Tänään olen miettinyt että kaikki olisi niin paljon helpompaa jos elämä olisi enempi mustavalkoinen. Olisi vain joo tai ei, ilman mitään sävyjä siinä välissä. Asiat menisi tietyllä tavalla ja niihin olisi turha edes yrittää vaikuttaa. Mutta olisihan se ihan hiton tylsää niin.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Tutustuin Sörnäisisissä sijaitsevaan tanssi -ja liikuntakeskus Etnofitnessiin kaverini Martan kautta. Hän oli käynyt siellä erilaisialla tunneilla, kokeilemassa ainkain afrotanssia, burleskia, erilaisia joogia ja vaikka mitä muuta. Ja koska valikoimissa näytti olevan myös muutamia erilaisia dacehall-tunteja, joista taas itse olin jo pidemän aikaa ollut kiinnostunut, päätin ilmoittautua mukaan. Ja lopulta kävi niin kivasti että innoistuimme tekemään yhteistyötä, siitä vielä postauksen lopussa lisää.
Etnofitness on jo 10 vuotta toiminut tanssi ja liikuntakeskus. Tunnit ovat tanssipainotteisia, mutta suurinosa tunneista ei vaadi tanssitaustaa, vaan vaikeiden koreografoiden ja tekniikoiden sijasta pääpaino tunneilla on liikkumisen ilossa. Tunnit ovat jaettu neljään kategoriaan, tanssitunnit, tanssilliset tunnit, lihaskuntotunnit ja kehonhuoltotunnit. Tanssi onkin omasta mielestäni yksi ihan paras liikuntalaji, siinä saa pitää hauskaa, kuunella hyvää musiikkia ja siinä samassa, lähes huomaamatta, kunto kasvaa. Tanssilajit on kerätty ympäri maailmaa ja muokattu helposti omaksuttaviksi tuntikokonaisuuksiksi, itseni tekisi mieli testata oikeastaan jokaista. Onneksi on myös muutaman kerran kuukaudessa järjestettävät superpäivät, jollaiseen juuri osallistuin. Superpäivinä voi testata erilaisia tunteja, vaikka monta peräkkäin ihan pilkkahintaan.
Suositusten ja monipuolisten tuntien lisäksi kiinnostuin Etnofitnessistä sen tosi hyvän tuntikorvausjärjestelmän takia. Siellä ei myöskään ole minkäänlaisia jäsen -tai kuukausimaksuja, tunneilla voi käydä kertakorteilla tai kausiluonteisesti. Kausikorttilaiset valitsevat tietyn tunnin, jolla aikovat suurimmaksi osaksi käydä, mutta kaikki poissaolot omalta tunniltaan saa korvata muiden kurssien tunneilla koko kevätkauden kuluessa – joko etu tai jälkikäteen. Ja jos jos kurssivalinta ei osunutkaan nappiin tai omat aikataulut muuttuvat kauden aikana voi kurssia vaihtaa kesken kauden.
Aikuisten tuntien lisäksi on tunteja myös eri-ikäisille lapsille, Kaapo on menossa testaamaan pian 3-4 vuotiaille tarkoitettua Kids Dance tuntia. Jos hän tykkää siitä niin jatkamme ilman muuta harrastusta.
Etnofitness onkin meille oikein sopivan kävelymatkan päässä, mutta hyvän sijaintinsa ansiosta pääsee sinne helposti vähän kauempaakin. Viereen tulee nimitäin metro, kolme eri ratikkaa ja vaikka kuinka monta bussia.
Kiinnostuitko? Koodilla Mami go go pääsee ilmaiseksi yhdelle valitsemalle aikuisten tunnille tutstumaan 31.1 saakka (normaalisti 12-17 euroa)! Lisäksi ARVOTAAN kaksi 5 kerran tanssikorttia! (arvo 60 euroa) Tanssikortti on voimassa koko kevätkauden ja sillä voi käydä haluamillaan tunneilla joilla on tilaa.
Osallistu arvontaan kommentoimalla alle, arvon voittajan kuun vika päivä!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Olen mukana Bepancaren yhtenä kampanjakasvona ja päässyt testaamaan uutta raskausarpia ehkäisevää ja hoitavaa emusiovoidetta. Testausaikaa on takana vasta alle pari viikkoa, joten voiteen tarkemmista vaikutuksista en ihan vielä osaa sanoa. Mutta noita raskausarpia rasvaillessa mieleen on kyllä tulvinut kaikenlaisia ajatuksia.
Useimmat meistä naisista saavat raskausarpia raskauden aikana. Joillekin ensimmäiset arvet ilmestyvät jo ihan alussa, hormonitoiminnan muuttuessa. Ja osa taas, kuten minä, saa arpia vasta toisen ja viimeisen kolmanneksen aikana, kun iho venyy nopeasti. Iho ei ehdi muodostamaan kollageenia joka pitää ihon joustavana, vaan se heikkenee ja usein repeää. Ulkonäöstä ja kropan muutoksista raskauden aikana ei tulisi mielestäni kuitenkaan stressata liikaa. Muun muassa siksi että suurimalle osalle näistä muutoksista ei vain voi mitään.
Kuten hyvin tiedämme, jokainen vartalo on omanlaisensa ja käyttäytyy myös eritavoin eri tilanteissa. Arvet ovat yksi yleisimmistä eletyn elämän merkeistä ihoillamme. Sen sijaan että streissaisimme näitä merkkejä, tulisi niistä ennemminkin tuntea ylpeyttä. Ei häpeillä elämän tuomia merkkejä, päinvastoin! Ne kaikki jotka näkivät kuvani A Beautiful Body haasteen tiimoilta, tietävät että oma nahkani on kokenut paljon etenkin kahden raskauden myötä. Jo oma geeniperimäni vaikutti siihen että iho repesi paikoittain hyvinkin pahasti, eivätkä nämä jäljet ikinä tule katoamaan iholtani kokonaan.
Olenkin haasteen myötä kannustanut ihmisiä hyväksymään itsensä, mahdollisista arvista huolimatta. On hukkaan heitettyä aikaa murehtia jotain, mille ei mitään voi. Täysi välinpitämättömyys omaa kehoa kohtaan on kuitenkin myös typerää. Sillä hoitamalla ihoa raskauden aikana voi varmistaa sen, että iho pysyy joustavana ja elinvoimaisena myös raskauden aikana. Arpia kyllä tulee jos on tullakseen, mutta niitä voi vähentää rasvaamalla oikeanlaisilla tuotteilla ja samalla myös ehkäistä ikävää ihon kuivumista ja kutinaa sekä edistää arpien niiden paranemista raskauden jälkeen.
Vaikka viimeisimmästä raskaudestani on jo kaksi vuotta, voi etenkin vatsan seutua edelleen rasvailla, jolloin arvet haalenevat ja iho vahvistuu. Päivittäinen rasvaaminen onkin tuntunut jopa ihanalta pieneltä hemmotteluhetkeltä näin kiireisen arjen keskellä. On tärkeä muistaa huolehtia ja hemmotella itsestään, niin raskauden aikana, sitä ennen ja tottakai sen jälkeenkin.
Bepancare-kampanjasivustolla voi osallistua myös arvontaan, 15.3.14 saakka, jossa voi voittaa Bepancare-tuotenäytteitä. Käykäähän siis osallistumassa jos uuden emulsiovoiteen testaaminen kiinnostaa. Kerron enemmän omista testi-kokemuksistani ensi kuussa. Mutta sen verran voin jo sanoa että voide tuntuu tosi kivalta, levittyy ja imeytyy hyvin ja pumppupullo on tosi kätevä.
Onko teille tullut raskauden, tai jonkin muun elämäntilanteen, aikana arpia ja miten hoiditte niitä? Oletteko häpeilleet arpia vai osanneet aina hyväksyä ne?
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Lähdettiin Kaisulle ja pojille kylään. Perille päästyämme tajusimme että kello on jo tosi paljon ja meidän pitää jäädä sinne yöksi. Se ei haitannut. Yökyläilyt kavereiden luona on parhaita. Varsinkin kun oli paljon ruokaa, karkkia, valomiekkoja, legoja, ilmapatja, vähän rakkaushuolia ja telkkarista alkoi Putous. Kaisun kauniissa kodissa kyläily on muutenkin ihanaa, en yhtään pistäisi pahaksi jos hän tahtoisi adoptoida minut ja ottaa luoksensa asumaan.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Ollaan oltu nyt kolmena päivänä harjoittelemassa päiväkodissa. Ristiriitaiset tunteet! Osa minusta hyppii ja hurraa, jes vihdoinkin oikeasti aikaa tehdä duuneja ilman huonoa omaa tuntoa ”äitillä on vaan vielä tää yksi homma, laitetetaanko joku dvd-pyörimään”-kommenteista. Ja se toinen puoli taas asettuu X-asentoon tuohon ulko-oven eteen ja huutaa että ei, emme ole vielä valmiita tähän!
Päiväkotimaailma tuntuu liian rajulta muutokselta kotihoidossa olleille lapsille, Elvikselle etenkin. Itsekkin olen aivan puhki ja pää pyörällä kaikista asioista näiden muutamatuntisten harjoittelupäivien jälkeen, miltähän tämä kaikki mahtaa pienestä lapsesta tuntua. Huh!
Koska Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, olen lähinnä hengaillut Elviksen kanssa pienten puolella. Ensimmäinen ihmetykseni oli se että pienet eivät ulkoile joka päivä. Odotin ehkä liikoja myöskin päivittäisestä opetuksesta. Ei siellä ei ole aamupiiriä, puhuta viikonpäivistä, säästä tai mistään. Leikitään vaan. Ja sanomattakin on selvää että jos ryhmässä on 18 lasta ja 4 aikuista niin kaikki itkevät lapset eivät vain pääse syliin silloin kun harmittaa. Ja jos joku ottaa toiselta lelun tai tönii niin sitä ei välttämättä huomata. Ja tarkoitukseni ei ole kritisoida, nämä ovat vain havaintojani yleisesti päiväkotielämästä. Kaikki hoitajat ovat kyllä todella kivoja ja ottavat lapset huomioon, niin hyvin kun se vain on mahdollista.
Kaapo on taas ollut itsekeseen todella reippaasti. Välillä olen päässyt kurkkimaan että mitä hän on tehnyt. Näin tänään ikkunasta kun hänelle ilkuttiin ulkona, vitsit että tuntui pahalta. Eikä se yksi vahtivuorossa ollut aikuinen tietenkään huomannut. Onneksi Kaapo oli sinnikäs ja myöhemmin heillä näytti näiden ilkkujien kanssa olevan ihan hyvät leikit. Meno isojen puolella vaikuttaa kyllä olevan paljon rauhallisempaa kun pienten puolella. Silti ajattelin tekemisen olevan enemmän ohjattua. Kaapo pelasi tänään tunnin tietokoneella (!!!). Ehkä sekoitan nyt päivähoidon esikouluun, myönnettäköön että minulla oli hoidosta erilainen mielikuva. Tai sitten olen nähnyt vasta liian vähän.
Tänään testattiin päikkäreille menoa. Silittelin Elviksen uneen. Tunnin päästä hän heräsi hysteerisesti itkemään äitiä. Harjoittelun aikana en ole voinut edes käväistä viereisessä huoneessa ilman kauheaa itkua ja huutoa. Ensi viikosta tulee tulemaan tosi rankka kun tositoimet oikeasti alkavat. Sydän on särkyneenä jo valmiiksi kun mietin jättäväni lapset ensimmäistä kertaa yksin päiväkotiin. Kauheaa kun ei voi yhtään tietää että mitä siellä tapahtuu.
Kuitenkin tässä on puolensa. Kai. Onko? Ainakin lapset saavat pehmeästi totutella päiväkotielämään muutaman kerran viikossa ennen ensi syksyä. Meinasin kirjoittaa että laspille tekee ihan hyvää irroitautua vähän minusta ja itsenäistyä – SIIS ANTEEKSI MITÄ. Iroittautua äidistä ja itsenäistyä 2 -ja 4 vuotiaina? Seuraakin he saavat kotona toisistaan sekä päiväkerhojen, puistojen ja muskareiden muista lapsista, sitäkään en voi käyttää verukkeena hoidon tarpeelle. Töitä olisi kuitenkin tehtävä, ja nämä projektit eivät odota. Painostus takaisin työelämään on aika vahva, joka suunnalta. Mutta onko aika kauheaa tehdä se lasten kustannuksella.
Tiedän, kirjoitukseni on varmasti tosi sekava ja paniikinomainen. Parin kuukauden päästä varmaan nauran tälle ja ajattelen että olipas siinä hysteerinen mutsi.
Onko teillä muilla ollut päiväkodin aloitus (tai siis harjoittelu) yhtä kauheaa?
ps. Katsokaa miten reippaasti mun vauva syö ekaa päiväkotilounastaan, otti vielä lisää!
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
