– 10,3 kg 78,5 cm
– Vaatekoko 80/86, kenkä 21
– 6 hammasta (4 ylhäällä, 2 alhaalla)
– Kävelee pääosin, myös ulkona
– Pyörii ympyrää, kävelee taaksepäin
– Kiipeilee, mm syöttötuoliin, liukumäkeen ja isoveljien kerrossängyn yläsänkyyn (sos!!!)
– Tykkää köllötellä sohvalla
– Rakastaa musiikkia ja tanssimista
– Pyytää laittamaan radion päälle tai musiikkia matkakaijuttimesta
– Lempiherkkua kala ja peruna sekä marjat
– Haluaa syödä itse
– Ymmärtää tosi hyvin puhetta, suomeksi ja ruotsiksi (ja useinmiten myös toimii kehotusten mukaan)
– Sanoo muutamia sanoja, juttelee kovasti
– On hyvin sosiaalinen ja menee ulkonakin vieraiden ihmisten luo
– Leikkii mielellään duploilla, palikoilla, pehmoleluilla ja selaa kirjoja
– Rakastaa tutkia ja nypläillä kaikkea pientä
– Ei laita enää ihan kaikkea suuhunsa
– Herää edelleen öisin syömään
– Yrittää pukea itse (ja repii kaikki vaatteet kaapista päälleensä)
– Ihailee isoveljiään
– Halailee ja pusuttelee paljon
– On todella touhukas ja menevä tapaus
– Heittää ja ottaa kiinni palloa
– Rakentaa usean palikan tornin (ja tykkää hajoittaa sen)
– Vastaa kysymyksiin päätään nyökyttäen / pudistaen tai suutaan naksuttaen
– Hassuttelee, vitsailee, naurattaa, matkii ja hekottelee
– Kulkee rappusia yksin kontaten tai kävellen talutettuna
– Kerää lelut takaisin koriin
– Osoittelee kaikkea kiinnostavaa

KATSO MYÖS: 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK

Silläkin uhalla, että blogi on postaus toisensa jälkeen Myytä, tässä viime viikon arkikuva hänestä kävelemässä kadulla. Viime viikon moneen tekemiseen liittyivät vahvasti lauantaina olleet 1v synttärit, jonka asioilla tässäkin ollaan.

Nyt kun Myy on oppinut oppinut kävelemään paremmin ja myös epätasaisella, on hauska miten hänen kanssaan voi kulkea käsikädessä vaikkapa kadulla. Hän näyttää niin hassulta, kun on niin pikkuinen, mutta silti niin kovin tomera. On hauska myös seurata muiden ihmisten huvittuneita ja ihastuneita katseita. Moni myös jää usein juttelemaan.

Niin hullua ajatella, että vuosi sitten tähän aikaan oltiin vielä tämän pienen nyytin kanssa synnytyssalissa, vuotta myöhemmin kuljetaan käsi kädessä kadulla, anopilta kakkupohjaa hakemaan menossa.

Piti tulla jo lauantaina pikaisesti juhlajärkkäilyiden lomasta huikkaamaan, että meillä on täällä nykyisin yksivuotas touhutaapero! Juhlahumu vei kuitenkin mennessään ja ehdin istumaan koneelle vasta nyt.

Vietimme Myyn syntymäpäiväjuhlia eilen pihallamme kauniissa aurinkosäässä. Juhlat olivat aivan ihanat, paikalla oli niin sukuamme, että lapsellisia ja lapsettomia ystäviäämme. Lasten mennessä nukkumaan jatkoimme iltaa extempore vielä pienellä kaveriporukalla.

Viikonlopusta jäi ihana rakkaudentäyteinen olo. Miten onnekkaita olemmekaan, että niin meillä, mutta ennenkaikkea lapsillamme on ympärillään niin paljon mahtavia ihmisiä.

Aivan toiset fiilikset kun oli vielä muutama päivä sitten. Vieräytin muutaman kyyneleenkin haikeuksissani. Ihan vain, koska en meinannut kestää ajan nopeaa kulkua ja ajatusta siitä, etten voi vaikuttaa siihen mitenkään. Tuntui jopa ahdistavalta, että vauvani ei ole enää virallisesti vauva.

Nyt viikonloppuna hänen touhujaan ja ja huimia uusia kehitysaskeleita (kävelee takaperin ja pyörii ympyrää!) seuranneena tunnen onneksi vain kiitollisuutta tästä kaikesta. Mikä onni onkaan saada seurata vierestä kun omat lapset kasvavat ja kehittyvät omiksi itseikseen. Oppivat uusia taitoja ja ilostuttavat meitä vanhempia niillä.

Ps. Näissä 1-vuotispäivänä otetuissa kuvissa Myyllä on kaulassaan ristiäislahjaksi saama vanha kaulakoruni – eikö olekin soma! Mietin pitkään, otammeko Myystä jotain virallisia 1-vuotiskuvia, mutta koska kuvia tulee otetuksi muutenkin niin paljon ja Myy oli juuri viikkoa aiemmin ammattikuvaajan kuvattavana mallihommissa, ajattelin ettei sellaisia tarvitse ottaa. Oikeastaan ajatus tuntui vähän stressaavalta, missä välissä, missä, mitä päälle, millainen sää, kuka kuvaa yms – ihan liikaa päätöksiä. Näistä ihan vaan kotona ilta-auringossa otetuista synttärikuvista tuli mielestäni just ihania ja aitoja.

Minua haastateltiin viikonloppuna liittyen kierrätysmuotiin. Ja kuten aina, kun minua haastatellaan, jäädyin vähän ja jännitin sen verran liikaa, että muutama mielestäni tärkeä juttu jäi sanomatta.

Tällaisten tilanteiden jälkeen saattaa jäädä päiviksi mieleen pyörimään, että hitto, kun unohdin sen ja senkin asian sanoa. Siinä myös syy miksi kirjoitan, enkä esimerkiksi tee radiota, haha.

No miksi sitten kierrätysmuoti? Luontoa säästävän kierrätysaspektin lisäksi kirppiksiltä ostetut vaatteet ovat yleensä uniikkeja, eikä samanlaista tule ihan jokaisella vastaan.  Jokin kierrätetyissä vaatteissa saa myös itseni kokeilemaan vähän erikoisempia yhdistelmiä.

Yleisesti ottaen myös kierrätetyt vaatteet ovat mielestäni usein laadukkaampia ja kestävämpiä. Jos vaate on kestänyt käytössä jo kymmenen vuotta, tulee se todennäköisesti kestämään myös toiset kymmenen vuotta.

Niin käytettyjä, kun uusiakin vaatteita ostaessa, kiinnitän huomiota ensinnäkin tuotteen materiaaliin. Sen täytyy olla laadukkaan tuntuista luonnonmateriaalia tai muuten se jää hyllyyn. Reilu vuosi sitten tein päätöksen, etten osta enää mitään keinokuduista valmistettua vaatetta ja se päätös on ollut hyvä.

Vaikka tykkään simppeleistä ja ajattomista vaatteista, tykkään myös että vaatteessa on jokin juju tai erikoinen yksityiskohta. Uuden vaatteen täytyy myös olla sellainen, että sitä voi yhdistellä monen eri vaatekappaleen kanssa ja että se sopii monenlaiseen tyyliin ja tilanteeseen.

Minulla ei ole oikeastaan erikseen juhla -ja arkivaatteita, vaan sekoittelen kaikkia keskenään. Joskus pakkaan vaatteen kokonaan pois kellariin ”kirppiskassiin” ja kaivelen sen sieltä takaisin käyttöön vuoden-parin päästä.

Olen itse huono pyörimään kirppareilla ja muilla kaupoilla, vaan tykkään ostaa enemmän nettikirppiksiltä. Joskus kymmenen vuotta sitten, kun tuli vielä kierreltyä kirppiksiä enemmän, koin jopa ahdistusta niiltä omien vaatteiden ostamisesta, sillä tuntui, ettei mistään ikinä löytynyt mitään kivaa omassa koossani. Nykyään, ainakin nettikirppisen kohdalla asia on onneksi muuttunut.

Pyrin ostamaan pääosin tarpeeseen ja silloin usein laitankin ostoilmoituksen vaikkapa facebook-kirppikselle. Se säästää aikaa, kun minulle tarjotaan suoraan tuotteita, kun että selailisin tuntikaupalla ilmoituksia ja roikkuisin jonoissa. Usein liitän ostoilmoitukseen vielä esimerkkikuvan, jotta löydän mahdollisimman helposti juuri sitä mitä olin etsimässä.

Olin joskus se tyyppi, joka saattoi käydä ostamassa uudet vaatteet vain jotain yhtä tyhjänpäiväistä tilaisuutta varten. Toki edelleenkin tulee välillä vastaan tilaisuuksia, kuten hienoja juhlia, jota varten kaapista ei löydy mitään sopivaa, mutta silloinkin pyrin ensin miettimään voisiko asua vaikkapa siinä tapauksessa lainata jostain.

Täysin uusiakin vaatteita tulee edelleen myös ostettua, mutta silloin kriteerit ovat hyvin korkealla ja vaatteen tulee olla todella sellainen mitä tarvitsen ja jonka näen käytössä vielä vuosienkin päästä. Omasta kaapistani löytyykin jonkun verran myös ihan perus ketjuliikkeistä ostettuja vaatteita, mutta ne ovat sellaisia, jotka minulla on ollut käytössä useampia vuosia. Monet, edelleen käytössäni olevat vaatteet, ovat olleet minulla jo ennen lapsia, eli aika kauan.

Oma pukeutumisfilosofiani on mukavuus ennen muotia. Mutta missään nimessä se ei mielestäni tarkoita tylsää pukeutumista. Joskus, vaikkapa festareille tekisi mieli pukeutua astetta erikoisemmin ja näyttävämmin, mutta lopulta sitä tulee aina valittua vaatteet, joissa tunnen itseni rennoksi eikä tarvitse miettiä vaikkapa mitään valahtavia olkahihnoja. Mikään ei saa myöskään puristaa liikaa ja asussa pitää pystyä niin istumaan rennosti kun vaikkapa tanssimaan aamun asti.

Vaikka en koe seuraavani trendejä, huomaan kyllä usein että jossain vaiheessa kovasti pinnalla olleet vaatteet alkavat kiinnostamaan myös itseäni. Monesti on käynyt niin, että vaikka jokin vaatekappale tai tyyli on aluksi näyttänyt mielestäni typerältä, mutta nähtyäni sitä tarpeeksi katukuvassa, olenkin alkanut tykkäämään siitä. Silti koen, että minulla on juuri omani tai jopa omaperäinen tyyli.

Myös trendit kiertävät kehää, joten myös kierrätettynä voi löytää helposti juuri sen hetken kuumimpia vaatekappaleita, parinkymmenen vuoden takaa.

Mitä kierrätysmuoti sitten teille merkitsee, mitä otatte huomioon kun ostatte vaatteita ja mistä yleensä ostatte kierrätetyt vaatteenne? Olisi kiinnostavaa kuulla!

Ja jos löytyy vinkkejä, mihin vielä omat vanhat vaatteet myyntiin, niin otan ne ilolla vastaan. Mietin joskus instagramkirppiksen perustamista, mutta samalla olisi ihana jos voisi vain viedä vaatteet jonnekin ilman kuvaamista ja postittelua.

Tämän viikon arkikuva kuvaa kaikkea muuta kun arkea. Takana on nimittäin yksi loppukesän kokokohdsta, Flow festivaali. Tänä vuonna ei kuitenkaan vedetty tuttuun tapaan täyttä kolmea päivää, vain pelkkä lauantai. Silti festarifiilis oli mitä parhain koko viikonlopun – ja oikeastaan jo koko sitä edeltävän viikon.

Mikä teki viikonlopusta ihan erityisen, oli se, että saimme juhlia festarieta mieheni kanssa. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä ulkona sitten vauvan. Ja se oli ihanaa.

Voisin kertoa festarieden maagisesta tunnelmasta, keikoista, ihoteipillä paikatusta rintaliivien katkenneesta kaarituesta ja kaikesta siitä, mutta vaikka kuinka ihana Flow onkaan, tärkeintä ja mieleenpainuvilta oli yhdessäolo. Niin yhdessä kavereiden kun mieheni kanssa.

Paras hetki oli kuitenkin kotiinpaluu. Kun pyöräilimme kahdestaan hikisinä ja onnellisina halki yöllisen Helsingin. Ilmassa tuoksui samaan aikaan loppuppukesä ja pian koittava syksy.

Kaikki tuntui ihan siltä kun ennenvanhaan. Siltä kun usein pyöräilimme aamun sarastessa juhlista kotiin. Tosin tällä kertaa noin viisi tuntia aiemmin kun yleensä tuolloin.

Melkein hullua, miten joku niin pieni juttu voikin tuntua niin tärkeältä. Samalla se oli hyvä muistutus siitä, että vaikka aika perheen ja lasten kanssa on ihanaa, on tosi tärkeää ottaa aikaa myös kahdestaan. Ihan vain vaikka yöllisen pyöräilyn verran.