Kuten jo aiemmassa sporttikuvasarjassa kerroin, kävin viime viikonloppuna skeittaamassa Kontulan hallissa. Oma skeittiharrastus on loppunut jo reilusti yli kymmenen vuotta sitten, kun ollien sijasta alkoi kiinnostamaan enemmän se skeittipaikoilla tyttöjen kanssa istuskelu ja söpöjen skeittaripoikien katseleminen. Kaapo innostui skeittaamisesta alle kaksivuotiaana ja omassa pihassa ja puistossa skeittailun lisäksi ollaan käyty muunmuassa keksäisin Eläintarhalla, mutta itse en ole laudan päälle hypännyt. Ennen kun taas nyt.

Kontulan skeittihalli on suomen suurin ja lauantaisin siellä on oma vuoro aloittelijoille. Me tosin olimme paikan ainoat aloittelijat ja noin tunnin verran jaksoimme olla muiden tukkeena, kunnes päätimme siirtyä pois jaloista sisääntulo käytävään. Parissa tunnissa tuli helposti hiki, kun potkimme ja laskimme tuota loivaa mäkeä ylös ja alas. Oma treenini koostui lähinnä oikelle kääntymisen sekä jarruttamisen treenauksella. Lähtötilanne oli se että osasin mennä suoraan, kääntyä vasempaan ja hypätä kyydistä kun vauhti meni liian kovaksi, heh. Loppua kohti oma meno selkästi muuttui varmemmaksi, mutta uskallusta tarvitaan vielä ihan hirveästi lisää!

En ole edes varma kiinnostaako minua nyt hirveästi rampeilla ja muilla laskeminen tai temppujen opettelu. Luulen että tulevana kesänä longboardaus voisi olla enemmän oma juttuni. No, siihen vasta uskallusta tarvitaankin! Pienemmät pojatkin vetivät hienosti, siitä se lähtee! Ja Elsa tietty kans, sai taas komean mustelman.

Tarkoitus olisi käydä nyt säännöllisesti tuolla hallilla ja kun säät ja kadut sallivat niin siirtyä sitten tietysti ulos. Tulevana lauantaina skippaan kuitenkin skeideilyt, ja osallistun Etnofitnessin superlauantaihin. Etnofitness on tanssi ja liikuntakeskus Kurvissa ja uusi yhteistyökumppanini. Tulevana lauantaina monipuolisille tanssitunneille voi osallistua vaikka useammalle peräkkäin, pilkkahintaan. Kaikki tunnit sopivat kaikille, joten mukaan vaan! Itse testaan 90´s dance partyyn ja jooga flow tunnit.

Onko siellä lukijoissa skeittauksen harrastajia, tai harrastavatko lapsenne? Olisi kiva kuulla oikeastaan ihan kaikkea siihen liittyvää ja etenkin aloittamiseen liittyviä juttuja. Niin ja että miten alamäessä jarrutetaan ilman että joku luu katkeaa?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin jo jokin aika sitten vuoden 2014 olevan kaikille tutun Tove Janssonin 100-vuotis juhlavuosi. Muumien äidin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta ja sitä juhlistaa myös Lindex söpöissä pastellinsävyisissä lastenvaatteissaan.

Juuri hiljattain etinstäkuulutin yksinkertaisia lastenvaatteita, mutta täytyy myötää että ainakin näin tietokoneen ruudulla myös nämä hempät muumit iskevät. Malliston tuotteissa on rauhallinen ja ajaton värimaailma sekä vintage-tunnelma. Väripaletissa nähdään paljon meleerattua harmaata ja roosaa sekä luonnonvalkoista. Mitäs te tykkäätte?

Uniikin juhlamalliston myynnistä lahjoitetaan 10 % UNICEFille. Lahjoitussummalla tuetaan maailman lasten luku- ja kirjoitustaidon kehitystyötä. Malliston pitäisi tulla myytiin kauppoihin sekä nettiin viikolla 6. Mallisto koostuu 15 eri tuotteesta ja se on lähes kokonaan valmistettu ekologisesta puuvillasta. Koot alkavat vauvanvaatteista ja päättyvät kokoon 122 cm.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lapset aloittavat huomenna päiväkodin. Iik, apua, paniikki!

No ei, oikeasti tosi kiva juttu, vaikka kyllä tavallaan vähän jännittääkin. Eniten jännittää se että miten ihmeessä pääsen sängystä niin aikaisin ylös, miten ihmeessä ehdimme aamuisin päiväkotiin ajoissa ja myös se että löydetäänkö koko päiväkotia – en ihan tarkalleen tiedä missä se edes on!

Tämä viikko menee vielä harjoitellessa, huomenna käydään vain vähän katselemassa paikkoja ja ulkoilemassa, loppuviikosta olisi tarkoitus olla sitten päikkäriajan yli. Tai vähän pihalla olen siitäkin että onko minun oltava kokoajan paikalla harjoittelun aikana, vai mitä häh.

Tuttuun tyyliini vaatteet on nimikoikoimatta, enkä muutenkaan ole valmistunut päiväkodin aloitukseen. On pojilla sentään Joulupukin tuomat, mitä hienoimmat päikkyreput.

Kertookahan mitä niihin reppuihin nyt pakataan? Vaihtovaatteet ja tossut ainakin. Mitäs muuta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ystäväni Elsa keksi viime vuonna kuvata kerran viikossa yhteiskuvan lapsensa kanssa, koko vuoden ajan. Tuskin olin ainut joka tykkäsi kuvasarjasta paljon ja moni päättikin tänä vuonna tehdä saman perässä, miten hauskaa!

Itse päätin toteuttaa kuvahaasteen vähän erilailla. Olen jo aiemmin kirjoitellut motivaation puutteesta liikuntaa kohtaan. Haluan kyllä tehdä kaikenlaista ja saada sen hyvän fiiliksen jota liikkumisesta saa, mutta se aloittaminen ja lähteminen tuntuu usein aika vaikealta. Mietin että sporttikuvasarja voisi auttaa tässä? Yksi kuva kerran viikossa, eli minä sporttaamassa ainakin kerran viikossa vuoden ajan. Miltä kuulostaa?

Alkuvuodelle onkin luvassa sporttista menoa. Dancehall-tanssituntia, jouksukoulua ja skeittaamista. Ja skeittaauksella lähti siis tämä vuosi ja kuvasarja käyntiin. Ihan aloittelijoita tässä ollaan yli kymmenen vuoden totaalisen skeittitauon jälkeen, mutta kyllä parin tunnin laudalla potkimisen jälkeen tuli ihan kunnolla hiki. Ja nyt joka paikkaa särkee, ihana tunne.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tästä on noin vuosi kun koin lähes totaalisen kyllästymisen, jopa ärsyyntymisen lastenvaatteita kohtaan. Kun jo aiemmin blogeissa hehkutetut Mini Rodinit tulivat lähileikkipuistossa vastaan JOKAIKISELLÄ lapsella, alkoi ahdistamaan. Netissä meno yltyi ihan hulluksi. Tiettyä kuosia metsästettiin yötä myöten ja tilattiin lopulta järkyttävillä postimaksuilla jostain Koreasta – tätä tein itsekkin. Ihmiset päivystivät tietokoneella ja mallistot myytiin minuuteissa loppuun niiden ilmestymisen jälkeen. Aikuiset ihmiset tappelivat netikirppiksillä kulahtaneista lastenvaatteista ja maksoivat niistä yleinsä ihan hirveästi liikaa. Ja lopulta juuri tuo joukkohysteria ja vaatteista meuhkaaminen sai minut perääntymään, enemmin kuin se että kaikilla lapsilla oli ne samat pandat, papukaijat tai tietynväriset raidat päällään.

Tietysti kasvaville lapsille täytyy vaatteita hankkia, mutta en enään tuntenut tarvetta metsästää niitä ympäri nettiä ja maailmaa. Nettikirppiksiäkin välttelin, sillä kuten sanoin, meno niissä oli tosi hurjaa. Ostin lähinnä mitä eteen sattui, toki niiden tuli miellyttää silmää, ja halusin vähän poiketa massasta. Enään en myöskään vaan mitenkään raaskinut maksaa vaikkapa 70 euroa lasten farkuista jotka 1) kaadutaan heti polvista puhki ja 2) jäävät pian pieniksi. Huomasin myös että kaapin ei tarvitse pursuta vaatteista, muutamalla perusjutulla pärjää hyvin kun lapset eivät enän sotke vaatteeitaan joka ruokailulla. Ja tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta on totta, tuntui että sain päiviini lisää aikaa ja sisältöä kun en enään miettinyt että mistä nyt löydän ne ja ne legginssit halvimmalla – kääk, oliko jossain jopa jotain alekoodeja.

En väitä etteikö kauniit vaatteet meiellytä, edelleen halusin pukea lapseni kivasti – mutta vähemmällä vaivalla. Enkä samoihin vaatteisiin kun kaikki muut. Vaatteiden piti olla myös edullisia ja laadukkaita, mieluiten suomalaisia. Vitsailinkin että puen lapseni jatkossa vain Lindexin vaatteisiin, ainakain erottuvat joukosta! Tämän vuoden yhdeksi lempparimerkiksi onkin noussut Makia. Makiaa on lapsilla ollut ennenkin muutaman paidan verran, mutta lopulta se vain jotenkin kolahti viime kesänä. Tilasin kesäalesta meille kaikille kasat t-paitoja, huppareita ja pipoja ja ne ovatkin olleet sen jälkeen kovassa käytössä.

Elviksen kasvaessa hurjaa vauhtia on taas aika haalia uusia vaatteita ja päädyinkin tilamaan samanlaiset setit isomassa koossa. Vaikka ei Makiakaan enään ole merkki jota ei tulisi, ainakaan täällä päin, muillakin lapsilla vastaan. Taidan olla vaan vihdoin päässyt lastenvaateangstini yli ja luotan jatkossa tunnistavani oman lapseni, vaikka leikkipuistossa muillakin olisi samanlaiset hupparit ja pipot.

Muita omaa silmää miellyttäviä suomalaisia lastenvaatemerkkejä ovat Aarrekid, Vimma, Gugguu ja Papu. Olisiko teillä vinkata meille myös jotain muita, yksinkertaisia ja laadukkaita, suomalaisia merkkejä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.