Jännittävän aamun jälkeen olimme kuin olimmekin kaikki ajoissa valmiina lähtöön kun limusiininkuljettajamme soitteli alhaalta. Kaapo ja Elvis olivat aiemmin pohtineet että häihin kuuluu aina mennä valkoisella limusiinilla, ja sellaisen minä sitten yllätyksenä heille tilasin. Tai oikeastaan en lopulta osannut pitää yllätystä, mutta poikien kanssa me yllätimme kyllä kaikki muut juksatessamme, että ihan tavallinen tilataksi tulisi meitä hakemaan. Minulle olisi käynyt ihan tavallinenkin auto, mutta huomasin että tämä limusiini-asia oli tärkeä lapsille, joten oli kiva huomioida heitä tällä tavalla myös heille hyvin jännittävänä päivänä.

Limusiinissa oli täysi bile-meininki päällä. Ikkunat olivat tummennetut ja sisäosaa koristi eriväreissä vaihtuvat neonvalot. Seinissä olevissa näytöissä pyöri musavideoita ja tunnelma oli katossa vielä Daruden Sandstorm-kappaleen tullessa remixinä kolmannen kerran puteen. Tässä vaiheessa tunnelma rentoutui, sillä eihän sille voinut kun nauraa. Kuitenkin kun auto kurvasi kirkon eteen ja näin sisään astelevia vieraita palasi jännitys uudestaan. Itseasiassa istuin aika pitkään yksin autossa, sillä en halunnut kenenkään näkevän minua etukäteen.

Avioliittomme siunattiin upeassa Johanneksenkirkossa. Ruotsinkieliseen seurakuntaan kuuluva kirkko on yksi Suomen hienoimmista kirkoista ja siksi myös hyvin suosittu. Meille sanottiinkin aluksi ettei vapaita aikoja enää tälle vuodelle olisi, mutta yllättäen sieltä löytyikin peräti kaksi vapaata aikaa joista saimme valita. Toinen heinäkuun lopulle ja toinen elokuulle. Ensimmäinen kuukausi meillä meni kuitenkin lähinnä miettiessä että miten ja missä kaiken järjestämme, vaivihkaa kyselimme sukulaisiltamme että ovatko he miten Suomessa ja onko heillä jotain kyseisille viikonlopuille. Vasta kesä-heinäkuun vaihteessa saimme vihdoin lyötyä päivän lukkoon ja aloitettua häiden valmistelun.

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että vaikka kirkko oli todella suuri ja vieraita tilaisuudessa noin 80, oli kirkossa ihana intiimi tunnelma. Kirkko ei tuntunut yhtään liian isolta tai pramealta. Kaikki oli ihan täydellistä. Siunaaminen tapahtui pyynnöstämme suomeksi ja pappimme oli aivan ihana. Hän puhui kivan rennosti ja kauniisti perheestä, parisuhteesta ja rakkaudesta.

Meille oli tärkeää että saimme vannoa rakkautta rakkaidemme läsnäollessa ja vaikka en itse kuulu kirkkoon, halusin tehdä sen siellä. Tämä tarinamme on ollut niin mieletön ja täynnä niin suuria tunteita, että sen julistamiseenkin tarvittiin yhtä mahtipontinen paikka. Myös se että isäni saattaisi minut alttarille oli asia jonka tahdoin ehdottomasti kokea. Vaikka jännityksen takia osa seremoniasta menikin vähän ohi, niin sitä en kyllä unohda ikinä <3

Siunaamisen ja riisinheiton jälkeen meidän oli tarkoitus jäädä vielä kirkon eteen ottamaan kuvia ennen juhlapaikalle siirtymistä. Juuri silloin satoi kuitenkin aivan kaatamalla ja saimme juuri ja juuri napattua vain yhden yhteiskuvan. Olimme koko viikon seuranneet säätiedotuksia, jotka myös muuttuivat päivittäin. Häitä edeltävänä päivänä oli kuitenkin melko selvää, että juuri siihen aikaan sataisi. Ja niin totta tosiaan oli. Meillä olikin sitten varasuunnitelmana käydä nostamassa maljat kirkon ihan vieressä olevassa tilassa. Siellä oli pientä yllätysohjelmaa ja rentoa oleskelua hetken ennen kun matka juhlapaikalle koitti.

Hääautomme oli hienoin jota olen koskaan nähnyt. Sateen vuoksi emme ajaneet katto auki, mutta senkin edestä sisällä oli sitten koristetta. Ja shampanjaa sekä lempimusaamme. Ajelimme pienen kunniakierroksen ikkunat auki ihmisille vilkutellen (ja kimppua ulkona heilutellen). Oli tosi ihana nähdä ihmisten aidosti riemastuneita ja iloisia ilmeitä ja eleitä. Meillä oli myös hauska kohtaaminen muutaman tutun sekä yhden polttariporukan kanssa.

Sillävälin kaasot olivat laittamassa juhlapaikkaamme kuntoon, mutta kerron siitä sitten lisää toisessa postauksessa!

KUVAT TEEMU HÖYTÖ 

– Vietin extempore ”honeymoonin” mökillä
– Olin ekaa kertaa kajakissa
– Söin rapuja
– Kuulin noin 27 erilaista snapsilaulua
– Kävin kesän vikan kerran VUMeissa
– Vietin omia häitäni
– Hävitin puhelimeni, löysin puhelimeni ja rikoin puhelimeni
– Poikien 9 viikkoa kestänyt kesäloma loppui
– Tein ovulaatiotestejä ja sain hormoonikuurin
– Sain ajan kauan odottaamani leikkaukseen
– Kävin Hangossa ja Tammisaaressa
– Söin elämäni parhaat ranskalaiset
– Kuljin elämäni tokaa kertaa limusiinilla
– Kävin ripsien kestotaivutuksessa
– Minulla oli polttarit
– Uin keskellä yötä pilkkopimeässä meressä suoraan veneen perästä
– Näin kaksi ilotulitusta
– Kävin Ikeassa 15 minutissa
– Kiukuttelin vähän
– Söin liikaa
– Häädin täitä
– Tein tosi monta kertaa ruokaa
– Ajoin elämäni ekaa kertaa autoa
– Frank Ocean tykkäsi mun instakuvasta
– Harjoittelin valssia keskellä yötä
– Olin K18-horror-maanaaja escaperoomissa ja selvisin niin hengissä kun ajoissa uloskin
– Matkustin pakun takakontissa side silmillä
– Vaikutuin Oskun tulishowsta yöllisellä hiekkarannalla
– Minut kuvattiin Suomi100 valokuvaprojektiin
– Opettelin uutta nimmaria
– Unohdin uuden nimeni vain pari kertaa
– Tanssin hikisenä aamuun saakka
– Kävin stadikalla vesijuoksemassa
– Esitellin Oskun koko suvulle
– Tapasin Martti ja Eeva Ahtisaaren
– Menin vahingossa pummilla ratikalla

Kerroinkin jo tuosta yhdestä elämäni jännittävimmistä aamuista aiemmin, mutta pakko vielä jakaa nämä hääkuvaajamme Teemu Höydön kuvat. Tunnelma hääaamuna oli tosiaan todella jännittävä, mutta onneksi samaan aikaan tosi hauska. Olin aluksi suunnitellut meneväni poikien tai jopa kaikkien kaasojen kanssa hotelliin edeltäväksi yöksi ja sieltä sitten oltaisiin lähdetty yhdessä kirkkoon. Lopulta järkevin päätös oli kuitenkin pysyä ihan kotona, säästyi edes siltä pakkaamisrumbalta ja hirveän tavaramäärän kuljettamiselta. Lapset saivat touhuilla omiaan sillä aikaa kun me laittauduimme ja korkkasimme shampanjan. Ja minä sain rauhassa panikoida ja ravata kämppää ympäri.

Olin toki hermona myös silloin ihan virallisena hääpäivänämme, ennen maistraattiin menoa. Silloin olin kuitenkin yksin kotona ja meillä oli aamulla tosi aikainen lähtö. Sydän kyllä tykytti ja välillä jopa voinkin huonosti, mutta silloin aamu oli niin lyhyt ettei siinä oikeastaan jäänyt samalla tavalla aikaa sellaiselle yleiselle hermoilulle ja sekoilulle.

Me saimme tosiaan hirmu pinon ihania kuvia häistä ja tiputtelen niitä pikkuhiljaa tänne blogiin, varmaankin vielä tämän ja ensi viikon aikana, tässä nyt alkuun kuitenkin tämä eka setti.

Kuvat Teemu Höytyö

Jos postauksen ajatus on toiminut (ja kaikki mennyt suunnitelmien mukaan, heh) niin olemme hetki sitten sanoneet toisillemme toistamiseen tahdon kun avioliittomme on siunattu perheen ja muiden läheisten läsnäollessa.

Maistraatti -ja kirkkohäiden järjestäminen näin lyhyessä ajassa on ollut ajoittain stressaavaa, mutta yllättävän hyvin olemme saaneet kaiken kasaan ilman vuosien hössöttämistä ja bridezillaksi ryhtymistä. Kiitos tästä kuuluu myös kaasoille ja bestmaneille. Emme halua juhlistakaan mitään kovin ihmeellisiä tai välttämättä edes kovin perinteisiä, vaan enemmän että ne ovat meidän näköiset. Huomenna sitten nähdään miten se onnistui ja että sotkiko sade kovasti suunnitelmiamme.

Kun häähumusta toivutaan pääsemme toivottavasti myös palaamaan kysymyspostaukseen lähettäminne kysymyksiin! Ja toki palailen hääjuhliinkin sitten vähän paremmin!

Kolmas Flow päivä edessä ja kännykkä tokaa päivää hajalla. Puhelin kastui perjantaina ja meni oikosulkuun. Pieniä vierotusoireita havaittavissa, mutta yllättävän hyvin sitä onkin pärjännyt ilman puhelinta. Vaikka tuottaa se toki vähän ylimääräistä jännitystä tuolla yli 25 000 hengen festareilla. Pitää vaan pitää kaveria lujaa kädestä kiinni. Vähän tekisi mieli pyytää lapsen kännykkä lainaan, mutta ehkä sitä pitää nyt vain sinnitellä ensi viikkon kunnes pääsee suuntaamaan puhelinkaupoille.