Yhteistyössä Kaihdin-Lehtonen

Nukuin tänään puoli kymmeneen heräämättä aamulla kertaakaan ja tiedättekös mitä, se on jotain hyvin erikoislaatuista. Jotain mitä olen odottanut pitkään. Näin kesäisin alan yleensä heräilemään siinä viiden aikaan. Siinä noin varttia yli viisi aurinko paistaa suoraan tyynylleni. Kuudelta valo tanssii pitkin seiniä. Seitsemältä koko sänky tulvii valoa. Pilvettömänä aamuna aurinko lämmittää myös aika mukavasti ikkunan läpi. Mutta ei tänään, sillä tänään, ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen, ikkunoita peitti kunnon pimentävät verhot.

Koska meillä on huonekorkeus reilu kolme metriä, ja ikkunatkin lähes kaksi ja puoli metriä korkeat, ei valmiita verhoja ole ollut saatavilla. Pariin otteeseen olen tässä mittatilausverhoja katsellut, mutta homma on yleensä lässähtänyt joko ihan tähtitieteellisiin summiin tai siihen ettei verhovalmistajien sivuilla ole ollut minkäänlaisia hintoja. En ole vain jaksanut alkaa lähettelemään tarjouspyyntöjä kun tiedossa ei ole ollut edes mitään suuntaa-antavaa hinta-arviota.

Kun omaan sänkyyni paistaa aamu-aurinko, niin keittiön pöydälle porottaa sitten sopivasti juuri päivällisaikaan ja lastenhuoneessa helottaa taas vielä ilta-yhdeksältä. Näin jälkikäteen ajateltuna on ihan ihan hullua, että sain kunnon verhot hankittua vasta nyt. Tai ostinhan minä yhden sellaisen Ikean pimentävän, 30 senttiä liian lyhyen rullaverhon jonka asentamisessa meni ikä ja terveys, joka jäi kolmesataa kertaa jumiin, repesi ja teipattiin kahdesti ja lopulta vain tippui kaikkensa antaneena alas.

Kirjoittelin alkukesästä samasta aiheesta blogiin ja silloin yksi teistä lukioista oli vinkannut Kaihdin-Lehtoselle josta sitten otettiin minuun yhteyttä ja sovimme pienestä blogiyhteistyöstä. Heidänkään sivuilta ei löytynyt valmiiksi suuntaa-antavia mittoja, mutta tämän projektin myötä ymmärsin miksi sellaisia on mahdoton laittaa. Verhot kun valmistetaan aina yksilöllisesti ja hintaan vaikuttaa niin moni tekijä, on helpointa vain soittaa tai lähettää viestiä tarjouspyynnön saamiseksi. Kaihdin-Lehtoselta voi pyytää myös ilmaisen arviokäynnin ympäri Suomen jos vaikka ikkunoita on hankala itse mittailla. Samalla voidaan valita verhojen materiaali, väri ja muut jutut, kuten kiinnitys, vetimet ja alareunukset.

Itse tiesin jo valmiiksi millaiset verhot haluan ja koska niiden asennus tuli ikkunasyvennyksen ulkopuolelle, jolloin mitat eivät ole milleistä tai edes senteistä kiinni, mittailin ikkunat itse ja valitsin kankaat netistä löytyvistä malleista. Kangasmallit olisi voinut myös saada postitse lähetettäväksi. Kankaiksi valitsin kotimaisen Domicet valkoiset Unicolor-kankaat. Makuuhuoneiden ikkunoihin valitsin täysin pimentävät valkoiset kankaat ja keittiöön valoa läpi päästävän, mutta lämmön blokkaavan Screen-kankaan.

Kun olin saanut kankaat valittua verhot valmistettiin minulle ja viikon päästä niitä oltiinkin jo asentamassa. Kaikki nämä mittaukset ja asennukset muuten kuuluvat hintaan. Siinä kun itse yritimme kahden ihmisen voimin saada sitä entistä rulleverhoa tunnin paikalleen, oli kaikki neljä verhoamme asennettu ammattilaisen toimesta alle tunnissa. Ne tuntuvat olevan myös tosi tukevasti kiinni, siinä missä edellisen kanssa piti olla todella varovainen, näitä uskaltaa ihan vauhdillakin laskea ylös ja alas.

Erona ehkä onkin näissä tuo avausmekanismi, rulla ei vain plärähdä vauhdilla ylös, vaan sitä säädetään sivussa olevasta ketjusta. ketjun värin ja puolen saa myös valita itse ja sen pituutta saa tarvittaessa myös itsekin säädettyä. Olen ihan todella todella tyytyväinen verhoihin, ne tuntuvat tosi laadukkailta ja ovat juuri niin simppelit kun halusinkin. On ihana kun saa vihdoin nukkua oikeasti pimeässä eikä verhoja avatessa tarvitse pelätä että ne tippuvat niskaan. Erittäin tyytyväinen olen myös tuohon keittiöön valittuun Screen-kankaaseen. On kiva että valo tulee hyvin läpi ja ulos näkee, mutta saa silti istua pöydän ääressä ilman häikäistymistä hikikarpalot otsalla.

Verhoja hankittaessa kannattaa etukäteen miettiä että haluaako rulla -vai sälekaihtimet, asennetaanko ne ikkunan pieliin, seinään, kattoon vai kenties ikkunan väliin. Tulevatko ne sisälle vai vaikkapa parvekkeelle. Värejä ja kuvioita on myös todella laaja kirjo, nekin kannattaa valita kestämään aikaa vaikka jokin räväkkä kukkakuviokin juuri sillä hetkellä tuntuisi hauskalta. Kannattaa myös miettiä että haluaako vehon olevan täysin pimentävä, läpikuultava vai jotain siltä väliltä. Asiantuntijaan kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä jos mikään asia mietityttää, Kaihdin-Lehtoselta voi pyytää täysin veloituksetta asiantuntijan kotiin miettimään yhdessä toimivat rakaisut, ottamaan mitat ja näyttämään kangasvaihtoehdot. Yksityisten kotien lisäksi vehoja voi tilata julkisiin tiloihin ja toimistoihin ympäri Suomen. Toimistusajat ovat todella nopeat, meilläkin oli mittojen mukaan teetetyt verhot asennettua viikko tilauksen jälkeen. Myös vanhojen verhojen korjausta voi heiltä kysellä.

Onkohan tämä vanhuus vai mikä, kun rullaverhot ja hyvät yö-unet tekevät näin iloiseksi ja innostuneeksi.

En edes tiedä kuinka monta kertaa olen elämäni aikana muuttanut. En pidä muuttamisesta yhtään, mutta yleensä vuoden-parin asumisen jälkeen alan haikailla jotain uutta. Ties kuinka monta kertaa olen tässäkin asuessa katsellut uusia asuntoja. Mutta nyt jokin on toisin. Nimittäin aina näiden katseluiden jälkeen päädyn siihen, että en halua muuttaa tästä mihinkään.

Tänäänkin tulin kotiin niin, että keittiöön unohtunut roskis haisi heti eteiseen saakka, lattialla oli kilo hiekkaa ja kaikki muukin ihan sekaisin. Keskeneräinen olohuoneen sisustus ärsyttää. Verhottomuus ärsyttää. Hyllyn taakse piiloon laitettu ruma lamppu ärsyttää. Mutta silti joka kerta tuntuu ihanalta tulla kotiin.

Vaikka vastassa olisi minkälainen sotku tai jälleen kerran hajonneiden pattereiden takia jääkylmä asunto, ikinä ei ole tuntunut epämiellyttävältä tulla tänne. Tämä koti on rakas ja turvallinen. Vaikka kova-ääninen naapuri kailottaisi yhdeltä yöllä rapussa ja vaikka vanhassa talossa asiat ovat välillä vähän rempallaan, en voisi tällä hetkellä kuvitella (realistisesti) parempaa paikkaa asua.

Rakastan kodissamme isoja, korkeita ja valoisia huoneita. Sitä että tämä on juuri sopiva meille. Rakastan sitä, että säilytystilaa on tarpeeksi ja sitä että meillä on kaksi vaatehuonetta. Sitä että yli kahden vuoden asumisen jälkeen täällä on edelleen hyvin minimalistista. Rakastan sitä kuinka auringonlaskun aikaan ohikulkevien junien ikkunoista heijastuu senillemme tanssivia valoläikkiä. Sitä että pihalla törmää aina naapureihin. Ja etenkin sitä, että naapurit ovat tutut ja turvalliset. Rakastan aamuaurinkoa sinisessä rapussamme ja kylppärin korkealla olevaa ikkunaa. Sitä miten lattia on keittiössä ihan vinossa ja kuinka se narisee kynnyksen kohdalta.

Kun on jatkuvasti aina miettinyt, että mitäs sitten seuraavaksi? On todella helpottavaa, kun ei tarvitse miettiäkkään niin. Asua vaan tässä. Voihan se olla, että vuoden päästä asumme jo muualla tai sitten vielä kymmenenkin vuoden päästä tässä. Sitä ei voi tietää, eikä tarvitsekaan, tärkeintä on se, että joka kerta kotiin tullessaan voi huokaista helpotuksesta. Ihana hima, ihana olla täällä.

Niin moni teistä on kysellyt laajempaa postausta uudesta kylppäristä, joten tässä se nyt tulee. Minun oli tarkoitus vielä vaihtaa suihku, hankkia uusi pyykkikori ja vähän muutenkin hienosäätää vielä, mutta en halua pidellä teitä enempää jännityksessä.

Meillä on siis tosi pieni ja melko vaatimaaton kylppäri, mutta aika pienillä jutuilla olen saanut siitä ihan kivan. Vaikka tilaa voisi tosiaan olla lisää, niin korkeutta meillä on taas senkin edessä. Kylppäri on nimittäin neljä metriä korkea, ja on siellä pikkuinen ikkunakin. Ne tuovat kivasti lisää avaruutta tilaan.

Alunperin kylppäri on ollut lattiasta kattoon sellaista karmeaa muovimattoa. En tiedä onko sellainen enää käytössä, mutta vielä joskus 90-luvun puolessavälissä sellaisia kylpyhuoneita näki paljon. Jossain vaiheessa muovi on kuitenkin maalattu sekä laatoitettu osittain. Tämä osittain tekeminen ihmetyttää, olisitte tehneet sitten kerralla kunnolla!

No, jokatapauksessa, olen tässä kahden vuoden mittaan siistinyt tilaa pikkuhiljaa. Aluksi vaihdettiin vanha lavuaari je peili uusiin. Ja ne sitten vielä uudestaan uusiin. Allaskaappi laatikostolla on paljon näppärämpi, kun sitä aiempi ovellinen. Samalla vaihdoin pikkuisen peilikaapin tilalle koko seinän kokoisen kaapin. Kamalat vanhat ja ruostuneet sinään kiinnitetyt pyykikuivastelineet ja shampoopullon pidikkeet heivasin suoraa päätä roskikseen. Hiljattain myös toiselle seinälle sain kunnon kokoisen kaapin, johon sain vihdoin piiloon miljoonat purnukkani. Perus ikean kaappi kiiltovalkoisine ovineen tuntui itseasiassa tuovan lisää tilantuntua.

Oma pyykinpesukone on ehdoton ja vaihdoin itseasiassa hiljattain tilaan liian ison koneen samanlaiseen mutta pienempään. Samalla hankin sen päälle rautakaupasta vanerilevyn jonka käsittelin kosteuden kestäväksi. Apua, tässä vaiheessa alkaa hirvittää ajatus siitä, kuinka kamala kylppäri aiemmin olikaan.

Noh, sitten tämä viimeisin tempaukseni. Löysin sattumalta kaapista muutaman purkin tuollaista betonin näköistä struktuuripinnoitetta. Ajattelin että maalaisin sillä vain tuon pöytätason ja valkoisen kaapin välisen tilan… Mutta se näyttikin niin kivalta että päätin maalata koko seinän. Myös suihkun puolelta (vesi ei osu sinne saakka). Edelleen se näytti tosi kivalta ja halusin vetää koko vessan pinnoitteella. Ongelmana oli vain entisen altaan päälle, ikään kuin enemmän koristeeksi ladotut kaakelit. Koska allasta ja peilikaappia oltiin muutamaan otteeseen vaihdeltu ja niiden päälle jopa aiempi asukas poraillut, eivät ne enää toimittaneet oikeastaan mitään virkaa.

Koska pinnoite olis näyttänyt hölmöltä 12 keskellä seinää olevan kaakelin päällä, päätin ottaa ne pois. Taloyhtiän siunauksen jälkeen aloin tosiaan hommiin. En malttanut odottaa että saisin haltuuni kunnon työkalut, vaan voiveitsen ja vasaran voimin sain ne muutaman tunnin uurastuksen jälkeen pois.

Pinnoitteen levitin vivahteikkaan pinnan saamiseksi isolla pensselillä. Sen olisi voinut tehdä myös telalla tai lopuksi vielä tasoittaa, mutta halusin jättää sen noin. Pinnoite ei siis ole periaatteessa tarkoittu kosteisiin tiloihin, mutta koska se ei ole kosketuksissa veden kanssa, ajattelin testata. Toivottavasti pysyy! Tarvittaessa sitä löytyy vielä toinenkin purkki. Mikrosementillähän voi tietääkseni ihan märkätilojakin pinnoittaa, mutta sitä ei juuri sillä hetkellä silloin ollut saatavilla, ja hommahan piti saada alkuun heti kun inspiraatio iski!

Tällaisilla pikkujutuilla olen siis saanut kylppäristämme vähän siedettävämmän ja siirrettyä sitten sitä kunnon isoa remppaa vielä vähän eteenpäin. Mitäs tykkäätte?

Kuten jo aiemmin huomasitte, tein pientä pintaremonttia kylpyhuoneessamme. Isompi remppa on ollut mielessä jo pitkään, mutta pikku freesauksella olen saannut siirrettyä sitä urakkaa vähän eteenpäin. Se ei ole kuitenkaan estänyt haaveilua unelmien kylpyhuoneesta, jollaisen nyt tein blogiin kaupallisessa yhteistyössä IDOn kanssa.

Nythän meillä on aika pieni wc-kylpyhuoneen yhdistelmä, jossa illalla hammaspesulla on joka kerta aivan liikaa ruuhkaa. Etenkin aamu -ja iltapesujen aikaan huomaa sen, että jo kolmen hengen perheessä kaksi vessaa, tai edes isompi tila ja kaksi allasta olisi todella kätevät. Viime viikolla kylppäristämme tuli kuitenkin paljon viihtyisämpi, kun sain luvan postaa altaan yllä olleet laatat jonka jälkeen levitin senille tuollaisen betonimaisen sruktuuripinnoitteen.

Oma unelmien kylpyhuone olisikin paljon tuon kaltainen, lattiasta kattoon betonia, simppeliä, minimalistista ja laadukasta. Haluaisin sekä suihkun että ammeen, mutta erikseen. Unelmien kylppärissä pitäisi myös olla kunnon kokoinen allas, mielellään kaksi, sekä riittävästi lasku ja kaappitilaa. Kylppäri olisi ihan omaan käyttöön ja kauniit purnukat ja hajuvesipullot saisivat olla esillä koristeina. Iso peili ja hyvä valaistus ovat myös tärkeitä, ja lisäksi olisi ihana jos tilassa olisi ikkuna sekä luonnonvaloa. Nytkin meillä itseasiassa on ikkuna, mutta se on aika pieni ja neljän metrin korkeudessa, joten ihan hirvestä ei tule maisemia siitä hammaspesulla katseltua.

IDOlta valitisin minimalistiseen kylppäriini ainakin kuvissakin näkyvän Glow suihkuseinän sekä huuhtelukauluksettoman wc-istuimen. Juuri tuollainen seinästä tuleva malli sopii hienosti minimalistiseen tyyliin. Nythän meiltä löytyy jo valmiiksi IDOn pitkä peilikaappi, jossa muuten on ihan todella hyvä valaistus samassa. Lisäksi meillä on tuo IDO seven D allaskaappi valkoisena. Rakastan sitä kun sekä peilikaappissa että allaskaapissa on jokaiselle käyttämälleni tuottelle oma paikka ja että kaiken saa ihanasti järjestykseen.

Olen ollut muutenkin tyytyväinen noihin reilu vuosi sitten vaihdettuihin kalusteisiin. IDO on aidosti kotimainen ja se on toiminut jo yli 140 vuotta Suomessa. Edelleenkin se valmistaa ainoana suomalaisena yrityksenä kaiken sanitettiposliininsa. Tuotteissa näkyy hyvin pohjoismainen ja toimiva design, joka on itselleni tärkeää ja suurin syy valita juuri IDOn tuotteet. Hyvän ulkonäön lisäksi tuotteissa on todella otettu huomioon käytännällisyys ja toimivuus. Esimerkiksi kaikki allaskaapit on suunniteltu niin, ettei niihin jää yhtään hukkatilaa. Mallisto on todella laaja, erityyppisiä sarjoja ja värivaihtoehtoja löytyy moneen makuun ja tuotteet ovat todella laadukkaita sekä pitkäikäisiä. 

Oma unelmien kylpyhuone olisi siis tarpeeksi suuri ja tarpeeksi yksinkertainen. Harmaa betoni, luonnonmateriaalit ja laadukkaat ja suunnittelultaan yksinkertaiset kalusteet kestävävät aikaa, eikä niitä tarvitisi olla ihan heti vaihtamassa trendien muuttuessa. Mikälainen sinun unelmien kylppäri olisi, vai löytyykö sellainen jo? 

LIFIE yhteistyössä IDO

Kun olet ollut liian pitkään yksin kotona ja etsit illalla mittanauhaa ja löydätkin purkillisen laastia, voi olla, että sinulla on seuraavana päivänä ihan uusi kylppäri. Siitäkin huolimatta että omistat vain kaksi työkalua. Sori naapurit.