Silkin pehmeää valkoista hiekkaa, lämmintä lasin kirkasta turkoosia vettä, taivaalla porottava aurinko. Enempää en olisi voinut reissultamme odottaa. Tämä oli parasta mahdollista rentoutumista tähän väliin pimeää talvea. Kieltämättä olisin voinut palata kotiin vasta joskus vähän myöhemmin. Ikinä ei kaksiviikkoinen ole mennyt noin nopeasti.

Meidän oli joluaattona tarkoitus lähteä snorkaalaamaan, mutta kova merenkäynti ja virtaukset olisivat olleet liikaa lapsille. Onneksi reissu lähisaarille onnistui vielä myöhemminkin. Varasimme hotellin kautta päiväretken läheisille Similanin saarille. Moottorivene haki meidät aamulla ja parinkymmenen ihmisen posyukassa lähdimme matkaan. Kävimme muutamalla saarella ja snorklasimme muutaman edustalla. Suurimpaan osaan saarista oli rantautuminen kieletty munivien merikilpikonnien vuoksi.

Jos kuvittelimme oman rantamme hiekan olevan valkoista ja veden turkoosia, oli Similanilla se sitä vielä kymmenen kertaa enemmän. Puitteet olivat aivan huikeat, ainut miinus oli että miljoona muutakin turistia halusi niitä ihastelemaan. Rannoilla kävi kova kuhina, uimareille oltiin rajattu oma pieni alueensa, ja muuten moottoriveneet toivat tai hakivat porukkaa jatkuvasti edestakaisin.

Snorklauspysähdykset sitten hieman rauhallisimpiin paikkoihin, saarien edustalle olivat enemmän mieleeni. Vaikka korallit eivät olleet niin värikkäitä kun odotin, ja missasin sekä ”Nemot” että merikilpikonnan, oli kokemus tosi hieno. Tuolla veden alla on vaan niin oma hieno tunnelmansa. Olisin voinut viettää siellä vaikka koko päivän.

Poikia kalat ja syvä meri pelottivat sen verran, että pikaisen kastautumisen jälkeen he jäivät mielummin odottamaan veneeseen, ja ihmettelivät vedenlaista elämää sitten veneen kannelta käsin. Kuulemma olivat ainakin kilpikonnaan nähneet.

Snorkannut olen aiemmin Malesiassa, ja se oli aivan mieletöntä. Upeitä, joka sateenkaaren värissä olevia, toinen toistaan erikoisempia korallia ja kasvia, tuhannesti värikkäitä ja kuviollisia kaloja. Kerran siellä ympärilläni ui parhaillaan 14 pientä valkohaita Odotin tältä reissulta jotain samaa, mutta en missään nimessä pettynyt, vaikka tämä kerta olikin erilainen. Vedenlaisen tunnelman lisäksi ilmassa on kokoajan pientä jännitystä, eikä tälläkään kertaan kiljahdukislta vältytty, kun isokokoiset kalaparvet uivat vain suoraa päin. Niin hienoa.

Matkalla mukana minulla oli Olympuksen Stylus Tough TG-3  iskun -ja vedenpitävä pokkari. Sillä oli kiva kuvailla lapsia myös altaassa ja aika paljon kuvia kivoja vielä onkin julkaisematta. Joten voi olla että joudutte katselemaan lomakuviamme vielä muutaman postauksen verran. Täytyy myöntää että mieli haikailee jo takaisin aurinkoon ja lämpöön…

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan täällä ihailtu kaikkien kavereiden joulukuvia. Lunta, aurinkoa ja perinneruokia. Ihanan näköistä! On meilläkin ollut aivan ihana joulu, ihan erilainen. Aaton suunniteltu snorklausretki peruuntui voimakkaiden merivirtojen takia, joten keksimme muuta tekemistä. Vuokrattiin puoleksi päiväksi taksi ja käytiin tutkimassa lähialuetta. Päädyttiin syöttämään elefantteja, vierailtiin merikilpikonnien pelastuskekusksessa, nähtiin tsunamissa keskelle mannerta lentänyt laiva, käytiin uimassa vesiputouksessa ja ennätettiin vielä joulumarkkinoillekkin. Illalla hotellilla oli ihan hillittömät bileet. Pukkikin kävi tuomassa lahjoja ja lähetettiin hyvän onnen lyhdyt vielä yöllä rannalta. Tämä joulupäivä taas meni vain rannalla maaten. Mites teillä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hiekkaenkeleitä, rusketusrajoja ja eksoottisia hedelmiä suoraan puusta. Kaukana on joulustressi, tunnin jonottaminen kalatiskillä ja viime hetken lahjojen paketointi. Rakastan perinteistä joulua ja jouluruokia, mutta myönnettäköön että sitä kaikkea on välillä todella hyvä lähteä karkuun. Vaikka sitten edes näin kymmenen vuoden välein. Parasta on kuitenkin että kaikki nauttii, olisi se sitten missä tahansa päin maailmaa. Ja voi kyllä, me nautimme.

Haluamme toivottaa täältä kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa Joulua, toivottavasti tekin saatte viettää sen rakkaimpienne kanssa! Syökää, olkaa, nauttikaa. Niin mekin teemme.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Reissua suunnitellessamme itselläni oli vahvasti mielessä että majoittuisimme johonkin hyvin pieneen ja vaatimattomaan bungalowiin rannalle. Lopulta kuitenkin majapaikaksi valikoitui melko suuri hotellikompleksi. Nopeasti tuli kuitenkin tunne että tämä on myös ihan hyvä ratkaisu, etenkin lasten kanssa, ja nyt paikan päällä se todellakin sellaiseksi osottautui.

Hotellimme, Apsara Beachfront Resort and Villa, varattiin lentojen kanssa pakettina Finmatkojen kautta. Kun tähtäimessä on lomailu ja rentoilu, tuntui parhaalta vaihtoehdolta myös hoitaa reissaaminen (suora lento ja hotellikuljetus) ja majoittuminen (lapsiystävällinen hotelli ja täyshoito) mahdollisimman iisisti. Tämä oli lopulta myös edullisin vaihtoehto.

Hotellimme on siis kahdessa osassa, Villan puoli oli jo täyteen varattu, mutta tämä ”perus” hotelli puolikin on kiva. Huoneita on muutamia erilaisia. Osasta huoneita pääsee parvekkeelta suoraan uima-altaaseen. Itsekkin haaveilimme ajatuksta uida aamupalalle, mutta noita huoneita ei kuitenkaan vuokrata alle 12 vuotaille turvallisuusriskin takia. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Kuten koko hotellin alue, huoneet ovat tilavia, viihtyisiä, siistejä ja täynnä kivoja yksityiskohtia.

Aiemmin jo mainitsin, hotelli sijaitsee oikeastaan keskellä ei mitään. Se on 15 km Khao Lakin keskustasta, nimensä mukaan aivan valkoisen hiekkarannan edustalla. Muutenkin tämä Khao Lak on t o d e l l a rauhallinen paikka. Sopii oikein mainiosti rentoutumiseen ja luonnosta nauttimiseen. Minkäänlaista yöelämää ei edes keskustasta löydy. Lähimmät hotellin ulkopuoliset ravintolat / katukeittiöt ovat noin muutaman kilometrin päässä ja 7/11 viiden kilsan päässä. Hotellista löytyy kuitenkin kolme ravintolaa ja baari, joita olemmekin pääosin tässä neljän päivän aikana käyttäneet. Meillä on tosiaan all inclusive-paketti, johon kuuluu aamupalan, lounaan ja illallisbuffetin lisäksi aamusta iltaan kaikki juomat sekä snacksit baarista. Pari pina coladaa ja baananipirtelöä on tullut vedettyä altaan reunalla…

Itse tykkään juurikin eniten hotellissa siitä, että vaikka se on iso, se ei tunnu siltä. Joka puolella on väljää, omaa tilaa ja rauhaa. Meri aivan vieressä ja näkymät luonnonsuojelualueelle ja vuorille rauhoittavat jo itsessään mielen. Jokapuolella on todella kauniita yksityiskohtia, tuoreita kukkia, etenkin orkideoja, on joka puolella. Nyt joulunaikaan joka paikka on vielä korsiteltu todella kauniisti illalla loistavilla valoilla. Ja entäs ihmiset. Henkilökuntaa on tosi paljon, ja kaikki ovat vaan niin ihania. Thaimaalaiset ovat ihan super lapsirakkaita ja etenkin Elvis lähinnä kulkee vain sylistä syliin esimerkiksi ravintolassa ollessamme. Ainiin, ja hotellin wifi toimii tuolla meressä saakka. Se on luksusta jos mikä.

Palveluja täältä löytyy myös vaikka ja kuinka. Tänään nautin perinteisestä thaihieronnasta aaltojen löydessä vieressä rantaan. Viihdyn.

Muistuttelen että Instagramista @mintturipakinttu nimellä voi reissuamme myös seurata.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään se jotenkin iski, matkajännitys. Siinä samalla meinasi tulla myös matkastressi. Tajusin että tässä on enää kaksi arkipäivää hoitaa asioita. Kaapon uusi passi on kai kadonnut postissa, liian kalliilla tilaamani lippikset jumissa tullissa ja siinä samassa hötäkässä näitä selvittäessäni jouduinkin lähtemään pankkiin hakemaan uusia verkkopankkitunnuksia kadonneiden tilalle. Jännätään vielä että ehtiikö vedenalainen kamera tulla ennen lähtöä, tai tilaamani joululahjat, jotka pitäisi saada eteenpäin vielä ennen matkaa. Ja vaikka mitä muuta. Ja pitikö sinne pakatakkin vielä jotain? Että ei tästä ihan täysin stressitön joulu sitten tullukkaan.

Nopeasti sain onneksi käännettyä postiitivisemman moodin päälle (tätä saattoi edesauttaa iso kulhollinen ranskalaisia sekä lasi viiniä ystävän kanssa). Meille tulee varmasti aivan ihana loma, oli lippiksiä tai ei, kulmat ja ripset värjäämättä tai just niitä tietyn pinkin värisiä bikineitä. Passi-asiakin varmasti selviää vielä jotenkin.

On ihana nähdä myös kuinka paljon pojat reissua odottavat. Maapallon toiselle puolelle matkaaminen nimittäin jännitti aluksi aikalailla. Ollaan lennetty ja matkustettu paljon, pääosin isäni luona Espanjassa. Siellä onkin kaikki jo tuttua ja turvallista, mutta kun tuli puhetta sademetsistä, erilaisista eläimistä sekä vedenalaisen maailman tutkimisesta, meni lapsilla pupu pöksyyn. Onko siellä haita? Mitä jos sellainen hyökkää? Ovatko muut kalat ilkeitä, voiko merimakkara purra, entäs jos merisiili pistää? Äiti, et voi sukeltaa sinä kuolet – he sanoivat.

Nyt puheet ovat jo ihan toiset. Kaapo suunnittelee valvovansa koko yön lentokoneessa pelaten ja sitten vain uida, Elviskin aikoo heti perille päästyään mennä veden alle. Itse toivon että 12 tuntisen lennon aikana kaikki nukkuisivat kuitenkin mahdollisimman paljon, mutta sen takaan kun perille vihdoin päästään ei merestä tai altaasta nousta kun korkeintaan syömään.

Pitkä lento ei hermostusta yhtään. Tiedän että minulla on parhaat reissuseuralaiset. Olen ihan tyytyväinen että meillä on ollut mahdollisuus matkustaa, vaikka kieltämättä silloin ne ensimmäiset lennot muutama vuosi sitten yksin kahden uhmiksen kanssa olivat aikamoisia… Nyt minulla on vielä äitini ja veljeni apukäsinä, joten ainut murhe on, että miten MINÄ jaksan odottaa perille pääsyä.

Ehdottomasti päivittelen sitten matkakuulumisia myös sieltä Khao Lakin paratiisirannoilta, jos nettiyhteys vaan pelaa. Ja postausideoita reissusta saa ihmeessä esittää, olisiko teillä jotain tiettyä aihe-aluetta josta olisi kiinnostavaa lukea?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.