helle ajoi meidät kuitenkin lopulta mielummin ilmastoituun hotellihuoneeseen kuohuviiniä nauttimaan. Hotellin henkilökunnalta saa hurjan paljon kivoja vinkkejä kaupungin tutkiskeluun, ravintoloihin ja shoppailumahdollisuuksiin.

Hotellin yhteydestä löytyy kaksi erilaista ravintolaa, toinen niistä on Soup & Juice, joka keskittyy maistuviin salaatteihin, keittoihin, ruokaisiin leipiin sekä tilauksesta valmistettuihin mehuihin. Me lainasimme hotellista pyörät, kävimme nappaamassa ravintolasta mukaamme mehut, sheikit ja maistuvat leivät ja pyöräilimme viereiseen Koffin puistoon niitä syömään. Oli tosi kiva kun niin mehut, pirtelöt, leivät ja salaatit sai päättää ihan mielensä mukaan. Kookos-minttu-banaani shake oli ehkä ihanin juoma aikoihin, suosittelen!

Hotel Indigo on IHG:n ’upscale’ –tason boutique-hotellibrändi, joka tarjoaa asiakkailleen ainutlaatuisen hotellikokemuksen. Maailmalla on yli 60 hotellia eri puolilla Amerikkaa, Eurooppaa ja Kiinaa, ja maailmanlaajuinen kasvu jatkuu vahvana. Ja Pohjoismaiden ensimmäinen Hotel Indigo hotelli löytyy nyt siis osoitteesta Bulevardi 26. Kaikille hotelleille on yhteistä, että ne sijaitsevat lähellä ostospaikkoja, ravintoloita, gallerioita ja musiikkia – aiheita, jotka tekevät jokaisesta naapurustosta omaleimaisen. Jokainen hotelli on yhtä yksilöllinen kuin sen lähiympäristö: ruokalistat, musiikki, taideteokset ja valokuvat välittävät kaikki samaa tunnelmaa.

Hotellin persoonalliseen sisustukseen on todella panostettu, mutta se on silti ihanan rento. Sisustuksen elementtejä ovat suunnitelleen palkitut Linda Linko, Pietari Posti ja Satu Maaranen. Meidän huoneemme sijaitsi neljännessä kerroksessa, joka on tyyliltään industrial henkinen. Se on saanut inspiraationsa viereisestä Hietalahden telakasta. Huoneesta löytyy muunmuassa Nesperosson kapselikahvikeitin, ilmainen minibaari ja kylpylähenkinen kylppäri sadesuihkuineen, kylpytakkeineen sekä Avedan tuotteineen. Sänky oli täydellinen ja ihanan muhkea. Samanlaiset 100% egyptiläistä puuvillaa olevat petivaatteet on pakko saada omaan kotiinkin.  Saunat, kunto ja- joogasalit jätimme tällä kertaa väliin, vaikka houkuttelevilta kuulostivatkin.

Oli tosi ihana päästä juhlimaan ystävää vähän spesiaalimmissa merkeissä, ei muuten mikään huono lahjaidea mielestäni muutenkaan tällainen! Vähän skumppaa ja kakkua huoneessa, laittautumista, aurinkoa  kaupungilla ja aamulla aamisbuffettia Bröd Punavuoressa. Ihana kesäviikonloppu!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Arvaatkaa mitä olen tehnyt viimeiset pari päivää? No tietysti nauttinut auringsta, kuten moni muukin. Ja olen tehnyt sitä ihanien ihmisTen ympäröimänä. Nauranut, tanssinut kadulla, hajoillut, pyöräillyt, hokenut ai gauheeta, käynyt syömässä hyvin, nukkunut yön hotellissa, lennättänyt söpöä poikaa lentsikassa, suunnitellut kaveritribalitatskaa, bailannut, kuvannut erikoisia kokkivideoita, syöttänyt lokille pizzaa… ja paljon muuta. Lähinnä kuitenkin nauranut. Ja kaikki tämä parhaiden ystävien seurassa. Vanhojen ja uusien.

Ystävät ovat aina olleet tärkeitä ja isossa osassa elämää, mutta etenkin nyt pari vuotta sinkkuna ollessa heidän merkitys on kasvanut vielä entisestään. Kenelle muulle voisinkaan jakaa tinderin sekopäisimmät viestit tai soittaa kahden tunnin terapiapuheluita.

Vuosien saatossa useampi ystävyyssuhde on muuttunut siinä missä mekin ihmisinä. Mutta mielestäni on ihana että on sekä niitä ystäviä joiden kanssa ollaan tekemissä päivittäin, sekä sitten niitä, joiden tietää olevan siellä jossain ja juttujen jatkuvan vaikka vuodenkin jälkeen siihen mihin se viimeksi jäi. Tosi moni ystävistäni on vuosien takaa, peruskoulusta ja jopa päiväkodista saakka. Ja sitten on näitä uusia. Olen viimeaikoina saanut elämääni niin hienoja ihmisiä että sydän meinaa haljeta. Se tunne kun ekan kerrat tapaat jonkun ja huomaatte heti että tää tyyppi on mätchi. Viimeksi eilen kävi niin. Sitä ennen pari viikkoa sitten. Niin mahottoman hienoa. Miten näin monella muullakin ihmisellä voi olla yhtä huono huumori. Korvaamatonta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

INDIEDAYS JA J.P CHENET YHTEISTYÖKAMPANJA

Kerroinkin jo aiemmin että vietettiin tyttöjen kanssa muutama viikko sitten kesän ekaa festariviikonloppua.Lauantaina kokoonnuttiin meille etkoilemaan brunssin merkeissä. Sillä pitäähän sitä ennen pitkää festaripäivää tankata hyvin. Jokainen toi tai teki brunssipöytään jotain ja etkojuomana meillä toimivat pinkki J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition Demi-Sec sekä valkoinen J.P. Chenet Ice Edition Demi-Sec.

Raikas ja pirteä rosékuohuviini jäiden kera tarjoiltuna sopi aurinkoiseen kesäpäivään täydellisesti. Sen mansikkainen tuoksu ja puolikuva maku maistui hyvin meille kaikille. Kuohuviini sopi yhteen niin suolaisten ruokien, kuin makean jälkkärikakunkin kanssa. Vaikka kuohari nyt sopii melkein mihin tilaisuuteen tahansa, oli etenkin tuo pinkki ihan nappivalinta näille etkoille.

J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition on Alkon tilausvalikoiman viini. Monet Alkon myymälät kuitenkin pitävät näitä tilausvalikoiman tuotteita myös hyllyissään, mutta tarvittaessa saat lisätietoa lähimmästä Alkon myymälästä. Tuo tilaaminenhan on tosi kätevää ja helppoa ja viinit maksetaan vasta noudettaessa.

Meillä oli niin hauskat etkot että melkein tekisi mieli järjestää vastaavia brunsseja vaikka joka viikonloppu. Meidän brunssipöytä notkui sellaisista herkuista että! Oli monenlaista kalaa, savustettuja katkarapuja, itsetehtyä näkkäriä, croissantteja, salaatteja, hedelmiä, juustoja, tsatsikia, hummusta ja tosiaan jälkkärinä ihana gluteiiniton mudcake. Toimi tosi kivasti se, että jokainen toi jotain valmista tai ainekset johonkin ruokaan mukanaan. Ei jäänyt liikaa hommaa yhden ihmisen vastuulle.

Itse odottelen myös kesän muita festareita, Ruisrock tänä tänä vuonna väliin, mutta ensi kuussa mennään ainakin Turussa H2Ö festareilla käymään, myöhemmin ehkä Lappeenrannassa HCLPR:ssä ja kesän päättää sitten taas paljon odotettu Flow. Näin vanhempana juurikin täällä Helsingissä tapahtuvat festarit ovat suosikkeja – pääsee yöksi aina nukkumaan omaan sänkyyn. Ja noissa muissakin kaupungeissa kutsuu sitten hotellin lakanat, telttailuajat kun ovat jo kaukana takanapäin. Silloin pääsee myös vähän paremmin panostamaan festarityyliin. Inspiraatiota kesän tuleville festareille pääset muuten kurkkaamaan TÄÄLTÄ.

Tämän postauksen kommentointi on uuden alkoholilainsäädännön mukaisesti suljettu, saa kuitenkin tykkäillä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

It’s a little bit funny
this feeling inside
I’m not one of those
who can easily hide

And you can tell everybody this is your song
It may be quite simple but now that it’s done
I hope you don’t mind
I hope you don’t mind that I put down in words
How wonderful life is while you’re in the world

Tuo laulu on soinnut koko Juhannuksen päässäni. Siitä saakka kun kaverini Paju lauloi kello puoli viidestä huolimatta sitä kauniisti aitan parvella kitaran säestäessä. Takana on ihana Juhannus. Elämään on tupsahtanut taas huikeita uusia ystäviä, ja oikeasti ihmettelen ettei sixpäkki jo näy kaiken sen nauramisen  tuloksena. Juhannus oli myös hyvin erilainen siinä mielessä, etten ole viettänyt sitä ilman lapsia heidän syntymänsä jälkeen. Enkä muutenkaan ole oikeastaan koskaan ennen viettänyt villejä juhannusbileitä pelaamassa tuntitolkulla paljussa pullonpyöritystä. No, nyt olen tehnyt senkin.

Kaiken naurun ja ilon lisäksi viikko on ollut hyvin haikea ja paikoitellen myös raskas. Lapset lähtivät isänsä kanssa viikoksi mökille ja olen ikävöinyt heitä enemmän kuin koskaan. Se että he ovat monen tunnin matkan päässä, puuhailemassa juttuja joista minä jään paitsi tuntuu pahalta. Tuntuu pahalta koska ei sen näin pitänyt mennä. Ikävöin entistä elämääni. Tai siis sitä millaista kaiken piti olla. Suunnittelin onnellista arkea ehjässä perheessä. Elämä kun on siitä hassua, että se harvoin menee suunnitelmien mukaan.

Nyt olo on ollut haikea ja katkera, hiton maailmankaikkeus miksi tämä homma meni näin. Mökiltä, ihmisten keskeltä, palattuani tyhjään kotiin oli vaikea pidätellä kyyneleitä. Olisi rakkautta annettavana, mutta ei ketään joka ottaisi sitä vastaan. Ihan tyhmää. Sillä kaikkea muuta on kyllä yllin kyllin, mutta se on nyt vain tämä hassu tunne – ja sille on vaikea mahtaa mitään kun se tunne iskee. Jos koskaan, niin nyt katkeransuloinen on täydellisin sana kuvaamaan tätä oloa.

Huomenna lapset vihdoin palaavaat kotiin. Heillä on kesäloma alkanut ja se jatkuu kunnes eskari alkaa. ESKARI. Siinä on toinen asia mitä olen viime viikolla nyyhkinyt, esikoisvauvani menee eskariin. Mä en ala.

Kiitos vielä ihanat mökkikaverit! Paju, Peeta ja Kaisu, jolle myös kiitos tuosta vikasta kuvasta <3

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.