Ihan pikaiset huikkaukset vaan, mulla oli eilen polttarit! Itseasiassa perjantaina ensin mieheni bestman tyttöystävänsä kanssa vei meidät syömään niin pitkän kaavan mukaan, että oltiin kotona vasta auringon noustessa. Muutaman tunnin unien jälkeen eteisestä kuului jotain kummaa möykkää ja kesti hetki tajuta että nyt alkaa polttarit! Kumman ketterästi sitä tuli pompattua sängystä ylös, eikä väsymys painanut ollenkaan koko päivänä. Minulla oli aivan mielettömän ihana päivä lähimpien ystävieni kanssa. Luulenpa että lisää kuva -ja kenties videomateriaaliakin on tulossa vielä lisää, joten ehkäpä kerron polttareista vasta sitten vähän yksityiskohtaisemmin.

Tänä aamuna kello soi sukulounaan takia aikaisin ja huomenna aloitellaan pikkuhiljaa arkea niin lasten kun uuden aviomiehen kanssa yhdeksän viikon kesäloman jälkeen, joten tähän väliin yhdet kunnolliset yöunet kiitos!

Kaupallinen yhteistyö Sommersbyn kanssa.

Sanon aina, että elämän pienet ilot, kuten ystävät, aurinko ja hyvä ruoka, ovat asioita jotka tekevät onnelliseksi. Rupesin kuitekin juuri miettimään, että eiväthän ne ole mitään ihan pikkuasioita, vaan ihan valtavan suuria ja tärkeitä. Olen kuitenkin juuri sellainen, joille tällaiset pienetkin jutut, kuten hauskasti naurava kaverit, kauniisti kukkivat omenapuut tai poikaystävän tekemä lime-korianteri-chilikastike ovat juuri sillä hetkellä maailman tärkeimpiä. On oikeastaan suuri onni osata olla onnellinen kaikesta pienestäkin.

Vaikka onnea löytyy paljon myös ihan arkisista asioista, haluttiin pitää pienet juhlat, ilman sen kummempaa syytä. Vaikka olihan niitä syitä sitten vaikka kuinka paljon. Nimittäin kesälomien alkaminen, aurinkoinen päivä, uusi rakkaus ja mitä näitä nyt oli. Samalla loput kavereista sekä veljeni tapasivat uuden poikaystäväni.

Tuntui, että kesä täytyy ehdottomasti aloittaa rennoilla grillibileillä ja sellaiset pidimme koulujen päättäjäispäivänä. Olen päivittäin tosi onnellinen myös siitä, että olen löytänyt miehen joka osaa ja tykkää kokata – ja tekee sen vielä tosi hyvin. Hän grillasi meille erilaisia kasvisvartaita ja halloumia, jonka lisäksi meillä oli vielä pari erilaista salaattia. Täytyy sanoa, että olin kyllä tosi otettu kun hän kaiken ruoanlaiton jälkeen vielä tiskasikin. Minä taas sain keskittyä omaan osaamisalueeseeni, eli rennosti ottamiseen.

Ruoan kanssa tarjottiin Somersby Orchard Selection siidereitä. Uusi Sparkling Rose-siideri on roséviinistä inspiroitunut, kevyt ja vähemmän makea juoma, joka sopi tosi ihanasti grilliruoan ja ystävien seurassa nautittavaksi. Sen voi juoda suoraan nätistä lasipullosta, mutta sopii hienosti myös vaikkapa viinin vaihtoehdoksi tai alkumaljaksi. Somersby on raikas ja luonnollinen siideri, joka valmistetaan omenamehusta ja luonnollisista makuaineista. Somersby Orchard Selection Sparkling Rose-siideri sai paljon kehuja juurikin sen ihanan raikkaasta, kevyestä ja vähemmän makeasta maustaan.

Siellä me istuskeltiin poikaystäväni pihalla, juteltiin, hassuteltiin, tutustuttiin ja kuunneltiin musaa kunnes aurinko laski ja oli pakko siirtyä sisälle. Monta tuntia kuitenkin vierähti grillipaikalla, ihana kun oma ystäväpiirikin koostuu samanlaisista ihmisistä, jotka tykkäävät nauttia pienistä jutuista, kuten hyvästä ruosta, juomasta ja ei ehkä ihan niin hyvistä vitseistä.

Ihana kesän aloitus, joka on jaksanut hymyilyttää vielä pitkään sen jälkeenkin.

Elämä oli tosi kivaa ja ihanaa aiemminkin, mutta jotenkin ihan erityistä nyt rakastuneena. Mennyt viikko on ollut melko tavallinen (vaikka harva viikko on ikinä tylsän tavallinen tai samanlainen), ja ollaan puuhattu ihan perus arkisia juttuja. Kaikki  on kuitenkin tuntunut jotenkin paljon merkityksellisemmältä nyt. Paremmalta ja kivemmalta.

Välillä on ihan naurettavaa olla näin hölmösti ihastunut. Pussailla puutarhamyymälässä, kikatella kahvilan tiskillä tai lähettää 100 tekstiviestiä yhden työpäivän aikana. Samaan aikaan se on maailman parasta. Miksi ei ottaisi kaikkea irti näistä fiiliksistä, tästä koko kropassa tuntuvasta onnesta? On ihanaa kun ei tarvitse jarrutella, järkeillä tai pelata mitään, olla vaan ja antaa mennä.

Kaikki on tapahtunut tosi nopeasti ja tuntuu hienolta että rohkenin hypätä kyytiin. Tuntuu hyvältä, että tehdään just niin kun meistä tuntuu, eikä niin miten kuvitellaan että pitäisi tehdä. Ja kaikki on mennyt tosi ihanasti juuri näin.

Meinasin tähän postaukseen listata viikon parhaita juttuja, mutta en pysty. Sillä kaikki on ollut parasta. Perus kaupassa käynnistä extempore-illalliseen. Viikko on siis ollut hyvin rakkaudentäyteinen. Tiedän olevani nyt ehkä tosi ärsyttävä leijuessani pää pilvissä, mutta hei, jos nyt kerran kymmenessä vuodessa.

Tultiin viettämään vappua Järvepäähän Kaisulle ja pojille. Vedettiiin sokeriöverit. Ehkä yksi villeimmistä vapuista aikoihin.

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.